Fillaritorin selaaminen puhelimella on mennyt melko sietämättömäksi.
Printable View
Fillaritorin selaaminen puhelimella on mennyt melko sietämättömäksi.
Ei sitten mikään, kaikki ihan mukavasti!
Eilen aamulla ilmeni, että joku k-pää on rikkonut takavalon meidän autosta (aivan ilmeistä, että on tuottamuksellinen teko). Ja tänään tuli palkanlaskijalta viestiä, että "kesäkuussa maksettu liikaa palkkaa - vähennetäänkö kerralla seuraavasta, vai erissä?".
Jälleen yksi älykääpiö koiranulkoiluttaja joka ei osannut pitää koiriansa kunnolla kiinni. Ei varmaankaan ollut tahallista mutta kyllä on hitaat hoksottimet osalla koiranulkoiluttajista. Suurin osa on kuitenkin erittäin asiallisia ja toimii koiriensa kanssa kuten kuuluukin. En siis yleistä mutta näitä(kin) tunareita aina valitettavasti mahtuu joukkoon mukaan.
Näitä vajaapäitä tässä maassa on ja näyttää olevan enenevässä määrin. Jos jostakin tulee paha mieli, niin käydään rikkomassa toisen/toisten omaisuutta. 'Osamäärät' ei riitä negatiiisten tuntemusten käsittelemiseen ja sitten kiukkua puretaan toisiin ihmisiin tai toisten omaisuuteen. Hyvin usein rajallinen kasvu/elinympäristö hyvin usein korreloi sen kanssa miten 'osamäärät' riittää erilaisten asioiden ja tuntemusten käsittelyyn.
Janne, ainakin flexit pitäisi kieltää kelveillä!
Jokaisen koiranomistajan pitäisi huolehtia että se hänen koira tai koirat on tavalla tai toisella kontrollissa. En toki halua ajaa minkään viattoman eläimen päälle tai mihinkään koiran talutushihnaan tms. Onhan se ihan sen koiranomistajankin oma etu.
On se vaan osalla vaikeaa seurata edessään näkyvää liikennettä vaikka aikaakin ja näkyväisyyttä oli tässä tapauksessa vaikka kuinka paljon. Huomiokyky oli koiranulkoiluttajalla syystä tai toisesta jossain ihan muualla. :rolleyes:
^Useimmiten puhelin korvalla ja ei pystytä keskittymään kahteen asiaan yhtaikaa.
Päälle ajamiselta välttyy kun sovittaa oman vauhtinsa KLV:llä niiden muiden vauhteihin, yleensä hitaimman mukaan. Vain idiootti jättää niin tekemättä, ja itkee jälkikäteen somessa että on vaikeaa elämää kevytväylillä.
On paikkoja missä mennään kovaa ja on paikkoja missä pitää himmailla. KLV:t on noita jälkimmäisiä.
^ Ei aina riitä, aikoinaan töistä tullessa iltavuorosta kelvillä huomasin viime tingassa miksi sen kulkijan käsi oli oikoisena, koira toisella puolella ja taluttaja toisella, flexi välissä. Onneksi vauhti oli maltillinen.
Kannattaa kyllä koirankusettajien ottaa huomioon myös se ettei meidän Mustilla ole sen kummempia oikeuksia kuin muillakaan.
^Olen joskus huomautellut kun ohut tuulessa vipattava fleksin lanka ei erotu hämärässä valaistuksessa. Takaisin olen saanut pääosin v*ttuilua.
Olen siis tuumannut että jos tuollaiseen ajan, voin tarvittaessa syyttää koiran ulkoiluttajaa ansan virittämisestä yleiselle tielle ja eläinrääkkäyksestä.
Minä olen kerran alkavassa iltahämärässä hypännyt fleksin narun yli. Eukko seisoi kelvin reunassa pienessä alamäessä ja musta pölyhuiska touhusi toisella puolen ojassa niin ettei sitä juuri näkynyt. Tilanteessa minä olin kuulemma kusipää eikä ansan virittänyt. Enkä todellakaan ajanut lujaa.
Se nyt vaan on, että kelveillä pitää varautua kaikkeen. Monille tuntuu tulevan yllätyksenä, että siellä liikkuu muitakin ja osa ei miellä koko väylää kulkuväyläksi joten sen voi huoletta vallata itselleen ja suuttua sitten kun joku muukin on siellä ja haluaa tilaa.
