Printable View
Holter ei ole sellainen kuin ennen, olen itse kantanut sellaista päällä olevaa aikoinaan. Uusi holter kulkee takataskussa, ja ottaa ekg:n peukalonpäistä. Laitan sen päälle jos rytmihäiriö tulee esim. lenkin aikana. Data lähtee sähköisesti lähetettynä keskussairaalaan heti mittauksen jälkeen. Laite on kännykän kokoinen.
Nuo sydämeen liittyvät jutut ovat erittäin vaarallisia. Normaalisti sitä luulee, että kaikki vakavat tilanteet ovat ilmiselvästi havaittavissa kovan kivun vuoksi. Näin voi toki olla - ei todellakaan aina.
Vaarallinen tilanne voi ilmaista itsensä esim. pikkuisen puristavalla tunteella kurkussa, minkä havaitset, mutta todennäköisesti olemattoman tuntemuksen vuoksi et tee yhtään mitään. Todellisuudessa tuossa tilanteessa on äärimmäinen kiire liuoitushoitoon ja edelleen jatkohoitoon. Jääpä vaikkapa pesemään pyöräsi ambulanssin sijaan, niin se voi jäädä viimeiseksi pesuksi.
Kerron tämän siksi, että tästä tiedosta saattaa olla Sinulle hyötyä, mikäli joskus kohtaat tuon olemattoman tunteen kurkussasi. Ja myös siksi, ettei kukaan aliarvioisi sydäntuntemuksiaan.
Juu ei näiden oireiden kanssa kannata leikkiä. Vaikka ei olisi viimeinen pesu, niin tuloksena voi olla viimeinen pesu terveenä. Aivoveritulpasta, kun tuppaa jäämään jälki loppuiäksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JouniJK
Mutta toisaalta jos pelkkä sykemittari näyttää outoja, niin en kyllä lähde mihinkään ennekuin olen tarkistanut asian jollain mullla tavalla jos mitään muita oireita ei ole. Todennäköisyys mittarin virhelukemaan on niin iso.
Esim tuo kännykän salamaa ja kameraa käyttävä on ihan näppärä, kun se ei maksa mitään ja toimii hyvin. Jos vaikka epäilee hiemankin rytmihäiriötä, niin sillä näkee tilanteen nopsaan.
Jotkut ohjelmat luulee saavansa irti verenpaineenkin datasta, mutta siihen ei kannata uskoa, ne on korkeintaan jotain sinnepäin.
Vastaavasti joskus oudotkin sydänperäiset tuntemukset voivat olla jotain ihan muuta; itsellä alkoi rintakehään koskea oikein kunnolla ja kipu oli pahinta kun kävi nukkumaan. Lääkärissä selvisi että refluksihan se vain oli eli mahahapot nousi ruokatorveen ja poltteli ikävästi.
Toisen kerran tuntui että sydän jätti lyöntejä väliin. Ranteestakin mitattuna tuntui miten sydän löi, sitten tuli tauko ja taas kohta mentiin. Sydänfilmin jälkeen todettiin taas että häiriö ei ole vakava vaan poistuu itsestään joskus ja urheillakin saa. Kuulemma sykkeen nouseminen tasoittaa lyöntejä. Lyöntien väliin jääminen itseasiassa johtui siitä että sydän löi joskus nopeasti kaksi lyöntiä peräkkäin ja siksi piti vähän breikkiä ennen seuraavaa lyöntiä, joten keskimääräinen syke minuutissa oli täysin normaali.
Minulla on tutkittu "tykyttävää" sydäntä, eli kehossa voimakkaan tuntoista mutta normaalinopeuksista sykettä. Myös kammioperäiset lisälyönnit ovat olleet kaverina, ja synkkää sydänkuolleisuutta löytyy suvusta. Sydäntä on tutkittu jo 20-vuotiaasta alkaaen, eli reilut 15 vuotta. Mitään ei ole koskaan löytynyt, muuta kuin lisälyntejä rasitus-ekg:ssa. Sydänkäyrä otetaan 1-2v välein, lisäksi olen käynyt keuhkoröntgenissä, sydämen ultrassa ja rasitus-ekg:ssa kussakin kerran. Tykytystuntemukseen on esitetty herkkää sympaattista hermostoa selitykseksi. Lisälyönnit ovat lääkärit todenneet vaarattomiksi.
