Printable View
Piti oikein tarkistaa, kuudes kertahan tämä olikin, eka siis 2013, kun oltiin Varalassa rantasaunassa. No siitä on kylläkin vasta viisi vuotta :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JPS
https://www.randonneurs.fi/tapahtuma...paivanseisaus/
Minäkin joka kerta mukana, ei meitä 6 kertaa osallistuneita taida kovin montaa olla, Mikon lisäksi.
Minulla ei ole listaa vanhoista valitettavasti. Ylipäätään kerran mukaan lähteneet ovat kiitettävällä tavalla tulleet toista tai kuudetta kertaa. :)
Raaportti kaakon retkikunnan ajelusta ei sekään ollut huono, mutta juttu on harvinaisen hyvä, jopa niin hyvä että arvelen että se on pitkälti valmiiksi jutuksi muotoillun tiedotteeń ansiota. Moni isompien ympyröidenkin mediavastaava voisi ehkä ottaa oppia:cool:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mattia
PS Hämmästyttävää myös ettei jutun alle ollut kertynyt sitä tavanomaista pyöräilijät sitä pyöräilijät tätä ja niin edelleen kuonaläjää,
No perskule, olenhan minäkin ollut mukana jo 6 kertaa. Hyvä, että tuli tarkistettua. En ollut ladannut 2013 ajoa Stravaan, niin en huomannut sitä. Huomattavaa on, että olen yleensä ilmoittautunut "kelivarauksella", mutta tänä vuonna uskalsi laittaa ilman varausta, koska aina tänne on tullut kelistä huolimatta lähdettyä. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Esa S
Hieno kokemus taas kerran.
Edellisenä iltana oli firman pikkujoulut, eli esiväsytyksen määrä oli jotakuinkin riittävä. Ennakkovalmistelut alkoivat pari tuntia ennen lähtöä, reitiksi vimevuotinen pienillä korjauksilla, eväät kaupasta, kaasukeitin kellarista. Hirveällä tuurilla löytyi myös ei ihan tyhjä kaasusäiliö. Tarkoitus oli edellisvuoden tapaan vältellä sekä sisätaukoja, että muita ajajia. Epämääräisen haahuilun tuloksena kamat päätyy laukkuihin ja vieläpä laukut pyörään kiinni. Hyvä minä. Retkipyörän kiekkoihin vielä piikkikumit. Pulloihin vettä ja menoksi. Tai sitten ei.
Ensimmäinen lähtöyritys torppaantuu, koska etukiekko ei mahdu pyörimään. Krossarista lainattu Gravdal ottaa kulutuspinnasta lampun kiinnitysrautaan kiinni. Eiku askarelemaan. Kiinnitysrautaan ei saa piestyä tarpeeksi lisätilaa, eli otettava irti pyörästä. Harmi, että lamppu lähtee samalla, kukapa sitä valoja kaipaa keskellä yötä... Miljoonalaatikosta löytyy gopro-kiinnike, jolla valon saa kuitenkin tankoon kiinni, laukkuvirityksen yläpuolelle siis. No, rengas mahtuu nyt jo pyörimään, hinkkaa enää lokarin rautoihin. Eli lokarit irti, kuiva keli tiedossa kuitenkin. Rengas hinkkaa enää etulaukkuun. Venytän etulaukun hihnan tangon yli stemmiin, se vaikuttaisi pitävän laukun irti renkaasta. Mahtavaa. Hyvä minä.
Uusi lähtöyritys. Matkaan. Jokunen kilometri ajoa, jonka jälkee tajuan jättäneeni latauspiuhat kotiin. Ei kun hakemaan. Painenlen pyörätalliin ja löydän type C piuhan hyllystä. Ilahdun niin kovasti, että unohdan ottaa micro-liittimellä olevan matkaan. Hyvä minä, tuplapeukut. Uudestaan ihan oikeasti matkaan. Painelen reppu selässä ruusikseen, viimeiset vaatearpajaiset, ja matka jatkuu. Pulloihin muodustuneet jääpälat ptävät hassua helinää. Toinen pullo paidan alle, tuntuu raikkaalta. Tuttuun tapaan Pyynikin ja Pispalan yli reitille.
