^ Vinyyli löytyi omalta paikaltaan, ihmetykskseni olin hankkinut aikoinaan:)
Toimii yllättävänkin hyvin nykyhuttun vertailtuna
Printable View
^ Vinyyli löytyi omalta paikaltaan, ihmetykskseni olin hankkinut aikoinaan:)
Toimii yllättävänkin hyvin nykyhuttun vertailtuna
Ry Cooder: Paradise & Lunch
Ry Cooder mainittu:
https://www.youtube.com/watch?v=IuUNcLif_6k
tenderloin - let it leak
Deep Purple, Stormbringer 1974
Phil Spectorilla ja ilman, Righteous Brothersin Anthology 1962-74
Kaikki 4 kissaa kuuntelevat kans kun on musaa pitkästä aikaa, Purple uppoaa ainaski
Gigliola Cinquetti Su e giu'per le montagne, 1972. Helmi, jos pitää klassisesta latinolaulelmasta. Oli varsin suosittu latinalaisessa maailmassa, joskus tilannut CD:n Chilestä. Lauloi italiaksi, ranskaksi ja espanjaksi. 1960-luvun euroviisuvoittajia kuten France Gall, joka kuoli vuosi pari sitten.
https://www.youtube.com/watch?v=6AL2-e6QSAs
Ry Cooder: Boomer's Story
Yleisilmeeltään vähän synkeänlainen Cooder-levy, mistä syystä jäänyt Cooder-kokoelmassani vähemmälle kuuntelulle. Laadussa ei tosin ole mitään valittamista. Hieno instrumentaaliversio Dark End of the Streetistä.
https://www.youtube.com/watch?v=fkw2dLI1WZs
Yleisilmeeltään pirteän menevää tanssijumpetta, kuten KAIKKI "Deep Dance" tai "Deep Magic Dance" tai "Studio33" mixaukset. Suosittelen. Tosin eihän näissä musajutuissa suosittelut auta, makuja kun on sen niin monta kuin on kuuntelijaakin. Jotkut tykkää appelsiineista ja toiset omenista ja kolmannet vihreestä EDistä.
Volbeat: For evigt
https://www.youtube.com/watch?v=ssFkvwCN_RY
Se LP jolla minulle aikaisemmin nimenäkin tuntematonta Ry Cooderia ensiksi kuulin ja jota saatoin kuunnella "Ziggy Stardustin" ja "Roxy Musicin" välissä. Kaverin isä oli ostanut jostain Perunatorin tienoilta nipun levyjä (joiden joukossa oli mm "The Low Spark of High Heeled Boys") arvatenkin joltain pilviveikolta joka oli ne Musiikki-Fazerilta pöllinyt ja minä sain sitten ne kaksi joista hän ei välittänyt. Vaikka se soi usein (ja niin kovaa kuin kuulokkeilla kuunneltiin), seuraavaan Cooderin levyyn tutustuin vasta kun minulla oli tuplaten ikävuosia (eikä mikään sittemmin kuulemistani *tietenkään* ole ollut yhtä hyvä...).Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Markku Liitiä
Yksi monista sivupersoonistani on saksalainen joskus vuoden 1980 paikkeilla syntynyt silmälasipäinen naispuolinen kirjastonhoitaja jonka lempibändi on punk-lähtöinen Die Ärzte. Eihän se ole punkkia musiikillisesti kovin paljon sen enempää kuin meillä joku Eppu Normaali, mutta asenteeltaan varmasti pari kertaluokkaa enemmän (mikä on pelkkä toteamus, ei Eppuihin - joista en ole koskaan välittänyt - kohdistuva arvostelu). Die Ärzte on sekin maassaan miljoonia myynyt, joskus hajonnut, uudelleen kastattu ja iät ja ajat levyjä tehnyt, mutta mulle se on tuttu ainoastaan vuosilta 1993-2000.
Schrei nach Liebe (1993, Die Bestie in Menschengestalt)
Schunder-Song (1995, Planet Punk)
Ein Sommer nur für mich (2000, Runter mit den Spendierhosen, Unsichtbarer)
Hurriganes - Sixteen Golden Greats vinyylin pistin pyörimään.
The Stranglers Dreamtime (1986)
nimikappale
https://www.youtube.com/watch?v=bGxfUTTYbdg&list=PLBokfEObLPHCTSdcDRMT 1ahH C51AyDjSH&index=3&t=0s
Pomplamoose ft. Sarah Dugas - Sweet Dreams + White Stripes Mashup
https://www.youtube.com/watch?v=hmLBSCiEoas
Ismo Alanko -kausi jatkuu. Nostan miehelle hattua monipuolisesta repertuaarista ja sanoituksista, jotka ovat samaan aikaan älykkäitä ja nokkelia mutta silti hyvin maanläheisiä ja kansantajuisia. Tällä kertaa kuuntelussa ratkeavan alkoholistin tilitys:
<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/VeOniNySc4A" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe>
Tää kappale on hyvin perisuomalainen - mistäpä täällä laulettaisiin jos ei viinasta, ja ainahan suomalaista piristää, kun jollakulla (vaikka sitten laulun fiktiivisellä kertojalla) menee vähän huonommin kuin itsellä. Onhan tässä huumoria, ei vähiten Konevitsan Kirkonkellojen melodian vuoksi, mutta toinen vanhemmista oli lapsuusaikanani alkoholisti, joten herättää myös jonkinlaista myötätuntoa. Mielestäni vähitellen tiukkeneva rytmi ja kasvava aggressio pääsevät tässä liveversiossa studiopurkitusta paremmin oikeuksiinsa.
