Moikkaillaan, jos moikkaillaan
Asustelen täällä Helsingin keskustassa. Kieltämättä lähialueilla liikkuessa ei tule moikattua muita pyöräilijöitä. Siitä tulisi pelkkä vilkuttelua. Sitten kauempana, yleensä maantiellä, tulee kyllä moikattua. Kaikki alkoi jostain kilpakundista, joka tervehti. Pienen empimisen jälkeen olen ryhtynyt moikkailemaan entistä enemmän. Ja kyllä nykyisin aina, kunhan ei ole kiire, tsekkailen pysähtyneet pyöräilijät, josko he ovat avun tarpeessa.
Ehkä sitä moikkailua voisi harrastaa enemmänkin. Itsekkin liikun monenlaisilla pyörillä (mm. rämän näköisellä, mutta viritetyllä kolmivaihteisella). Arvostan kaikkia pyöräilijöitä, erityisesti senioreita. Moikkailu luo kivaa yhteistunnetta. Ja ehkä se alentaa kynnystä auttaa ja myös tarvittaessa saada apua.
Varokaa kuitenkin ylirasitusta moikkaillessanne