"Gravel Grinding" -fillarit

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti K.Kuronen

Kyllä, riittävä määrä ikävää nypytyystä käy väsyttäväksi, eikä ole mitenkään hauskaa. Mulla ikävän annostelu toimii usein jo reitinvalinnassa, vaikka toki toisinaan matkalle osuu sellaista, jota ei niin kovin välittäisi ajaa. Mutta ikävinkin jakso loppuu aikaan ja seuraava tasaisempi tuntuukin sitten taivaalta.

Mulla on aina toiminut kontrastit ulkoilmassa liikkuessa: sadesään vaihtuminen poudaksi, ylämäen vaihtuminen alamäeksi ja nimismiehen kiharan päättyminen ja tasaisen alkaminen.

Voi olla, että mulla on myös joitakin ihanteita graveliin liittyen, sellaisia tarkempaa määrittelyä vailla olevia.

---

Juu, ei kaiken nyt tarvitse sileätä asfaltin-kaltaista pintaa tässä lajissa ollakaan. Mutta täälläpäin moni hieno metsäautotie on varsin rouheata alustaa. Ja nämä osuudet ovat itselle "se" juttu gravelissa, asfaltit ja sileämmät sorat ovat sitten mtb-termein "siirtymiä". Polut tarjoavat sitten noiden päälle ne jumppaosuudet ja vaihtelua.

Tiedä sitten miten paljon tuo jousitus tuollaiseen auttaisi. Se lienee parhaimmillaan siinä kun on selviä yksittäisiä isompia kivia & kuoppia, mutta teräsjousilla saattaisi herkkyys riittää tuohon tärinäänkin. Eilen tuli ajettua sama hieman pitempi pätkä isommalla gravelilla pinnoitettua metsäautotietä, 45c Ramblereissa tällä kertaa 27/31 psi paineet, noin 4-5 psi alemmat paineet kuin ed. viikonloppuna ja noilla paineilla tuntui jo mukavan tasaiselta kyyti - hintana Ramblerien heikompi rullaus nopealla alustalla ja noilla paineilla ei oikein kestä ajella isosti & terävästi kivikkoisia polkuja.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

Mä ajan niin paljon yksivaihteisilla sekä maastossa, krossia että soraa ja lisäksi fiksillä työmatkat ja jonkin verran muutenkin, että kokobartalotreeniä tulee ihan tarpeeksi.

Sit, kun ajan vaihdepyörällä satku+ lenkkejä, teen sen mieluummin mukavuuspainotteisemmin. Stigmata on ihan ok, kun on paksut, lutterorenkaat alla ja paineet niin matalat, että putkelta ajaessa eturengas vähän jo muljuaa. Teräskeulalla ajelee mukavasti alle 40 mm renkuloillakin ja paineita voi pitää sen verran, että putkelta ajaessa ei muljua.



Jos toi Bemarin ”Headshock” toimii niin kuin sen on tarkoitus toimia, niin mä olettaisin sen lisäävän etupään pitoa paremmin kuin mihin Rudy kykenee joka on mun käsittääkseni ilmakeula. Mutta kumpaakaan en ole ajanut, joten on puhdasta spekulaatiota.

---

Siitä sellanen mihin tahansa pyörään.
https://sc01.alicdn.com/kf/HTB1mIi5G...Xq6xXFXXXY.jpg

Vitsivitsi, muistin vaan nähneeni tollasen. Tossa bmc keulassa on myös lukitus.
https://youtu.be/PojnoclfBM8

Onnea on suora emäputki :)

https://live.staticflickr.com/65535/...86048117_c.jpg

Noniin. Nyt se on todistettu, että superlötkö teräs on nopeaa. Kuskistahan se ei niinkään riipu :)

Oregon Outback FKT

https://media.theradavist.com/upload...400&quality=75

Islannissa todistettiin kuiturungon ja joustokeulan voitokkuutta: https://www.velonews.com/news/gravel...than-24-hours/

(Mulla on kaapissa samanlainen reppu, jota Justin Lichter joskus selässään kantoi. Fillarin takahaarukassa lukee Mike Hall.)