Selkeää vastausta en ole saanut pitäisikö välttää jotain liikuntalajia. Syön pientä annosta betasalpaajaa päivittäin, vaikea sanoa onko siitä apua, lopettamistakin on mietitty silloin tällöin lääkärissä. Lisälyöntejä eli muljahduksia tulee satunnaisesti levossa, varsinkin jos on liian lämmin, stressiä, väsymystä tai nestehukkaa. Useammin kuitenkin liikkuessa, esim. silloin kun syke alkaa nousta 120 -> 160 välillä. Myös kuntosalilla muljuaa satunnaisesti sykkeen sahatessa, erityisesti jos menee myöhään illalla. Usein muljahdus tuntuu myös kumartuessa äkillisesti, esim kenkiä laittaessa. Lisälyönnit ovat kuulemma vaarattomia, mutta silti oma mieli ei sitä aina usko.
Minulle putosi keskussairaalasta sitten lopullinen diagnoosi kardiologilta, määrittelemätön rytmihäiriö. Eivät pitäneet vaarallisena, koska muuten olen ok kunnossa. Tukosten riskikin on pieni kun kohtausten kesto jää alle kuuden minuutin.
Mielialalääkityksen loputtua oudot tuntemukset näiltä osin ovat nyt onneksi vähentyneet.
Toisaalla kummasteltu verenpainekin on tasaantunut jo ikään suhteutettuna normaaliksi,
eiköhän tässä pysty jo vähän kiristelemään kulkupolitiikkaakin kesän taas edetessä.
Julkisen sektorin työpaikkasairaanhoidolla saa IMO edelleenkin pyyhkiä persiinsä; suutarin
lapset eivät tarvitse kenkiä, kun olisi edes ne jalat?
Aikuisopiskelijoista kyllä pidettiin oikeinkin hyvää huolta vielä muutama vuosi takaperin; miten lie nykyään?
Aikoinaan väsätty henkilövakuutus osoitti (vielä) voimansa, kun SOTE vielä viipyy...
Haluaisin myös rohkaista hakeutumaan hoitoon mieluummin liian herkästi kuin liian myöhään. Niitä perinteisiä tapauksia on ihan riittävästä ja onpa esim. Aava keksinyt heille ja heidän läheisille oivan Jäärähuolto-tutkimuksenkin ;)
Reilu vuosi pallolaajennuksestani ja ketju on edelleen kireällä, tosin lääkityksestä johtuen sykkeet parikymmentä napsua aiempaa alempana. Meikäläisen kohdalla julkinen hoito oli ensiluokkaista heti sen jälkeen kun verikoe oli paljastanut infarktin olevan kyseessä. En viitsi tarinaani alkaa uudelleen tähän kirjoittamaan, mutta jos kiinnostaa, niin Facebook-päivitykseni aiheesta on julkinen: https://www.facebook.com/mika.seitso...55638834852094. Jos tämä viittaus ei ole foorumin sääntöjen mukaista, niin osaavammat käyttäjät tai ylläpito toivottavasti nopeasti aloittelijaa ohjeistavat.
Kuukausi sitten kävin työterveyden kardiologilla vuositarkastuksessa ja iloisin uutinen oli, että suonet eivät enää nykyisillä alhaisilla kolesterolitasoilla tukkeudu. Lisäksi olen kuntoilun määrää nostanut aiemmasta merkittävästi ja viime viikkoina on Stravan PR:t ilahduttaneet fillarilenkkeilijää :)
Kannattaa lääkäriin suunnata jos on pumpussa oireita, mutta kannattaa myös olla murehtimatta jos lääkäri antaa ”puhtaat paperit”. Itsellä alkoi 5v sitten eli 40v. iässä yhtäkkiä vain yksi ilta muljuamaan rinnassa. Lääkäriin, anturit rintaan -> joka 7. lyönti jotenkin outo. 24h nauhoitus josta kardiologin lausunto: ei syytä huoleen. Hoito loppui siihen.
Hoitui oirekin lopulta pois kun keksin lisätä magnesiumia nappeina ruokavalioon ja nukkua enemmän. Muljuminen palaa välillä stressin ja vähän unen myötä, mutta lähtee näillä samoilla lääkkeillä. Näin tällä kertaa, mutta en lykkäisi lääkäriin menoa jos erilaisia oireita tulisi.
