Printable View
Mainio keli oli tosiaan lauantaina, itsekin avasin kauden omatoimi 200:lla, Tapio-T ilmeisesti tuli vastaan Mäntsälän Shellin kohdalla aamupäivällä? Vai tunnustaako joku muu Randonneurs-paitainen? Mistä aasinsiltana a) onko muut jo saaneet lippiksiä? ja b) onko lähitulevaisuudessa suunnitteilla noiden paitojen tilaamista?
Tapio T:n video oli kerrassaan mainiota katseltavaa! Lisää näitä!
Kuitataan omakin brevettikausi vihdoin avatuksi. Helatorstain tuulessa tuli ajeltua 300:nen. Hiukka jännitti kun kauden pisin lenkki oli vajaat 80 ennen tuota. Alkumatkan liki sadan kilometrin vastatuuliosuus Kauklahdesta Somerolle oli aika hapokas ja siinä olikin koko reissun vaikeimmat paikat. Tuulta kylmensi vieslä itsepintaisesti kuskia seurannut pilvi joka peitti auringon. Kun keulan sai sitten myötäisemmille osuuksille niin johan alkoi elämä hymyillä. Matka vei Somerolta Saukkolan ja Suomusjärven kautta Perniöön, josta sitten Karjaalle brevet -osuuden päättyessä Tammisaaren keskustaan. Tässä kohtaa noin 302km ja kaappikelloaikaa jotakuinkin 15h 10min. Minulle ihan hyvä veto sooloiltuna tuulisessa kelissä ja mäkiäkin kertyi ihan kivasti kun sitä Salpausselän jäämää sai olla myötäänsä ylittelemässä. Onneksi tuli maltettua etenkin alussa tuon tuulen kanssa taiteillessa. Sitten palauttelin vielä pari kymppiä mökille, jossa odottelivatkin lämmityspuuhat ja palautteleva kattotyö lauantaina.
On se vaan jännä juttu, että matkalla tuli (taas) paihimmissa paikoissa mieleen, että pitääkö sitä taas itseään kiduttaa ihan tieten tahtoen, mutta myöhemmin sitä jo taas ajatteli että olihan hieno reissu ja seuraavan aamuna sitä sitten pohti seuraavaa liikettä.
Mahtavaa kuulla että on brevetöity turvallisesti hyvässä säässä. Kalle salonen, olet ilmeisesti bongannut minut reitiltäni Mäntsälässä. Mulla oli sinivalkoinen "Team Vintage Velo Randonneur" pyöräilypaita päällä ja punainen teräsrunko Raleigh kolmella laukulla varustettuna. Lisäksi ajankohta täsmää. The flying Chocobo, videoita on työn alla ja luvassa kesän mittaan lisää. Viime lauantaina reitti kulki raviradan heppapoluilla, mutta siitä lisää myöhemmin. Loistava oli reissuni ja sää paras mahollinen :) Lippistä en ole saanut, koska Bulgarian Post sekoilee koska korona.
Ajeleskelin randounner-kolleegan kanssa perjantaina (22.5) 200km brevetin reitillä Oulu-Pattijoki-Temmes-Oulu reiluun 10h. Soraa oli mausteena parikymmentä kilometriä. Melkein pääsi ajeleen lyhyillä kamppeilla, kylmä pohjoistuuli sai vaan pitämään tuulen pitävät kamppeet päälle. Eikä em. tuuli tehnyt loppumatkasta liian helppoa, vastaista vain 50km.
Vielä pitäisi kortti lähettää Paavolle. Vaan jos loma alkaa nyt pyytämättä ja yllättäen, niin taidan ajaa ensin 300km brevetin ja säästää postikuluissa.
Tämä onkin kuulemma vedetty uusiksi. Pitää speksata lenkki sen kautta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti VPR
Minkälaisia laukkuja teillä on pyörissä ja minlälaisia yöpymisvarusteita käytätte pidemmillä breveteillä? Ymmärtääkseni suurin osa breveteistä ajetaan maantiepyörällä, jolloin mukaan otettavan tavaran määrä on rajallinen.