Payson McElveen ajoi juuri tuota yritystä ennen 1000 km gravel-reitin Islannin länsivuonoilla. Hän ei siis lähtenyt aivan freesinä tuohon yritykseen. Eiköhän se tulla rikkomaan jossain vaiheessa, ehkä paremmalla kelillä.
Toisaalta kyse on yhdestä jenkkien kovimmista XC-kuskeista, millä voi olla myös jotain tekemistä kuiturungon voitokkuuden lisäksi... :)

^ No ilmankos tarvii ton joustokeulan :)

Noin muuten mä alan yhä enemmän uskoa Mr. Heinen plaanausteoriaan. Stigmata tuntuu tosi kivalta polkea vähän aikaa tuoreilla jaloilla, mutta syö jalat nopeammin kuin ”löysä” teräspyörä. Pidemmillä lenkeillä ja väsyneillä jaloilla ei tunnu enää yhtään kivalta. Vähän ehkä oli yllättävä ilmiö. Kun on viikonlopun polkenut Stigmataa ja maanantaina hyppää Rollerin kyytiin, tuntuu kuin se lentäisi. Muuten tommonen rollerinletkeä ei-OS runko tuntuu kyllä mun makuun turhankin notkealta teknisemmälle alustalle.

Jos jotain kiinnostaa, niin tässä on mielenkiintoinen, joskin pitkä mutta samalla tavallista syväluotaavampi kirjoitus aihetta sivuten. Lopun geometriaosiokin on mielenkiintoista luettavaa, vaikka low trail -fani en olekaan. Kommentitkin kannattaa kahlata läpi. Siellä on mm. Singularin Sam.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

^ No ilmankos tarvii ton joustokeulan :)

Noin muuten mä alan yhä enemmän uskoa Mr. Heinen plaanausteoriaan. Stigmata tuntuu tosi kivalta polkea vähän aikaa tuoreilla jaloilla, mutta syö jalat nopeammin kuin ”löysä” teräspyörä. Pidemmillä lenkeillä ja väsyneillä jaloilla ei tunnu enää yhtään kivalta. Vähän ehkä oli yllättävä ilmiö. Kun on viikonlopun polkenut Stigmataa ja maanantaina hyppää Rollerin kyytiin, tuntuu kuin se lentäisi. Muuten tommonen rollerinletkeä ei-OS runko tuntuu kyllä mun makuun turhankin notkealta teknisemmälle alustalle.

Jos jotain kiinnostaa, niin tässä on mielenkiintoinen, joskin pitkä mutta samalla tavallista syväluotaavampi kirjoitus aihetta sivuten. Lopun geometriaosiokin on mielenkiintoista luettavaa, vaikka low trail -fani en olekaan. Kommentitkin kannattaa kahlata läpi. Siellä on mm. Singularin Sam.

---

Siis toihan on varmaan ihan totta että löysempi pyörä on nopeempi epätasaisella. Tai sitten jäykkä jousitettu. Eihän ne veneetkään kulje mihinkään, mitkä ei nouse plaaniin(vai mitä se nyt on)

Mulle tulee seuraavaksi teräsrunko nykyiseen, tai sitten tollanen URS LT tai topstone lefty

Heinen plaanausteoriassa ei oikeastaan ole kyse epätasaisesta alustasta. Sokkotestit ajettiin jäykkyyksiä lukuunottamatta identtisillä maantiepyörillä ja siis asfaltilla. Samasta syystä huhujen mukaan Japanissa keirinkuskit aloittaa kauden löysemmillä rungoilla ja vaihtaa jäykempiin kunnon kasvaessa. Keirinrunkojen tekijöiden tärkein taito on taikoa runkoon sen kuskille sopiva jousto. Ja kyse on siis ratapyöräilystä, jossa alusta täysin sileä.

Kaikki vaimennettu jousitus lähtökohtaisesti hukkaa watteja. Ns. ”suspension losses”.

E: niin ja tieteellisesti Heinekaan ei teoriaansa pysty todistamaan oikeaksi, mutta sitä ei myöskään kukaan ole pystynyt todistamaan vääräksi. Jos haluaa uskoa ”jäykin on tehokkain” -markkinointiin, niin ei sitäkään teoriaa ole kukaan pystynyt todistamaan vääräksi - tai oikeaksi. Omiin kokemuksiin pohjautuen mä en oikein ole siihen uskonut ja nykyään uskon vielä vähemmän. Siinä mielessä toi mun ikivanha jostain lainattu allekirjoitus pitää erittäin hyvin paikkansa :)

Viittaako tuo lentäminen siihen woblaamiseen?

Just kattelin tässä videota viimeisestä bianchi kisasta, jossa kat3 startissa oli sellainen ihqu titskurunkoinen fillari.

Tuo toisaan näytti siirtävän sen poljinvoiman rungon kautta tiehen. Ainoa vaan, että se voima ei näyttänyt palautuvan ihan pelkästään pyörivänä liikkeenä. Oli aika lähellä, etteikö pari viereistä kuskiakin liittynyt flying the planet kerhoon.

