Sama lenkki kuin eilen, eli nyt 95km ja kotimatkaa vielä tulee...
Printable View
Sama lenkki kuin eilen, eli nyt 95km ja kotimatkaa vielä tulee...
Eilen availin graveli kautta ja innostuin ajamaan 67km/3h.
Tänään maantiekauden avaus, mukavasti vielä myötäistä kotiin päin tullessa.
Maantiellä rapiat satku lähes kesäisissä keleissä.
88km + roskien keruuta Jasperinkujalta äskön. Ensin meni mittari näyttö tyhjäksi, tiesin suunnilleen paljonko tästä tulee niin palasin kotiin ja vaihdoin toisen mittarin, tein eväät ja otin tarvikkeita reppuun. Matka jatkui mutta totesin roskia kerätessäni että olikin isompi homma kun aattelin ( ei kertakaikkiaan, eväitä on syöty ja uuni räjäytetty, tähtisadetikkuja poltettu tosi paljon - ja kaikki siihen vaan #¤%) ja aamuvarusteissa tuli "aika lämmin" niin en sitten sitä 12km matkaa enää jaksanu.
Ferraria testasin, totesin että eteen tarvii vaihtaa sisäkumi, siellä on nyt joku niin paikattu sisuri että pompottaa ikävästi. Housuvalinta oli myös väärä, hiersi koko ajan.
Ensimmäinen lenkki maantiepyörällä tälle keväälle, 120 km. Lähtiessä muutama aste lämmintä ja tuli laitettua liikaa vaatetta.
^Perus vaatemoka.:D Itse ajelin karavellilla 65km asfalttia. Jostain syystä säästän tuon maantiekonkeloinnin aloituksen aina toukokuun ekaan päivään.
E: Se taitaakin olla muinaisten säiden syy.
Kelvejä tänään reilu 60km. On kyllä vielä niin paljon paskaa ilmassa, että maantien varteen ei tee mieli. Metsässä on liikaa lunta plääh.
No, mieluummin lämmin kun palelee, ja aamulla muuten sormet paleli vaikka oli karvavuorirukkaset + tumput. Mutta ei tänään(kään) hiki tullut, talvirukkaset laitoin reppuun ja kesähanskat käteen mutta varpaat tarkeni tosi hyvin sitten loppumatkasta....
Tarvii vaihtaa reittiä, nyt näyttää että tietyssä paikkaa pitäisi olla tiettyyn aikaan tai mahdollisesti aikaisemmin, eli joka lenkistä tulee taas kisa. Ja alkaa jännittään jo aamulla että miltä ajaminen tuntuu...mä tarviin enemmän lepopäiviä tai aamuja kun tulee vaan joku 40km lenkki, tai asiointilenkki.
Voi että kun satulaa saisi eteenpäin, mutta kun ei saa on ihan ääriasennossa.....ja tämän takia aikoinaan tuli kisoissa noottia että sääntöjen vastainen, no olisi kiva voida istua satulassa eikä vaan siinä kärjen päässä siviilissäkin.
Eilen ja tänään reilu 40km lenkit hybridillä, tänään oli jo lyhythihainen paita eikä myssyä kypärän alla ja tarkeni kun piti tempotehoja. Hiekat ja kivet on harjattu jo aika kivasti pois, pölyä on kyllä vielä mutta yllättävän vähän. Taitais autoista joutaa jo nastat pois niin loppuisi se tien jauhaminen.
Maantie- ja tt-kausi alkaa omalta kohdalta noin Vapun tienoilla.
Viimeksi ajoin tänään illalla 50 km maantiepyörällä. Auringon laskiessa ilma muuttui yllättävän kylmäksi (no, onhan vasta huhtikuun puoliväli), vaikka vielä alkuillasta oli melkoisen lämmin. Eilen ajoin ensimmäisen maantielenkkini tänä vuonna. Mukavasti meni noin 70 km.