Carradicen satulalaukkuun menee normibrevettien 200-1200 km tavarat kun yöpymiset sisätiloissa taikka yöt vaan ajetaan. Ruska topikeista löytyy enemmän yöpymisvaruste-esittelyitä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ahven
Helsinki-Satakunta-Helsinki 600 km ajetaan 6.-7.6.2020. Ilmoittautumisaikaa on (vain) ensi keskiviikkoon 3.6. asti. https://www.randonneurs.fi/tapahtuma...inki-600-2020/
Thulen tankolaukku, Blackburnin runkolaukku ja satulassa Ortlieb seatpack M. Niistä löytyy varakumit ja työkalut, mahdolliset lisävaatteet, eväät sekä juomat, ja kameratarvikkeita. Yöpymistä brevetin aikana en ole vielä ehtiny testata, mutta jonkun kevyen majoitteen noihinkin saisi mahtumaan, riippari vaikka? Trangia, marinol ja pastapussit vielä mukaan niin ois kova :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ahven
HSH 600 olis kiva, mutta maanantaina on töitä, joten se siitä. Onko Helsingin suunnilta lähtijöitä jollekin 400-600 km matkalle myöhemmin kesällä? Itellä myös mielessä lisää eestaas tyyppisiä kaksisatasia.
Riippari on ongelmallinen sillä se tahtoo vaatia aluspeiton Suomen oloissa. Vaikka keli olisikin lämmin normaalin elämiseen, riipparissa painautuu tiukasti kangasta vasten jolloin pienikin tuulenvire aiheuttaa kylmän tunteen. Aluspeitto taas vie tilaa. Usein helpommaksi tulee makuupussi ja teltta tai kevyempänä makuupussi ja bivy.
Mulle ei sovi HSH eikä toinen kaavailtu 27.6. Haluaisin kuitenkin ajaa sen vielä tänä kesänä hyvissä ajoin ennen ruskaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Tapio-T
Jos intressit kohtaa kesän mittaan kuusisataselle, kirjoitellaan ihmeessä täällä. Mulla ei nelisatasta pidemmästä kokemusta ole mutta ahteri on terästä, joten maltillisella menolla 600 pitäs mennä. Nelisatasen jälkeen tosin ei tehny mieli pyöräillä 2 km työmatkaa eikä istua töissä satulatuolilla :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Fuuga
Sulla on sitten vääränlainen satula :)
Mutta joka tapauksessa harvinaisen mukava istua :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Fuuga
Kiitos vinkeistä. Iteltä löytyy jo riippumatto ja pieneen tilaan menevä retkipatja. Vielä ehkä tarppi ja pieneen tilaan menevä makuupussi, niin olisi maantiepyörällä kulkevat (kesä)yöpymisvarusteet kasassa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Tapio-T
Moro Tapio-T, suunnittelemme B600 Vaarunvuori-Jämsä eli Päijänteen kierroksena 27.6. Jos kiinnostaa liittyä seuraan, laita YV niin liitän sinut WA -suunnitteluporukkaan :-)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Tapio-T
Itselläkin suunnitelmissa ajaa kesäkuussa joko 400 tai 600:nen, voi olla että tuo HSH tulee hiukan liian aikaisin. Olen kyllä valmistautunut henkisesti sooloajoon ja joka tapauksessa hyvin rauhallisella vauhdilla ja 'helpolla' reitillä olisi tarkoitus ajella. Ja odottelen kyllä sitä, että ilmat ei ole ihan mahdottomia.
Kuulostaa hyvältä. Saa ehkä vielä nähä jääkö kuusisatanen tänä kesänä puheen tasolle. Kuntoa kyllä riittää, mutta randonneur-elämän ja muun elämän yhteensovittaminen on itselle semmonen prosessi, joka suosii lyhyempiä matkoja kuten kaksisatasia. Pidän kuitenkin mielessä :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti veera
Tänään tuli ajettua täydellisessä kelissä (mitä nyt eka satanen vastatuuli) B200. Mittariin tuli lopulta 209 km. Yksinään ajelin ja vähän hätäinen olin, ei oikein malta taukoja pidellä. Nytkin jäi alle 10 minuuttiin koko reissulla.