Seuraavat 50km ovat vähemmän dramaattisia. Pyörä kulkee ja jääpuikot kasvavat parrassa. Melkein on kivaa. Aamiais-pizzan jämät laukusta esille ja kitusiin. Jäävettä paidan alta janoa sammuttamaan. Taas mennään. Hyvä minä.
Jossain seuraavan viidenkympin aikana kesken kusitauon pyörä meinaa kaatua. Nappaan tangosta kiinni, tapahtuu vahinko. Ei, en virtsaa itseäni silmään, enkä kengille, vaan onnistun katkaisemaan dynamovalojen ja latausvärkin johdot. Pimeää, onnkesi on otsalamppu varalla. Hyvä minä, tuplapeukku. Ulkomuistista tiedän, että johtojen liittimiin pääsee kyllä käsiksi melko helpolla, kunhan on sopivat työkalut. Tiedän myös, että niitä ei ole mukana. Harkitsen taksia, päätän kuitenkin tutkia vahingot vielä tarkemmin. Irti revenneistä johdosta on jäänyt muutama kuparihapsu muistoksi. Mietittyäni hetken taksimatkan hintaa, päätän kuoria irti revenneitä johtoja hampaillani ja kieputan ne kuparinhaituviin kiinni. Varovainen etukiekon pyöräytys tuottaa toivotun valoilmiön. Hyvä minä. Päätän palkita itseni lämpimällä hörpyllä termosmukista. Ähäkutti, korkki onkin jäätynyt kiinni. Väkivalta ratkaiseen ongelman, ja palkitsen itseni kylmällä hörpyllä termosmukista. Taas mennään.
Taukopaikka lähestyy. Outo tienviitta yllättää kulkijan. Tsekkaan gepsin, karttapohja on kadonnut, ja reittiviivaa ei näy. Pohoisnuoli näytöllä kertoo laiteen olevan vielä päällä. Naputtelen nappeja ja laite käskee pakittamaan 37km. Paperikartta esiin. Sijainnin päättely on yllättävän haastavaa. Hetken päästä löydän muutaman muutaman mahdollisen sijainnin itselleni, ja lähden jatkamaan. Jokunen kilometriä omaa jälkeä takaisin, sitten pienempää uraa Hämeenkankaan poikki kohti varsinaista reittiviivaa. Ajouraa koristavat koko uran levyiset jätyneet vesilätäköt. Muutamassa on rikkinäistä jämurskaa päällä, vissiin joku autoillut heikoilla jäillä. Mikäs siinä pujotellessa, pitoa löytyy, ainakin edestä. Reittikin löytyy lopulta, jatkan vallan oikeaa tietä pitkin. Lampun johtoja saa hetkittäin asetella. Yllättävän pimeää aina kun valot sammuvat, varsinkin alamäessä.
Pääsen lopulta taukopaikalle, joka on Kuninkaanlähde Kankaanpään lähistöllä. Lähteen vesi tuntuu lämpimältä. Olikin jo jano. Tyhjillään (?) olevan hotellin ulkovalo helpottaa kokkaamista. Vedet kiehumaan, jäätyneet pullot lähteeseen sulamaan. Reilu kilo retkiruokaa naamariin. Iso kuppi inkivääriteetä. Termarin uudet vedet jäätymään. Alkaa palella vaikka on taukotakki päällä. Pakkaan kamat ja päätän ajaa pikkupätkän takki päällä. Tiedän tekeväni virheen, mutta en välitä. Jatkan matkaa kohti reitin kohokohtaa.
Pyöriskelen maalaistalojen pihateillä. Reitti vaikuttaa väärältä. Gepsi on mykistynyt, ei päde 30+h akunkesto pikkupakkasessa. Päätän lingota koko lezynen kaseikkoon. En pysty päättämään kummalle puolen tietä heittäisin. Gepsi menee laukkuun odottamaan päätöstä. Lähitalon koira pyytää kovaäänisesti poistumaan, jään silti odottelemaan, josko isäntäväki heräisi tarjoamaan suunnistusneuvoja. Ei herää. Kartta takaisin laukkuun ja tuurilla. Löydän taas pikitielle, seuraavat 30km onkin suoraa tietä, helppo navigoida. Nukuttaa kovasti, jalat pyörivät yllättävän hyvin, mutta aivot ja silmät ottavat lepohetkiä sen kummempia lupia kyselemättä. Harkitsen puskatorkkuja, päätän kuitenkin siirtyä ajamaan keskelle tietä. Toivon herääväni aina ennen ojaa. Jäinen hiekkatie rullaa mukavasti, liukkaita paikkoja on vähän.
