Printable View
^ tsemiä, se on muuten todellakin noin että pakkolepo on kamalaa kun se on edessä...nyt on hyvät kelit levätä.
Sain tänään ajettua 63km. Huimasi aamulla niin paljo ( ja satoi) ajoin kympin ja työmatkaa sitten loput. Huimaus kyllä haittasi, tuntui ettei jaloissa ole voimaa ja kädet vapisi ( huimauksen syy on todennäköisesti verenpainelääke, otin neljäsosan pilleristä ja paine kyllä laski mutta tuli myös tämä huimaus ja vapina)
Äsken grävelillä 82 km Sipoon kuvarastihommiin. Järjettömän kovaa ajoin, koskaan en ole noin pitkää lenkkiä ajanut tollasella keskarilla. Ihan vaan ajelemaan läksin. Okei, Immersbyhyn asti oli myötätuuli, mut silti.
Onko mitään kisoja missään, nyt pitää päästä viivalle?! Kuntohuippu olis nyt!
Töiden jälkeen 60km pääosin hiekkateitä pitkin. Joukossa muutama ihan uusi tuttavuus. Aina yhtä hauskaa ajella pimenevässä illassa. Kuulokkeissa Risto Isomäen uusin äänikirjana.
Lähetetty ennen loppuun asti miettimistä.
Eilen 67km. Rupee ajot vähenemään kun tulee vettä päivätolkulla.
:( niinpä, ei ole päässyt ajamaan kunnolla ollenkaan. Tänään oli tarkoitus testata pystyykö ajamaan normaalisti, kun viime torstaina huimasi niin että ajaminen oli tosi huteraa ja siitä jäi epävarma olo.
No pimeellä tihkusateessa ei voi ajaa sillä tavalla kunnolla, ja sitten meni takarengas ## kotiin ajo oli aika huteraa 23km tuli. Vaihdoin cycloon...ja jotain outoa tässäkin, eturengas pompottaa ja läps läps, kokeilin monta kertaa ja rengas ihan kova. Ajelin kuitenkin 12km...mietin että jos sisärenkaassa on senverta paksusti paikkaa ...mä vaihdan sisurin.
Totesin sitten että sisuri on aika tyhjä, päälyrengas on senverta jäykkä että sillä voi ajaa vaikka sisuri menny.
Rengassulkeiset, ja pesin samantien kesäkurapyörän. Jos sataa niin ajelen cyclolla.
Kunnollinen lenkki viimeksi 1.10. ja sama kilometrilukema.
Viime sunnuntai-maanantai 480 km myötätuuleen. Alkoi sataa, kun pääsi perille. Pimeässä sai ajaa jo pitkästi.
Perjantaina 250 km taaskin myötätuuleen. Taas satoi lopussa.
^
Hurja lenkki telipyörällä, huhhuh :)
33km tihku/pienessä -sateessa. Kyllä siinä on telipyörä pyöritellyt ihan antaumuksella.:eek:
Tännään. Tampesterista Kangasalan Liuksialan kartanolle ja takaisin.
Äsken. Kotoo töihin PK noin 1h30min.
! mahtavaa, kuiva tie aamulla...jalat toimii nyt normaalimmin, mutta käsissä vielä heikotusta, sain kuitenkin 48km ajettua.
Viime keskiviikon jälkeen on ollut siis tosi vaikeeta huimauksen ja ihme heikotuksen/vapinan takia, ja nyt kaikki meneminen minne hyvänsä jännittää.
Tullut ajettua niin paljon viime aikoina maantietä, ettei ole ehtinyt tännekään laittaa viimeisintä :rolleyes:
Korjataan nyt asia ja laitetaan viimeisimmät;
sunnuntai, Huovinrinne - Kankaanpää - Köyliön kirkkosaari - Kokemäki - Järilä - Tuiskula - Ehtamo - Köyliö - Huovinrinne 88 km
lauantai, Turun koillispuolella 75 km
perjantai, Turun pohjois- ja koillispuolella 86 km
torstai, Turun koillispuolella edestakainen lenkki 48 km
Olosuhteet ovat noin yleisesti ottaen yllättäneet positiivisesti, vaikka tuultakin on ollut.