Oli kyllä hieno kokemus ja mitään ongelmia ei ollut mitä nyt ihan pari kilometriä ennen perille pääsyä alkoi jalkapohjat todella kivuliaasti ilmoitella itsestään. Oisko sitten ollut väärä sukkavalinta kun oli normaalit nylon sukat. Täytyisi varmaan kokeilla seuraavaksi oikeita pyöräily sukkia. Muuten tuo seura-asu toimi loistavasti eikä mitään hiertymiä yms tuntunut missään.
Vois alkaa seuraavakso speksaamaan B300, vähän ois haaveena viettää yötöntä yötä pyöräillen. Siinäkin mielessä hyvä etten osaa laittaa aurinkorasvaa ja sen kyllä nyt jälkikäteen tuntee.
Ajelin eilen soolona 2satasen. Alkupuolisko oli melkoista vastatuulta, Perheniemestä kotiin oli kyllä myötätuulen juhlaa.
Reissu meni muutamalla energiageelillä ja kaks pullollista vettä, kumma kyllä ei tullu nälkäkään.
https://www.google.com/maps/d/drive?...7D&usp=sharing
Tämmöset ympyrälenkit on itselle ainakin jotenkin tylsiä, mieluummin ajan 4satasen mökille kuin kierrän 2satasen ympyrää. Pitää olla joku päämäärä, joku muu kuin kotiin pääseminen sieltä just lähdettyä.
^ oon samaa mieltä. Suunniteilla on hki-koti (370km) ja koti-Kuusamon mökki (550 km) polkasut joskus. Molemmat tuntuu paljon kevyemmiltä ja mielekkäämmältä mitä 300 km lenkuran piirto kodin ympärille.
Taisin nähdä teidät Temmeksen tienoilla. Olin autolla liikkeellä. Toisella oli Randonneur-paita päällä.
Hyvin menneen B200 innolla kova speksaus juhannukseksi B300:sta. Tarkoitus olisi nauttia tällä kertaa kesän yöttömästä yöstä Tapio-T:n Muroleen yö korvissa soiden [emoji12]
Lähtöaika mietityttää. Rennolla tahdilla luulen ajelevani sen alle 15 tuntiin, ehkä jopa 13-14 tunnin väliin (en yksin pidä kovinkaan paljon taukoja). Haluaisi nauttia aamun heräämisestä ja auringon noususta mutta kuitenkin tulla kotiin sillä tavalla että kerkeää 3-4 tuntia ottamaan unta jottain koko päivä menisi horroksessa. Ehkä se B300 pitää kuitenkin lähteä jo klo 14 liikenteeseen jos haluaa olla tuolla aikataululla klo 4-6 aamulla kotona. Ja vaikka matka hidastuisi niin viimeistään joskus kasilta...
Hyvä että se laulu ei enää soi pelkästään omassa päässäni 😁Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jami2003
Virallinen brevet biisi jos minulta kysytään [emoji23]Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Tapio-T
22 ilmoittautunutta. Vielä tänään ehtii mukaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mkpaa
Mille tilille ja kenelle ACP-kausimaksun voi maksaa? Viime vuonna maksoin sen Helsinki-brevetillä järjestäjälle, mutta tänä vuonna brevettini ovat olleet soolosuorituksia, joten ei ole ollut ketään jolle maksaa. Kohta alkaa loma ja sen alkuun voisi jonkun kaksisatasen taas vetää.
https://www.randonneurs.fi/nain-osallistut-brevetille/
Eikös se noin mene. Palauttaessa.
Just laitoin kortteja tilaukseen. Sukkia ja keskilaukku tuli fillariin. Enää tarvitsee vain ajaa itse suoritus [emoji23]
Tuossa on tännekin HSH seurantasivu. https://www.randonneurs.fi/helsinki-...seuranta-2020/
Muutama kuva tämän vuoden Helsinki-Satakunta-Helsinki 600 km brevetiltä. Ensi vuonna mennään taas Yyteriin.
https://www.flickr.com/photos/mkpaa/...57714622727903
https://live.staticflickr.com/65535/...54e74beb_c.jpg
Oletteko muut saaneet tilaamianne lippiksiä? Itse sain eilen, sopivasti kesäloman kynnyksellä. Nyt ollaankin sitte koko loma "Väinämöisen lakki" päässä.
