Hiihtolenkin ohessa yritin kurkkia Leppävaaran polkujen kuntoa. Valtaväylät näyttivät olevan ajettavan oloisia. Toisaalta nyt polut on sellaisessa kunnossa, että vähän jos ajaa sivuun, niin äkkipysähdys on varma, kun eturengas putoaa pehmeään lumeen.
Mutta siinäpä ajosilmä kehittyy. Kai olette muuten huomanneet, että heti jos katse eksyy polun reunaan, niin sinnehän se eturengaskin väkisin hakeutuu. Eli jos maisemia haluaa katsoa, niin sitä varten pitää pysähtyä. Niin, ja katse pitää olla riittävän kaukana edessä, eli n. 1 s etumatkassa.