Perjantai oli poikkeus, kun ennusteet hehkuttivat lämmintä ja heikkenevää tuulta, mutta todellisuudessa oli tämän pyöräilysetin ehdottamasti kylmin ajokeli.
Erikoismaininta tuolle Satakunta tourille, joka oli todella positiivinen kokemus. Mukavia teitä ja hämmästyttävän tasaista.
Just harmittelin kun en ole pitkään aikaan lenkillä hengästynyt kunnolla. Nyt olen. Ajelin alkulenkkiä ja työmatkaa 92km, ja väsähdin aika kunnolla seitsemänkympin jälkeen. Onpa raskasta cyclolla! ja vielä kotimatka 13km edessä...
Ehkä kerran viikossa tämmöinen pidempi cyclokaudella, ajaminen on niin paljon raskaampaa kuin kepeellä kesäfillarilla.
Näin väsyneen polkijan kello 8 aamulla mutta se ei nähnyt mua :eek:
^ missä kohtaa näit tämän väsyneen polkijan aamukasilta? Minä en ollut siinä vaiheessa vielä väsyny, tuumasin että hyvinhän tämä sujuu, olin tulossa lentoasemalta takaisin kotiinpäin. Hain repun ja eväät, ja lähdin Jasperintien kautta kierrellen töihin.
Huomenna saa luvan olla lepopäivä.
No just, kotimatkalla tunsin että sehän on sippaus. Energiat ihan loppu. Siihen kun vielä lisää sateesta kastuneet ajohousut ja muuten sadetakin alla hikoilu, niin oli kyllä raskas ja hidas kotimatka. Miten se cyclolla ajelu nyt näin raskaaksi muuttui? 105km....katselin että viime vuonna samaan aikaan 30-70km (yhteensä) ajeluja, en mä mitään satasia cyclolla jaksa.
Äsken se tuli tehtyä.
Tänään kävin Porvoossa.
Hieman tylsästi 99-prosenttisesti asfaltilla, kun fillarina oli cyclo ja renkaat 30-jotain mm. Asfalttiosuuskin oli valtaosin niin hyväkuntoista ettei sille maantiepyörää ja 25-millisiä renkaita kummempaa olisi tarvittu.
Yksikään sähköpyörä ei päässyt spandexia ohittamaan, mutta Tolkkistentiellä meni maastopyörämies heittämällä ohi ja Nikkilää lähestyttäessä ehdin vain vilkaista että
selkäreppuisella kippurasarvikuskilla oli allaan punainen Specialized.
Mennessä tiet olivat vielä märkiä - mikä selittää fillarin valinnan - mutta palatessa kosteita vain paikoin ja Vantaalla jo lähes täysin kuivia.
Tänään soravoittoisesti, ainakin uskoakseni, 125 km. Aamu oli pitkälle sumuinen ja tunnelmallinen -kypärän etureunasta tippuvat vesipisarat ovat syksyisiä. Alle laitoin 650b-kiekot.
(edelisellä ajokerralla alla olivat 38-milliset ja nyt suuntasin, en samalle, mutta kaltaiselle pyörähdykselle)
Ilmojen kylmenemisen johdosta maantiepyörä jäi talliin ja pitkästä aikaa gravel käyttöön. Pyöräilyyn tuli taas heti vähän erilainen näkökulma. Mukavasti nämä eri pyörät täydentävät pyöräilynautintoa. Tänään 51 km pääosin hiekkatietä, mukana myös isompaa polkua ja vastasorastettua maalaistietä. Toki myös pakolliset asfalttisiirtymät. Komea värimaailma oli edelleen ihasteltavana.