Todellakin lääkäriin jos on jotain epäilyttävää vaivaa. Kävin tänään saattamassa hyvän ystävän paikallisen siunauskappelin kupeeseen kun sydän leikkasi kiinni viime perjantaina. Maallisen taivalluksen päättyminen 32-vuotiaana on aivan liian aikaista.
Samanlaiset oireet oli mullakin ja tsekki lekurilla toi saman diagnoosin. 100mg aspiriinia per päivä olen viime aikoina vetänyt, jotta liemet kulkisivat pumpussa sujuvammin. Veriarvot ovat nimittäin aika jämäkät (hemoglobiini 170+).Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti sianluca
^ Aika tukevaa kyllä. Taannoin vielä "urheillessa" ja röökatessa 180 meni rikki:)
Tuolloin (80-luvulla!?) suosittelivat myöskin aspirinia, eli vanha hyvä konsti on
vieläkin parempi kuin pussillinen uusia?
Nyt onneksi:) ilman kessua mennään normaalilla 165-tasolla luonnostaan.
Päälääkityksen loputtua en ihan vielä ala ulosmittaamaan ihan kaikkea,
paineet ovat edelleenkin kauttaaltaan laskusuunnassa, kuten myös pulssitasot
Kauhua aiheuttaneet häiriötilat ja "Lars Ulrichin rytmittelyt" alkavat poistua.
Eiköhän tämä(kin) tässä hiljalleen etene kohti parempaa elämää
Itselläni on jo vuosia sitten diagnosoitu kammiotakykardia. Stressi tai rasitus saa aikaan tykytyskohtauksia, jotka voivat kestää minuuteista tunteihin. Yleensä kääntyvät itsestään sinusrytmiin takaisin muutamissa minuuteissa. Näitä on hieman erilaisia variaatioita, mutta joitain ei ranteesta mittaamalla välttämättä tunnista. Itse toki nykyään tunnen jokaisen sydämen lyönnin ilman mittariakin, kun on sydäntä opetellut (ikävä kyllä) kuuntelemaan. Nuorena mitattiin sairaalassa noin 300 bpm kohtauksen aikana. On yritetty korjata useaan kertaan ablaatiohoidolla, mutta siinä onnistumatta.
Nykyäänhän näitä voidaan tosiaan aika rutiinitoimenpiteillä ilman avoleikkausta hoitaa ja tekniikka on hienoa. Katedri reisilaskimosta sydämeen ja sillä poltellaan hermoja. Ongelma on siinä, että oireet pitäisi saada toistettua leikkauspyödällä ja se on monesti vaikeaa. Suomessa ollaan tällä alalla maailman huippua, etenkin TAYS. Betasalpaajia olen syönyt jo vuosia ja ne toimivat itselläni melko hyvin.
Kohtauksen alkaessa saattaa huipata hieman ja tehot lähtevät. Te, joilla on näitä vastaavia tuntemuksia, niin kohtauksen alkaessa RASITUS PITÄÄ LOPETTAA VÄLITTÖMÄSTI!
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille.
Mielenkiintoista luettavaa. Itselle tuli tuo eteisvärinä melkoisena yllärinä. Ikää toki on jo 6-0, mutta viimeinen rööki tuli poltettua 20v sitten, painoa pudotettua 4v sitten +50kg normi-indeksiin sillä tuloksella, että verenpaine- ja kolesterilääkkeillä sai heittää kuikkaa. Lepopulssi putosi viiden ja kuudenkympin väliin sekä verenpaine reilusti suositusrajojen alle. Tuo ruokavaliolla ja 7 - 10tkm:n ympärivuotisella fillaroinnilla. Viime elokuussa huomasivat rutiinitarkastuksessa "oikean haaran katkoksen" (harmiton vaiva) mutta työtervauslääkäri pisti varmuuden välttämiseksi kardiologille ultraan. Lopputulos: Hyvä vahva sydän, ei rakenteellisia vikoja ja elintavat + verinäytteiden tulokset huomioiden: "vedä niin kovaa kun haluat - tosin vanhenevilla saattaa joidenkin tutkimusten mukaan lisätä eteisvärinän riskiä". Jäi toi viimeinen kommentti sen kummemmin huomioimatta. Viime sunnuntaina ihmettelin kun normaalin vakiolenkin jälkeen Polar näytti Kova/Maksimitehoista harjoitusta. Samoja lenkkejä toistettuani jo vuosien ajan, tunnen aika hyvin normaalin