Videota en viitsi jakaa, kun en kuskia tunne. Mutta oli oikeasti aika rajua kamaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

...
Kaikki vaimennettu jousitus lähtökohtaisesti hukkaa watteja. Ns. ”suspension losses”.
....

---

Vaimentamaton jousitus toimii paremmin vain jos jousitus pystyy palauttamaan hallitusti varastoimansa energian eteenpäin menoa hyödyttäväksi. Kun joustoliikkeen pituus kasvaa niin kukaan ei liene pitkään aikaan enää yrittänyt väittää vaimentamattomia "pomppukeppejä" toimiviksi. Kysymys siten lieneekin että kuinka pieni joustoliikkeen pitää olla ennenkuin vaimennus lakkaa olemasta parempi kuin vaimentamaton jousitus. Lauf on asiasta puhunut, taisin aiemmin sen linkatakin tänne. Heillä toki myös ns. oma lehmä ojassa. Samoin BMC:llä, ohessa VN:n tarinaa uudesta URS LT:stä - jossa viitataan tavoitteeseen nimenomaan absorboida 20-30 Hz taajuuden värinöitä vaimennuksen avulla (samalla kun jousi riittävän herkkä ehtimään mukaan niitä poimimaan): https://www.velonews.com/gear/gravel...ew-bmc-urs-lt/.

Sen verran paljon on tullut ajettua 80 - 150mm joustavilla maastureilla ristiin rastiin samoilla poluilla että en ole ollenkaan huolissani vaimennetun jousituksen wattien nielemisestä silloin kun olosuhteet suosivat tietyn mittaista jousitusta. Edelleen URS LT polttelee sen verran että lienee pakko käydä koeajamassa kun niitä tänne saapuu...

^ jep, noin se varmaan menee ja olinkin ajatuksissani gg/all road -mittakaavassa joustosenttien suhteen.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti paaton

Viittaako tuo lentäminen siihen woblaamiseen?

---

Titsku tosiaan on terästä löysempää, mutta enpä osaa tohon vastata, kun woblaamisesta mulla ei ole kokemusta eikä ole ollut kuin yksi tistkurunko ja siinä oli niin isohalkaisijaiset putket, että se oli lähempänä alurunkoa jäykkyydeltään eikä se ollut mitenkään erityisen ihqukaan.

^ Nettijuttujen perusteella wobblaus tai shimmyäminen ei ole pelkästään rungon joustavuudesta riippuvainen asia, vaikka löysemmät taitavat olla riskaabelimpia sen suhteen. Ilmeisesti myös isot rungot shimmyää helpommin kuin pienet putkista riippumatta. Silti lähimainkaan kaikki isotkaam joustavat ei rungot ei shimmyä ja toisaalta jotkut kuiturungotkin tekee sitä.

Jos Rolleri jätetään laskuista pois, niin noi mun loput kolme teräsrunkoa on aika kaukana noista Heinen Kaisei-putkisista plaanausrungoista, kun niissä on 31,8 mm vaakaputket ja 38 mm viistoputket ja Heinen tai jonkun muun ”plaanausspesialistin” mittapuun mukaan ne ei varmaan plaanaa ollenkaan riittävästi. Niitten kanssa ei ole koskaan ollut mitään shimmyämiseen viittavaakaan ongelmaa. Silti niitten kanssa polkeminen on luonnollisempaa kuin Stigmatalla. (Enkä muuten myöskään ole sitä mieltä, että jäykässä kuiturungissa on vaan huonoja puolia ja ymmärrän hyvin senkin, miksi jonkun mielestä sellaisen kanssa polkeminen voi tuntua ”tehokkaalta”. Korostan vaan sitä, että kaikissa asioissa on puolensa ja joskus se, mikä tuntuu tehokkaalta ei välttämättä aina olekaan sitä.)

Heinella on muuten tommonen ohjainlaakeriteoria wobblaukseen liittyen:

Bicycle Quarterly, Volume 6, Number 3

Curing Shimmy on a Bike

by Jan Heine and Mark Vande Kamp

Some bikes shimmy, others don’t, even if they are made from the same tubes. Some believe that poor frame alignment is the cause for shimmy, but we have ridden modern custom frames from very reputable builders that shimmied, even though they appeared to be aligned very well. Yet many older frames with unknown histories do not shimmy, despite being obviously misaligned.

Looking at the variables involved, Jan noticed that he never had ridden a bike with a Stronglight needle-bearing headset that shimmied, yet similar bikes (from the same maker, with the same tubing and geometry) with ball bearing headsets often shimmied.