Ensimmäisiä lakkeja tuli viime viikolla. Oma tuli seurantaan eilen. Eiköhän ne saavuta viimeisetkin ennen juhannusta....
Olisikohan innokkaita pohjois-Pirkanmaalle (keski-Suomeen) kakssataselle joskus heinäkuun puolivälissä? Mahdollisesti arkipäivänä noin 8.-16.7. suunnilleen. Reittinä Orivesi-Rönni-Länkipohja (tai melkein)-Halli-Mänttä-Haapamäki-Ruovesi-Orivesi. Muutama kilsa ysitietä ja 40 kuuskutosta mutta muuten kolme- ja nelinumeroisia teitä, noin 210 kilsaa.
Mikon järjestämä HSH 600 oli varsinainen elämysretki. Tarjolla oli olosuhteita ja joenylityksia. Onneksi oli villaa alla ja säädyllinen sadetakki! Ylitimme 8 kertaa Kokemäenjoen ja 9 kertaa Loimijoen (noin) joista neljä ylitystä eri vesivoimalaitoksen kohdalla ja yksi kapeaa riippusiltaa pitkin. Strategiana oli jatkaa läpi yön ja välttää paluumatkalla sadetta. Odotimme Mikon isännöimässä taukopaikassa, jossa oli vielä Krisse ja Leila avustamassa (Kiitos!), jotta sade siirtyisi. Paluumatkan alku näytti lupaavalta, mutta löysimme sateen lisäksi hyvän vastatuulen. Normaalisti kuoritumppuihin valuu sadevesi sisään, mutta reippaan tuulen takia tätä ei tapahtunut. Mahtava elämys!
Jonain vuonna tulen vielä mukaan tuolle reissulle. Nyt alkoi loma ja kolmisatanen olisi suunniteltuna. Mutta... Ehkä olen valmis joustamaan satasen verran tuosta määrästä, koska saisin kaksisataselle mukaan kaverin, joka ajaisi elämänsä ekan brevetin. Randonneur-elämä on täynnä valintoja.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jan Kruse
Kuitataan tässä nyt 400:nen ajetuksi. Lähtö pe aamuna (07) Helsingistä, tylsästi kohti Hämeenlinnaa, eka tauko Linnatuulessa (pitihän siellä piipahtaa). Lämmin keli, mukavaa pikku sivuvastaista, joka aika ajoin pyörähti jopa sivumyötäiseksi. Ennen linnaa kuitenkin käännös länteen kohti Renkoa, jossa minut yllätti hiekkatienpätkä vaikka niitä ei ollut suunnitelmissa. Pikkupätkän ajelin myös 10 -tietä, mikä oli hauskaa myötäisessä. Matka jatku edelleen myötätuulen siivittämänä Somerolle, jossa 'perinteinen' S-market evästauko lämpimässä ilmassa. Sieltä suunta kohti lounasta, vastatuuleen Nummi-Pusulaan ja Saukkolassa paussi. Landenin eväät maistuivat. Sitten Helsinkiin, edelleen vastatuuleen, Konalassa Hesburgerin vieraaksi. Sitten olikin loppurutistus Tammisaareen. Myötätuulta oli alkumatkan, mutta se hiipui pois sitä mukaa kun ilta eteni. Veikkolan jälkeen Kirkkonummelle josta Kuninkaantielle Pickala, Degerby reittejä seuraillen. Hämärtyvässä illassa tien kuoppaisuus pani hermot koville ja vauhtia alas. Sitten tuli vilu. Ensin pysähdyin jossain Tähtelän liepeillä ja lisäsin vaatetta. Hyttysparvi huolehti reippaasta matkan jatkamisesta, josta ei meinannut tulla yhtään mitään sillä olin niin kylmissäni ja tärisin niin, etten meinannut tiellä pysyä. Reilu kilometri myöhemmin äkkäsin bussipysäkin, jossa alkoi armoton tavaroiden purkaminen ja vaatteiden metsästys. Löytyi onneksi vähän pidempää päälle. Huomasin siinä samalla että viima oli kohmettanut varpaat varsin kylmiksi. Mutta onneksi asvaltti oli lämmin, joten kengät jalasta ja hiukan tallustelua lämpimällä asvaltilla. Näky oli tietysti varmaan aika huvittava; kaveri purkanut kamansa pitkin bussipysäkin penkkiä