keski-/maksimipulssin/käyrän eri tehoilla. Nyt ero oli selkeä. Oli myös hieman normaalia rasittuneempi olo. Ajattelin tuon olevan a) mittarivirhe b) aiheutuneen pakkasesta. Maanantaina työmatkalla sama toistui. Normaali "Keskitehoinen" työmatka muuttuikin "kovatehoiseksi+". Työpäivä meni hieman palellen, pää tuntui kevyeltä/huimasi hieman. Kotimatka jäikin sitten mieleen. Vaikka yritin kuinka ajella rauhallisesti, niin sydän tuntui tulevan rintalastasta läpi. Oma (typerä) diagnoosi: On vissiin tullut treenattua liikaa, pidän pari vapaapäivää. Eilen aamulla sitten olo aamupalalla oli hieman outo. Sydän muljahteli ja ihan kuin olisi pientä rintakipuakin. Verenpainemittari kiinni. Syke vajaat 100 ja paineetkin selkeästi koholla (100/150). Eniten ihmetytti painemittarin näytöllä oleva "sydän"-ikoni, jollaista en aiemmin ollut nähnyt. Ohjekirja kun oli hukkunut niin piti hetken hakukonetta käytellä. Vastaus löytyi nopeasti. Epäsäännöllinen rytmi. Siltä istumalta sitten varaamaan aikaa työterveyteen. Lääkäri kuunteli pienen hetken tarinaani ja toisen sydäntä. Seuraavaksi mentiinkin sitten sydänfilmiin. Ja sitä paperia sitten tuli. Paitaa pukiessani EKG:n ottanut kysyi ”onko sinulla aiemmin näitä rytmihäiriöitä ollut?”. Nielaisin (alkoi tuo refleksi jo tulla tutuksi). Takaisin poppamiehen puheille, joka hetken tuijotteli papereita ja totesi: ”Siinähän se on - eteisvärinä. Huonot uutiset on ne, että rytmiä ei enää voi yrittää kääntää sähköllä kun tilanteen alkamisesta on kulunut >48h. Vaatii vähintään kolmen viikon verenohennuslääkkeiden popsinnan ennen yritystä. Beta-salpaajat kuitenkin toimii odotetusti. Leposyke on jo samoilla lukemilla kuin viime viikolla. Paineetkin melkein. Ketuttaa vaan nyt se painemittarissa joka mittauksella luuraava varoitus epäsäännöllisesti rytmistä. Eli siellä hän nyt on... Eli jälkiviisaana: Jos olisin mennyt heti kontrolliin, niin tuota rytmiä olisi voitu koettaa kääntää polilla ilman viikkojen odottelua. Lääkärin kommentti oli, että pulssin mittaaminen / mittarin säännöllinen käyttö on paras keino huomata usein oireetonkin eteisvärinä. Tuota värinäähän pidetään suurimpana yksittäisenä riskinä aivohalvaukseen. Ja ikähän on selkeä riski - iän myötä riski värinään kasvaa selvästi. Myös uusimisriski on suuri ja käytännössä ainoastaan ajan kysymys.
Kiitos, tuossa yhtenä aamuyönä tuli tuntemus että pulssi on ainakin 300/min, mittasin kaulalta ja päättelin 10s mittauksen perusteella. Maassa makasin, kun taas verenpaine oli alhainen eli 70/45, maassa makasin siksi että en pysyny pystyssä. En oikein nähnytkään mitään kaikki näytti vaalealta, ja "pään sisässä" tuntui ilkee suriseva ääni.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Huuruhippi
Kun siittä tolpilleni pääsin, söin vähän ja makoilin hetken, onneksi näkö palautui ja surinakin hävisi myöhemmin.
Mä en minnekään tutkimuksiin mene, ei siellä ole ennenkään otettu tosissaan mun vaivoja ( allerginen reaktio viimeksi) että mieluummin kuolen kotona kun meen ensiapuun taas haukuttavaksi ( yleensä heti otetaan anoreksia esille ja eräs toinen "raskauttava rikos" ja sen jälkeen on ihan turha toivoakaan asiallista kohtelua )
Suvussa on korkea verenpaine ja sydäninfarkteja, joten kai ne minullekin jossain vaiheessa tulee....Propralia on jo käytössä tarvittaessa, ja verenpainelääkitys mutta silloin kun paineet noin alhaalle romahtaa niin en sinä päivänä oikein viitti ottaa..
