Tänään oli hienoa nähdä kuinka juuri koulunsa aloittaneet lapsukaiset voivat käyttäytyä liikenteessä todella hienosti. Isoa plussaa lasten vanhemmille, jotka ovat liikennekäyttäytymistä takoneet nuorten ajatuslaatikkoon.
Printable View
Tänään oli hienoa nähdä kuinka juuri koulunsa aloittaneet lapsukaiset voivat käyttäytyä liikenteessä todella hienosti. Isoa plussaa lasten vanhemmille, jotka ovat liikennekäyttäytymistä takoneet nuorten ajatuslaatikkoon.
Oli tänään hieno hetkin kun tuli vastaan nainen kuuden koiran kanssa. Varauduin jo siihen että nyt tulee ongelmia, mutta nainen komensi jotain että "sivuun!" ja koko lauma siirtyi reunaan. Piti ihan kiittää naista tästä hyvin koulutetusta joukosta.
Työmatka alkoi tänään hienosti, kun ensin taksi pysähtyi pyörätien jatkeelle ja vielä kädellä näytti että tule vaan ja heti perään takaa tuleva oikealle kääntyvä maasturikuski jäi odottamaan pyörätien jatkeen eteen mun tien ylitystä. Siitä se liikenne normalisoitui liikennesäännöt huomioimattomaksi autojen työmatkatemmoksi jo heti 500 metrin päässä Tyntsän liikenneympyrässä. Mutta saipahan nauttia asiallisesta liikennekäyttäytymisestä kotoa melkein kahden kilometrin verran:). Näillä mennään ja ilo revitään siitä mistä voidaan...
Näin pitkätukkaisen blondin.
Blondi ajoi mopoautoa ja oli Tampereen Sammonkadulla kääntymässä oikealle "Kauppaopiston" parkkipaikalle - autojonon viimeisenä. Blondi päästi edelläni pyöräilleet liittymästä menemään, mutta arvelin ettei mitenkään näe, että olen tulossa. Näkipä kuitenkin ja päästi menemään. Blondi oli oikein kääntynyt mopoauton penkillä katsomaan, tuleeko vielä joku takaa kevyen liikenteen väylää pitkin.
Hieno syyspäivä tänään, vaikka aamulla olikin vähän viileää. Pellon ja puutarhapalstojen yllä leijaili reipas aamu-usva, mutta myöhemmin pääsi ihailemaan kuinka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta peilityyneen merenpintaan.
Se oli ilo huomata että eräs naistyömatkapyöräilijä tiesi mitä tarkoittaa tasa-arvoinen risteyn ja väisti minua kun tulin oikealta ja hän jatkoi samaa väylää suoraan.
Samoin eräässä risteyksessä yllätyin iloisesti kun autoilija jäi hienosti odottamaan pyörätien jatkeen eteen. Piti ihan tarkemmin tiirailla minkä näköinen kuski siellä on ja sehän olikin eräs IK:n pyörämies:D.
Näin on. Tämä menee vähän offtopiciksi, mutta mieltä lämmittää appivanhempien (jotka eivät ole mitään pyöräilijöitä) suhtautuminen pariskuntaan, joka oli lähtenyt Ukrainasta pyöräilemään täytettyään pikkupullon Mustanmeren vedellä, tyhjentääkseen sen sitten Valkoiseen mereen (Vienanmereen). Matkan edettyä Nurmeksen lähettyville olivat tilanteessa, jossa heillä on kuusi euroa rahaa, naiselta käsi murtunut kaatumisessa ja Vartiuksen raja-asemalle puolentoistasataa kilometriä. Saivat sitten yösijan, aterian ja autokyydin sinne rajalle. Pyöräilyynhän tässä nyt tuli tyylirikko, mutta rajan yli päästäkseen naisen oli kyettävä itse ajamaan fillarinsa tulliin, joten olivat aika kiitollisia tästä. Vienan Kemistä heillä oli sitten junaliput takaisin Ukrainaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti alli
Tuli piiitkästä aikaa poljettua keskustassa ja ilman mitään ongelmia sujui reissu, vai olisiko sillä vaikutusta että oma vauhti oli erittäin maltillinen. Veikkaan että suurin osa ongelmista jalankulkijoiden kanssa johtuu liiallisesta vauhdista, voi olla ihan helvetin väärässäkin...
