"Gravel Grinding" -fillarit

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti paaton

...
Sähköpyörä on luonut myös paljon uutta asiakaskuntaa. Moni joka ei aiemmin edes ajatellut ostavansa pyörää ajelee nyt mielellään esimerkiksi orbea gainin tapaisella fillarilla. Eikä tuossa tosiaankaan ole mitään väärää.

---

Sähköavusteisia arkipyöriä kyllä näkee huiman paljon ja myös sähkömaasturien kohtaamiset huomattavan yleisiä, mutta noihin e-road tahi e-graveleihin en ole törmännyt. Toki niitä ei vauhdissa ole ihan helppo edes tunnistaa vaikka jossain määrin silmä onkin harjaantunut sekä tunnistamaan ne keskiön alueesta että havainnoimaan e-fillaristeille tyypillistä vauhdin ja kadenssin "epäsuhtaa". Mahtaakohan noita olla paljonkin myyty? Niissä se 25kmh EU-rajoitus (vs. US 32kmh) tekee niistä hieman epäoptimaalisia vs. suoratankoinen sähkis.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Puskis

No niin no, kyllä tääkin totta on. Mut kyse on ehkä tuurista. Sorateitä on kilometreissä enempi kuin asvalttia, joten kohtaaminen on epätodennäköistä ja ne soratielenkkeilijät käyttää kuitenkin siirtymiin niitä asvaltoituja pääväyliä.

Ja tän huomion pointti oli kai vaan omalta kohdalta vahvistaa, että ei gravel-buumi ei ole mitenkään konkretisoitunut ruuhkana Lounais-Suomen hiekkateillä.

---

Buumia vai ei arvailu riippuu paljon siitä mitä oletetaan gravelistien ajoista. Maantiefillarit pakkautuu muutamille hyviksi todetuille väylille. "Maantieajoa sorateillä" gravelistit hajautuu sitten jo pykälää tehokkaammin. ATB-gravelistit sitten räjäyttää pakan kun ajellaan kaikilla urilla: asfaltti- ja isojen sorateiden laidat, kelvit, pihakadut, kuntopolut, metsäautotiet (myös päättyvät sellaiset), (metsä)polut, rautateiden huoltotiet, tunkaten umpimetsä jne. Viime syksynä tuli tuota hyvin kuvaava kohtaaminen: kaukana lähimmästä taajamasta, kaukana lähimmistä asfalttiteistä, alueella muutamia mökkejä vaikka yhtään ihmistä en nähnyt lähes tuntiin, järvien välisellä metsäkannaksella tulee sitten vastaan toinen gravelisti fillari olkapäällä :) Eikä kyseessä ollut mikään Strava, Komoot, FB tms. piireissä julkaistu hip-gravelreitti vaan omalla reittisuunnittelulla keskellä päättyvien metsäautoteiden verkostoa viritetty lenkki.

Siismitä, ajatteko te muka niillä greivelpyörillänne!? Ei tulis mieleenkään lähteä tuonne pölyisille ja kuoppaisille teille herra ties miten kauas lähimmältä ykkösen pysäkiltä. Ihan kreisiä. Itse tykkään katsella mun takan yläpuolelle ripustettua greiveliä aina kun kypsennän näitä eettisesti tuotettuja raakamakkaroita tässä Lacorilla (ihan mielettömän hyvä pannu, btw). Sitä mä vaan oon miettinyt että pitäiskö munkin palkita itseni Ceramicspeedin rissoilla, mitä ootte hei mieltä? Sillä aikaa kun mietitte sitä niin mä haen Smegistä yhden käsityöläisoluen, haluuks kukaan muu hei?

Aika vähän näkyy Tampereen seudun hiekkateillä gravelisteja, poislukien Niihaman latupohja tai Lamminpää/Ylöjärvi pääväylä. Noissakin paikoissa näkyy kyllä pääosin maastopyöräilijöitä. Mutta tässä varmasti pätee se, että reittejä on aika paljon mihin kadota ja omat lenkit sisältävät usein senverran paljon seikkailuelementtejä ettei ihan kaikki kuskit viitsi lähteä niille gravelilla. Lisäksi tuntuu että suuri osa lähtee lenkille aikaisin aamulla jolloin itse vielä kääntää kylkeä peiton alla..

