Häviäjän puhetta, ansaitsitkin hävitä...
Printable View
Tänään kasvoi sarvet päähän ja ajoin kotiin SuperX:llä spandexit päällä kevyeen myötäiseen 45-50km/h ja nöyryytin kaikkia urpoja, jotka luulevat olevansa kovassakin työmatkakunnossa muutaman viikon treenien ansiosta. Harmi että ajoin niin myöhään ettei ollut enää amikselta mopoilijoita lähdössä. Ja kun joku kuitenkin kysyy niin vastaan jo valmiiksi että "kyllä helpotti" ja "tiedän että et voi auttaa" jne.....;)
Taisin tehdä "haedonit"... Moni näytti ajavan polkemistavasta päätellen aika suorituskykynsä rajoilla, eli noin 20km/h hitaammin kuin minä. :p
Disclaimer:
Hidastin vauhdin aina kun väylällä oli muuta liikennettä kuin ohitettavia. En ajanut punaisia päin enkä sinkoillut risteyksiin vauhdilla. Ohitukset tein suoralla väylällä. Aika tylsää...
Haa! Meinasi tulla tänään kotimatkalla ensimmäinen tappio. Joku nakkitukka, jonka olin kuitannut espoon autopalvelun mäessä n 5km myöhemmiin, yritti tulla ohitse leppävaaran mäessä kohti huopalahtea. Huomasin tilanteen ajoissa, annoin toisen tulla rinnalle, kunnes otin loputkin tehot käyttöön ja vältin häviön.. Lapsellistako? ehkä.. Vältämätöntä, kyllä :D
Kehittelin ajatusta myös, että tekisi reppuun jonkun kyltin, jossa lukisi "you shall not pass" .. :D
Ps. miten muut voi "peesata" moposkoottereita, itsellä alkaa kauramoottori köhiä välittömästi jos edes yrittää ajaa turhan lähellä ko. kapistuksia. :( (pakokaasut)
Eihän tosi työmatkatempoilija vaivaudu moisia pelejä peesaamaan, vaan reippaasti polkaisee ohitse niin että heilahtaa.
Siinä jää sitten epätoivoisesti kaasukahvaa puristava mopoteini tuijottelemaan horisonttiin katoavan työmatkatempoilijan takaheijastinta. Voipi myös olla, että mopon virityssarja lähtee tilaukseen heti kun tilille jostakin tipahtaa vähän rahaa.
Minulla lukee selässäni "arbeitmatkatempo macht frei". Siitäpäs saavat! Voi veljet, ne on varmaan ihan raivoissaan, haha!
Eihän kukaan kerkeä lukemaan noin pitkiä tekstejä kun kuuleman ( luetun) mukaan menette niin kovaa. ;)
En tiedä, mutta eläkeläisillä on sellainen kappale kun "hävisin lotossa taas". Samasta kappaleesta on olemassa ultrasalainen levyttämätön versio "hävisin työmatkatemmossa taas, hybridistille"
-Lauri
Kärsin eilen kirvelevän tappion tuulitakkiselle hybridistille: akkamaisesti pysähdyin valoihin odottamaan vihreää ja siinä pääsi hybridisti kuittaamaan ajamalla punaisia päin. Meno oli senverran vauhdikkaan oloista ja ajoasento sekä -tyyli niin aeroa ja repivää ettei kyseessä voinut olla kuin kovan linjan tempokuski. Tiesin heti, että tuo täytyy ohittaa tyylillä. Valot vaihtuivat vihreäksi ja lähtö hyväksytään! Muutaman sadan metrin jälkeen pyörittelin miekkosesta ohi naama peruslukemilla nenän kautta hengittäen. Casually deliberate, kuten säännöissäkin sanotaan.
Tykkään siitä äänestä mikä työmatkatempokuskin sielusta lähtee ohituksen hetkellä: vaihteiden rutina kun epätoivon voimalla poljetaan isompaa sisään ja yritetään kaikin tavoin välttää tappio. ;)
Selkään teksti: Hävisit!
Ja jos tulee itse ohitetuksi, niin voi ripustaa sen paidan seinälle muistutukseksi häpeällisestä nöyryytyksestä, ja tuijotella sitä sitten koko loppupäivän. Sen verran pitäisi nousta moisesta sisu kurkkuun, että seuraava tempo ajetaankin sitten sen verran täysimpää ettei moinen karu kohtalo pääse uusiutumaan.
Mihin kohtaan kehoa tuo tatuointi tulisi laittaa?
Tänään aion lähteä töistä vähän aikaisemmin ja jäädä liittymään odottelemaan potentiaalista ja pistetyskelpoista härnäyspeesattavaa & ohitettavaa.
Sähköistetyllä pyörällä tää on hauskaa kun kaikista ohitettavista saa pisteitä :)
Pyllyyn tai otsaan?
_lauri
Toi mitä Roopeakin korostaa on kyllä hyvä pitää itse kunkin mielessä. Ja kun itsekin oivalsin ja todella ymmärsin tämän, työmatkatemposta tulee todella karun raaka laji. EI sävyjä, ei voittoja. Sopii jotenkin semmoseen luterialaiseen itseä kurittavaan mentaliteettiin.