Itse aiheutettu väsymys. Rajusti halvempaa olisi olla ulkona pyörän seljässä.
Marsusram, korvaakohan koiran vakuutus pyöräilijän vahingot?
Onhan noita fiksujakin, kirkas vilkkuvalo koiran pannassa tai valjaissa helpommin huomioitava.
Oltiin kaverin kanssa muutama päivä Inarijärvellä veneilemässä. Toisen päivän iltana leirissä nuotion ääressä ollessamme taivaalle ilmestyivät revontulet. Pienessä viskissä aloin virittää järkkäriä kuvauskuntoon ja siinä säätöjä tehdessäni onnistuin jotenkin huomaamattani pienentämään kuvan koon ja laadun kaikkein pienimmälle asetukselle. Normaalisti kuvaan 6000x4000 pikselin kuvia, mutta siirrettyäni kuvat kotona pöytäkoneelle, huomasin että kaikki tuon säätötoimenpiteen jälkeen otetut kuvat ovat kooltaan vain 720x480 pikseliä. Onneksi revontulinäytös ei ollut mitenkään erityisen näyttävä, mutta ketuttaa siitä huolimatta, muutamia hyviä lintutilanteitakin sattui kohdalle.
Kun pieni osa töissä laiskottelee niin kaikki kärsii seuraukset.
^Yleinen käytäntö useasti, "ehtiihän sitä myöhemminkin" asenne yleistä mutta onneksi ei sekään enää ketuta.
Takakumi oli tyhjä kun piti lähteä lenkille ja piti ottaa vanha pyörä käyttöön.
Loma loppuu ja joutuu Lapista pois.
Pitää laittaa tallille parempi tuoli kiitos polvien kun joutuu taksia oottaa
Eilen niukasti ketutti, kun tuulipuku patu liimautui peesiin ja aikoi säästellä voimiaan. Huomasin siipeilijän varsin nopeasti, lopetin polkemisen ja säätelin ajossa vähän vaijereita. Patu polkaisi ohi ja kokeili vimmatusti polkea karkuun. No, ajoin patun kiinni ja liimauduin vuorostani peesiin. Eli "velka" tuli kuitattua.;)
Tervehdys...vai pitäisikö sanoa sairahdus.
Tulin käymään ja kertomaan kuulumisia...kesäkuussa kaaduin ja meni oikeen puolen kylkiluita ja lihasrevähdys, ei ole vieläkään hyvä. Viime viikolla liukastuin roskia viedessäni märkiin lehtiin ja nyt on vasemman puolen selkä ja kylki niin kipeetä että vaikeeta hengittää ja tehdä yhtään mitään. Kivun takia ei voi syödäkään, eikä laitella ruokaa tai tiskata...
Talvellä lähti pomo, kesällä äiteen sisko. Puolukkapaikkani ( Satakunnan Lennoston lähellä olevat kalliot) räjäytettiin, juuri kun löydin sääkset ja sääksikeksuksen, se lopetetaan.
3.10. kahdenkymmenen työvuoden jälkeen ja 4 viimeisintä vuotta töissä yksin, Rouva laittoi koneelle viestin että "korjaa tavarasi ja häivy". Ei edes näkemiin/hei sanonut kun lähteissäni näkemiin sanoin.
Kaikki unelmat mitä oli, tai isommat hankinnat - unohdettu. Onneksi olin näinä hyvinä vuosina säästäny joten ei tässä toviin tiukkaa ole, mutta kyllä sitä on alkanu niukentaa kaikkea, ne nuket jotka olen ennakkotilannut ja osan maksani otan, mutta se harrastus loppuu siihen.
On kyllä niin turhake olo, olen ihan hyödytön ihmisroska ja elämä tulee olemaan selviytymistä. En tiedä miten jaksan.
^ Vaikken sinua sen paremmin tunne, vain kirjoituksiasi kautta, niin luulen että olet selviytyjä. Toivottavasti parannut ja saat taas nauttia pyöräilyn ilosta!
Yhdyn edelliseen, mukava kuulla, vaikka kuulumiset mukavia ei
^^ ^ en kyllä enää olisi varma, tässä on selviydytty niin monesta fyysisestä ja taloudellisesta ahdingosta, mutta taustalla silloin oli toive että saisin elämästä vielä mukavia kokemuksia kotiinviemisiksi. Nyt niitä on.