Stronglight headsets are different from all others in that the bearings align automatically, and thus compensate for imperfections in the facing of the head tube. On a standard headset, the balls on one side tend to run looser than those on the other, because the top and bottom edges of the head tube never are perfectly parallel. Furthermore, the needle bearings of the Stronglight headset may add a little resistance to the headset, perhaps enough to dampen shimmy, but not enough to change the steering characteristics of the bike.

To see whether a different headset could make a difference in shimmy behavior, we replaced the Chris King headset on Mark’s Ti Cycles, a bike with a very strong shimmy under certain conditions, with a Stronglight needle-bearing headset. Mark rode the bike to the workshop with a load in the handlebar bag, and it was easy to provoke shimmy.

After we replaced the headset, Mark tried to induce shimmy as he had before, but the bike no longer shimmied. After numerous attempts, he finally got the bike to shimmy briefly, but instead of continuing until Mark put his knee on the top tube, the shimmy now attenuated on its own within a few oscillations. We then loaded the handlebar bag with about 4 kg (8.8 lbs.). Still, the bike’s shimmy was gone in most speed ranges. Only when coasting downhill no hands at 40 km/h (25 mph), a violent shimmy occurred that was beyond the capacity of the headset’s dampening. Placing one hand on the handlebars immediately stopped the shimmy. Mark rarely rides no-hands at speeds this high, so the shimmy problem on this bike has been mostly eliminated with a simple headset change.

In conclusion, we still do not know what causes shimmy on a bike. From Mark’s and my experience, it is unrelated to top tube diameter. A handlebar bag does increase the likelihood of shimmy on Mark’s Ti Cycles, but many other bikes with handlebar bags do not shimmy. We found that we could eliminate most of the shimmy on one of the worst bikes we experienced, by replacing the Chris King headset with a needle-bearing Stronglight model. If your bike shimmies, it is worth a try.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MAS

Vaimentamaton jousitus toimii paremmin vain jos jousitus pystyy palauttamaan hallitusti varastoimansa energian eteenpäin menoa hyödyttäväksi.

---

Tossa on vibration/suspension losses selostettu aika hyvin ja ihan siellä lopussa kuva siitä, miten Heinen mielestä renkaat pystyy palauttamaan osan energiasta liikkeeksi oikeaan suuntaan. Mitä jäykempi rengas, sitä enemmän nekin vaimentaa ja hukkaa energiaa siihen vaimennukseen. Tuostakin tieteellisempi todistuaineisto puuttuu, joten saa uskoa, jos haluaa, mutta ei ole pakko :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

^ Nettijuttujen perusteella wobblaus tai shimmyäminen ei ole pelkästään rungon joustavuudesta riippuvainen asia, vaikka löysemmät taitavat olla riskaabelimpia sen suhteen. Ilmeisesti myös isot rungot shimmyää helpommin kuin pienet putkista riippumatta. Silti lähimainkaan kaikki isotkaam joustavat ei rungot ei shimmyä ja toisaalta jotkut kuiturungotkin tekee sitä.

Jos Rolleri jätetään laskuista pois, niin noi mun loput kolme teräsrunkoa on aika kaukana noista Heinen Kaisei-putkisista plaanausrungoista, kun niissä on 31,8 mm vaakaputket ja 38 mm viistoputket ja Heinen tai jonkun muun ”plaanausspesialistin” mittapuun mukaan ne ei varmaan plaanaa ollenkaan riittävästi. Niitten kanssa ei ole koskaan ollut mitään shimmyämiseen viittavaakaan ongelmaa. Silti niitten kanssa polkeminen on luonnollisempaa kuin Stigmatalla. Jos mä nyt vielä yhden teräsrungon teetän, tulee siihen 28,6 mm vaakaputki.

Heinella on muuten tommonen ohjainlaakeriteoria wobblaukseen liittyen:

Bicycle Quarterly, Volume 6, Number 3

Curing Shimmy on a Bike

by Jan Heine and Mark Vande Kamp

Some bikes shimmy, others don’t, even if they are made from the same tubes. Some believe that poor frame alignment is the cause for shimmy, but we have ridden modern custom frames from very reputable builders that shimmied, even though they appeared to be aligned very well. Yet many older frames with unknown histories do not shimmy, despite being obviously misaligned.

Looking at the variables involved, Jan noticed that he never had ridden a bike with a Stronglight needle-bearing headset that shimmied, yet similar bikes (from the same maker, with the same tubing and geometry) with ball bearing headsets often shimmied.

Stronglight headsets are different from all others in that the bearings align automatically, and thus compensate for imperfections in the facing of the head tube. On a standard headset, the balls on one side tend to run looser than those on the other, because the top and bottom edges of the head tube never are perfectly parallel. Furthermore, the needle bearings of the Stronglight headset may add a little resistance to the headset, perhaps enough to dampen shimmy, but not enough to change the steering characteristics of the bike.