Kun tuota seuraavaa listaa lukee, niin on aika selvää, että beta-salpaajat ja verenohennuslääkkeet tulee aika pian pysyviksi seuralaisiksi... :D
Lainaus:
Eteisvärinälle altistavia tekijöitä kannattaa välttää, jos ne tyypillisesti laukaisevat eteisvärinäkohtauksen. Kohtauksella altistavat tekijät voivat vaihdella yksilöllisesti. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa:
- valvominen
- raskaat fyysiset suoritukset
- kilpaliikunta
- runsas alkoholin käyttö ja krapula
- kofeiini, mm. kahvi sekä cola- ja energiajuomat
- runsas tai raskas ateria
- kylmät juomat
- stressi
- flunssa tai muu sairaus
- kova saunominen
- huumeiden käyttö
^ mulla on tuosta vaan stressi ( onko töitä? jännittää jo sinne töihin meno pari päivää aikasemmin, nytkin oon ihan hermona...) ja valvominen ( jos neljä tuntia nukun niin se on jo tosi hyvin).
Kohtauksittainen eteisvärinä tuttu vieras täälläkin. Pari vuosikymmentä meni samalla kaavalla: flimmerikohtaus 2-8 viikon välein, kesto vuorokauden kahta puolta, loppuajasta yleensä 10-15 tuntia. Meni joko itsestään ohi, tai sopivalla rasituksella (reipas kävely, hölkkä). Viime kesänä alkoi yhden äkin tulla flimmerikohtaus joka toinen päivä, joten lekurille. Nyt on betasalpaaja ja flekainidi pysyvänä lääkityksenä, mutta eipä ole flimmeriä ollut eli lääkkeet toimii.
Hiukan tuossa vain harmittaa, kun betasalpaaja pudottaa sykettä niin ei lihasten hapetus toimi kunnolla, eli liikkuessa on aina vähän "käsijarru päällä". Leposyke on yleensä 40-45, aamuyöllä tippuu alle 40. Mutta mieluummin tämä kuin flimmerikohtaukset.
Tuorein rytmihäiriö viime sunnuntailta, olin kasannut viikolla talven hiihtotonnin täyteen ja sunnuntaina lähdin vauhtileikittelemään sen kunniaksi. Riehuin vassulla ladun ylämäet ylös ja kun lähdin laskemaan tunturia alas ja kylmä talvi-ilma tunki keuhkoputkeen pulssi nousi 200/min-lukemiin. Onneksi auto oli lähellä, menin nopeasti lämmittelemään ja lepäilemään ja sain laskettua sykkeen alle 130/min jolloin se puolittui nopeasti. Vedin vielä kolme kierrosta kolmosen latua rauhallisesti tämän päälle ja lähdin kotiin lepäilemään.....
Dodiin. Kolmen päivän huilin jälkeen salpaajilla lenkille. Pulssi ~20 alle normaalin joka tilanteessa ja sen huomasi. Kuin tehorajoitetulla MP:llä ajelisi. Pitää koputella puuta ja toivoa, että saisivat tuon rytmin käännettyä ja vielä pysyisikin. Tää kyyti on kyllä aika masentavaa... Kun ei sähköpyörää tai muuta invamopoa viittis vielä hankkia.
Tsemppiä toipumiseen!
No niin. Muutaman kokeilun jälkeen salpaajan annos puolitettu. Nyt keskisykekin jo nousee >120 ja maksimit 150 päälle. Alkaa jo ajelukin maistua...
Antti Heikkilä kirjoittaa mielenkiintoisia asioita 2018 loppupuolella ilmestyneessa kielletyssä kirjassaan (luvussa Liikunta). Pistää miettimään ainakin reissujen aikatauluttamista. Uskaltaako enempää mainostaa, kovaa settiä vajaalla 30 egellä.
Ei ilmeisesti kuitenkaan niin mielenkiintoisia asioita että niitä kannattaisi edes lyhyesti esitellä niitä tai avata keskustelua tässä?