Viime päivinä olen käyttänyt koko pyörärepertuaarini. Tänään ja eilen tosiaan nuo ensimmäiset maantiepyöräilyt, perjantaina 66 km gravelillä hiekkaa, soraa ja asfalttia. Torstaina 52 km melkeinpä pelkästään polkuja, hiekkatietä ja ulkoilureittejä maastopyörällä.
Nuo hiekkatiet olivat kyllä omasta mielestäni hieman ikävässä kunnossa sikäli, että niihin oli vedetty useassa paikassa aika paksu sorakerros. Mielummin ajaisin gravelillä, vaikka hieman kuoppaisempaa tietä kuoppia väistellen, kun pinta on kova kuin tarvon pehmeähkössä sorassa.
Tänään vajaa puolitoistatuntinen maantiellä. Täytyy sanoa että Zwiftiin verrattuna niin ulkona on paljon mukavampi kiivetä pikku nousuja ja ajaa kumpuilevalla reitillä. Helpompi ennakoida nousut eikä vastusyksikkö iske yllättäen jalkoihin.
Tänään noin 140 km hienossa säässä. Oli todella upeaa lähteä viileään aamun 3/4-pitkillä ajohousuilla. Peltoaukeiden tuulisuus sai kääntämään tankoa metsäisille sorateille. Pääsääntöisesti sora- ja metsäautotietkin olivat ajettavassa kunnossa.
Jonkin oli jo hiljaisesti naksunut viikko sitten, eikä nytkään ollut täysin hiljaista. Ketjujen vaihto on ajakohtaista, niin samalla vaivalla tarkistin keskiölaakerin: melkoisesti oli taas hiekkaa päätynyt sinnekin, minne ei pitäisi ja toinessa laakerissa tuntuu sormin pyörittäessä pykälä. Onneksi on uusi varalaakeri ja nykyisenkiin korjaussarja.
45 km mäkinen testilenkki silleen semikovaa.
Satasen äskön ajoin, eli päivän päätyö on tehty. Vielä toimistohommia ja kotimatka. Sitten kuhafileitten paistoa.
Eilen iltapäivällä maantietä. Pyöreät 90 km.
Gravelilla vielä toistaiseksi, kun nyt jostain syystä yhä säästelen oikeaa maantiekauden avausta tuonnemmaksi (ja aloitan ehkäpä vasta kun ei tarvitse ajatella miten keväinen lämpö voi olla petollista tai kun voi olla varma ettei enää tarvitse siirtyä takaisin lämpimämpiin ajovaatteisiin).
Lenkistä tuli onnekkaan sattuman kautta sellainen simuloitu porukkalenkki: ei meitä kyllä ollut kuin kaksi eikä tiiviistä peesiajosta ja vauhdinpidosta vetomiehenä ollessa voitu puhua, mutta reitti oli tuttu ja fiilis aivan toinen kuin yksinään ajaessa!
(Joitain yhdessä matkaa ajettuja pätkiä toki on ollut kun on jonkun tutun kanssa oltu samaan suuntaan menossa, mutta edellinen varsinainen ryhmälenkkini oli viime syyskuun lopussa...)
Juuri tulin kevyeltä iltalenkiltä, 50 km pikiteitä.
Juuri ennen pimeää ehdin kotiin 90 km gravel-lenkiltä. Olipa mukavaa ajella taas gravelillä kolmen maantiepäivän jälkeen (oli ne maantielenkitkin mukavia, mutta erilaisia). Mahtava ilta-aurinkoinen keli, vihertävät pellot ja lintujen konsertti ainoassa pikatankkauspisteellä. Lisäksi 12 km osuus Savojärveltä Valpperiin oli omasta mielestäni loistavassa kunnossa: todella kovaa ja tasaista hiekkatietä, jossa vain satunnaisesti muutamia kuoppia. Tie tuntui paremmalta kuin useammassa muussa paikkaa, missä oli kulunut asfaltti.