To see whether a different headset could make a difference in shimmy behavior, we replaced the Chris King headset on Mark’s Ti Cycles, a bike with a very strong shimmy under certain conditions, with a Stronglight needle-bearing headset. Mark rode the bike to the workshop with a load in the handlebar bag, and it was easy to provoke shimmy.

After we replaced the headset, Mark tried to induce shimmy as he had before, but the bike no longer shimmied. After numerous attempts, he finally got the bike to shimmy briefly, but instead of continuing until Mark put his knee on the top tube, the shimmy now attenuated on its own within a few oscillations. We then loaded the handlebar bag with about 4 kg (8.8 lbs.). Still, the bike’s shimmy was gone in most speed ranges. Only when coasting downhill no hands at 40 km/h (25 mph), a violent shimmy occurred that was beyond the capacity of the headset’s dampening. Placing one hand on the handlebars immediately stopped the shimmy. Mark rarely rides no-hands at speeds this high, so the shimmy problem on this bike has been mostly eliminated with a simple headset change.

In conclusion, we still do not know what causes shimmy on a bike. From Mark’s and my experience, it is unrelated to top tube diameter. A handlebar bag does increase the likelihood of shimmy on Mark’s Ti Cycles, but many other bikes with handlebar bags do not shimmy. We found that we could eliminate most of the shimmy on one of the worst bikes we experienced, by replacing the Chris King headset with a needle-bearing Stronglight model. If your bike shimmies, it is worth a try.

---

Meinaako tämä Shimmyäminen siis tangon heilumista/vatkaamista? Mitä moottoripyöräpuolella kutsutaan tankslapperiksi?

Edit. Googlasin, ja tarkoittaa. En ole omassa huomannut, mutta voishan tollasta neulalaakeria silti kokeilla

Aika huimalta kuulostaa noi Heinen plaanausteoriat. Sitä en voi tietää onko toi totta vai ei, mutta näyttää sellaselta perus pseudotieteelliseltä hutulta.
Foorumikirjotteluiden lisäksi en ole huomannut kenenkään muun löytävän tai toteavan samaa ilmiötä.
Se double blind testi minkä ne oli tehnyt eri rungoilla näytti mielenkiintoselta, muttei siitä sitten löytynyt tarkempaa kuvausta. Kai jossain vanhalla lehdessä ollut.

Tässä on pätkä siitä tyylistä mitä tarkoitan pseudotieteellä:
https://www.renehersecycles.com/the-...cs-of-planing/
"Frame flex acts like a spring. Finite element analysis models (above) have shown that almost all energy that you input into the frame as flex gets returned into the drivetrain, powering the bike. (Very little is lost to hysteresis – bike frames don’t get hot as they flex.)
This stored energy is released when the pedal stroke approaches the dead spots. The right type of frame flex thus prolongs your power stroke, allowing you to put more power into the bike without having to accelerate it more."

Siinä yllä on siis käsin piirretty kuvasarja joka "näyttää" tämän. Alla vielä kuva seiväshyppääjästä.
Tossa ei siis kuitenkaan näytetä miten se jousto palaa voimansiirtoon (vaikka niin väitetään).
Se, että runko ei kuumene ei tarkota etteikö energiaa huku, lämepeneminen riittää.
Varastoitu energia kyllä vapautetaan kun "dead spot" lähenee, mutta se minne se menee jää selittämättä.
Toi viimenen lause on ihan täytää käsienheiluttelua ilman mitään perusteita.

Tämä kaikki voi silti olla totta. Nämä tekstit vaan ei ole kovin vakuuttavia.
Tota ilmiötähän on helppo testata niin että menee pyörän päälle ja painaa putkelta kampea voimalla alas ala-asennossa. Runko taipuu niin että keskiö liikkuu sivulle. Kun painamisen lopettaa niin runko palautuu suoraksi. Runko ei kuumene ja pyörä ei liiku eteenpäin.

Jos tota teoriaa katsoo toisinpäin niin siinä sanotaan että pidempi polkaisuliike mahdollistaa suuremman voimantuoton.
Sitten seuraavaksi että rungon jousto mahdollistaa pidemmän polkaisun.
Ja sitten vielä että rungon jousto ei merkittävästi hukkaa energiaa.