Jossain vaiheessa alkaa taas kestopäällyste, mistä tiedän, että reitin kohokohta, Sävi, on ohitettu. Mikäpä muu piristäisi matkamiehen mieltä enemmän kuin Sävi. No, näkemättä ja kokematta jäi tällä kertaa, ehkä nukuin juuri sillä kohtaa, tai sitten oli pimeää. Havahdun Suodenniemeltä. Eväsleipä ja kylmää vettä naamariin. Kettu jolkottelee tien yli ja jää katselemaan. Mahtaa pitää tyhmänä, ei voi moittia. Enää Mouhijärven mäet ja Murhasaaren mäet ennen kuin pääsen kiipeämään Pyynikinharjulle. Ajelen Porintien laitaa. Edelleen nukuttaa. Heräilen metritolkulla sivussa ajolinjaltani, onneksi autoja on vain vähän liikkeellä. Pyörä kulkee, pieni vastatuuli on hyytävän tuntuinen. Taukotakki on hiestä märkä. Hyvä minä, enää ei siis taukoja pidetä. Kello on samaa mieltä.
Nukahtelu pahenee, kerran herään sladissa, kerran pientareen sepelitä, kerran keskellä ajorataa takana tulevan auton ääneen. Ei toudellakaan hyvä, minä. Muistan termosmukissa olevat vedet, päätän laittaa pikakahvit. Haalea kahvi maistuu kamalalta, ei haittaa. Taas kulkee. Hetkellinen piristyminen kahvinjuonnin placebo-efektin seuraksena. Sitten taas torkuttaa. Kaivan hätävarageelit esiin laukusta, kaikki kofeiinilliset naamariin, loput takaisin. Jossain Siuron kohdalla pystyn taas ajamaan suoraan. Nokian keskustan lähestyessä huomaan, että kiire on kovempi kuin luulin. Osa geeleistä on valunut jo reisiin, pyörä kulkee kun pakotan itseni ajamaan. Liikenne heräilee, pakko vaihtaa ajoradalta kelville. Pujottelen vähiten hiekoitettuja ajolinjoja toivoen olevani näin vähän nopeampi. Liiankin tuttuja teitä pitkin kohti maalia, viimeinen eksyminen, ihmettelen kuinka pystyn eksymään näinkin tutulta reitiltä.
Tahmelassa tsekkaan kellonajan, aikaa riittää vielä kunniakierrokseen. Ensin Pispalan yli, sitten Pyynikin näkötornille, sitten alamäkeä Ruusikselle. Alkaa naurattamaan. Parta pitää helinää kun hekottelen itsekseni. Pyörä parkkiluolaan, kamat säilöstä ja saunaan. Uimaan. Bisse. Saunaan. Uimaan. Bisse. Saunaan. Uimaan. Bisse. Aamiaista. Tuttuja kanssapölvästejä notkuu pöydissä. Nopeat kuulumiset, jaa suaki väsytti, älytöntä!
Märkä taukotakki päälle, kiitosheit, koti kotia ja ensi kertaan. Hyvä minä!
Sori typot sun muu sekoilu, väsyttää vieläkin.
Tuolla ylempänä kun sanoin, että tämä tapahtuma on parhaimmillaan porukassa, niin voihan tästä näköjään aika paljon saada irti yksikseenkin. :D
Kiitos! Aika pitkälle kirjoittamani tiedotteen pohjalta toimittaja jutun rustaili ja soitteli vielä perään kysyäkseen muutamia tarkennuksia. Yritin kerroilla asiaa parhaani mukaan niin, että ”ei pyöräilijäkin” pääsisi asiasta edes jotenkin kärryille. Muutamaan toimittajan kysymykseen en osannut vastata, joten päätin soittaa Mikolle ja selvittää vastaukset.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Osittain offtopic: Jossain vaiheessa aamuyön tunneilla retkikunnassamme pohdiskeltiin liekö Mikosta tahi näistä rando-touhuista koskaan kirjoitettu juttua suomeksi vaikkapa Fillarilehteen tai muualle? Olisi varsin mielenkiintoista lukea mistä touhu on saanut Suomessa alkunsa, kenen toimesta ja niin edelleen!