Aamulla satanen :) Höh, varustauduin sadekuuroihin - aurinko paistaa. No, parempi niinpäin. Vielä siis toimistotöitä ja kotimatka, mutta päivän isoimmat työt on jo tehty.
64km hybridillä hiljaista maantietä, kun oli vielä nätti ja lämmin sää eikä paljon tuullutkaan. Tienvarret lähes kivettömät ja pölyttömät ja viimeisiä kelvejä harjailivat enimmästä sepelistä.
Trainerisäätä onkin luvassa taas lähipäiviksi... sen jälkeen voisi alkaa haaveilemaan ekasta maantiepyörälenkistä ja tempoajoista.
Alkuillasta tasan kaksi tuntia maantietä.
Olen päättänyt opetella - uudestaan, sillä joskus olen sen osannut - tekemään suhteellisen lyhyitä ja helppoja lenkkejä eli sellaisia joita ajaessa ei tunne mitään tekevänsä ja joilta palatessaan ei tunne mitään tehneensä (mutta on kuitenkin).
Ei ihan niin helppoa, kun on ilman minkäänlaista harjoitusohjelmaa ja jollain tapaa harjoituksellisesti kurinalaisten porukkalenkkien poisjäätyä tottunut ajamaan lähinnä vain fiiliksen mukaan, mikä minun tapauksessani tarkoittaa lähes aina jonkinlaista ryntäystä tai vääntämistä ylämäissä ja sisulla vastatuuleen painamista. Mäissä himmaaminen ehkä onnistui, mutta sivuvastaisessa en osannut mitenkään ajaa niin että wattimittarin - jos minulla olisi sellainen - näyttämä luku ei olisi lähtenyt kipuamaan.
Kaksi tuntia ei ole mistään harjoitusoppaasta poimittu kesto, se vain tuntui sopivalta; yhtä hyvin se voisi olla 60 tai 90 tai 110 min - pääasia että siinä pysytään eikä lähdetä venyttämään lenkkiä. Nyt se onnistui hyvin, paluusiirtymällä pieni koukaus jolla saatiin tunnit täyteen eivätkä minuutit menneet yli kuin viidellä.)
34 km kelvejä äsken. Jessus, että oli kylmä! Viimiset 4 km hissukseen, kun loska peitti koko baanan.
Höh, taas varustauduin räntäsateeseen - talvivaatetus ( tosin oli ihan sopiva) ja cyclo. Piti ajaa vain työmatka, mutta ajelin siihen sitten lisälenkkiä kun kerta oli ihan hyvä keli. 53km tuli. Olisi voinu maantiepyörälläkin ajella.
^^ onneksi ei ole enää harjoitusohjelmaa, saa ajaa sen mikä hyvältä ( tai ei se aina tarvi hyvältä..) tuntuu, tai sopii. Mä ajan kilometrejä, en lähde neljän tunnin lenkille vaan jospa ajaisin satasen :D
Harjoitusohjelma on ihan väärä tai ainakin liian hieno sana sille mitä mä nyt yritän ruveta noudattamaan. Mulla on tarpeeksi kokemusta siitä millaiseksi fillarointi voi muodostua jos ajaa sen mukaan mikä tuntuu hyvältä (tai välillä sopivalla tavalla pikkuisen pahaltakin) ja mistä tykkää ja sattu vielä olemaan suhteellisen vapaa käyttämään aikaansa mihin haluaa.
Yhtäkkiä huomaa että kaikki lenkit ovat olleet enemmän tai vähemmän samanlaisia keskipitkiä ja intensiteetiltään jostain sieltä keskiväliltä. Ei koskaan lyhyttä ja helppoa, muttei myöskään lyhyttä ja tosikovaa. Joskus vähän pitempääkin, mutta silloinkin keskikovaa. Ja seuraavaksi huomaa että sitä omaa keskikovaa ajaessa vauhti on huonompaa kuin vain parisen vuotta sitten. Tai ei ainakaan parempaa.