Tuosta kuitenkin puuttuu se osa miten suurempi voimantuotto per polkaisu sitten saa pyörän kulkemaan kovempaa. Eikö samaa pääse ihan isommalla vaihteella tai pidemmällä kammella?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

Tossa on vibration/suspension losses selostettu aika hyvin ja ihan siellä lopussa kuva siitä, miten Heinen mielestä renkaat pystyy palauttamaan osan energiasta liikkeeksi oikeaan suuntaan. Mitä jäykempi rengas, sitä enemmän nekin vaimentaa ja hukkaa energiaa siihen vaimennukseen. Tuostakin tieteellisempi todistuaineisto puuttuu, joten saa uskoa, jos haluaa, mutta ei ole pakko :)

---

Tuo ja jonkun toisenkin vastaava tarina on tullut luettua. Ja itse ilmiöstä ts. renkaan ulkopuolisen osan systeemiä (pääasiassa kuski, mutta jos sattuu olemaan tavaraa kyydissä niin siellä sama ilmiö) värinöiden energian häviöt samaa mieltä.

Se haastavampi osuus tarinaa onkin sitten tuo joustavien komponenttien (rengas tai rungon osa yleensä joustohaarukka tai takana vastaava jousituskomponentti) vaimennuksen merkitys. Sinänsä Heinen ajatus renkaan tai joustavan teräshaarukan palautuvasta (elastisesta) energiasta on oikeansuuntainen, mutta hän ei mielestäni pohdi kovinkaan syvällisesti missä olosuhteissa tuo toteutuu ja milloin taas energian palautuminen ei palvele eteenpäin menoa tai muuta kaivattua asiaa. Heine on fiksun oloinen kaveri ja aiempaa historiasta laajaa kokemusta myös maastopyöristä, mutta itselle on syntynyt kuva että hän on nyt jäänyt hieman liian jumiin pyörimään oman "ATB" ajattelunsa ympärille sensijaan että laaja-alaisesti seuraisi mitä muualla tapahtuu, etenkin maastopyörien osalta ollaan pitkään tarmokkaasti ratkottu tasapainoa etenemisen tehokkuuden ja hallinnan välillä erilaisissa maasto-olosuhteissa (xc, trail, enduro, dh jne.) jossa on pakostakin syntynyt paljon tietämystä joka on nähdäkseni relevanttia ATB-touhuun myös, toki fiksusti tulkiten ja soveltaen eikä suoraan kopioiden. Tulkkasin muuten oheisen:

Interestingly, the RockShox fork was more comfortable, but no more efficient, than the flexible steel fork of my Alex Singer. Some energy gets lost in the RockShox’s elastomer damping, whereas the undamped Singer fork has next to no internal losses.

niin että RS ja Singer olivat yhtä tehokkaita, mutta RS mukavampi (ja Singer kevyempi, halvempi, huoltovapaa jne.). Näistä kahdesta itse ottaisin mukavuuden. Joku toinen taas toistepäin.

Ym. asiaa renkaiden osalta käsittelee mm. oheinen: https://www.singletracks.com/mtb-gea...ized-bicycles/. Maastopyörissä tutumpi juttu, kun laittaa syksyllä alle ne ihqut Magic Maryt niin pyörä pysyy kyllä limaisillakin juurilla ja kivillä hallinnassa ja etenemässä mutta rullaus kovilla pinnoilla (missä siihen kiinnittää huomion) on karua kun renkaan vaimennus on niin tehokas.

Viimeisenä ajatuksena vielä: ken ei ole koskaan tai vähään aikaan käynyt ajamassa modernia täysjousitettua 120-150mm trail-pyörää röykkypoluilla niin kannattaa käydä ottamassa tuntumat. On todella häkellyttävää miten oikein säädettynä jousitus nielee epätasaisuudet ja vaikka rullaus ei toki asfaltin tasoa ole niin se on paljon parempi kuin kuvittelisi tahi jos on käynyt sillä gravelilla yrittelemässä edetä samalla polulla.

^ joo ja mä korostan vielä, että en missään nimessä dumaa sitä Bemarin headshock-viritystä, enkä ainakaan kokeilematta ja olin siitä hetken jopa vähän innoissani. Ainoat varmat miinukset siinä on ne, että sitä ei saa kuin URSiin asennettuna tai ainakin vaatii rungon, joka on sunniteltu korkeammalle a-c:lle, paino ja varauksin systeemin monimutkaisuus (huoltotarve?).

Aika varmasti näiden gravelleille tulee käymään samoin kuin täysjoustoille. Jousitusratkaisut ovat takuulla jatkossa toimivia, mutta ne vaativat ympärilleen kallista palikkaa ja hipo runkoa, jotta paino saadaan pidettyä kurissa => hinta karkaa taivaisiin. 6-10ke gravellit ovat tulevaisuus.

