Se ei myöskään näytä yhtään sen paremmalta.
Printable View
Laitat joko Spiderit tai Ferrari-kuteet niin niitä katsoo kaikki. Palstalaisetkin on huomannu!! Jos ajaa liika nopeeta niin ei huomaa, kansii ajaa rauhallisesti.
Toissapäivänä tuli ohi aivan hemmetin tyylikäs, sellainen vähän chopperimallinen, paksurunkoinen ja -renkainen matala sähköpyörä ohi jotain 50 km/h-vauhtia ylämäkeen. Oli ensimmäinen tyylikäs laite, jonka olen nähnyt. Penkin alla tosin roikkui mopon kilpi, eli liekö oikeasti rekisteröity mopoksi.
PS: en hävinnyt, koska olin kävellen liikkeellä...
Oli näköjään tsekkaa/katso tämä ketjuun linkattu mun työmatkapyörä. Kertaakaan en ole hävinnyt kun kotiovelta olen tuon tulille lyönyt. Ei tule polvivaivoja vaikka kadenssi on aika pieni.
http://www.youtube.com/watch?v=RyikLr9DnhY&sns=em
Eikai tossa muutaku ihan perus ultegraa ja talvella vähä trainerissa pyöritelly..
Tänää polkaisin yhdestä kapearenkaisella ajavasta succismiehestä ohi maasturilla. Alkumatkan olin tulut sen verran reippaasti, että varulta lepäsin 2 kilsaa perässä ja tarkistin vauhdin tason sekä ylä-, että alamäissä. Kun olin kohtuu varma, että vastakuittausta ei tule, niin seuraavassa ylämäenmäessä ohi ja pois paikalta tuulipuvun kahinan ja nappularenkaiden äänen saattelemana.
Jostain syystä kapeat renkaat ja succikset saa mun kilpailuvietin syttymään. Jotenkin asetelma, tuulipuku, painava maasturi, pulska kuski vs kevyt kuski maantiepyörällä oikein yllyttää mua ohittamaan jos maantiepyörällä ajava tulee selkä edellä vastaan ylämäessä.
Kävipä tässä joku aika sitten aika vaikeasti pisteytettävä ohitustilanne. Ohitin maantiepyöräilijän takajousitetulla (etujousi hitsannut kiinni) vanhalla markettimaastopyörällä, joka oli varustettu aerotangolla.
Hetken aikaa mietin, mitä tapahtuu, miksi olen tässä tilanteessa, yms. Päätin kuitenkin vaan polkea vähän kovempaa.
Eihän tuossa juhoon kuvaamassa tilanteessa ole mitään vaikeaa: maantiepyöräilijä selkeästi hävisi, koska tuli ohitetuksi.
(Aika tyylikkäältä kyllä kuullostaa tuo juhoon tmt-mankeli.)
Ensikosketus työmatkatempoon. En hävinnyt.
Onnistuin ohittamaan jopoilla liikkuneen koululaisryhmän, mutta kun pysähdyin kauppaan, niin koko ryhmä menikin ohi kun olin kassalla. Hävisinkö monta kymmentä kertaa vai pelastuinko kun olin vielä kaupan sisällä?
Toi ei kyllä ole mikään työmatkatemmon sääntö. Kävely kun on yksi harvoista tavoista välttää häviö työmatkatemmossa.
Tai voihan se olla, että Valentin Kononen kävelee ohi ja silloin tietysti tulee takkiin, mutta varmaan voidaan pitäytyä polkupyörissä. Työmatkatempokävely olis kyllä hilpeä seurattava. Aika kovana pitäis kattoa nouseeko kilpakumppanilla molemmat lapikkaat maasta.
Hieno päivä tänään. Ajelin kelpo vauhtia kohti työpaikka, kun näin helpon uhrin horisontissa, sukkismiehen maantiepyörineen. Etäisyys uhriin kapeni nopeasti ja kohta olinkin jo kohdalla. Räkänaurun saattelemana menin ohitse ja laskettelin naama peruslukemilla eteenpäin. Se mikä teki ohituksesta helpon oli se, että sukkismies oli pysähtynyt muka paikkaamaan pyöränsä rengasta, kun todellisuudessa hänellä meni pupu pöksyyn nähdesään allekirjoittaneen kääntyvän peräänsä. Tämä ohitus oli vielä helpompi, kuin se, kun aamulla varastin tikkarin naapurin pikkutytöltä!!1!