^ Saattaa siellä olla pari ongelmakohtaa, ettei se nopeus ole autuaaksi tekevä tai on se, jos nopeus on 2-4 km/h.
Loistava fiilis tuli työmatka temmossa kun pääsin 12sek alle kesän alussa asettamani tavoiteajan ja siinä samalla ohitin yhden hybridi jantterin kaksi kertaa (oli oikassut n.700m pätkän).
Tänään illalla oli tosi kiva fillarikeli, ajelin ihan vakiomallisella museoikäisellä ja kylläpä kulki pehmeästi!
Jengi oli viikonlopun aikana kaivanut lamput naftaliinista. Aamuhämärissä valoja näkyi jo kiitettävästi.
Maanantaiaamun kruunasi Töölönlahdenkadulla tilaa antanut Veolian bussikuski. Lähestyin Finlandia-talon suunnasta Töölönlahdenkadun ylittävää jatketta ja näin Manskun suunnasta lähestyvän dösän. Hiljensin vauhtia, mutta kuski vinkkasikin ylittämään kadun. Kiitin, kumarsin ja jatkoin sotkemista.
Oli todella mukava palata aamulla tutun ja turvallisen pyörän kanssa liikenteeseen. Pari viikkoa olen ajellut uudella hiilarimaantiepyörällä, joka vielä hakee sopivia välityksiä ja muita osia. Vanha pyörä taas on 11tkm ajettu alu-CC, jolla oli niin mukava taas ajaa.
Suoralla kelvillä näkee jo kaukaa kun nuori nainen tulee juosten vastaan, hyvä taloudellinen askel ja rento juoksu kuin urheilijalla. Tukka heilahtelee vasten aurinkoa kauniisti. Katsoo kohti ja hymyilee koko ajan lähestyessään.
Viime hetkellä oivallan että taitaa katsoa läskipyörääni. Mutta silti.. Oli ihana hetki.
Tällä viikolla oli kyllä melko sivistynyttä yhteispeliä liikenteessä kevyt väylillä:). Ei mitään mainittavampia törkeilyjä.
Tapahtui eilen iltasella: Olin juuri pysäköinyt pyöräni olutravintolan eteen, kun näin viereisessä risteyksessä ehkä hurjimman ketjut-putosivat-jarruttaessa-ja-tasapaino-petti tilanteen. Tyttö heittelehti koko risteyksen yli todella kovasta vauhdista vuorojaloin maasta tukea ottaen. Olin ihan varma että huonosti käy, mutta tyttö pysyi kuin pysyäkin pystyssä.
Menin herrasmiehenä toki tarjoamaan apuani. Nostin ketjut paikoilleen, ja lisäksi kiristin liian löysänä roikkuneen ketjun kun työkalut oli repussa mukana. Eipähän putoa ihan heti uudestaan :) Siitä lähti erittäin iloinen tyttö jatkamaan matkaa, ja mä menin kaverin kanssa kaljalle niin kuin oli alunperin tarkoituskin.
Harvinaista herkkua kun pääsee kehumaan lahtelaisia autoilijoita: kaksi tien ylitystä ilman liikennevaloja ja molemmilla kerroilla auto pysähtyi antamaan tilaa :) Miellyttävä kehityssuunta. Tai sitten vaan todennäköisyydet pääsivät yllättämään ja tie kohtasi niiden molempien kohteliaiden kuskien kanssa...
Päivän pyörälenkilläni lähestyin takaa kävelevää naishenkilöä jolla oli koira pitkässä remmissä. Soitin kerran kelloa *bling*. Nainen siirtyy taakseen katsomatta väylän reunaan ja ottaa eleettömästi koiran lähemmäs vierelleen kävelemään. Ohittaessani heilautin kättä ja kiittelin. Joskus se menee kuin oppikirjasta.