Kevään sohjokeleillä kävi tosin niin jännästi että ajoin kanssagravelistin kiinni Pirkkalassa, jäätiin sitten siinä ajaessa rupattelemaan ja tämän lenkin jälkeen on pääsääntöisesti ajettu yhdessä soratielenkit ja yön yli bikepackkailut. Voi siis hieman alta nelikymppisenäkin saada vielä uusia ystäviä, vaikka se hieman epätodennäköisempää onkin kuin ala-asteen välitunnilla.

Länsi-Hesalassa on noi muutamat soraiset ulosmeno- ja sisääntuloväylät, joilla kyllä törmää toisiin sorastelijoihin useinkin. Niitten jälkeen, käytännössä Kehä 3:sen ulkopuolella, mahdollisia suuntia ja reittejä alkaa olla niin paljon, että todennäköisyys pienenee. Suosituimmilla pitstop-paikoilla törmää sitten taas kyllä, kun hajallaan kulkeneet reitit taas yhtyy niissä kohdin. Todistettavasti huotah:kin on ottanut pyörän alas seinältä ainakin kerran, koska törmättiin Degerby Delissä silloin.

Eiks koko grävelin suola ole siinä ettei tarvii nähdä ketään jos ei halua? Enpä muista maastossakaan jatkuvasti muihin törmänneeni, paitsi poronpolulla. Ja kerran tuli soratiellä vastaan maantiepyöräilijä, näytti nauttivan niillä sirkkelinterillä

Ja mun mielestä NGS Lahti oli kyllä huntin, ainakin se kokonainen matka. Kuulostaa kyllä paljolta, mutta harkinnassa on silti. Kun taas Salpalinjan Pyörämarssi maksoi tasan sen että tuli paikalle ja oli hieno reitti alusta loppuun

Edit. Tarkastin ja 90€ se 146km on. Onko hinta laskenu vai muistinko vaan väärin?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

Mun mielestä toi ”Made to lose” on hyvä slogan. More experiences, less efectiness. Nothing is necessary, everything is possible. Tuo kuvaa erinomaisen hyvin sitä, että miksi siellä kepussakin on kivaa gg-pyörällä. Lainaukset tästä markkinatrendikatsauksesta: https://design-innovation-award.com/gravel-2021-trends/. Ja varuiksi lisään heti perään, että jos jollekin toiselle gravel tarkoittaa watteja ja keskinopeuksia, niin se ei ole yhtään sen väärempää gravelia, mikä myös on mainittu tossa artikkelissa.
...

---

Katsauksessa taidettiin myös pyrkiä vaikuttamaan tuleviin trendeihin (lainaus kappaleesta, jossa pohditaan jarruja): "...been specced with undersized disc rotors...". Omaan korvaani tuo särähtää vahvasti ohjailulta, sillä kukapa haluaisi ajaa pyörällä, jossa jarrulevyt ovat alimitoitetut?

Myös renkaista puhuttaessa isompi arvotetaan automaattisesti paremmaksi, vaikka lähtökohtana pitäisi mielestäni olla sopivuus ajoalustaan ja tapaan harrastaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Qilty

Eiks koko grävelin suola ole siinä ettei tarvii nähdä ketään jos ei halua? Enpä muista maastossakaan jatkuvasti muihin törmänneeni, paitsi poronpolulla. Ja kerran tuli soratiellä vastaan maantiepyöräilijä, näytti nauttivan niillä sirkkelinterillä
...

---

Näen jokaisella soralenkilläni peuroja, toisinaan useita samalla kertaa. En haluaisi nähdä, mutta näen, sillä peurakanta on ajoalueillani varsin runsas.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti K.Kuronen

Näen jokaisella soralenkilläni peuroja, toisinaan useita samalla kertaa. En haluaisi nähdä, mutta näen, sillä peurakanta on ajoalueillani varsin runsas.

---

Ei kai ne kuitenkaan pyörällä liiku? Niitä mäkin olen nähnyt, ilman pyörää.

”The ideal Grinduro course should mean that whatever bike you take is perfect for one stage, good for two and unsuitable for one.”

https://singletrackworld.com/gritcx/...its-of-gravel/

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Qilty

Ei kai ne kuitenkaan pyörällä liiku? Niitä mäkin olen nähnyt, ilman pyörää.

