Seurasin liki Kummelimaista näytelmää, kun juhannuskansa yrittää suoriutua kylän raitilla lähimpään baariin. Fillareilla.
Printable View
Seurasin liki Kummelimaista näytelmää, kun juhannuskansa yrittää suoriutua kylän raitilla lähimpään baariin. Fillareilla.
Ruuvasin trampoliinin palasiksi ja tungin koko roskan pakettiauton peräaukosta sisään.
Upotin pottukellarin oveen lukon...päin persettä tietenkin. Noh, vituiks menon määrä on vakio eli ei mitään hätää.
Kävin kokeilemassa Matinkylän bmx-rataa. Paluumatkalla ostin 2 olutta ajopaidan takataskuihin ja kotona laitoin saunan päälle. Nyt ne 2 kaveria mukana sinne. Jaa, tai ehkä säästän toisen klo 21 fudisotteluun katseluseuraksi.
^Illaksi kaksi uutta?
Hain kahvia automaatista.
Laskin montako kertaa JackOjan jänis on hakannut päätään seinään sinä aikana kun Jaska ollut foorumin jäsenenä, olettaen että sama avatar on ollut koko ajan käytössä.
Jänis on hakannut päätään seinään 216 950 400 kertaa.
Olin tavattoman onnellinen siitä että olen säätänyt foorumiasetukset sellaisiksi että en näe kenenkään avataria (enkä sigua)!
laittanut uudet kumit useihin keikkoihin, ruuvannut uusi kasetti paikkaile.
Täyty vielä laita tubales litkua ja laitta levyt ja jarrut paikalle.
hauska kuin parhaat fingerporit😂
Naaman kuivaamisen jälkeen tein uuniin täytekakkupohjan, tänään juhlapäivä kun sataa eikä haluta ajaa. Sama ohje tälle kuin äitien- isien- syntymäpäivien kakuille, illalla nautinto, paljon sitruunasta puristettua mehua ja kermavaahtoa, tietenkin persikkaa, yksinkertainen hedelmäinen kermakakku, nam nam.
^ mulle se on arkea että ei yhtään inspiroi ajella lenkkiä eikä muutakaan. Kohta kastumaan, matkalla sukkia kutomaan.
Äskein vein paketteja postiin, sentään jotain meni kaupaksi.
Teru kirjoita ite venäjäksi ja naureskellaan kun ei menny ihan sinne päinkään...
Hyvä tekosyy hyvälle kakulle. Mitäpä muutakaan.
Kerran yritin opetella venäläiset aakkoset, luovutin, täytyy tyytyä kotimaisiin.
Ps. Heti tuntui juhlapäivältä, kun sai kakkupohjan uunista, tai ainakin sunnuntailta. Liian harvoin tuolta tuntuu, arkiset ajot täyttävät viikot, kun kuulun jo loismies-kastiin. (Joutilaiden nimike tuhatkahdeksansataa luvulta.)
Kotimaisilla pärjää yllättävän pitkälle. Venäläisten tai muidenkin vieraiden kirjaimien opettelemiseen paras konsti on että ensin opettelee jonkun aakkoslaulun (eli sellaisen minkä avulla esikouluikäiset lapset ne omalla kielellään oppivat) ja sitten rupeaa kirjoittamaan kauppalistansa ja muistilappunsa niillä (eli suomenkielistä tekstiä väärillä aakkosilla). Kun vielä kertaa oppimaansa translitteroimalla esimerkiksi tuoteselosteista venäjänkielisen tekstin aina kun sellaisen löytää, nin kyllä vanha koirakin oppii uuden tempun.
(Tosin on myönnettävä että itse yritin parikymmentä vuotta sitten opetella lukemaan hepreaa - ihan vain temppuna jolla voisi loistaa oikealla hetkellä oikeassa seurassa - ei motivaatio riittänyt kantamaan yli sen hankalimman alkuvaiheen kun melkein luulee osaavansa mutta ei osaa ja alkaa jo unohtaa ellei jatka harjoitusta...)
Ripustin lakanapyykkiä narulle ulos kuivumaan. (Sekä omia että naapurin.) Laadin viikon ruokalistan ja tein tarvittavan kauppalistan. Pumppasin lateksisisureihin maantiepaineet. Täytin juomapullot ja tein ajopaidantaskuleivät.