Oli siinä kyllä heikkokin hetki - ajattelin nimittäin nanosekunnin, että pitäisikö ajatella pysähtymistä ja kysymista, josko kaveri oikeasti tarvitsisi apua. Ajatus meni nopeasti ohi, mutta tämän pienen pienen heikkouden häivähdyksen karma kosti puhkaisemalla omakin takarenkaani. Onneksi reikä oli sen verran pieni, että säännöllisellä pumppaamisella sai pidettyä renkaassa ilmaa sen verran, että pääsi töihin turvaan. Ja vaikka viisi kertaa jouduin pysähtymään pumppaamaan, niin kukaan ei tullut ohi. Enkä ole varma laskettaisiinko ohitetuksi tuleminen tuollaisessa tilanteessa häviöksi - mullahan oli oikea syy pysähtyä, toisin kuin yllä mainitulla sukkismiehellä.
TANA!
Hävisin tänään ekan kerran. häviön aiheuttaja oli joku, jonka olin kuitannut noin minuutti sitten. Pääsi salakalavasti kuittaamaan kun en ollut saanut kerättyä tarpeeksi vauhtia (enkä katsonut taakseni) alikulun alituksen jälkeen. Ryökäle ehti myös kääntyä edestä pois, ennenkun olisin (helposti) kuitannut takaisin. Sillä pätkällä minkä se ehti edessäni ajaa, oli niin paljon vastaantulijoita, etten uskaltanut nostaa kadenssia :(
Tiieedän, selittelyt on häviäjille, mutta selittelin silti.
Jos se olin minä (Pitäjänmäen liikenneympyrä), niin voin raportoida, että vaihtamani vararengas tussahti kymmentä kilometriä myöhemmin. Ei auttanut kuin ajella tyhjällä kumilla reilut 4 km duuniin.
Ja miksi se vararengas meni? No, tarina sopii hyvin tähän ketjuun. Varakumina oli pitkästä aikaa sellainen pikapaikattu sisuri, ja ajelin aika varovasti renkaanvaihdon jälkeen. Rastaalantien liikennevaloihin tullessani minua mulkaisi samoissa valoissa vihreää odotteleva krossarikuski. Reagoin valon vaihtumiseen häntä nopeammin, mutta krossitempoilija näki parhaaksi painaa ihan tosissaan, niin että pääsee succistelijan ohi. Päätin sitten seurailla takana katsoen miten edessä olevat mäet nousevat. Unohdin siinä varovaisen ajelun, ja niinhän sitten kävikin, että vähän napakampi töyssy vetäisi varakuminkin tyhjäksi. Toisin sanoen tuplatappio ja tuplarengasrikko kruunasivat aamun.
Pariin vuoteen en oo polkenu pyörällä ja nyt viime viikolla oon hävinny 3 kertaa. Matkaa kertyi 266km, ajopäiviä 4,5 ja viikon keskinopeus oli 21,66km/h Kalusto huomioiden oon todella tyytyväinen häviöiden määrään. Tää viikko tulee olemaan aikalailla samanlainen. Vanha Nishiki timbuk, DeeCeen skedekengät neonvihreillä nauhoilla ja lippis päässä. Tuntomerkit on annettu! Tervetuloa tarjoilemaan häviön karvasta kalkkia...Tai juomaan omat myrkyt!!!
Tällaisessa tilanteessa saa kyllä olla tarkkana. Itse kun kuuntelen musiikkia ajaessa, niin perässätulijaa on entistä vaikeampi havaita. Kun tässä yksi päivä kuulokkeet jäivät kotiin, niin ai että kuinka helppoa oli kuunnellen kontrolloida etäisyyttä perässä tulijaan. Kun oli vielä sadekeli niin renkaiden roiskeesta pystyi erottamaan millainen pyörä ja kuinka kaukana on tulossa. Sanotaanko vielä täsmennykseksi, että ei siinä perässä luuhannut muita, kuin juuri ohitettuja, jotka kärkkyivät hetken aikaa vastaohituspaikkaa. Jota ei koskaan tullut. Eikä tule.