Selkä on niin kipeä, ettei osaa harmitella kun ei pääse fillaroimaan, mutta pääsisi nyt edes lintukävelylle ( tänään menenkin hiljakseen) haluaisin vielä seurata lintuja, erityisesti lokkien pesintää ja oppia tunnistamaan lisää lintuja ja ääniä. Ja kuvata niitä lokkeja, kun nyt on jo varusteetkin valmiina joten on ilmanen harrastus
( sain tämän kuvan Tiede&Luonto-lehteen puolen sivun kokoisena! )
https://tempokisu.kuvat.fi/kuvat/HAR...pg?img=smaller
ja Nakkilaan, josko albiino "Muru" on vielä siellä...
https://tempokisu.kuvat.fi/kuvat/nah...pg?img=smaller
Ajattelin kun satasen pyöräily viime torstaina ei nyt sen kummemmin uuvuttanut, niin ajelisin ensi kesänä pitempiäkin...? Välillä on toiveikas olo, ja välillä miettii että eletään muutama vuosi ja sitten se on siinä. Intoa oman alan töihin ei ole, "perusta oma yritys" -ei ole realistinen millään tasolla.
Kyllä nyt on elämä isoa kysymysmerkkiä.
"Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin", totesi Koiviston Mauno aikanaan. Siinä on kyllä elämänohjetta kenelle tahansa.
Aina käy jotenkin, historia ei tunne yhtään tapausta ettei olisi käynyt mitenkään
Lainaus jostakin jonka olen unohtanut
Tsemiä Kristiina.
Siteraan Matti-Johannes Koivun laulun lyriikoita:
Duunissa kuulin en osaa mitään
On aivan sama tuunko
Selviin vielä kuukauden
Ehkä toisen jos on rahaa
Mä tiedän paikkani
Vielä vähän aikaa
Elämä heittelee (Mä nousen ylös)
Elämä heittelee (Mä nousen ylös)
Elämä heittelee
Mut siinähän heittelee
Luin uudelleen Seura-lehden jutun Kisusta, hyvin liikuttava on.
Vaimoni kuunteli vieressä, kun ääneen sen luin
^ kiitos. Toimittaja lähetti raakaversion ja jouduin kirjoittamaan jutun uusiksi melkein kokonaan, ihan asia- ja mielikuvavirheitä. On aivan eri asia alkaa juttu sanoin " lääkäri Tampereelta" kuin "pyöräilijä Pirkkalasta" mikä jälkimmäinen toivottavasti meni läpi.
Kyllä mä parhaani yritin, tuolla toisaallaa foorumilla " jos valitsee ammatin järkisyistä niin näin saattaa käydä"..." loukkasi kyllä syvästi. Ei 18-vuotiaana kiinnostanut mikään, juoksu olisi kiinnostanut mutta jalkavammoja, anoreksia oli niin paha että muutto jonnekin Jyväskylään olisi tienny kuolemaa. Tarvitsin vanhempieni tukea. Ja lääkis oli ainut paikka minne pääsin, olin lopettaa monta kertaa mutta Pekka Peltokallio ( r.i.p.) sai mun jatkamaan, ja ajattelin että hankin nyt edes jonkun ammatin.
Parhaani olen yrittäny, ja se ei riittäny. Perusta oma yritys, hei siis lääkäriyrityksen perustaminen vaatii paljon enempi, pitää olla tietyt asiat ja tavarat, potilastiedosto, ajanvaraus, e-resepti ( vaikka tekisit vain ajokorttitodisuksia) tilojen vuokra ja että ne tilat pitää olla ennen kuin voi rekisteröityä, ja se rekisteröityminen vie nykysillään puoli vuotta. Yksinkertaistettuna, jos mulla olisi varaa perustaa oma lääkäripalveluyritys, mun ei tarvisi tehdä sitä.
POLVI .....
Postin toimitukset!
Kyllä toi on ihan pskapuhetta. Toki, pressan asemassa noin voi sanoa.
Vahingoniloisille nyt hyviä uutisia.
Olin puljussa töissä 20 vuotta, 3.10. töihin tullessani Rouva laittoi koneelle ( eihän sitä voi kasvokkain sanoa, tai etukäteen että olisi ....) että kerää tavarasi ja häivy.
Olin maantiepyörällä liikenteessä..