Öylönnä Kivikossa parisen tuntia luomutäpärillä. Ristuksen jeesus, että välillä tuntui raskaalta. Parin nousun jälkeen oli pakko vetää hetki happea, kun päässä pyöri ja mustat pallot kelluivat silmissä. Kilometrejä karttui kahteen tuntiin mahtavat 16 kappaletta.
^^ pyöräilynautinto on jäänyt kyllä - olemattomiin. Syntymäpäiväni jälkeen ajelu on ollut kyllä niin raskasta että voi elämä, joutunu ylämäen jälkeen hellittämään ja vauhti on hidastunut merkittävästi. Olen alkanu myös...tai siis olen mä ennenkin, mutta nyt vielä pahemmin, jännittään lenkkejä.
Tänään tuli ajettua kuitenkin 102km ( mittari sekosi ja piti ajaa sitten toisella pyörällä työmatkat...) onneksi huomenna on sadetuulipäivä ja ajan vain työmatkat.
Pakko laskea tavoitetasoa, kohta on kumminkin pakko vaihtaa kokonaan cycloon ja se on raskasta ajelua, mulle ainakin. Jäi kammottava muistikuva cycloilusta viime tiistaina, totaalinen sippaus.
Eilen höntsäilin hyppyjä pari tuntia. Oli jokseenkin tahmeeta, mutta ei se aina lähde. Töissä oli ollut aika ressaava päivä niin ei oikeen osannut irtaantua vasitenkin kun olin yksin liikenteessä. Nyt on pari kertaa tullu pompittua yksin niin kaipais taas vähän vähän kaveria. Kaverista saa aina virtaa kun voi mallailla ja pohtia juttuja keskenään. Toisaalta yksin mennessä saa sit hyvin hyppykertoja et molempi parempi.
Ajelin vain työmatkat ja ihan pienen lisäkiemuran kautta, cyclolla sadevaatteissa ( kunnon sadetakki, saderukkaset, pitkävartiset saappaat) 30km. Sadetakin alla aika hikiset oltavat. Ja sitten ei kuitenkaan satanut kovinkaan paljon ( nyt kuuluu satavan..) raskasta on, ajelin aika pienillä välityksillä ja mietin että tarviiko ostaa uusi takapakka jossa on isompia rinkuloita.
Tulee kyllä raskas syksy ja talvi. Olis jo kesä.
Äsken 42km sateessa. Ei ollut hassumpi lenkki ja sain testattua uuden lampun jonka hyöty
taisi mennä hukkaan kun asfaltti imi kaiken valon. Mutta näkipähän kanssa matkaajat että joku konkeloi tiellä.:)
Tänään grävelia reilu perussatku.
10.9. Myrskylässä ja Porlammilla olen näköjään pyöräillyt.
Par tuntii läskillä pitkin rantoja.
Eilen 54 ja tänään 50. Ei se vesisateessa ajaminen niin herkkua ollutkaan kun tuulet 6m/s(10), lämpö 2°C
ja hanskoista tulikin läpi ekan vitosen jälkeen.:rolleyes:
Kävin äskön kokeilemassa cyclolla...31km, joka oli tavoitekin. Nyt ajaminen ja olo sentään tuntui melko normaalilta ( mutta vasemman peukalohangan ja peukalon kipu vähän haittaa erityisesti jos pitää käyttää etujarrua...kiristin takajarrua, mutta se vaijeri on jo aika pärsiytynyt..) tosi hiljakseen ajelin, kova tuuli!
Ehkä se tästä, ajelee tämmöistä lyhyttä ja työpäivinä sitten tulee se työmatka lisäksi. Sää pitää varmaan huolen lepopäivistä.
Aamulla aamulenkkiä 40km, kuiva tie niin lähdin Ferrarilla. Vaikka oli lämpimästi yllä niin palelin ja erityisesti sormet paleli niin että jäi siis 10km vajaaksi mitä aioin.