ja kävelee keskellä risteystä sukkasillaan puolen yön aikaan... Löytyi vielä tyylikkäät leipäpussitkin jalkaterien suojaksi ja matka sai jatkua. Viimeiset kympit menivätkin aika häneksi kun energiat väheni, mutta ei oikein malttanut pysähtyä. Paitsi Karjaan Shellillä toastille ja viimeiselle kontrollille ennen maalia. Perillä 02:39, joten homman meni jotakuinkin 19h 40min. Ajonaikainen vauhti oli lopulta 24,4kmh ja taukoihin meni hiukan reilu kolme tuntia yhteensä, mikä on minulle kohtuullisen vähän. Täytyy sanoa, että minä pidän sellaisesta Suomen hyvästä kesälämpötilasta. Päivällä oli siellä 25 asteen vaiheilla ja kaikki pelasi hyvin. Ruoka ja ruoka maistui je meni perille, vastatuulikaan ei tuntunut niin ilkeältä. Mutta illan viileys yhdistettynä energiavajeeseen oli myrkkyä, ruoka ei maistunut ja lämpimänä pysyäkseen sitä yritti pysyä koko ajan liikkeessä. Pitää jatkossa tuota vaateusta pohtia paremmin. Sinänsä kaikki meni oikein hyvin, ainahan jotain pientä haastetta on, mutta kokonaisuudessan en ollut ihan puhki perillä ja jaksoin vielä ajella 20km siirtymän mökille ihan hyvin.
Sellainen tällä kertaa - saa nähdä jääkö tänä vuonna kuitenkin 600nen väliin, ajon aikana suunnittelin vhän sellaista että jos ajelisi useampana päivänä peräkkäin sellaisia lyhyemmän brevetin mittaisia ajoja. Nyt on tupanneet aina nämä brevetit jäämään kertavetoihin. Mutta ken elää niin näkee.
Ajoimme viikonloppuna vaimon kanssa 200 brevetin välillä Helsinki Airisto. Itselläni on ollut brevettouhuun hurahtamisen jälkeen (n. 5 vuotta sitten) tavoitteena saada joka kevät joku uusi polkupyörän omistaja kokeilemaan brevetpyöräilyä ja näin pyrkiä kasvattamaan harrastajamäärää. Tänä keväänä tuo henkilö löytyi lähempää, kuin osasin aavistaakaan. Koronalomautusten johdosta vaimoni kuului siihen onnelliseen kansanryhmään, jonka oli keksittävä arkipäivilleen jotakin ohjelmaa mielenterveyden säilyttämiseksi aikana, jolloin mihinkään ei pääse, eikä saa mennä tekemään mitään, mitä ei edes ole kukaan tarjoamassa missään. Siispä vaimollakin tuli hetki aikaa kaivella varastosta muutama kesä aiemmin ostettu lähes ajamaton cyclo ja lähteä kylille pyörimään. Kuukausi taaksepäin onnistuin houkuttelemaan hänelle kilometriennätykseksi Porvoossa munkkien syöntiä.(104km) Tästä sisuuntuneena seuraavana vknlppna ajettiinkin jo sitten Tampereelle soittamaan tutun ovikelloa ja hakemaan samalla uusi ennätyslukema. (193km). Tampereen reissu toimi hyvänä kalustotarkistuksena sillä pelkkä sisun tuoma onnistuminen ei vielä riitä pitkänmatkanpyöräilystä innostumiseen, vaan tarvitaan myös mm. Ajoasento ja satula, jossa kroppa viihtyy. Tähän saimmekin apua pyöräliike Lundbergilta (eikaupallinenyhteistyömainos, vaan parasta itse koetun palvelun tarjoavan tahon kehu) kun pääsimme vaihtamaan satulan ja housut ahterille sopiviksi pelkästään istahtamalla penkkiin, johon jäi kätevästi hetkellinen muisto rakkaani takalistosta. Ilmainen vinkki: Jos pyöräily pitkälle ei ole kivaa, mittauta hanurisi ja kokeile vielä kerran sopivalla satulalla. kysy lisäksi rohkeasti pyöräkaupassa ajoasennon tarkistusta eli fittiä, jos siitä halutaan rahaa, se on parasta, mihin voit rahasi tuhlata kaluston jälkeen.