Luulen, että evoluutio on jo kehittänyt parhaille työmatkatempoajille kääntyvät korvat, joilla on helppo tarkkailla takamaastoa. Ja evoluutio tulee vielä kehittämään sen kolmannen, sokean, silmän tilalle näkevän silmän, jotta takana olevien kilpailijoiden tarkkailu helpottuu entisestään.
Tänään päätin kuittailla maastofillarilla pari häviötä muille tavalliseen tapaan, yllätin jonkun unisen succistelijankin mukavasti. Ilmeisesti taistelutahto katosi saman tien häviön jälkeen, kun ei lähtenyt yrittämään revanssia. Päätin kuitenkin kadota kvl:ltä metsään varmuuden vuoksi.
Tämä vaatisi sen, että menestys työmatkatempossa auttaisi parinmuodostuksessa ja sitä kautta jälkeläisten saamisessa. Toistaiseksi ainakaan naiset eivät ole näihin talkoisiin lähteneet, baaritiskillä on saanut nojailla yksin vaikka kuinka näyttäisi videokuvaa ohituksista.
Tähän epäkohtaan pikaista korjausta toivoen, suuri joukko kelvitorpedoja.
Vaimo aloitti taas tänään työmatkapyöräilyn. Tosin matkaa on sen verran paljon per suunta, että sana "tempo" ei enää oikein sovellu. Eilen illalla päätin kuitenkin rohkeasti avata hänelle hieman "työmatkatemmon" logiikkaa, mutta sain palkakseni vain katseen jonka tulkitsin tarkoittavan jotain väliltä "senkin vähä-älyinen testosteronipelle" ja "olisipa lasteni isä postinkantaja". Hämmentävää.
Tänään se tapahtui. Hävisin. Melkein 17 000km työmatkatempoa takana, ja sitten se iskee kuin pitkäisen liekki taivaalta.Tulin kapearenkaisella krossarilla töistä, tarakalla sivulaukku. Hidastin vauhtia ennen vasemmalle kaartuvaa alikulkua Raitotien varressa.
Niin eiköhän joku aja ratafiksillä ohi!
Paita lepattaen!
Lahkeet lepattaen.
Minulla oli trikoot ja Lidlin jersey, pitää kai ostaa Raphaa, niin pääsisi kovempaa.
Ei rouvalla ole matkaa kuin karvan alle 30 km per siivu. Liekö naisten sarjoissa pidempiä tempoja ajetaan, en tiedä (lue: ei pahemmin kiinnostakaan), mutta yhtäkaikki - puhelinluettelon tai piin desimaalien ulkoa opettelu tmv. hieman mottipäinen toihu olisivat hänestä varmasti olleet kiinnostavampia aiheita.
Muuten kyllä oikein hyvä vaimo.
Jos häviää töihinmenomatkalla, niin onko kotimatkalla turha enää pyristellä vai onko koko päivä tuhoon tuomittu? Vai voiko kotimatkan ajaa erikseen ilman häviötä?
Jokainen häviö lisää häviömäärää ja alentaa testosteronia ja EPOa. Nahkurin orsilla sitten viimekädessä lasketaan elämän aikana kärsityt tappiot.
No voi sun 16. Siinä kävi niin, että tekemäni ohituksen jälkeen cc mies kuittasi, mutta se kesti kuumuutta vain 50 metriä. Seuraavan 2 minuutin jälkeen se olikin jäänyt jo 200 metriä. Mutta häviö mikä häviö, ei siinä selitykset auta. Pitääköhän ostaa peili?
Tänään sattui jotain vakavaa. Työmatkatempominäni pääsi ulos häkistään. Heitin etiketit roskiin ja viittasin kintaalla kaikenmaailman työmatkapalautteluille. Huomenna on pakkolepopäivä joten kaasua saa avata edes pikkasen. Otin siis ensimmäistä kertaa ison limpun käyttöön työmatkalla.
Näin aika äkkiä yhden maantiepyöräilijän, odotin että hän huomaa minut takanansa kykkimässä. Hän kääntyi eri reitille, mutta kyllä sitä voiton takia voi vähän koukata. Saalis katsoi taakseen ja lisäsi käännöksen jälkeen kaasua putkelta polkien. Kattelin tuota rimpuilua pari sekuntia ja pyöräytin kampea satulasta. Sinne jäi...