Asiaan: kiitos järjestelyistä Mikolle ja reissutarinoista kaikille niitä kirjoittaneille! Mukavahan näitä on lukea. Erityisesti missilen teksti jäi mieleen! [emoji28]
Edit. Lisätty kuva alkumatkasta, kun maassa oli lunta, jaloissa voimaa ja päässä tolkkua.
https://uploads.tapatalk-cdn.com/201...2da3ae6cf0.jpg
Missilen matka ollut selvästi vaiherikas. Pisteet aivan erityisesti vesipullojen sulattamisesta lähteessä. :)
Olen itse kirjoittanut muistaakseni (?) 4 juttua lehteen. PBP, Miglia Italia, brevet-pyörät ja Transcontinental race (2013). Muita varsinaisia lehtihaastatteluja taitaa olla HS:ssä ollut ennen&jälkeen juttu tuosta ekasta Transcontinentalista. Radiossa olen ollut kolmesti ja TV:ssä kerran.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti TrailRider
Tähän mennessä Talvipäivänseisaus, Ruska tai brevetit eivät ole juuri missään nousseet uutiskynnyksen yli suorista uutisvinkeistä ja mediatiedotteista huolimatta. Poikkeuksena lähinnä HSH, joka on päässyt Satakunnan kansan ja Länsi-Suomen nettiversioon.
Kuusi kertaa mukana, ekana vuonna DNF. Marawintterisä oli sepelinsiru nastanreiässä, sisäkumit ja paikat loppuivat ennen kuin pääsin Varalaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Esa S
2013 ja 2014 tuloksiin löytyy google sheets linkki sähköpostista. Muilta vuosilta taitaa olla tulokset randonneurs.fi sivulla.
Kiitokset järjestelyistä! Lämmin sauna ja runsas aamupala maistuivat lenkin jälkeen.
Ensimmäistä kertaa mukana, matka Espoosta sujui ilman isompia ongelmia. Ajelin enimmäkseen hiljaisia pikkuteitä, niiden hyvä kunto vähän yllätti, ei tainnut olla missään pahoja kuoppia tai halkeamia. Muutamilla pyöräteillä sepelin määrä vähän pelotti, mutta ei onneksi tullut rengasrikkoja.
Tämä oli samalla ensimmäinen kerta kun ajoin talvella yli tunnin lenkin, ja muutama asia tuli opittua vastaisen varalle: kaula pitäisi suojata pakkasella paremmin, ja tauoilta lähtiessä pitäisi välttää ulkona paljain käsin olemista. Nyt joltakin tauolta lähtiessä sormet pääsi vähän kylmettymään, ja piti jonkin aikaa ajella ennen kuin lämpö tasaantui. Tauoilla kuluu näköjään helposti enemmän aikaa kuin kesällä, mutta onneksi ei ollut kovin tiukka aikataulu, ja perille ehti ajoissa.
Kaikin puolin mielenkiintoinen kokemus, eiköhän ensi vuonnakin olla mukana.
Yhden naisen Team Big Fat Mama Llama kiittää ja kuittaa. Saman tyyppisen lenkin samalla läskipyörällä ajoin kuin kahtena aiempanakin talvena, reitin loppupäätä hieman varioiden. Googlemaps, kynä, paperi ja laskin antoivat kilometrimääräksi 245.
Lähdin lähikaupan pihasta Tampereelta ensin Kangasalan kautta Sahalahdelle. Siellä pidin tauon K-marketilla (jonka kahvila on aina auki silloin kun kauppakin -- jos kahvilassa ei ole myyjää, kahviostokset voi maksaa kassalle). Sahalahdelta sitten Pakkalan, Luopioisten tiehaaran ja Puutikkalan kautta ajoin kohti Tuulosta. Sappeen tiehaaran lähellä olikin reittini ainoa kaunis lumimaisema. Puutikkalan ja Tuuloksen välillä tie oli polanteinen ja jäinen.