Mutta tottahan toki _kielletyssä_ kirjassa täytyy olla jotain, jonka Helkkilä tiettä mutta jota meidän ei haluta tietävän:rolleyes:
PS Mä olen nyt virallisesti kestävyysurheilija. Tai siis mulla on siitä mustaa valkoisella. Eli mulla on todettu sellainen tyypillinen sydämen sivuääni joka tarkemmassa tutkimuksessa osoittautui niin sanotusti vaarattomaksi.
Nyt on sitten yhden sallitun Antti Heikkilän aika: Siunattu kipu.
Monia muitakin alkupään kirjoja vois ihan suositella, vaikkapa Selkä, mutta viimeaikoina noita tullut kuin tykin suusta, kaupallista monistusta jo noissa, pahaa nyt siinäkään!
Ps. Noita Antti Heikkilän alkupään kirjoja on kirjastossa, mjjk, rohkenen suositella katselemaan noista, noissa on metabolisen oireyhtymän itsehoitoon liittyvää, vai onko jo tuttua...
Mulla on äärimmäisen hankala kroppa sydänvaivojen havaitsemisen kannalta. Kaikki lähtee niskasta, siellä on kulumaa. Tuo kuluma aiheuttaa välilä tulehduksen ensin niskan lihaksissa, sieltä se etenee vasempaan hartiaan ja ennenkuin huomaakaan niin se on kiertänyt rintalihakseen jossa se rupeaa aiheuttamaan pistävää kipua ja satunnaisesti vasemman käsivarren puutumista. Useamman kerran on käyty tutkimuksisssa ja aina onneksi sama tuomio pumppu on kunnossa. Ei tässä muuten mitään mutta kun on tuo diabetes, kolesteroli ja korkea verenpaine. Niin ja viimeisen kahden vuoden aikana on pallolaajennus tehty niin isälle, äidille kuin isosiskollekin. Vaikka tietää että stressi ei ainakaan auta niin kyllä noita kehon signaaleja kuunnellessa meinaa sitäkin välillä pukata.
Jaahas täällä taas, nimittäin eteislepatus. Edellisen kerran rytmitettiin 2017 ja nyt viime torstaina 100 joulea rintaan. Samalla verenpainelääkityksen aloittaminen ja Meikun jonoon ablaatiota varten. Jospa se auttaisi....
Naisystävällä (kova juoksija aiemmin) tehty ablaatio kahdesti, hänellä kun oli se äkkikuolemasyndroomaksi nimetty rytmihäikkä....
On vertaistukea himasa:)
Tsemppiä, minulla rytmihäiriöt ovat olleet kurissa sillä tavoin, että niitä ei treenien aikana ole tullut. Muuten kylläkin, mutta kun häikän huomaa nopeasti, sen saa nopeasti pois levon avulla.
Pyöräilin viisi noin viiden tonnin vuotta kymmenen vuotta sitten. Sitten tuli lapsia, painoa ja flimmerit. Mistään kuntoliikunnasta ei tullut juuri mitään kun sykkeitä ei pystynyt nostamaan yli 120, hiukset harveni ja muutenkin paska olo lääkityksen aikana. Nyt sydän on katetriablaatiolla laitettu kuntoon (toistaiseksi) ja kaikista lääkkeistä päästy eroon. On se kiva kun parin vuoden tauon jälkeen sykkeitä pystyy nostamaan ja liikunta on taas oikeasti kivaa. Sykkeitä en tosin vielä uskalla yksin ollessani nostaa juurikaan PK:ta ylemmäs, mutta eiköhän ne pelot sieltä pikkuhiljaa haihdu. Olisiko syytä käydä teettämässä rasitus-EKG varmuuden vuoksi kun sitä ei ikinä olla tehty?
Kesän alussa syliin tipahti 29" bigfoot ja pyöräilyn aloitus pitkän tauon jälkeen on ollut erittäin hauskaa, tavoitteena päästä ensi kesänä maantiepyörän selkään ja porukkalenkeille.
Toistan itseäni, mutta kannattaa kokeilla myös magnesiumia pumpun terveyteen. Tuli taas vuosien tauon jälkeen välillä puuttuvat lyönnit hetkeksi kun lopetin kesäksi pillereitä laiskuuttani. Oire poistui päivässä kun 750mg/päivä lisäsi takaisin. Hyvin imeytyvää versiota hyvä olla, kaupasta saa myös halpaa (oksidi).
Ei toimi kaikkiin vaivoihin, mutta helppo kokeilla.
Tai sitten vain syö monipuolisemmin kuin minä :)