Laskin tänään ajankuluksi työmatkalla vastaantulleiden pyöräilijöiden valaistumisasteen Sibeliusmonumentin ja Espoon Nihtisillan välillä. Helsingin puolella 17 vastaantulijaa, joista 15 oli valot. Espoon puolella 9, joista vain neljällä valot. Tosin Espoossa alkoi pimeähkö hämärä muuttua valoisaksi hämäräksi -- olin matkalla siis seitsemän aikaan aamulla. Mutta aika hyvältä vaikutti Helsingissä.
Onkohan BMW-foorumilla joku kampanja meneillään kun viime viikkoina yli puolet vapaaehtoisesti (tyypillinen esimerkki Helsingistä Mannerheimintien ylittävä suojatie Kivelänkadun kohdalla kun olen henkeni kaupalla sporakiskoilla odottamassa ylipääsyä) tietä antaneista autoilijoista on ollut nimenomaan bemareita. Olen yrittänyt lapaa kohotella vastavuoroisesti mitä nyt happitilanteelta on kyennyt. Enimmäkseen hyvä meininki vallalla muutenkin.
Tulin Lahdentien kelviä etelään. Vanhan Porvoontien kohdalla seisoi kaksi kiertoliittymään pyrkivää autoa tukkien pyörätien jatkeen. Juuri kun olin tuntemassa avautumisen tarvetta takimmainen peruutti pari metriä ja pääsin jatkamaan hidastamatta ja pujottelematta.
Saakohan muuten kelvillä ajaa hepan vetämillä ravivaunuilla? Sattui nimittäin äskettäin eräs Raineri ämpyilemään keskellä kelviä heppansa kera. Ihmetytti vähän aluksi, mutta nyt vain huvittaa koko tapaus.
No eipä se ole sallittua:
http://www.matkaratsastus.fi/matkara...eturvallisuus/
mutta eihän se Raineria estä.
No eihän siinä mitään, ei se ainakaan jätösten perusteella ole Raineria pahemmin estellyt. Samahan tuo minullekin, kiva katsella heppaa jos toisenkin kerran osuu kohdalle. Pitää vaan himmata, koska kyllähän se heppa voittaa massassa jos ollaan samassa paikassa samaan aikaan. :)
Saattui tässä eräänä pimeänä iltäpäivän hetkenä, että nuorisoporukkaa oli hillumassa kelvillä tukkien sen täysin. kelvi oli "valaistu", mutta varsin pimeä. Lähestyn joukkoa reilulla 30 km/h nopeudella. Valoina tankovalo+otsalamppu täydellä teholla ~1000lm. Ihmettelen kun kukaan ei reagoi lähestyvään pyöräilijään. Hiljennän, nostan päätä siten, että keila osuu joukon pään korkeudelle. Joukko havahtuu ja ehtii yhtä lukuunottamatta hajaantua sivuille odottamaan mun menoa. Tämä yksi jatkaa hissukseen etenemistään jopollaan. Ei tajua, että ympäristo on vaalennut mun valoista, vaan päässä pyörii ilmeisesti vain ihmetys siitä mitä takana tapahtuu, tekee uukkarin suoraan mun eteen, otsalappuni keila osuu kasvoihin. Väistöreaktiot on kohtuu nopeat ja ilme hieman säikähtänyt ja anteeksipyytäväinen. Tilaa tulee mukavasti ja pääsen lipumaan ohi. Nopeutta on enää alle 10 km/h. Koko tapahtumaketju kesti alle 5s, mutta ihan hyvä mieli jäi. Ei ne nuoret aina ajattele mitä tekevät, mutta tässäkin tilanteessa tilanteen selkiinnittyä toiminta oli asiallista.
Tämän olisi joku muu saattanut tarinoida avautumis ketjuun. Itse valitsin kuitenkin tämän, koska hyvät valot ja toimivat jarrut tekee syyspyöräilijän elämästä mukavaa. Lisäksi kokemus auttaa siihen, että edellä kuvattu tapahtuma ja siitä huomattavasti hankalampikin on ennalta arvattava tilanne. Ei mun lenkki mene siitä pilalle, että joudun nopeuksia ottamaan alas. Jarrupalatkin on kohtuu halpoja. Ajan matkaa ja aikaa, en keskareita.