Tämmöiselle fiilisajajalle kuin minä avautuu tällöin valinnan mahdollisuus: joko ajaa niin kuin ennenkin (eikä se olisi välttämättä ollenkaan huono juttu, sillä kivaa on ollut ja uskoisin olevan jatkossakin joka tapauksessa) tai tehdä muutos. Onnistunut muutos vaatii tuekseen jonkinlaisen ohjelman tai kaavan tai selkärankaa tukevan korsetin. Paras olisi tietenkin valmentaja, seuraavaksi paras treeniohjelma, kolmanneksi paras tehomittarin hankkiminen, sen seuraaminen ja harjoituspäiväkirjan pito - mutta ne kaikki ovat minulle too much.
Yksinkertaista viikkorunkoa uskon pystyväni noudattamaan (ilman että motivaatio tai fiilikset siitä kärsivät); sellaista jossa (esimerkiksi) itse määrään että minun pitää ajaa kaksi lyhyttä ja rauhallista ja yksi pitkä ja rauhallinen lenkki, jotta saan ajaa keskipitkän ja keskikovan lenkin, Tai että saan ajaa toisenkin, jos ajan yhden tosilyhyen ja (tottumuksiini nähden) tosikovan lenkin. (Tästä tulikin jo kuuden lenkin viikko, joten ajamista kyllä riittää:rolleyes:)
^ joo mä ajan aina samanlailla, tasaista mukavaa ja aikalailla samat reititkin on. Oli aika kun ajoin erilaisia lenkkejä, ja sitten niitä tosi pitkiä. Lenkkeilystä alkoi tulla äärimmäisen stressaavaa, kisa-aikoina jännitti miten se lenkki nyt kulkee ja miten harjoitus menee ja aloin jännittään pitkiäkin lenkkejä siinä määrin että ei ollut enää terveellistä.
Viime kesänä lähdin kerran pitemmälle - ja just sitten sillä kerralla tulikin väsy Lempäälässä ja mietin että mitä kautta on vähiten ylämäkiä kotiin...että parempi ajaa vaan pientä rinkulaa tuttuja reittejä, ajaa vaikka Säijän väliin niin satanen tulee helposti ja se on mulle riittävästi.
Lenkkeilyn tarkoitus kun on ulkoilu ja painonhallinta. 2 lepopäivää viikossa ja satanen niin usein kun mahdollista. Vetoja ei tartte enää vetää, enkä tykkää kun jännittäisin niitä ja mitä varten? Tarkoitus kun ei ole lisätä stressiä vaan vähentää sitä. Olen tosi tyytyväinen kun olen saanu ajettua satasen, ja just äskön kun ajoin cyclolla niin huomasi että satanen cyclolla on aina Suoritus.
Ja jännittää se lenkille lähtö vieläkin, joten en halua yhtään enempää jännitys-tekijää että pitäisi siihen vielä jotain muutakin kuin se peruslenkki suorittaa.
Tänään 56km tuulessa ja +3°C, tuntu kylmältä.
Aamulla ajettu 97km joten kotimatkan kanssa tulee 110km. Kiva kun olikin kuiva tienpinta :) mutta tuulen suunta vaihtui aamusta ( hyvä, kotiin on suurin osa myötäistä).
^ samat lenkurat kuin tiistaina. Kääk! olipa aamulla kylmää, onneksi tyyntä. Onneksi en laittanut talviajovaatteita minnekään pois, käyttöä on ollut.
Äsken sorapyörällä (tosin pikitietä) 55 km. Olipa kylmä keli ja lopussa vielä lumisade. Kova tuuli vastaan paluumatkalla.
Äsken 50km. Pahimmalle vastatuulipätkälle ilmaantui perskärpänen. Tajusi mennä ohi vasta kun laitoin selän täysin suoraksi ja vauhtia oli enää reilu 10km/h.