---

No mun analogia oli ehkä huono -ajatus oli, että jos jotakin on runsaasti, niin niitä näkee. Ja kääntäen, jos jotakin ei juuri koskaan näe, ei niiitä kovin paljoa ole. Tai sitten ne vaeltavat varjoissa, mitä sorapyöräilijät tuskin tekevät.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti K.Kuronen

Tai sitten ne vaeltavat varjoissa.

---

Sorateiden rouhijat - nuo nykymaailman Nazgulit.

https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.n...7f&oe=6145A0C5

Oma Grail CF saapui viimein puolen vuoden odotuksen jälkeen. Tuntuu erittäin tervetulleelta vaihtelulta maastureiden ja maantiepyörän jälkeen. Ohjaamokin sattui mitoituksen osalta yläasennossaan juuri kohdalleen (M-koko, kuski 180/83cm) Kyyti on todella mukavaa verrattuna maantiepyörään korkeilla kuitukiekoilla, mutta toki nopeudetkin jäävät pienemmiksi. Vahva suositus erilaista hiekkatiepyörää hakevalla.
https://db3pap007files.storage.live....&cropmode=none

Miksi gravelfillareiden oleteaan olevan kippurasarvisia tällä foorumilla ja kaikkialla muuallakin.
Tyylikysymys eikä niinkään käyttökelpoisuudesta kyse?
Olen ihan vakuuttunut tästä sanomasta:
https://www.youtube.com/watch?v=1X-atbNA-sw
Mutta niinkuin videoheppu alussa toteaa, ajomukavuus (flätti/kippura) on subjektiivinen asia eikä hän ole ergonomian asiantuntija. Eli videossa keskitytään muihin asioihin.
Flätti on parempi gräveltämisessä.
Tosin mulle suora leveä tanko tuottaa käsikipuja, joten se on huono.
Tosin suora tanko ei ole välttämättä suora... mutta rumahan siitä tulee kun videossa esiteltyjä versioita katsoo.
Droppitankossa on oikea asenne ja se voimaannuttaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Hower

Miksi gravelfillareiden oleteaan olevan kippurasarvisia tällä foorumilla ja kaikkialla muuallakin.
Tyylikysymys eikä niinkään käyttökelpoisuudesta kyse?
Olen ihan vakuuttunut tästä sanomasta:
https://www.youtube.com/watch?v=1X-atbNA-sw
Mutta niinkuin videoheppu alussa toteaa, ajomukavuus (flätti/kippura) on subjektiivinen asia eikä hän ole ergonomian asiantuntija. Eli videossa keskitytään muihin asioihin.
Flätti on parempi gräveltämisessä.
Tosin mulle suora leveä tanko tuottaa käsikipuja, joten se on huono.
Tosin suora tanko ei ole välttämättä suora...

---

Siksi, koska suoratanko on joko maastopyörä tai hybridi.

^ joo.... oliskohan maastopyörällä muitakin ominaisuuksia kuin suora tanko?
Jos flättibarisella ajaa vain sorateitä eikä maastossa niin se on edelleen "maastopyörä"?
Omassa mielessäni nään hybridin jonkinlaisena kaupunkien työmatka-, koulu- tai kauppapyöränä.

Anti performance – Gravel bikes for antiheroes and adventurers

Even if gravel bikes are edging ever close to performance-oriented XC bikes, there are still some significant differences: namely the spirit. For years, the performance-focused drop bar market was all about marginal gains, watts, efficiency and unfair advantages. “Made to lose” is the slogan of the current gravel campaign of a well-known bike brand and is a symbol of the gravel spirit as an antihero with nothing to prove.

