Elämä ei ole.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Teemu H
Niin, pysykööt poissa maalta häiritsemästä!:rolleyes:
Elämä ei ole.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Teemu H
Niin, pysykööt poissa maalta häiritsemästä!:rolleyes:
Ite tuun paremmin toimeen eläinten kanssa kuin ihmisten, mutta alkanu itteä myös vähän epäilyttää koirat jotka lähtevät perään..
Mitenkähän ennen pärjättiin maaseudulla pyörien kanssa? Pyöriä, pyöräilijöitä ja koiria oli paljon enempi. Ei ollut lakeja kieltämässä koirien irtipitoa. Eikä toisaalta ollut uutta Suomalaista "minulla on oikeus, muttei velvollisuutta", kansantautia. Joka aiheuttaa sen että on oikeus koiria kaasuttaa, mussuttaa netissä jne., muttei velvollisuutta kiertää eri reittejä välttääkseen kohtaamiset, koittaa hyväksyä maaseudun asukkaita ja heidän lemmikejään jne.
En tiedä. Ehkä vuosikymmeniä sitten koirarodut maalla oli pääasiassa sitä pystykorvaa ja ajokoiraa. Mutta jos koira tarraa minua nilkasta kiinni, niin minulla on oikeus ainakin yrittää irroittaa se siitä.
Ja jää ajettavat aika vähiin näillä seuduilla, jos vaatimuksena on ajaa siellä missä ei ole ihmisasutusta.
Ja selvennyksenä vielä omalta kohdalta, yhtään kertaa ei ole vielä tarvinnut voimakeinoja käyttää. Paljon käy vierellä uteliaita koiria, en pelkää mitään labbiksia, ajokoiria yms. Vaan välillä on näitä ”suojelukoiria” tms aggressivisempia rotuja. Ja niiden kanssa saakin olla jo tarkempana. Koiran omistajia tässä saa pelätä eniten. Hehän noita irti pitävät/päästävät.
Minua raadelleet koirat hyökkäsivät kimppuun taajamassa, toinen puistossa Haagassa ja toinen Oittaalla ulkoilualueella. Yllättäen suoraa päätä mitenkään provosoimatta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Suiza
Ensi kerralla kaasutan.
Ennen ihmiset ei ostaneet koiria egon jatkeeksi vaan tarpeeseen ja rodut ja koulutus sen mukaan.
Tämän kesän itäsuomen bikepackin reissuilla hämmästelin irtiolevien koirien puutetta.
Useamman talon pihapiirin läpi meni yleinen tie vaan kintuissa räkyttävät koirat puuttu.
Olisiko ystävämme Susi saanut aikaan koirakuria.
En halua tosin suttakaan kinttuhin räkyttämään.
Jostain kumman syystä myös täällä lähipuskissa on vähemman irtokoiria.
^^Joutu repeemään pahemman kerran kun luin: "Ostivat vielä (tyhmät) vartiokoirakoulutuksen saaneen käytetyn bokserin"
Sitten tänään tulin Viikissä jyrkkään ylämäkeen jossa puoliviälissä oli pikkuinen koira ilman remmiä ja emäntä jo siellä mäen harjalla. Nainen kääntyi katsomaan alas ja minut ilmeisesti nähtyään sai paniikin ja lähti juoksemaan koiraa kohti. Minä kuitenkin ehdin ensin koiran kohdalle, koira vaan vilkaisi minua kun ohitin sen ja tilanne oli siinä. Ihmettelen vain miksei nainen pitänyt sitä koiraa hihnassa, kun kuitenkin oli siitä niin huolestunut.
Minulla ei ole kauhean paljon koirista kokemusta (pienenä pelkäsin kaikkia jonkin aikaa, kun yksi koira puri minua), sen tiedän, että niiden hajuaisti on erittäin hyvä. Kuulosta en sitten tiedä, mutta monesti esim. hiekkatiellä jossa hiekka pitää ääntä, niin koirat yleensä vilkaisevat vasta siinä vaiheessa kun niiden ohi ajaa.