Kastuin, ja aloin kutoa sukkia. ( huokaus)
ps. venäjä on mielenkiintoinen kieli, mutta niin venäjä kuten saksakin, ja ruåtsi ovat aika unohtuneet kun käyttöä ei ole ollut. En mä kyllä mikään guru englannissakaan ole, mutta tuommoiset tavalliset jutut menee jotenkuten.
edit. yksi sukka valmis, toista aloitettu.
Löytyhän kakulle oikea juhlapäiväkin, tänään on:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Yhdy...äisyyspäivä
Sama.
Sitä ennen aloin tyhjentää työhuonetta. Mukava fiilis, ihan kuin olisi joku vapaus koittamassa! Kysehän on kuitenkin siitä kun muutamme loppuvuonna avokonttoriin ja kaikki roina pitää hävittää.
Tarviiko joku paukkuliivejä? Tossa olis 3kpl menossa roskiin. Vanhoja kännyköitä, digikameroita, pari lapioo, 3 hyllymetriä alan kirjallisuutta ja julkaisuja, kesäapinoiden ensiapupakkauksia ym. kenttäkamaa, Peruskarttoja ja Maastokarttoja monta karttalaatikollista, toimistotarvikkeita, A3-mustesuihkari ym.
Liiteriin lisää seinää ja peltikaton
Laitoin laastarin jalkapohjaan. Sitä ennen luulin siivonneeni viimeisenkin juomalasin sirpaleen ja sirun keittiön lattialta.
Ja sitä ennen olin purkanut levyjarrujen ja läpiakselien aiheuttamia turhautumisia paikkaamalla urakalla reilun vuoden aikana kertyneet omat ja ajokavereilta saadut sisurit. Ihan vaivatonta puuhaa, palkitsevaakin kun ei tarvitse heittää roskiin, ja nastaakin kun sentään tietää osaavansa edes jonkun fillarijutun ongelmattomasti.
Yksi Vittorian lateksi tosin ärsytti koska vuotokohtaa ei ollut löytää millään (ja ehdin jo epäillä että se oili vahingossa joutunut paikattavien joukkoon). Vanhalla konstilla eli ilmakuplia kyttäämällä selvisi ettei siinä mitään paikattavaa ollutkaan vaan "letkun" päiden sauma falskasi kahdesta kohtaa.
Minähän pistän aina paremmaksi. Tosin se sanonta on että "konstit on monet sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki".
Mutta äskön kävin sittenkin kuvaamassa, ja otin uimakamppeet mukaan ( eli uimiseen soveltuvat aluvaatteet). Ei sitten jaksanu enää kuvailla kun hiki virtasi solkenaan, kävin heittään talviturkin pois. Aika viileetä vettä kuitenkin ( uiskentelin hieman sivummalla, en ilee mennä sinne missä on muita ihmisiä) mutta kiva uinti.
Kävin juuri Rouvan kanssa ehtoouinnilla.
Laiturin päässä 24,9 ja ulkona 23,2.
Vaikuttaa vahvasti trooppiselta yöltä edessä.
Tulin Lidlistä.
Otin viskinaukut
Lähetetty minun SM-G950F laitteesta Tapatalkilla
Kävin juuri Rouvan kanssa ehtoouinnilla.
Laiturin päässä 25,2 ja ulkona 26,1 astetta. Ilta kymmeneltä!
Nyt näyttäisi hellerajojen paukkuvan jo ehtoostekin.
Kehittelin mainion hellejuoman vähän vahingossa.
Ostin tonkan rislinkiä, mutta se osoittautui kamalan imeläksi, juomakelvotonta.
Sitten sain ällin jäähdyttää tonkka ja Vishy jäähileiseksi ja näistä sekotetta suhteella yksi osa rislinkiä ja kaksi osaa Vishyä. Lopputuloksena aivan jäätävän hyvää hellejuomaa nestehukan torjuntaan ja jota jaksoi vetää useammankin tuopin perätysten.
Vahvuus lienee jossain keppanan tuntumassa.
Perhosnaarin, jonka tarjoiluosaston miehitti joukko kärpästen ja amppareiden näköinen joukko.
Perhoshavaintoina ainoastaan kaksi yksilöä, joista molemmat tekivät pelkän ylilennon. :(
Latasin Norjan maastokartat garminiin.
Tein uukäännöksen kun loppuikin asfaltti kesken tien.
Kävelin rantabulevardia ees-taas emännän kanssa käsikynkkää Välimeren pauhatessa taustalla. Tunsin itseni wanhaksi, edes kaljalle ei pysähdytty.
Sent from my SM-G950F using Tapatalk