A majority of the gravel bike movement is on the search for freedom, digital detox and slowing down. The choice for all-rounder bikes that can do a bit of everything but nothing perfectly is a conscious one. A solid bike for exploration, experiences and sometimes even to be pushed rather than ridden. Nothing is necessary, everything is possible. With this kind of bike you can escape the everyday pressure to perform because, in contrast to classic road bikes or XC mountain bikes, nobody expects you to floor it on a gravel bike.
This might be abstract, but it’s one of the biggest trends of 2021 and simultaneously a counter-trend to an all too often stressful and hectic world.
[/QUOTE]


Onko ne kännissä vai huumeissa kun tuollaisia kirjoittelee :)

Kyllä tänne topikkeja mahtuu ja selkeyden vuoksi ihan hyvä erottelu ehkä.
https://www.fillarifoorumi.fi/forum/...Flatbar-Gravel

Cyclingaboutin Aleen väittämien kanssa samaa mieltä, paitsi että droppi ei todellakaan ole parempi kaupungissakaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Puskis

Kyllä tänne topikkeja mahtuu ja selkeyden vuoksi ihan hyvä erottelu ehkä.
https://www.fillarifoorumi.fi/forum/...Flatbar-Gravel

Cyclingaboutin Aleen väittämien kanssa samaa mieltä, paitsi että droppi ei todellakaan ole parempi kaupungissakaan.

---

Ok, sori. Olisin sen voinut tuonnekin linkata.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Qilty

Siksi, koska suoratanko on joko maastopyörä tai hybridi.

---

Pyörien evoluutiossa kaikki risteytykset ovat aluksi hybridejä.
Sitten kun joku keksii risteytykselle oman markkinaraon, täytyy sille saada oma nimi, kuten gravelbike.
"Hybridi"ksi jäävät ne joille korostettu sekarotuisuus on monikäyttöisyyden vuoksi tarpeen, tai ei ole vielä keksitty sopivaa markkinointirakoa.

Kun suoratankoinen maantiepyörä on fitnesspyörä niin onko suoratankoinen gravel sitten fatnesspyörä :seko:

Ei vaan flatbar gravel, koska se myy paremmin kuin epätrendikäs hybridi.

Ääh, minun ei tuota flättikeskustelua olisi ollut tarpeen aloittaa täällä ollenkaan.
Sitäpaitsi keski-ikäisenä miehenä voimaannun droppitangosta samalla tavalla kuin naiset värjäämällä tukkansa violetiksi ja ottamalla tatuoinnin... tmsp.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Hower

Miksi gravelfillareiden oleteaan olevan kippurasarvisia tällä foorumilla ja kaikkialla muuallakin.
Tyylikysymys eikä niinkään käyttökelpoisuudesta kyse?
Olen ihan vakuuttunut tästä sanomasta:
https://www.youtube.com/watch?v=1X-atbNA-sw
Mutta niinkuin videoheppu alussa toteaa, ajomukavuus (flätti/kippura) on subjektiivinen asia eikä hän ole ergonomian asiantuntija. Eli videossa keskitytään muihin asioihin.
Flätti on parempi gräveltämisessä.
Tosin mulle suora leveä tanko tuottaa käsikipuja, joten se on huono.
Tosin suora tanko ei ole välttämättä suora... mutta rumahan siitä tulee kun videossa esiteltyjä versioita katsoo.
Droppitankossa on oikea asenne ja se voimaannuttaa.

---

Kommentoin tätä omista lähtökohdistani. Muilla voi toimia eri tavalla.

Droppitanko on ergonomisin ja mukavin tanko pitkää suoraa ajettaessa. Ja hiekkatielläkin sitä tulee aika paljon. Suhteellisen vähän gravelöidessäkään tulee sellaista rynkkyä, että alkaisi suorasta tangosta olemaan varsinaista hyötyä. Ja toisaalta senkin yli pääsee riittävällä rengastuksella. Läskipyörällä voisi ajaa hiekkatietä yksi käsi stemmissä ilman ongelmia, mutta 21mm tuubeilla alkaisi kovemmassa vauhdissa 800mm suorakin tuntua riittämättömältä.
Ja puhutaan nimenomaan melko perinteisestä droppitangosta, jossa dropit tulevat pitkälti suoraan taaksepäin ilman 'flarea'. Jonkin verran flarea on ok, mutta liian paljon alkaa kääntää kyynärpäitä ulospäin, mikä aiheuttaa omat ongelmansa.