Pitkänmatkanpyöräilykärpänen olikin Mansesterin reissun jälkeen jo puremansa tehnyt ja oli aika lyödä tavoitteeksi virallinen brevet.
Mahdollisuus tuli kuin Manulle illallinen, kun yöpymisehdotus Airiston rannan holideiklupissa odotti houkuttimenaan valmis serviisi huoltojoukkoineen asemissa maaliviivalla. Siispä piti vain piirtää +200km reittiviiva väliin kartalle ja keksiä lähtöaika. Vallitsevien lämpötilojen johdosta päätin laittaa vaimon brevetkasteeseen lisähaasteeksi yöpyöräilyn, mikä ei sinänsä keskikesällä pääse ihan samoihin oikeuksiin fiiliksen tuojana, kuin esimerkiksi talvipäivänseisaus. Laskeskelin kuitenkin perillepääsymahdollisuuden kasvavan sitä mukaa, mitä isompi osuus reitin (esim 110 tien) mäistä kiivettäisiin viileässä säässä. Toisena painavana asiana koin myös mm. Saman tien / koko reitin muun liikenteen määrän putoavan radikaalisti lähemmäs maksimi optimaaliisen turvallista ajoympäristöä pyöräilijän näkökulmasta.
Siispä lähtöajaksi valikoitui perjantai klo 23:00.
Samainen lomautusflunssa sotki edelleen taukoruokailumahdollisuuksia reitillä, kun mm. Lohjan kirjanhuoltamo ei ollutkaan 24h. Ja jouduimme luopumaan kolmen pysähdyksen taktiikasta. Tämäkin kartoitettiin puhelinkierroksella taukopisteisiin onneksi etukäteen. Puolesta välistä sentään irtosi yömenu Kivihovissa, mutta yllätykseksemme sekin styroxpoxkana"kori" olisi myyjän mukaan kuulunut nauttia aamu viideltä terassilla, sillä asiakkaista tyhjän kahvion suljetun pöytärykelmän puolella oli vissiin edelleen suurempi vaara saada flunssa, kun hikisenä ja väsyneenä ulkona alle 10 asteessa? Uhmasimme määräyksiä ja söimme vessaan johtavan käytävän penkillä myyjältä piilossa.
Pitkänmatkanpyöräilyssä vaikeinta minusta ei ole pyöräily, vaan syöminen. Niin tälläkin kertaa. Evästä oli pyörät täynnä ja niitä popsittiin pitkin matkaa onnistuneesti, mutta kanakorin soveltuvuus osoittautui kahtiajakoiseksi. Itselleni se toi lähes uskomattomat supervoimat jatkaa matkaa kylmässä ajetun alun energiavajeen jälkeen, kun taas vaimon samainen annos toimi lähinnä kivirekenä pyöränsä perässä ja olo oli kaikkea muuta, kuin reipas ja voimakas.
Ihminen on yksilö, mutta yhdessä etenemisessä on myös hyvät puolensa, kun toinen ei jaksa, niin toinen toimii vetojuhtana ja tsempparina. Reilu tunti ruokailun jälkeen kaikki oli taas mallillaan, aurinko alkoi paistamisen lisäksi taas lämmittää ja matka taittui mukavasti kohti seuraavaa taukoa olihan psykologisesti tärkeä puolimatkankrouvikin jo ohitettu.
Yritin olla pelottelematta brevetensikertalaista liikaa samalla kuitenkin vinkinomaisesti vihjaten reitin mäkisyydestä ja siitä, miten nuo mäet voitettaisiin ilman ongelmia. Ajoimme, kuten kokemus on itselle opettanut, mäet aina niin hiljaa ja rauhallisesti, kuin vain pystyimme ja pyrimme tasasilla ja alamäkiosuuksilla pitämään huolen keskinopeustavoitteestamme, jota breveteillä on helpompi seurata lähinnä kellosta, kuin nopeusmittarista. Ennakkoon asetettu 20km/h ajo-keskinopeustavoite onnistui täydellisesti ja näin varmistimme itsellemme hyvän pituiset tauot ja kiireettömyyden tunteen läpi reitin. Kokonaisaika (tasan 13h taukoineen, ajoaika melko tasan 10h) käytettiin lopussa helteisestä kelistä "nauttien" runsailla ylimääräisillä jäätelönsyönti- ja maisemienihailupysähdyksillä.