Jerry Garcia Band: Hempstead, New York, February 1980 Radio Broadcast
Olin eilen keikalla Kalliossa ja kun lähtiessäni Black & White Records sattui näköetäisyydelle, hyödynsin synergiaetua.
Varsin hyvät soundit vanhaksi radiotallenteeksi. Levyn ulkoinen toteutus sen sijaan on aika suurpiirteinen. Kannen kuvassa poseeraavat Garcian ja vakiobasisti John Kahnin lisäksi brittiläinen kosketinsoittaja Nicky Hopkins ja rumpali Ron Tutt. Levylle taltioidulla keikalla kuitenkin soittaa koskettimia Ozzie Ahlers ja rumpuja Johnny D'Fonseca. Tämä tieto varmaan kiinnostaa kaikkia... :D
Kaikki kunnossa. ( livahtaa takaisin koloonsa)https://youtu.be/YxIiPLVR6NA
Jotain muuta kuin se yks mikä tulee aina toosasta
https://www.youtube.com/watch?v=HCJqfrg5a1k
Maxiversio pläjähtää kohta lautaselle
https://www.youtube.com/watch?v=o6f593X6rv8
Jatketaan portugalilla. Vaikken Hanna Pakarisfani olekaan, niin on aika ilmetty Carola ja näin Savoyssa sen alkuperäisen konsertin 10v takaperin, johon on tullut jatkoa ja levykin. Eli tällä ei ole tekemistä HP:n kanssa. Tekijää, Jobimia löytyy kyllä useampi levy.
Meinasin perään laittaa Hanna Pakarinen/Synnyin, elän, kuolen mutta on liian vaatimaton Carolan versioon.
https://www.youtube.com/watch?v=q0LopBkwf48
John Williamsin säveltämää elokuvamusiikkia eilen Musiikkitalossa sinfoniaorkesterin esittämänä, mm. Jurassic Park, Indiana Jones, Star Wars jne jne. Huikea kokemus.
Grateful Dead: New Jersey Broadcast 1977 (Raceway Park, Englishtown, NJ, 3rd September, 1977)
Triviatietona voisi mainita, että Grateful Dead soitti kyseisänä vuonna 60 keikkaa, ja niillä yhteensä 82:ta eri biisiä. Estimated Prophetin se soitti 50 kertaa ja toisaalta vain kerran soitettuja biisejä on 8 kappaletta, niistä yksi tosin bassosoolo. Näitä konserttitallenteita voisi siis ostella mielin määrin ilman pelkoa samoina toistuvista biisilistoista.
Mun ATF-kamaa. Garage rock´n rollia, ei punkkia.
https://www.youtube.com/watch?v=Pg2np37JNEg
Shakespeare mainittu. Ja Leon Trotsky, joka sai jotain terävää Meksikossa. Metka tapaus tuo Georg Kajanus, norjalainen brittibändin nokkamies. Robert Kajanuksen pojantyttärenpoika ja Venäjän prinssi, joka viettänyt viime ajat Meksikossa. Sailorin levyillähän kuuluu jo eriskummallisia soittimia, joita raahasi jo silloin mm. Meksikosta.
https://www.youtube.com/watch?v=rZ2hRbxd7ko
Jerry Garcia Band: La Paloma Theatre, Encinitas, CA, 21st February 1976 (Live FM Broadcast)
Keikan lopussa pari hyvää esimerkkiä JGB:n lähestymistavasta: biisi lähtee hiipien liikkeelle, nousee pikkuhiljaa siivilleen ja kehittyy loppua kohden yhteissoiton huikeaksi riemujuhlaksi. Puhun siis biiseistä How Sweet It Is (To Be Loved By You) ja Talkin' 'bout You.
Mongolialaista kurkkulaulua raskaaseen rockiin sekoitettuna: The HU - Gereg.
Jostain pärähti korvamadoksi tämä ja siis memory lanelta Norman DJ - Electronic Technology (DJ Session One Mix) ja heti perään tuoreempaa ja ajankohtaista kun Oktoberfest käynnistyi pari päivää sitten (paikalle pitää joskus suorittaa ekskursio) Harris & Ford - Hard, Style & Volksmusik
Vanhempi kersa soittaa Paavo Pesusienen tunnaria virrattomalla Stratocasterilla. Aina vaan ja uudestaan. Hermojen menetys on aika lähellä.
Sent from my SM-G950F using Tapatalk
Jerry Garcia & David Grisman: Warfield, San Francisco, CA, February 2, 1991
Oivallisen tasapainoinen äänitys tällä Radio Broadcastilla, mitä nyt innokas yleisö on välillä hieman turhan esillä. Harmi että levyllä on vain keikan jälkimmäinen setti.