Ei travel pyörät kaipaa joustoja. Aivan muita ominaisuuksia ja ne löytyy jo kevyistä teräsrunkoisista pyöristä, kumeista ja kiekoista.
Kaikenlaisilla vietereillä mennään vain metsään koko hommassa.
Ostaahan niitä mitään asioista ymmärtämättömät.

Travell pyörä ei kaipaakkaan. Niillä ajaa eläkelläiset touringia.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

^ joo ja mä korostan vielä, että en missään nimessä dumaa sitä Bemarin headshock-viritystä, enkä ainakaan kokeilematta ja olin siitä hetken jopa vähän innoissani. Ainoat varmat miinukset siinä on ne, että sitä ei saa kuin URSiin asennettuna tai ainakin vaatii rungon, joka on sunniteltu korkeammalle a-c:lle, paino ja varauksin systeemin monimutkaisuus (huoltotarve?).

---

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti paaton

Aika varmasti näiden gravelleille tulee käymään samoin kuin täysjoustoille. Jousitusratkaisut ovat takuulla jatkossa toimivia, mutta ne vaativat ympärilleen kallista palikkaa ja hipo runkoa, jotta paino saadaan pidettyä kurissa => hinta karkaa taivaisiin. 6-10ke gravellit ovat tulevaisuus.

---

Perheessä on useampi täpäri joissa vielä hissitolpat kaikissa. Seuraus on juurikin paaton:in kuvaama ja stenu:n pelkäämä. Ostaessa tulee lisätonttuja siitä että pääsee tuttuihin lukemiin painon suhteen (referenssipisteenä aikakausi ennen järeitä jousituksia, levyjarruja, hissitolppia jne. - onneksi 1x toi sentään vähän takaisin) ja sitten lähes pakollinen tarve viedä kerran kaudessa nuo iskarihuoltoon jossa köyhtyy ~300-400 euroa per käynti per pyörä ilman että vielä askarrellaan linkkujen kanssa tai huolletaan tolppa tms.

Ymmärrän hyvin että gravelin pitää mielellään irti tuosta sopasta kun saatu hyöty on kuitenkin marginaalinen verrattuna maastureihin. Toisaalta kun itse on tässä jo sormen antanut p***le noiden muiden pyörien suhteen ja URSissa jo elastomeeri kerran vuoteen huollettava, niin ei tunnu niin pahalta liukua alamäkeä vielä pätkä lisää...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Huoleton

Aika huimalta kuulostaa noi Heinen plaanausteoriat. Sitä en voi tietää onko toi totta vai ei, mutta näyttää sellaselta perus pseudotieteelliseltä hutulta.
Foorumikirjotteluiden lisäksi en ole huomannut kenenkään muun löytävän tai toteavan samaa ilmiötä.
Se double blind testi minkä ne oli tehnyt eri rungoilla näytti mielenkiintoselta, muttei siitä sitten löytynyt tarkempaa kuvausta. Kai jossain vanhalla lehdessä ollut.

Tässä on pätkä siitä tyylistä mitä tarkoitan pseudotieteellä:
https://www.renehersecycles.com/the-...cs-of-planing/
"Frame flex acts like a spring. Finite element analysis models (above) have shown that almost all energy that you input into the frame as flex gets returned into the drivetrain, powering the bike. (Very little is lost to hysteresis – bike frames don’t get hot as they flex.)
This stored energy is released when the pedal stroke approaches the dead spots. The right type of frame flex thus prolongs your power stroke, allowing you to put more power into the bike without having to accelerate it more."

Siinä yllä on siis käsin piirretty kuvasarja joka "näyttää" tämän. Alla vielä kuva seiväshyppääjästä.
Tossa ei siis kuitenkaan näytetä miten se jousto palaa voimansiirtoon (vaikka niin väitetään).
Se, että runko ei kuumene ei tarkota etteikö energiaa huku, lämepeneminen riittää.
Varastoitu energia kyllä vapautetaan kun "dead spot" lähenee, mutta se minne se menee jää selittämättä.
Toi viimenen lause on ihan täytää käsienheiluttelua ilman mitään perusteita.

Tämä kaikki voi silti olla totta. Nämä tekstit vaan ei ole kovin vakuuttavia.
Tota ilmiötähän on helppo testata niin että menee pyörän päälle ja painaa putkelta kampea voimalla alas ala-asennossa. Runko taipuu niin että keskiö liikkuu sivulle. Kun painamisen lopettaa niin runko palautuu suoraksi. Runko ei kuumene ja pyörä ei liiku eteenpäin.