Ja tuo kyynärpäiden asento on juurikin se syy, miksi pitkällä suoralla toimii droppi ja teknisessä maastoajossa toimii verrattain tai täysin suora. Hartioiden lepoasennossa on kyynärpäät suoraan alaspäin tai taaksepäin (miten sen haluaakaan ajatella). Jos haluaa pitää hartiat rentoina silloinkin, kun tangosta pitäminen ja itsensä kannattelu pyörän päällä vääjäämättä tahtoisi aiheuttaa jännitettä hartioihin, kannattaa kädet asemoida siten, että käsien asennosta aiheutuu mahdollisimman vähän jännitettä. Oikean levyisellä (eli hartioiden mukaan valitulla) droppitangolla saa pidettyä peukut ylhäällä, kyynärvarren alhaalla, kyynärpään suoraan alaspäin ja koukussa siten, ettei kättä tarvitse hallita hartialihaksilla juuri ollenkaan. Peukun osoittaessa sisäänpäin hartioiden "tipauttaminen" kokonaan muuttuu lähes mahdottomaksi. Kaikille tämä ei ole ongelma, mutta veikkaisin, että valtaosalla on helpointa pitää hartiat rentoina, jos käden asento on mahdollisimman lähellä luonnollista lepoasentoa.
Vastaavasti maastoajossa ei edes haeta lepoasentoa vaan pyörää yritetään hallita ns. maksimaalisesti. Parhaan hallinnan saa, kun kaikki lihakset on käytössä ja hartiat saa parhaiten käyttöön työntämällä kyynärpäät suoraan sivuille. Tämä on massiivinen yksinkertaistus, mutta pääpointti on dropeissa.

Jos lähdetään pohtimaan viiksitankoja tai gravel-droppitankoja, joissa on paljon flarea, niin kaikki näistä työntävät kyynärpäitä liian paljon ulospäin. Salsan Cowchipperissä on mun mielestä flarea jo liikaa. Useamman tunnin ajossa hartioden rentouttamista alkaa kaipaamaan ja useamman päivän rupeamalla tanko alkaa olla aika ankea. Cowbelliä en ole kokeillut, mutta se on vähän lyhyt reachiltään.

Mulla on tuon Alee Denhamin suunnittelema denham bar ja se on aivan paska. Ne etusarvet on liian lyhyet, liian ohuet, huonossa kulmassa ja paradoksaalisesti sekä liian kapealla että liian leveällä yhtä aikaa. Liian kapealla, koska niiden välimitta on 40cm (käytän 44cm droppitankoja) ja liian leveällä, koska niiden kanssa Shimanon jarrukahvoja ei saa riittävän pitkälle sisään yhden sormen asemaan. Kun jarrukahva on sarvessa kiinni, on sarvesta pidettävä kiinni aivan päästä tai tarrattava osittain kiinni jarruletkusta. Se leveä normiajoasento on ihan ok lyhyelle matkalle, mutta pitkällä matkalla päästään noihin yllä mainittuihin hartiaongelmiin. Niiltä sarvilta ajettaessa ei myöskään ole mahdollisuutta jarrutteluun, eli vauhdikkaimmat vedot saa vetää kädet levällään sivuilla.

Jos joku tuollainen suoratankohäröelmä olisi pakko laittaa graveliin, niin rehellinen suora tanko pienellä taivutuksella ja SQlabin mid bar endsit kiinni jarrukahvoihin, jolloin sarvilta ajaessa pystyisi pikkusormella hieman tasoittelemaan vauhteja. Toisaalta pitkille matkoille aerotanko olisi lähes pakollinen.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Hower

Miksi gravelfillareiden oleteaan olevan kippurasarvisia tällä foorumilla ja kaikkialla muuallakin.
Tyylikysymys eikä niinkään käyttökelpoisuudesta kyse?
Olen ihan vakuuttunut tästä sanomasta:
https://www.youtube.com/watch?v=1X-atbNA-sw
Mutta niinkuin videoheppu alussa toteaa, ajomukavuus (flätti/kippura) on subjektiivinen asia eikä hän ole ergonomian asiantuntija. Eli videossa keskitytään muihin asioihin.
Flätti on parempi gräveltämisessä.
Tosin mulle suora leveä tanko tuottaa käsikipuja, joten se on huono.
Tosin suora tanko ei ole välttämättä suora... mutta rumahan siitä tulee kun videossa esiteltyjä versioita katsoo.
Droppitankossa on oikea asenne ja se voimaannuttaa.