^ Mun kohtalonani on tätä nykyä se että kukaan ei viitsi jäädä minun peesiini vaan menee enemmän tai vähemmän kevyesti heittämällä ohi. Mutta silloin joskus kun joku saattoi peesiin ilmoittamatta ja kysymättä liimaantua, mä joko tein sellaisen mahdollisimman huomaamattoman kiihdytyksen eli yritin pitää ylävartalon liikkumattomana ja kadenssin samana, mutta pudottelin ketjua koko ajan pienemmälle takarattaalle - tai jos se ei onnistunut tai olin jo ajanut itseni sen verran tilttiin ettei onnistumisen edellytyksiä ollut, heilautin kyynärpäätä parhaaseen ryhmäajotyyliin ja ikäänkuin siirryin vetopaikalta ryhmän viimeiseksi.
Ja joskus yltiösosiaalisessa mielentilassa rupesin muina miehinä juttelemaan.,.
(Sivumennen sanottuna, se on perhananmainen ongelma kun eteen ilmestyy jostain melko tarkkaan samaa vauhtia ajava. Mitä tehdä? Jos pitää omaa vauhtiaan, saattaa silti vaikuttaa siltä että peesaa. Jos kiihdyttää ja ohittaa, pitää sitten ajaa kovempaa kuin olisi halunnut pitempi matka, koska ei halua kuulua niihin jotka edessäajavan nähdessään eivät muuta osaa kuin parantaa omaa vauhtiaan jotta saavat kiinni ja pääsevät ohi - mutta palaavat heti ohituksen jälkeen siihen hitaampaan vauhtiin mikä heillä oli ollut aikaisemmin.
Vaihtoehdoiksi monesti jääkin vain kääntyminen seuraavassa risteyksessä jos edelläajaja jatkaa suoraan tai päinvastoin - tai sitten se että hidastaa sen verran reilusti tai jopa pysähtyy hetkeksi että saa ajaa taas omassa rauhassa omaa vauhtiaan...)
Iltapäivällä 3,5 tuntia gravelia.
Tai vähän tarkemmin ja vaatimattomammin ja ennen kaikkea suomeksi: ulkoiluteitä (ja asfalttia tietysti sen verran kuin oli tarpeen hiekkatiepätkien yhteenliittämiseksi).
Tuulisella säällä käy joskus niin että sitä odotettua myötätuulta ei tulekaan tai ainakin tuntuu koko ajan siltä että vastassa on vähintäänkin sivari. Mutta joskus myös niin että vastatuulipätkät jäävät ihmeen lyhyiksi, reitti tuntuu kulkevan mitenkään suunnittelemattakin niin että on suojassa pahimmalta ja aukeille paikoille osuu myötätuuli. Ja joskus tuuli jopa kääntyy lenkin kuluessa suotuisampaan suuntaan.
Tänään tuntui käyvän juuri niin. Tai sitten oli vain poikkeuksellisen hyvä päivä.
Vappuajelu 80 km, nyt munkin kimppuun...siis sen syötävän, ei uskonnollisen henkilön.
Aamulla 74km. Sormet jäätyi, muuten olisi voinu ajella pitempäänkin.
^^ toi on just, jos ohittaa jonkun niin siinä pitää sitten ajaa reippaasti ettei se ohita takas, noloa. On ihan kisatilannettakin syntynyt...siinä yrittää sitten katsoa minne kaveri menee, menee ite toista kautta ( ja heti lepohetken paikka..viime kesänä oli paha kun pariskunta oli varmaan menossa viikkotempoon ja mä lähdin ohittaan, joo mä käännynkin tässä.....). Pahinta on kuitenkin siviilisähkikset. Siis joku lökäpöksy tai mummeli menee menojaan ja ite polkee vimmatusti...epäreilua. Suurin osa sähkiksistä menee kyllä todellakin yli 25km/h, reilusti yli kolmeakymppiä....
Eilen alkuillasta 2 h gravelpainotteista all-roadia.