Mikäs se olikaan se uskontosuuntaus, jossa ruoskivat itseään selkään?
Niille, jotka ei haluu hävitä työmatkakisailussa:
http://www.bikerumor.com/2013/05/20/...bicycle-sorta/
Olenko ainoa, joka vetää tätä Rööperi - Vallila reittiä päivittäin? Tuntuu siltä, ettei matkalla ole kuin puolelta toiselle keinuvia hidastelijoita. Tuntuu että jotkut menee niin hitaasti, ettei pyörä pysy suorassa linjassa. Ei ole kukaan tullut ohi kahteen kuukauteen. Enkä edes vedä ihan hiessä Sturenkatua ylös, kun ei viitsi ihan hiessä olla töissä. Suihkussa käynti veisi koko pointin siitä, että on nopeasti töissä.
Pakko muuten mainita, että Albertinkatu on mahtavimpia ylämäkiä. Siinä autot jäävät aivan totaalisesti kakkoseksi. Hyvää egobuustia, käykää testaamassa.
Työmatkatemmon kansallinen taso
Mitä mieltä olette, onko työmatkatemmon taso koventunut viime vuosina? Vai olenko itse vain hidastunut? Pari-kolme vuotta sitten ohitusten ja ohitetuksi tulemisen -suhde oli arviolta n. 500/1, nykyisin ehkä 200/1. Tosissaan lajiin suhtautuvia sukkismiehiä on ainakin selvästi enemmän kuin ennen.
Turvesuontiellä eilen iltapäivällä hybridimies pääsi kuittaamaan shortseissa ja sandaaleissa. Tilanne ei sinänsä vaatinut toimenpiteitä, koska samaa vauhtia jatkaen em. hybridimies tuli selkä edellä vastaan Sinimäentien ylämäessä.
Vuoden 2013 saldo: -2
Kyllä laillisella sähköfillarilla kaikkialla muualla kuin mäkisessä tai paljon pysähdyksiä/liikkeellelähtöjä vaativalla reitillä jää jälkeen. Mäkisessä maastossa alamäissä sähköjen tuomasta painoedusta on vain hyötyä ja tasaisella sähköt ei paljoa menoa haittaa. Ylämäissä voi taukoilla 25 km/h nopeudella, jotta jaksaa taas tasaisella/alamäessä kiriä.
Hyvä kun selvensit vielä tähän...mulla oli kyllä tuo hymiö tuossa tekstin perässä. Faktahan on, että ne lailliset malmikasat jäävät kuin seisoon jos ylämäkeen revitään ;) Edelleen repii kuitenkin se kerta kun pari vuotta sitten joku taneli ei-laillisella painoi ohi melkoista vauhtia kun puskin yli 30 km/h sivuvastaiseen yksivaihteisella...
Niin se ei näytä kovin hyvältä kun torspo vetelee ruuhkaisella kelvillä 30-40km/h tuollaisella kun pakkohan se aina ajaa niin lujaa kuin pääsee.
Mä ajan työmatkat ( ja muutkin matkat) tosi rauhallisesti. JOS sattuu sellainen tilanne että ohitan jonkun, niin ihme juttu.
Vasta sitten kun joku naiskuski ohittaa, voi tulla kisa. Kuten tänään.
Olin just lähteny ja rullailin alamäkeä, niin joku nainen ( joku fitnesstyyppi selvästi) ohitti koko ajan ajaa! no, ei se haittaa..., mutta sain heti seuraavassa nousussa rullaamalla kiinni, nainen selvästi ei jaksanu ylämäkeen. Pysähdyttiin liikennevaloihin, ja pääsin nappasemaan ekana. Aattelin siinä JOS tulee ohitte niin tulee muuten kisa.
Tulikin. Nainen pyrki viereen ja mä totesin, että jaha, kisa. Ja laitoin isoa rievää ja menin.
Käännyin kyllä heti seuraavasta risteyksestä pikkutielle, en mä kovin kauaa jaksa täysillä...:o
Joskus muutama vuotta sitten kun asustelin Espuussa niin tuolla välillä joku ajoi oikeasti kovaa. Olin siis tulossa Elfvikin poluilta ja menossa turvesuon poluille ja ajelin siirtymää ihan kohtuu vauhtia Turvesuontietä niin joku painaa täysii ohi. Lähdin tietty testaa vauhti Ja saihan siinä tehdä ihan oikeasti töitä tuon muutaman sadan metrin matkan. Mutta mäen ollut työmatkalla joten sitä ei vissiin lasketa tappioksi (*selittelyä.....).
Tuosta tulikin mieleeni kysyä arvon raadilta, onko työmatkaan rinnastettavaa, jos viattomalla iltalenkillä miettii työasioita ja tulee kuitatuksi. Omasta mielestäni tappio menee silloinkin työmatkatemposarakkeeseen. :seko:
Aika monet succismiehet ajelee ruuhkaisella kelvillä 30 - 40 km/h, kun on pakko aina ajaa niin lujaa kuin pääsee. Kaikki succismiehet on nimittäin paljon parempia kuskeja kuin kaikki muut. Mutta tämäkään ei muuta sitä tosiasiaa, että jos sinut ohitetaan, olet hävinnyt.