Itsellä on juurikin tuollainen käytetty bokseri (kylläkin ostettu uutena) ja käymme 3-4krt. viikossa pyöräilemässä lähimetsissä. Koira on aina kiinni, minulla, mutta melko usein kohtaamme metsässä irti olevia koiria. Se saa bokserin ja isännän hyvin kiihtymään. Pyöräily polulla yhdellä kädellä, pidellen 40kg jytkyä joka haluaisi tutustua irtokoiriin kovasti, on pääsääntöisesti melko haastavaa. Eipä toisaalta tarvi jännittääkö pureeko irtokoira👍
Kävelytä koiraa kevyen liikenteen väylällä, anna sille 3 metriä löysää remmiä ja suuhun 1,5m karahkaa poikittain. Siinä tulee isännälle/emännälle hieman kiire, kun pyöräilijä lähestyy seläntakaa... Koira kuulee ja kiinnostuu pyöräilijästä useita pitkiä sekuntteja aikaisemmin kuin isäntä edes tajuaa pyöräilijän soittavan kelloa ja olevan lähestymässä.
Ilmankin karahkaa koirat usein ensin kulkevat takaa lähestyvän pyöräilijän näkymättömissä ulkoiluttajan edessä ja yleensä tien reunassa, mutta kiinnostuvat yleensä kaikesta ja käännähtävät sieltä sitten sivulle pyöräilijän eteen, ihan juuri niin pahasti kuin remmissä on löysää. Tilanne pimeällä, lehtien liukastamaa alas viettävää asfalttia pitkin puiston keskellä hieman nuukasti sijoitettujen katuvalojen valaisemana on yllättävä ja siinä herkasti joutuu turvautumaan näyttäviin akrobaattisiin liikkeisiin. Monilla koiranomistajilla toki on asianmukaisesti pimeällä heijastimet sekä kuskissa että koirassa, fiksuimmilla jopa valot ja järkevä ote remmistä, mutta karahka pinnojen välissä tuottaa haasteita...
99% koiranulkoiluttajista käyttäytyy pyöräilijän kohdatessaan epärationaalisesti. Yleensä itse ollaan siellä väylän toisessa reunassa ja koira toisessa ihan rauhassa. Sitten kun pyöräilijä osuu paikalla, aletaan paniikissa repimään sitä rekkua hihnasta. Jos siitä ei koira opi pelkäämään pyöräilijää, niin ei mistään. Josko ulkoiluttaisi koiraa niin, että on itse aina koiran ja vapaan väylän välissä. Eli koira siellä pientareella ja mielellään saman puolen pientareella kuin itse ollaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti xubu
^Ymmärrän kyllä tuonkin, mutta ratkaisu on sitten siirtyä viimeistään sen pyäräilijän tullessa sen koiran perään, eikä alkaa riuhtomaan sitä koiraa. En tiedä mitään koirankoulutuskoulukuntaa, joka opettaa, että koiran saa tottelemaan kun siirtää omat virheet koiran syyksi.
Minulla ei ole mitään ongelmaa lenkeillä kohtaamieni koirien tai muidenkaan elukoiden kanssa. Omistajat ovat paljon ongelmallisempia. Eniten ottaa kupoliin kohtaamistilanteet, joissa olen kyllä antanut koiralle omistajineen tilaa ja vauhdin olen tiputtanut lähes nollaan. En koe läheskään aina kaikkia tällaisia tilanteita niin merkittäviksi, että huomioisin aina toista sanallisesti. Sitten perästä alkaa kuulumaan marttyyrimainen "Ole hyvä!" huuto. Toki, jos vastaantulija ihan vasiten antaa tietä, tilanne on toinen ja huikkaan kyllä kiitokset.
Entäs nämä jöröt koiranulkoiluttajat, jotka ajaa taajamien puoleenväliin metsään ja välttelee näkemästä, vaikka on kymmeniä kertoja lenkillä kohdattu vuosien aikana. Aina on menossa joku elämää tärkeämpi koirallepuhumishetki 10 m polun sivussa.
Kaasuttaa kohdatessa.