Nyt on ajettu 76km, mutta senverta lyhyt työpäivä että kilometrin sakkokierroksella saan ysikymppiä täyteen. Se on aikas hyvin kun miettii aiempien päivien tuntemuksia eli huimausta ja heikotusta, ja jännittämistä.
Tulin hetki sitten pyörälenkiltä ja kyllä oli mukavaa, vaikka satoi osan matkaa vettä ja oli lokakuisen pimeää. Tuultakin oli ihan reippaasti, mutta se oli leppeää lounatuulta. Kotipihalle päästessäni mittari näytti lämpötilaksi 12,5 astetta plussaa. Kilometrejä kertyi 50 sekalaisilla alustoilla. Pistäydyttyä tuli mm. iki-ihanassa Ruissalossa, joka on kyllä mahtava paikka luonnon kannalta jokaisena vuodenaikana (myös Ruisrockin aikaan). Lenkin siinä vaiheessa, kun olin Ruissalossa, oli vielä jonkin verran valoisaa, niin tein huomion, että Niittylava-alueen niitylle on nyt kasvanut jonkin verran kaiken maailman aluskasvillisuutta, kun tapahtuma on ollut tauolla. Ensi vuonna toivottavasti Ruisrock on taas oma itsensä ja Turku musiikkikansan keskus muutaman päivän.
Viimeisiin ajoihin vielä sen verran, että gravelillä on menty. Sunnuntaina 45 km, maanantaina 43 km, eilen tiistaina 32 km ja tänään siis tuo 50 km. Päivät lyhenevät (yhä kuitenkin 24 h/vrk), niin näköjään myös lenkkien pituus.
Tihkua oli aamukuudelta ja joku ihme jännittäminen tässä ollut joka aamu, päätin sitten ajaa vain pidennetyn työmatkan cyclolla hitaasti. Nyt on koossa 43km ( kotimatka 13km illemmalla) jännittämisen takia ( tai muutenkin) on ihan voimaton olo.
Aamulla ajoin lenkin loskassa ja jännittäähän se aluksi joka kerta ensi loska liikkeelle lähtiessä. Oma jännitys laukeaa, kun saa kehon sopeutumaan pienellä jipolla, ajaa jonkin matkaa kiemmurrellen kuin formulakuskit renkaiden lämmittelyssä, siitä se käynnistyy.
Varottava kanssakulkijoita eikä kaatuminenkaan ole mukavaa.
No tuli ajettua yhteensä 57km ja osia. Mun jännittäminen on kyllä jotain muuta...alkoi reilu viikko sitten kun huimasi ja käsi tärisi, ja sama viime sunnuntaina. Pakko mennä maaten, ja aika ajoin tuli tuskanhiki. Tänään aamulla sitten yritin rauhoittua että ajat vaan hitaasti....siis nyt kun kaikki on ihan hyvin eikä mistään olisi syytä jännittää... töissä ihan ok, eikä ole yhtään mikään pakko ajaa sen kummempaa, Nakkilassa voi taas kohta käydä.... Toissa aamuna painajaisen jälkeen tuli ilmeisesti sellainen "paniikkikohtaus" ja oli sekin perin ikävä kokemus. Mietin että tällaiseen ihmiset haluavat rauhoittavan lääkkeen, mutta sitten jos kohtauksia tulee useammin ....
Juuri nyt on normaali olo ( ah, ihanaa) huomenna ei tarvi lähteä töihin, eikä lenkille.
Gravelillä tänään jatkui. Soraa/hiekkaa/asfalttia 76 km. Sää oli syksyisen vaihtelava eli aurinkoa, pilvipoutaa, tuulta ja 16 viimeistä kilometriä sadetta, josta 6 km rankkasadetta niin, että näkyvyys meni kyllä tosi vähäiseksi. Sade kuuluu syksyyn, joten ei se liiemmin haitannut, varsinkin, kun oli jo matkan loppupäässä. Lämpöä oli mukavat 11 astetta.