Eikä tänä aamunakaan hassumpaa ollut, 100% vastaantulevista pyöräilijöistä käytti valoja. Eihän niitä paljoa ollut, mutta sentään huomattavasti enenmmän kuin 1.
Itse olen ottanut tavaksi etenkin nuorisoa ohittaessa, heidän antaessa tietä, kiittää selkeästi, vaikka tien antaminen ei olisi mennyt aivan putkeen. Uskon sen kannustavan oikeaan toimintaan.
Mä kiitän kaikkia ketkä antaa tilaa, niin metsässä kun kadullakin. :) Kaikista pyöristä löytyy myös kellot millä voi ilmoittaa vaikka mitä. (Okei, ei nyt ihan sentään bemaksista löydy ;) )
Upea keli lokakuuksi, kun tulin kotiin vähän ennen auringonlaskua. Ruskan värejä olikin valokuvaamassa tosi moni, etenkin Vanhankaupungin kosken tienoilla. Itsellä ei valitettavasti ollut kameraa mukana ja pilvien rusko ehti sammua sillä aikaa kun kotona laitoin ruokahommat alulle.
Ruska on upea just ny eikä melkein. I like :)
Eilen tuli kohdattua nuori nainen, joka tutki fillarinsa etupäätä huolestuneen oloisena. No kahden pinnan nippelit olivat katkenneet ja pinnat repsottivat miten sattuu. Pyörittelin nippelit irti ja pujotin irtopinnat pois häiritsemästä ja neuvoin käymään huoltopalveluja tarjoavassa liikkeessä. Palkaksi sain kauniin hymyn ja läjän kiitoksia.
Nihkeän duuniviikon päätteeksi manasin vetäessäni aamulla kastuneita succiksia jalkaani. Päätin kiepata keskuspuiston kautta kotiin.
Ennen junaradan alitusta huomasin sivusilmällä puskasta kirmaavan etäisesti jättimäistä rusakkoa muistuttavan otuksen. Peura. Väistimme toisiamme, allekirjoittanut yllättävästä kohtaamisesta hieman enemmän yllättyneenä.
Loppumatka virne naamalla ja läpimärät vaatteet muistuttivat itsestään vasta kotiovella.
Pakkasta -1, lunta satanut yön- ja aamun aikana, mahtava keli polkea 3,5h maastossa! Lenkin kruunasi kuppi kuumaa kaaota ja illalla sitten sauna päälle :) Matkalla autoin myös vanhaa miestä, joka ei meinannut päästä jyrkkää mäkeä ylös, vaan liukastui ja sai otteen vieressä olevista juurista (olin siis pururadalla). Äkkiä pyörä polun sivuun ja menin kysymään tarviiko apua ja aluksi pappa epäili mahdanko jaksaa vetää häntä ylös, pieni kokoinen nainen kun olen, mutta aina fyysistä työtä tehneenä ja salilla käyneenä, pappan nostin kevyesti ylös ja autoin mäen ylös. Ihmetteli kyllä, että joku sentään tulee apuun ja siinä kiitteli sitten. Suosittelin, että hankkii kunnon kengät, eikä lähde sileä pohjaisilla nahkakengillä lenkkeilee :rolleyes: Loppumatkan oli kyllä hyvä fiilis :)
Kun viime aikoina on ollut aikaa ja maastourat melko huonossa kunnossa, ajelut on keskittyneet kevyen liikenteen väylille. Aina uudestaan ja uudestaan yllätyn autoilijoiden huomaavaisuudesta. Raskaskin liikenne jää odottamaan suojatien ylittäjää jo pitkän matkan takaa. Tänään yksi henkilöauto veti liinat kiinni ruuhkaisella kadulla ennen suojatietä, kun oli kääntymässä suojatien jälkeen vasempaan. Olisi hyvin voinut rullata suojatien yli risteysalueelle odottamaan vastakkaisen liikenteen loppumista, mutta päättikin että minulla, pysähtyneellä pyöräilijällä joka odotti kumpaankin suuntaan soljuneen liikenteen loppumista, oli ehdoton etuajo-oikeus.