Sitten 2 vko sitten vein roskia, ja liukastuin märkiin koivunlehtiin - siinä meni taas kylkiluita ja lihasrevähtymä, pystyn kävelemään mutta syvään hengittäminen ja vaikka yskäisy sattuu aika stanasti. Ei puhettakaan että pyöräilemään pystyisi, ehkä jos ensi keväällä....kivut on niin kovat ettei edes osaa kaivata pyöräilyä.
Ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi....ja nyt sieltä pyydetään lisäselvitystä, miten paljon teen työtä yrittäjänä yms. Siellä ilmeisesti kuvitellaan että pulju oli mun oma yritys. Mutta kun ei ole, se on Rouvan ja minä siellä vaan vuokralla. Firman puhelinnumero ( no en muista enää) ja nettisivut ( sivua ei ole turvallista avata )
Joutuu taas soittaan....ja miksi olisin ilmoittautunu työttömäksi, jos töitä olisi? Ja nämä nettiasioinnit on persiistä, kun pitää valita vaihtoehto, mutta kun mikään ei kuvaa sitä omaa tilannettani.
Ja sitten, kun olen tämmöinen hölösuu, niin sitten että "hae ammattiapua", ja mä kysyn että miten taloudelliseen ongelmaan ( ei nyt vielä, mutta tulevaisuudessa) mikään ammattiapu ( pyskiatri tms.) auttaa? Kylkiluunmurtumaakaan ei sinänsä hoideta mitenkään.
Olihan tässä elämässä 4 mukavaa vuotta, ja tuntui että oli liian hyvää ollakseen totta.
Todennäköistä ( ja nyt ei sitten ehdoteta sitä ammattiapua )on että elän näillä säästöilläni ja kun on raha loppu niin se on myös minun loppuni.
^ niin joo, mutta kun ongelmat on: kylkiluunmurtuma-kipu ja taloudellinen tilanne. Lottovoitto auttaisi jälkimmäiseen. En mä nyt mistään mitään tiedä....mutta tunnistan kyllä oman tilanteeni ja tähän ei nyt oikeesti mikään terapia auta. Päinvastoin, heikentää taloudellista tilannetta.
Mutta tietäen mitä nämä psykot pystyy - tai paremminkin ei pysty kun kokemusta on - niin olkaa ystävällisiä, älkää ehdottako tätä. En ole missään vaiheessa kysyny mitä tekisin, kertonu vaan tilanteen.
Kun täällä kuitenkin aiemmin aktiivi olin.
^^Paha suoranaisesti sanoa mikä ja kuka auttaa mutta nuo psykot saattavat olla aivan tyhjänpäiväisiä monelle, ovat tavallaan hieman kuin konsulentteja jotka usein kertovat itsestään selviä asioita ihmisille ja loppupeleissä ilman mitään parannus konstia, IMO...
En minäkään ja sekös wiituttelee
https://youtu.be/ALZuXQu0O_g?si=2orTTv6qKuk7P10p
( huomenta ) no olen jokusen kerran joutunu psykiatrin vastaanotolle. "Vastaan tähän itse koska tiedän paremmin" - joo niin kun ei olla aiemmin tavattukaan. Että kenestä se diagnoosi sitten oli? Vaikka olen tuhonnut vanhat sairauskertomukset ja lausunnot ( silloin vielä paperiset) on jääny ikiaikaiseksi mieleen yhden pyskiatrin kirjaus ( työkkäri vaati pyskiatrin lausuntoa kun olin senverta pitkään työttämänä..) ja sanelussa: " on manipuloinut ulkonäköään tehden itsestään lähes tunnistamattoman mm. värjäämällä hiuksensa...pukeutumistyyli muuttunut sitten opiskeluaikojen" ( opiskeluajoista oli 20+ vuotta...)
Kyllä mun luotto pyskiatreihin on täysin menny, mutta hieman nosti omaa itsetuntoa että on niitä muitakin töppöjä...tai vielä töpömpiä.
^ ei tässä nyt mitään ajattelun avaamista tarvita, jos on taloudellinen ongelma niin siinä ei positiivinen ajattelu auta kun kohdattava elämän realiteetit.
Lottovoitto ratkaisisi noi ongelmat.
Kuitenkin se mitä eniten toivon on että tämä kylkikipu hellittäisi - nyt tilanne on se että ehkä ensi keväänä jos pystyisi pyöräilemään...
Itse kyllä lasken useat psykiatrit samaa kategoriaan kuin useat saarnamiehetkin...