Tuuloksessa kävin ensin tanssilava Kapakanmäen pihassa fiilistelemässä ja ottamassa kuvan, sitten menin Tuulosen Hesburgeriin syömään. Hesen ovella huomasin, että joku urheilujoukkue lähestyy tiskiä ja köpötin äkkiä tilaamaan. Yllättävän nopsaan sitä ihminen liikkuu talvipyöräilykengilläkin tiukan paikan tullen. Ehdin onneksi tiskille ennen junnujoukkuetta, huh huh!
Tuuloksesta jatkoin kohti Hämeenlinnaa. Milelessä oli vielä Kapakanmäen kesätunnelmat ja päässä soi NeljänSuoran Paratiisi ( https://youtu.be/Ve3G1RFXuMs ) Hämeenlinnassa päätin olla eksymättä keskustassa. Katsoin, että linna näkyy, hyvä, tori näkyy, hyvä, linna näkyy uudestaan... ei hyvä. Kuulemma Hämeenlinnaan on tulossa kunnolliset pyöräilyopasteet. Toivottavasti saavat ne jo ensi Talvipänseisaukseen mennessä valmiiksi :cool:
Hämeenlinnassa näin ensimmäisiä Talvipäivänseisaus-kuskeja. JPS sattui samoihin liikennevaloihin ja loittoni vakuuttavan näköisesti. Tiiriössä oli pari lisää, Iittalan Shellille kääntyi takaani jotain haamuja ja Iittalan jälkeen kaksi tuli vastaankin. Ajoin sitten 130:sta Tampereelle, mutta kävin Valkeakosken keskustassa maisemia katselemassa.
Tampereella pidin taukoa Lahdenperänkadun Shellillä ja jatkoin sieltä noin kello kuusi kiertelemään kehyskuntien kelvejä viimeisiksi tunneiksi. Kypsyin kelveihin aika äkkiä ja lähdinkin maalaisteille: Ensin lentokentän ohi ja Säijärventietä kohti Säijää ja sitten Anian Rantatietä pohjoiseen. Rantatieltä ajoin Rosendahlille. Pispalan mäessä meno alkoi olla jo melko vaisua; jos joku pikkujouluista palaava olisi kontannut kelviä samassa kohtaa, niin ohi olisi varmaan mennyt.
Toista kertaa TPS mukana. Lähtöpaikkana tällä kertaa Lahti jonne pääsi kotipaikalta Joensuusta kätevästi junalla lauantaiaamuna. Lahdesta ajelin kelvejä ja pikkuteitä pitkin reittiä Hollolan kirkko-Hämeenkoski-Kataloinen-Janakkala-Hämeenlinna. Messilän kohdalla kelveillä oli n. 5cm auraamatonta epätasaiseksi tamppaantunutta pakkaslunta joka oli erittäin hidasta ajaa. Muuten polkeminen sujui erittäin hyvin kivassa talvikelissä jääpintaisia pikkuteitä pitkin. Hämeenlinnassa pääsin Pälkäneen kautta ajavaan porukkaan mukaan. Hämeenlinnan jälkeen meni tankkauksessa jokin pieleen ja loppumatka meni närästyksestä ja hikottelusta johtuen vajailla tehoilla. Porukan tsemppauksen ansiosta jaksoi ajaa maaliin saakka vaikka välillä oli luovuttaminen lähellä. Mukana ei ollut termospulloja joten juomat jäähtyivät kylmiksi. Veikkaan että maha ei kestänyt liian kylmän juoman juomista. Ensi kerralla lämmintä juomaa mukaan enemmän.
Jälki Stravassa: https://www.strava.com/activities/2019328340
Itsellä oli tänä vuonna neljäs kerta. Vuosi sitten päätin, etten tänä vuonna osallistu. Vaan niin löysin itseni taas ajamasta :D Rapsa löytyy YouTubesta:
https://www.youtube.com/watch?v=ViG7...ature=youtu.be
Oulussa oli sentään talvipyöräilytapahtuma ko. ajankohtana. https://www.gpsies.com/mapOnly.do?fi...reenLeave=trueLainaus:
Alkujaan tämän lähetti kampiapina
Ainiin. Tulokset ovat olleet jo viikon päivät netissä. https://www.randonneurs.fi/talvipaiv...2018-tulokset/
Jos on korjauksia tai lisäyksiä niin laittakaa tulemaan.
Päivitin tuloksiin näin kuukauden perästä loput korjaukset ja lisäykset.