Päätin hiihtokauden loputtua fillarointia tavallaan uudelleen aloittaessani että muutan systeemejäni ja tapojani siten että rupean ajamaan pari-kolme maksimissaan kahden tunnin lenkkiä viikossa. Minun on ollut aikaisemmin vähän vaikea motivoitua ajamaan sellaisia, kun on aina tuntunut että lenkeillä paras aika vasta alkaa kolmannella tunnilla :p Mutta oma hintansa niistä ikuista 3-4 h lenkeistä sillä samalla (± 1,0 km/h) vauhdilla on tietenkin ollut maksettava.
Kevätlupaus itselleni oli siis selvä ja vakaalla mielellä annettu: lisää monipuolisuutta ja vaihtelua niin lenkkien kestoon kuin niiden vauhteihinkin! Kuukauden verran on nyt ehditty mennä vanhoin, mutta minulle uusin opein ja jotain tulosta olen ollut jo huomaavinani: kaksituntisistakin on oppinut nopeasti tykkäämään ja osaa ehkä paremmin nauttia siirtymistäkin (siinä missä ennen "oikea ajaminen" alkoi vasta kun "oikea maantiekin"), jalat ovat aavistuksen herkemmät ja sopivalta tuntuva kadenssi hieman korkeampi - ja, last but not least, niistä 4-6 h lenkeistä tykkää entistä enemmän kun tietää ettei niitä voi ajaa kuin rajatun määrän viikossa:cool:
PS Ihmettelyn aihetta tarjosi Länsitien ja Knutersintien pinta: oli kuin kaikki sora ja hiekka olisi lanattu pois, jäljellä oli vain sileä ja kova pinta joka oli ilmeisesti jollain aineella pölyämisen estämiseksi käsitelty. (Kuoppia ja kuoppajonoja kyllä riitti, mutta ajolinjankin löysi joko keskemmältä tai ihan laidasta.) Kun en hiekkateiden hoidosta juuri mitään tiedä, en osannut kuin veikata että työtä on varmasti vielä tarkoitus jatkaa (eli seuraavaksi sorastetaan ja jyrätään ja lanataan yms).
^aika helposti kyllä jumiutuu junnaamaan saman mittaisi lenkkejä samalla nopeudella jos ei tietoisesti pyri tekemään erin tyyppisiä lenkkejä.
^ mutta ei sillä tässä vaiheessa elämää enää ole väliä, pääasia on että liikkuu ja koen turvallisemmaksi sen että kiertelen vakioreittejä lähellä kuin että lähtisin pitemmälle. On käynyt monta kertaa että päätän lähteä sitten pitemmälle - ja sitten sippaa kun kotiin on 50km....
Mulle on oikeeta ajamista kelveilläkin, samanlaista asfalttiahan nekin on kun maantiet...mun mielestä myös kilometrit kertyy jotenkin helpommin kun kiertelee pitkin poikin, kuin että ajaisi "sinne ja takaisin".
Kaikenlaisista lenkeistä on kokemusta, tällä hetkellä tuttu ja turvallinen riittää enkä näe mitään syytä tehdä mitään erikoisjuttuja kuten vetoharjoituksia.
Tänään ajelin 80km, en malttanu ajella enempää kun oli se tölkkienkeruu-operaatio.
Tänään cyclolla 70 km.
Pätkä kuuluu myös omiin vakio-osuuksiin soralenkeillä. Torstaina kolusin alueen pienempiä metsäteitä ja odotusteni mukaisesti lanauksia oli tehty hetki sitten.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ari Fill
Eilen kun palattiin vkonlopun vietosta Skåldöstä niin Fiskarsissa kävin polkujumppaa. Huomenna vaihdan Hillbillyt xr2:iin niin muuttuu lenkit vähän vauhdikkaammaksi. Huomenna sitten Lohjan polkuja...
Eilen kevyt 32km maantietä, kylmää oli vieläkin.