---

Kevyt jäykkäperäinen XC-maasturi rullaavilla renkailla ja lukittavalla (tai jäykällä) keulalla on muuten oikein hyvä gravel-pyörä. Jos ajetaan maastopolkua niin hakkaa kaikki kippurasarviset gravel-pyörät, mutta kovempivauhtisessa ajossa tasaisella alustalla ja varsinkin asfaltilla taas häviää niille reilusti. Nähdäkseni flättitankoinen gravel-pyörä menettää osan tuosta hyödystä teknisemmillä poluilla ja ottaa silti pataan asfalttipätkillä, joten näen sen aika huonona kompromissina. Mutta toki jos vaan sattuu tykkäämään enemmän suorasta tangosta eikä maastopätkät kiinnosta, niin mikäs siinä sitten.

Vähän outo video, kun siinä käytännössä sivuutettiin droppitangon isoin hyöty (aerodynamiikan lisäksi): ajoasennon vaihtelu. Joo, "butterfly"-tanko (onko tälle suomennosta) ja aerotanko ovat vaihtoehtoja, mutta molemmissa on se ongelma, että vaihtoehtoisissa ajoasennoissa ei voi käyttää jarruja eikä vaihteita. Droppitangolla hupuilta ja dropeilta ajaessa voi vaihtaa ja jarruttaa. Kolmas asento eli kädet samansuuntaisesti fläteillä on käytössä lähinnä ylämäissä, joissa jarrua ei lähtökohtaisesti tarvi.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg

Kun suoratankoinen maantiepyörä on fitnesspyörä niin onko suoratankoinen gravel sitten fatnesspyörä :seko:

---

Hybridihän se.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti SamiMerilohi

Kevyt jäykkäperäinen XC-maasturi rullaavilla renkailla ja lukittavalla (tai jäykällä) keulalla on muuten oikein hyvä gravel-pyörä. Jos ajetaan maastopolkua niin hakkaa kaikki kippurasarviset gravel-pyörät, mutta kovempivauhtisessa ajossa tasaisella alustalla ja varsinkin asfaltilla taas häviää niille reilusti. Nähdäkseni flättitankoinen gravel-pyörä menettää osan tuosta hyödystä teknisemmillä poluilla ja ottaa silti pataan asfalttipätkillä, joten näen sen aika huonona kompromissina. Mutta toki jos vaan sattuu tykkäämään enemmän suorasta tangosta eikä maastopätkät kiinnosta, niin mikäs siinä sitten.

Vähän outo video, kun siinä käytännössä sivuutettiin droppitangon isoin hyöty (aerodynamiikan lisäksi): ajoasennon vaihtelu. Joo, "butterfly"-tanko (onko tälle suomennosta) ja aerotanko ovat vaihtoehtoja, mutta molemmissa on se ongelma, että vaihtoehtoisissa ajoasennoissa ei voi käyttää jarruja eikä vaihteita. Droppitangolla hupuilta ja dropeilta ajaessa voi vaihtaa ja jarruttaa. Kolmas asento eli kädet samansuuntaisesti fläteillä on käytössä lähinnä ylämäissä, joissa jarrua ei lähtökohtaisesti tarvi.

---

Jaa, hiekkatielläkö ei siis ole ilmanvastusta?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Qilty

Jaa, hiekkatielläkö ei siis ole ilmanvastusta?

---

Eikös tuossa just lue niin, että xc maasturi häviää reilusti kovempivauhtisessa ajossa. Luin itsekkin ensin väärin.

Vitsihän se oli, kun luki "varsinkin asvaltilla".

Kyllähän kaikilla pyörillä voi ajaa missä vaan. Ite en vois kuvitella ajavani pitkiä soralenkkejä maastopyörällä.

Kampikeskusteluun mielestäni vastasin puhelimella, mutta hävisi kai jonnekin bittiavaruuteen. Sitä vaan, että ne kaavat antoivat aika laidasta laitaan tuloksia välillä 165-179 mm. Eli kävi kuten tällaisten kaavojen kanssa usein käy: Kaavat kertoivat vaihteluvälin, jonka jo etukäteen tiesin ja lopullinen valinta tapahtuu sitten paaton methodia noudattaen, eli kokeilemalla/arpomalla. :D