Mulla yleensä kova karjaisu on säikäyttänyt perään lähteneen koiran niin, että se on jättänyt jahtaamisen kesken.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti metusala
Näiden vauhtien näkökulmasta on todettava, että jopa gravel-pyöräilyssä tarvitsee kovaa kiriä. Myös omien kokemusten perusteella dobermannit pysyvät parhaiten perässä, mutta kyllä ne wnb-kirimiehen jaloilla silti väsyvät :D Susi voi sitten olla eri juttu, niiden tiputtamiseen tarvitaan varmaan Rohan Dennisin keuhkoja. Onneksi niitä kohtaa harvemmin.
Offtopicina todettava, että viime viikolla soralenkillä ojasta hyppäsi ylämaan karjan vasikka tielle ilmeisen pelästyneenä. Tällä oli korvamerkit, joten oli päässyt irti ilmeisesti joltain lähitilalta. Oli vähän hämmentävä kokemus.
Mikset hankkisi adapteria pyörään tai pitäisi liinaa vaikka vyötäröllä? Kädessä/stongassa on se huonoin ratkaisu. Tuolla ainakin vinkkejä: https://www.traildog.fi/sivu/koirapyorailyLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Suiza
Pyörätiellä joskus koiraa juoksutin ja hommasin pyörään sitä varten tehdyn adapterin. Mutta, nykyään mennään aina poluilla metsässä. Koiran on päästävä juoksemaan edessä samaa polkua pitemmässä narussa, koska ei vierekkäin sovita menemään. Toisakseen tapäriin ei saa kiinni ko. adapteria. Vyötärölle köyttäminen olisi se suurin virhe, ainakin meidän koiran kanssa! Silloin jos irtokoira juoksee paikalle, lähtee koira ja myös isäntä. Ei se kädessä pitäminen ole hankalaa, kun molemmat on tottunut siihen ja koira tajuaa komentoja esim. kivikoissa, juurakoissa, ojien ylityksissä jne. ja hidastaa vauhtia tarvittaessa.
Juuri tähän tarkoitukseen on adapteri, joka pitää liinan pois eturenkaasta ja antaa koiran juosta pyörän edellä. Kts. bikejoringLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Suiza
Yllämainittuja adaptereita saa käytännössä pyörään kuin pyörään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Suiza
Päinvastaiset kokemukset itsellä, siinä on eniten massaa ottamassa mahdollinen nykäisy vastaan, kun koira on kiinni vyötäröllä (tai satulatolpassa, kuskin painon alla). Olettaen, että käytetään järkevän mittaista eli lyhyehköä liinaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Suiza
Tässä se nykäys kuitenkin vaikuttaa suoraan ohjaukseen ja on todennäköisin vaihtoehto aiheuttamaan ongelmia. Kuten edellä kirjoitit:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Suiza
Pyöräily polulla yhdellä kädellä, pidellen 40kg jytkyä joka haluaisi tutustua irtokoiriin kovasti, on pääsääntöisesti melko haastavaa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4...f-2b176f00d7ef
Jättimäinen irlanninsusikoira karkasi pyöräilijän perään – koiranomistajalle yhtä jättimäinen lasku
Oikein kunnon vahingonkorvaukset. Viime viikolla juoksulenkillä koira näykkäisi käteen. Mitään kummempaa ei tullut mutta omistaja kyllä kuuli kunniansa kun ei saa pidettyä koiraansa kurissa kelvillä.
Kai teit rikosilmoituksen? Seuraavaksi puree lapselta naaman irti.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jami2003
^^^ Vähän huvittava uutinen sinällään, pyöräilijän vammat ei edes tulleet koiran vaan pyöräilijän itsensä aiheuttamasta kaatumisesta, ei pidä lähteä maaseudulle jos pelkää eläimiä, kyllä koiraa ei saisi pitää pihassa irti jaada jaada mutta kun se vaan on normi että maaseudulla koirat ja kissat on irti, sitten kun sinne eksyy luonnosta ja eläimistä vieraantunut city yrittäjä graveloimaan niin johan sattuu ja tapahtuu, olen joskus sanonut aijemminkin että koiran haukusta kuulee millä asialla se juttelee, sitten kun pysähtyy sanomaan perään lähteneelle koiralle päivää niin katsoo näyttääkö hampaita, jos ei näytä ja ei hauku äkäisesti taukoamatta niin ei se ole äkäinen, antaa vähän haistella niin siinä on kaveri jonka voi viedä takasin omistajan pihaan.