Joko en ole tietoinen oikeuksistani tai ajan niin kovaa että autoilija arvelee tuon syöksyvän suoraan alle tai jotain muuta, mutta jotenkin kelvillä on ollut erityisen helppoa. Jalankulkijoillakaan ei ilmeisesti ole enää kuulokkeita korvilla kun kuulevat hiekoitussoraa jyräävän maastorenkaan rapinan jo kaukaa.
Melko vähän oli porukkaa tänään Haltialan - Pitkäkosken - Silvolan suunnalla, johtui varmaan kosteasta ja tuulisesta kelistä. Silti ilahduttavasti lapa nousi joka toisella vastaantulijalla, siihen ei ole pääkaupunkiseudulla tottunut. Kenties joulu jo mielessä? Oli syy mikä vaan, niin ihan kiva :)
CamoN, kyllä minun kokemukseni ovat samanlaisia. On paljon yleisempää, että joku autoilija päättää väistää minua vaikkei tarvitsisikaan, kuin että ajaisi eteen tai päälle silloin kun on väistämisvelvollinen.
Tietysti jälkimmäiset ovat sitten niitä inhottavia vaaranpaikkoja, mutta minusta jotenkin tuntuu että ne ovat tulleet harvinaisemmiksi ihan viimeisen vuoden kuluessa. Joko itse olen ryhtynyt ajamaan eri tavalla, tai sitten liikenteen tavat muuttuvat pikkuhiljaa pyöräilijöitä paremmin huomioitavaksi.
(Tämä siis lähinnä Espoossa ja Länsi-Helsingissä).
Viime lauantaina kun siirryin kohti ryhmälenkkiä niin Otaniemestä eli Espoosta kun siirryttiin Helsingin puolelle (Lehtisaari, Kuusisaari) niin kelvit oli hesan puolella putsattu sepelistä. Aika mukavaa (vaikka ropisi silti kun oli nastat alla).
Eilisiltana pikasella tunnin lenkillä jouduin ilmaisemaan itseäni kahteen otteeseen, kun koiranulkoiluttajat olivat vallanneet hiekkaväylän. Tulin siis takaapäin ja hyvinkin nopeasti koirat otettiin väylän reunaan ja pisteeksi iin päälle ulkoiluttajilta tuli sanallinen kiitos itseni ilmoittamisesta. Kiitokset lähti myös heidän suuntaan. Tuli niin hyvä mieli. Kiitos!
Ei nyt superihanaa, mutta homma meni melkein niinku elokuvissa kun yhdistetyllä pyörätie ja jalkakäytävällä kohtasin mamman, joka oli parkkeerannut hyökkäysvaununsa poikittain reitille. Tilanteessa oli avautumispotentiaalia, koska kärryt tiellä (no ei ihan keskellä) ja lapsikin siinä läheisyydessä parin metrin päässä kärryistä. Ihanaksi tilanteen kuitenkin teki kellon kilautusta seurannut toiminta; mamma pyydysti jälkikasvunsa ja pahoitteli tilannetta sori-sanalla. Oli hienoa kun tilanne meni kuten odotin :)
Yksi taksipikkubussi koulukuljetus, jonka kohtaan työmatkalla usein eri paikoissa ja joka aina ennen oli jatkeella edessä, on oppinut odottamaan ennen jatketta.
Missäs asennossa tähdet tänään on? Kaksi eri pyöräilijää itseni lisäksi näytti suuntamerkkiä kääntyessään. Rasti seinään ja lottokuponki vetämään!
Tänään työmatka oli jotenkin erityisen seesteinen. Leppoisa myötätuuli, ei juurikaan muuta liikennettä, juuri sopivan viileä ilma... ja vastaan tuleva koiranulkoiluttaja siirtyi omalle oikealleen koiransa kanssa hyvissä ajoin. Saa nähdä jatkuuko meininkin iltapäivällä keskustaan pyöräillessä.