Jos tota teoriaa katsoo toisinpäin niin siinä sanotaan että pidempi polkaisuliike mahdollistaa suuremman voimantuoton.
Sitten seuraavaksi että rungon jousto mahdollistaa pidemmän polkaisun.
Ja sitten vielä että rungon jousto ei merkittävästi hukkaa energiaa.

Tuosta kuitenkin puuttuu se osa miten suurempi voimantuotto per polkaisu sitten saa pyörän kulkemaan kovempaa. Eikö samaa pääse ihan isommalla vaihteella tai pidemmällä kammella?

---

En jaksa noita kaikkia artikkeleita(plaanauksesta) lukea, mutta onko siis niin että tuosta ei mitään numeroita saada ulos? Pelkkä fiilis siitä että toinen pyörä tuntuis kiihtyvän paremmin ei oikein riitä(ainakaan niinku perusteluksi). Pitäshän tollasen sitten näkyä vaikka tehomittarissa? Vai eikö?

Viiksi ja partavahan tuoksuinen flanellipaita mies opasti minua artesaaniolut kourassaan että mittareilla ei mitään selitellä. Teoriaa piisasi mutta sain enemmän kyllä vaikutelmaa markkinointivastaisuudesta. Minullahan on ihan sama ajaako agendaa markkinointi osaston insinööri vai lattekahvista nauttiva lippalakkihipsteri. Sama asia. Itsehän ne on kokeiltava, mieluiten vielä niin että sulla on fillaria joka lähtöönjinka perusteella edes jonkunlaisen johtopäätöksen voi vetää.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Qilty

En jaksa noita kaikkia artikkeleita(plaanauksesta) lukea, mutta onko siis niin että tuosta ei mitään numeroita saada ulos? Pelkkä fiilis siitä että toinen pyörä tuntuis kiihtyvän paremmin ei oikein riitä(ainakaan niinku perusteluksi). Pitäshän tollasen sitten näkyä vaikka tehomittarissa? Vai eikö?

---

Noiden mittaus ei vaatisi kovin ihmellisiä, tehomittarikammet ja jotain antureitä tärinän mittaamiseen esim akseleilta, tangosta ja vaikka satulatolpalta niin pääsisi jo alkuun.

Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla

Heitän seuraavaa:

1. Kun runko taipuu polkimeen kohdistuvasta voimasta, niin samalla poljin painuu sisään ja alas.
2. Polkimeen kohdistuvan voiman pienetessä (jalan suoristuessa) taipuu runko samalla takaisin, sillä taipuma on suhteessa voimaan.
3. Rungon taipuessa takaisin poljin liikkuu ulos ja samalla myös ylös.

-->se suhteelinen osuus (kampikieroksesta), jona poljin on voimantuoton kannalta edullisessa asemassa on suurempi, kuin jäykemmässä rungossa. Se, mitä pitäisi mitata, on polvikulman muutos: täysin jäykässä rungossa polvikulma seuraa matemaattisen tarkasti pyöritystä, mutta veltossa rungossa funktio on toinen.

Mukavuusasiat on yksi asia ja pyörän nopeus toinen. Mä uskon helposti että sopivan joustava hyvin suunniteltu teräsrunko voi olla mukavampi kuin jäykkä hiilikuiturunko mutta jos se fleksaava teräsrunko olisi nopeampi kuin hifi-mallin hiilari niin millään muulla ei kilpaa ajettaisikaan. Fillaritehtaat, ammattitallit ym. ovat ihan muutaman miljoonan takoneet rahaa siihen että saavat runkonsa ja pyöränsä siihen malliin että niillä voitetaan.

Lisätään nyt vielä että tuollaisen pyörän rungon mallintaminen FEMillä ei ole tekijämiehille mikään eksoottinen temppu. Hiilikuituinen runko saadaan suunniteltua tarvittaessa sellaiseksi että se joustaa yhtä paljon ja samoihin suuntiin kuin teräksinen mutta veikkaan että panokset on laitettu siihen että tehdään mahdollisimman jäykkä ja kevyt runko. Ja tietysti siihen valmistustekniikan asettamat rajoitteet ja CE-vaatimukset ym. standardit päälle. Jos artesaani-teräsrungon lailla joustaville hiilikuiturungoille olisi markkinarako niin sellaisia taatusti tehtäisiin, se ei olisi teknisesti mikään erikoinen temppu.

Kyllähän niihin hiilarirunkoihin on haettu jo kauan myös mukavuutta. Ei ne enää pelkkiä rautakankia ole.

Terösrungon etu on vaan se, että siinä fleksaa myös keskiö. Kun saadaan aikaiseksi se hallittu woblaus, niin poljinvoima palautuu moninkertaisesti asfalttiin.