^Ei ne pyöräilijää mitään haistele. Hampaat on kiinni heti kun ylettyvät.
Amerikassa halusivat purra gumesta ja onhan se sellainen kiva purulelu, jota voi kaiken lisäksi jahdata.
Lähtökohtaisesti en ole koirakammoinen, vaikka koira on purrut ja vieläkin on arpi kädessä, vaan annan koiran ottaa nuuskun, etenkin kun olen kävellen. Koira on lenkillä nuuskiakseen hajuja.
On myös ihmisiä, jotka aidosti pelkää koiria, joten jos ne koirat tulee pitää kiinni, niin pidetään ne.
Toisen koirasta on muutenkin ihan mahdoton sanoa miten se reagoi mihinkin.
Koiran omistajana korjasin. Oma hauva on kovin lauhkea, mutta osaa sentään ärähtää tarpeen tullen. Ikinä en kuitenkaan yhteenkään koiraan täysin luota, vaikka olisi mitenkä koulutettu eikä ikinä olisi käyttäytynyt huonosti. Vieraita moikataan vasta, kun heiltä on varmistettu sen olevan o.k.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Mä olen yrittänyt tietoisesti opetella etten ainakaan pelkää ( niin paljon kuin ennen), siinä tulee koira kiva kaveri... viime talvena opettelu sai ison takaiskun kun pikkuSäijässä pihalla lasten kanssa leikkinyt koira yhtäkkiä hyökkäsi sieltä tielle ja alkoi ajaa mua takaa samalla kovasti haukkuen. Mä poljin niin kovaa kuin pääsin ettei koira saisi kiinni jalasta, huusin että "paikka" ...koira juoksi yllättävän pitkään siinä. Tuli tempoharjoitus.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Viime keväänä vanhan kirkon kohdalla kelvillä ohitin miehen jolla 2 isoa koiraa. Ihan oli hyvin tilaa kun koirat tutki ojaa. Ohitettuani, mieheltä meni maltti ihan totaalisesti, kaamee huuto ja uhkailuja että tämmöiset kuten minä pitäisi ampua. Kävin kääntöpaikalla ja takaisintullessa se mies juoksi koirien kanssa kohti että usuttaa koirat mun kimppuun. Nyt äkkiä kääntö ja jouduin ajaan ylimääräisen Säijän lenkin.
Näissä tilanteissa kyllä hieman pelotti.
Naapuriasunnossa asui ennen tosi kaunis lapinkoira, mä jopa silitin sitä ja koira antoi mulle tassua, ja taannoin kun olin kuvaamassa Teppo- niminen bulldoggi tuli viereen tutkimaan, mä esittelin Tepolle kuvaustarvikkeitani. Että on niitä kivojakin koiria. Tosin noissa pyöräilytilanteissa omistajissa se vika..
Sellainen koirakuiskaaja sitten siellä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nickname
[QUOTE=Nickname;3107825... antaa vähän haistella niin siinä on kaveri jonka voi viedä takasin omistajan pihaan.[/QUOTE]
Omalaatuinen kommentti! Miksi ylipäätään pitäisi antaa kuolaavan ra... koiran haistella. Kaikki ei ylipäätään pidä koitista tai kuten täällä mainittu pelkää niitä.
Sinänsä koiran omistajilta ihan luonnollista puolustella omaansa. Hassua kun lumet tulee alkaa taasen näkemään heti tuossa taloyhtiön ulkooven edessä koiran kusiläiskiä. Kun ottaa asian puheeksi omistajien kaa on vastassa välitön, usein suuttuneella äänellä tuleva torjunta jottei "meidän pikku hauva jne. ainakaan, me kyllä viemme..." ;)
Yhtiö vielä sellainen jotta vähemmän vieraita kulkee ohi, no ehkä kyläilijöiden elukat sit tekee nuo?