Sattuipa tälläkin reissulla myös pieni haaveri, kun lukkopolkimien, ajonopeuden puutteen ja suunta-arpomisen yhdistelmänä vaimoni löysi itsensä kyljellään makaamasta pyörä tukevasti jalkovälissä. Haaverista selvittiin laastarilla, mutta loppumatkalle himpun verran vinoon jäänyt satulansuoristus aiheutti ylimääräistä polvikipua, jota ei loppuajon aikana ymmärretty yhdistää satulan vinouteen. Taas (kuten jokaisella brevetillä, minkä olen ikinä ajanut) opimme uutta "tarkista aina kalusto huolellisesti ja kahteen otteeseen." ja toinen "odota aina ensimmäistä pidempää suoraa ja tasaista vauhtia, ennen lukkojen kiinnitystä."
Summattuna täytyy tästä vaimoni ensimmäisestä brevetsuorituksesta todeta ainakin se, että onnistuneen suorituksen tuoman ilon ja hymyn määrän lisäksi onnistui ajossamme kaikki juuri niinkuin olin(me) etukäteen ennen metrinkään polkemista suunnitelleet, vaikka reitti piirrettiin entuudestaan suurelta osin tuntemattomille teille suoraa garminin sovelluksella. Tiet olivat hyväkuntoisia ja sää, liikenne ja tauotus optimaalinen. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kesää ja mitalia odotellessa hahmotella jo mahdollista rimaa kohti vaimon superrandonneurismia.
Eikä menny edes pyörät myyntiin saati lusikat jakoon.
^Kiitos Mika hauskasta tarinasta ja onnea uudelle randonneurille. Mukava kuulla ettei hellasäröäkään tuosta aiheutunut. Tuosta mainitsemastasi liikkeestä päättelin että voinet sitä suositella hanuriasioissakin? Oma satulani on hyvä (vanha halpis) vaan ei täydellinen ja olen pohtinut, että mistä löytyisi asiansa osaava liike, jossa saisi hyvää vinkkiä ehkä vielä parempaan satulaan. Jos puutteellisen kunnon jättää huomiotta, niin satula on sitten se viimeinen juttu joka vielä joskus hiukan hiertää tässä hommassa, siihen kun saisi vielä parannusta. On 'hyvät' satulat aika hintavia niin sen takia ei ihan sokkona viitsisi valuuttaa maailmalle kylvää.
Mukavia kilometrejä jatkossakin!
B300 speksattu keskisuomesta suuntautuen pohjanmaan lakeuksille. Ensimmäinen 150 km oudompia teitä, loput 150 km tuttuakin tutumpaa suoraa, pitkää suoraa ja suoraa tietä. Uhka vai mahdollisuus :) jos kiertäisi toisin päin niin eka olisi tylsää ja tasaista, lopussa pientä ja kivempaa mutta myös mäkistä. Lähtö su klo 14, kotona ois tarkoitus olla 15h päästä. Näillä näkymin pääsee ensin polkemaan helteessä mutta yöllä vain 11 astetta että pitempääkin vaatetta tarvitaan.
Mulla ei persaus ole koskaan ollut ongelma pitkilläkään matkoilla ja nyt kun on lepuutus tangot käytössä ei myöskään selkä/hartia seudun ongelmia ole ollut. Suurin huolenaihe suuntautuu päkiöihin joiden kanssa oli jo B200 lopussa hieman ongelmia. Tarkoitus oli ehkäistä niitä nyt pitämällä pari taukoa ja ehkä jopa lipsottimet mukaan että voi tauolla ottaa kengät sekä pois jalasta ja virkistää jalkapohjia. Let see miten äijän käy... Henkilökohtaisesti pisin matka.