Toissapäivänä vähän reilut 40km uudella jäykkäperämaasturilla testiä hiekkatiellä. Nyt tulin mökille pakoon paskoja kelejä ja seuraava ajo on todennäköisesti sunnuntaina, kunhan täältä kotiudun.
Aamulla kaatosateessa muutama kilometri. Aika hiljaista mutta muutama yön ninja vastaan mustissaan ja musta korona maski naamassa että oikein muuttuu näkymättömäksi... Duunissa myös hiljaista kun varmaan osa jäi pitään lomapäivää sateen takia ja muutama on kuumeessa korona piikin saatuaan
Eilen ajoin ja kello oli rekisteröinyt kuntoilua 241 minuuttia. Vaihdoin välillä pyörää jottei keskiö olisi lämmennyt liikaa ja kestorasvat haihtuneet atmosfääriin. Hyötyosuudella taakka oli enimmilläänkin puolet sallimastani maksimista. Aurinko näyttäytyi hetkeksi huviosuudella, mutta onneksi olin pukenut tummat lasit.:cool: Kaikki olivat kilttejä toisilleen, joskin ehkä välttelin mahdollisia kriisin paikkoja. Reissun jälkeen keittelin riisiä.
Eilen paria minuuttia vaille viisi tuntia (netto) tai vajaat kymmenen minuuttia päälle viiden tunnin (brutto) gravel-voittoista allroadia.
Sääennuste oli aiemmin näyttänyt niin sateiselta että olin bookannut itselleni aamupäiväksi muuta, mistä sitten aiheutui että sitten kun sää osoittautui aurinkoisen hienoksi, en päässyt lähtemään kuin vasta myöhemmin iltapäivällä - mikä puolestaan merkitsi että taivas ehti lenkin aikana harmaantua ja alkoi sataa tihuuttaa ja vielä pimetäkin ennen kuin olin kotona. Mutta kivaa oli, kaikin puolin.
Fillarina oli nyt vanhemman alumiinirunkoisen cyclon sijaan uudempi hiilikuituinen gravel-pyörä. Renkaat levenivät samalla 32-millisistä 40-millisiksi. Eron kieltämättä huomasi: huonommalla tai karkeammalla pinnalla ja parilla polkupätkällä meno oli pehmeämpää ja jollain tapaa helpomman tuntuista. Vauhdissa ei kuitenkaan ero näkynyt, mutta muita siihen vaikuttavia tekijöitä on tietysti vaikea sulkea pois. (Ajoasento esimerkiksi on gravelissa hieman pystympi ja alaotteellakin olen aerompi cyclolla.)
Luontohavaintona joutsenia niin Talosaaren kuin Skepparsin pelloilla.
Yksi puolittainen tilannekin syntyi kun semmoiselle kärrypolun levyisellä peltotiellä eteeni ilmestyi kaksi läheisen talon pihasta juuri lähtenyttä matkamoottoripyöräilijää Tie oli epätasainen ja pinnaltaan karkeahkoa soraa ja kuskeista taaimmainen hieman tottumaton tai vain kovin varovainen. Loivassa alamäessä vauhtini oli siksi selvästi suurempi kuin hänen ja lähdin ohittamaan häntä vasemmalta. (Toki olisin voinut jättää sen tekemättä, mutta olen spandex.)
Juuri ennen kuin olin rinnalla motoristi kuitenkin siirtyi vasempaan laitaan jossa hän arvatenkin oli näkevinään tasaisemman ajouran. (Etummainen ajoi koko ajan oikealla.) Ei auttanut kuin väistää, mutta onneksi vasemmalla ei ollut ojaa vaan kapea kyntämätön eli suhteellisen tasainen kaistale. Siltä palattuani ajoinkin sitten letkan viimeisenä odotten sitä että tasaisemmalle hiekkatielle päästyä motoristi parantaisi vauhtiaan...