Seuraavat häiväjät tulivat vastaan pitkässä ja loivassa alamäessä. Säälittävän näköistä rimpuilua. Tein u-käännöksen ja nostin vauhtia. Eleettömästi liipuen ohitin kaksi ylämäkeen hikoilevaa succista. Sitten taas u-käännös jotta pääsen reitille. Moikkasin kohteliaasti kohdatessamme.
Kolmas häviäjä oli vastatuuleen pusertava cyclomies. Polkemistavasta päätelleen aivan katkeamispisteessä. Tässä oli näyryytyksen paikka sillä saavutin häntä hyvin kevyesti polkien. Laitoin ketjun hivelemään tuota 12-piikkistä takaratasta ja nousin putkelle. Noin 15 metriä ennen kohdetta laskeuduin penkille ja otin matalan otteen pitäen kuitenkin käsiä kahvoilla. Pelkkä aerokiekkojen suhahdus kuului kun nöyryytin työmatkaenkkaa pusertavan tempoilijan. Noin minuutin verran pidin tahtia yllä jotta ehdin karata näkyvistä.
Neljäs häviäjä oli myös cyclokuski. Sellainen lökäritapaus. Hän tuli vastaani pitkällä suoralla. Taas oli tehtävä u-käännös, mutta se ei tänään haittaa. Myötätuuleen vauhti kipusi helposti noin 45km/h paikkeille eikä väylällä ollut muita kuin minä ja uhri. Vähäelkeisesti ohitin hänet ja tein lähes välittömästi u-käännöksen päästäkseni jälleen ajamaan oikeaan ilmansuuntaan. Morjenstin kun kohtasimme.
Viides luuseri runttasi mäkeä hybridillään. Sellainen tiimiasussa ajava fitnesspyöräilijä. Ajoin vierelle satulasta polkien ja nenän kautta hengittäen. Katsoin häntä ja moikkasin nyökkäyksellä. Kammenpyöräytys vain ja puuskuttava tiimikuskikin jäi taakseni.
Kuudennessa ei ollut mitään erikoista. Sellainen tempotangoilla varustetty hybridismies jolla oli kalvotakki (!!+19c!!). Polkeminen oli sellaista keinuttelua että oksat pois. Ei ihme jos ei kulje vastatuuleen kun ajaa tuollaisen purjeen kanssa. Tässä ei ollut edes mitään hauskaa enää. Ohitin yläotteella ajaen ja annoin samalla sykkeen pudota alle sadan. Tuo oli vähän kuin tikkarin varastaminen lapselta. Olisi tehyt mieli tehdä tuplauukkarit jotta olisi voinut ohittaa uudelleen, mutta kummallinen sääli valtasi mieleni ja annoin olla.
Normaaliin työmatkaan tuli 7km ekstraa.
Sori jos pilasin päiväsi... se oli vahinko.
Tulisiko ilman työmatkatempo-mentaliteettia tehtyä sellaisia mk-vetoharjoituksia kuin näissä mielikuvituskisoissa? Äsken Tuomarinkylän suoralla jäpikkä veti pystytankoisella lähes neljääkymppiä. Vähän sain kurottua eroa, mutta sitten tuli liikennevalot, joihin pysähdyttiin ja ajamalla ei ratkaisuun päästy. Hyvä veto kuitenkin, ja kiitos mielikuvituskaverilleni.
Ilmeisesti ajoit maatiepyörällä?
Kyllä mua huvittaisi koko loppuviikon, jos joku maantiepyörällä ajava tekisi uukkareita sen takia, että saisi ohitettua mut työmatkalla. Ohituksia mulla saatta tulla kymmeniä/lyhyt 7 km matka, mutta en juurikaan noteeraa niitä. Enkä usko, että normi hybridi ym kuskitkaan noteeraa mua muuta kuin yhtenä kiireisena kulkijana, joille mun katoaminen horisontiin on todennäköisesti sarjassa evvk.
Succicsiin pukeutuneita käyrätankoisella ajavia kun tulee selkä edellä vastaan, niin niitä on kiva härnätä "purjevaatteiden" kanssa maasturilla :)