Alkujaan tämän lähetti p-veli
nöyryytin jotain miestä työmatkatemmossa!
kuuntelin kaikessa rauhassa promoen leppoisaa sanailua ja kurvasin tapiolasta kehä I varteen. Ja siinä edessä se mennä puuskutti, aito työmatkatempoaja! tuntomerkit täsmäsivät: vitusti liikaa vaatteita, hybriidipyörä, kypärä kallellaan ohimolla ja lenkkitossut. Vaihde sillä oli isoimmalla ja kadenssi jossain 50 pinnassa.. Ote fiksini sarvista tiukkeni, tästä tulisi vielä kilpailu.
Tasaisella pyörityksellä nousin rinnalle ja ohi. Puuskutus koveni ja silmänurkassa näkyi punaisena hehkuva naama. Ensimmäisessä ylämäessä hän päätti käyttää kaikki aseensa, sanaakaan sanomatta satulasta liikahtamatta kadenssi koveni.. Hitaasti hän hivuttautui rinnalleni. Mutta en pelännyt, sillä tiesin matkaa olevan vielä jäljellä. Promoe jatkoi kertomustaan tytöstään ja mieleni oli kevyt, kuten teräksinen sotaratsunikin.
Annoin tämän pyöräteiden virtahevon kylpeä onnessaan, sillä tiesin minulla olevan vielä salaisen aseen: seuraava biisi kertoisi babylonin paheista. Noiden saatanallisten säkeiden kajahtaessa näin kuinka tornit horisontissa syttyivät tuleen, tunsin öljy-yhtiöiden ja pikaruokahelvettien palaneen katkun. taivas aukeni minulle ja antoi valoa. Tulin läpi kristallimetsän ja kaikki tämä konkretisoitui jalkoihini.
Rytmi kiihtyi, saalis pyristeli vielä vähän, alikulkutunneliin, nopea oikea ja mäkeä ylös. Nousin putkelle, jalat hakkasivat, takoivat, polkivat ja potkivat alumiininpalasia joita kammiksi kutsutaan. Virtahevon kuolinkorahtelut kaikuivat korvissani, antaen pohjaa Promoen saarnalle. Business parkin suora aukeni, kiristin vielä hiukan tahtia osoittaakseni miehisen ylivoimani ja nostin kädet pystyyn maaliviivan merkiksi. Tunsin kuinka pilvien lomasta Pantani katsoi minua myhäillen.
Koko suorituksen päätin trackkäilyyn. Kun virtahepo hetken kuluttua nilkutti ohitseni, näin hänen silmistään murtumisen. Hänen helvetillinen viikkonsa oli vasta alkamassa..
