Printable View
Kokemuksesta voin sanoa, että useimmilta pää pettää ennen kuin jalat. Minulla oli noin 3000 nm kohdalla krampit molemmissa jaloissa. Suolakurkku, magnesium ja tehojen vähentäminen poisti krampit. Koko ajan pitää pitää mielessä, ettei keskeyttäminen ole vaihtoehto.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jami2003
https://www.strava.com/activities/3719156670
Veikko💪
RIDEEP 💪
Onnittelut paikallaan!
Garrmin ⚠️
Liekö meidän on kiittäminen koronavirusta siitä että olemme saaneet elää eräänlaista everestingin kulta-aikaa Suomessa(kin), mutta joka tapauksessa tuoreimmat suoritukset mukaanlukien on tänä vuonna Hall of Fameen ajettu kolmetoista kertaa, kun suorituksia ei aikaisemmilta vuosilta ollut ennestään kuin neljä (2017, 2018, ja kaksi 2019).
Sunnuntain toinen everesting tehtiin Tampereella, kun Antti Vekkeli ajoi "Rosendahl GP:stäkin tutun Pyynikinmäen kapuamista Tahmelantien puolelta yli 200 kertaa. Mies selviytyi urakasta erittäin reipasta tahtia ajaen ja loppuun asti melko hyvävoimaisena tehden samalla nopeimman Suomessa ajetun (Everesting.cc mukaan) Everestingin alle 11 tunnin ajalla."
Kaikki everestingit ovat kovia ja monelle, myös minulle, saavuttamattomia suorituksia - enkä halua niitä millään tapaa verrata tai asettaa yhtä muiden edelle - mutta jollain tapaa pidän Mikael Turusen everestingiä jonka hän ajoi Sipoon Bölebergetin soratienousussa erityisen upeana.
Antti näköjään ajoi juuri siinä kokeilemassani paikassa everestingin. Kauhean kovaa vauhtia! :)
GCN:n Hank vetäisi trenching-suorituksen eli lasketaan kutakuinkin everesting-säännöillä Mariaanien haudan verran laskumetrejä. Nousua tulee noin 11 km.
https://m.youtube.com/watch?v=dFQ5fVjQACc
Kova oli Antin suoritus. Itseä kiehtoo Everesting ultimaattisena haasteena, monia kisoja on peruttu, ja olisi mukavaa saada joku kunnon haaste kesälle. Olen pohtinut, mikä olisi Tampereella paras paikka, ja kyllähän se ainakin nousumetrien puolesta Lukonmäki olisi. Alas jos laskisi aina autotietä ja kääntyisi K-marketin kohdalta pyörätielle. Hyvillä alkuvauhdeilla pääsisi aina nousun aloittamaan. 36-30 välityksellä pitäisi jaksaa pyöritellä menemään. Käyn varmaan testaamassa joku päivä, miltä mäki tuntuu useamman kerran noustuna putkeen. Kyllähän tuosta loppua kohti aivan hirveää rämpimistä muodostuisi. Watit nousevat tahtomattakin melko korkeaksi, kun jyrkkyys on 10-15 % koko ajan.
Muistelenko oikein, että säännöissä oli joku kohta, jonka mukaan mäkeen ei saisi hyödyntää alkuvauhtia? Kinetic gain tms.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti vpliedes
Itseä myös on jonkun aikaa kiehtonut ja mietinkin, että kesälomalla voisi yrittää. Nimenomaan Lukonmäki, koska on tuossa melkein vieressä. Sopivat välityksetkin löytyy pyörästä jo valmiina (kevyimmillään 34 edessä ja 32 takana).Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti vpliedes
Harmi vaan, kun Lukonmäki on jo Everestattu. Toki kulutettua aikaa voisi parantaa reippaasti.
Pelkästään Lukonojanmäen segmentillä (https://www.strava.com/segments/1372909) laskien nousukertoja tulisi 150. Tuo segmentti ei tosin lähde ihan pohjalta, vaan vasta pienen nousun jälkeen. Tuossa segmentissä on myös puolivälissä nousua pieni alamäki, jota ei kyllä mielestäni Lukonmäen nousussa ole. Mielestäni siinä on vain loivempi nousu puolivälissä.
Tosiaan, kuten plr tuossa mainitsi, niin kinetic gainiä pitäisi välttää. Vaikka se aika epämääräisesti onkin säännöissä ilmaistu. Lisäksi pitäisi mennä samaa mäkeä ylös ja alas, eikä kiertää looppia: "Rides cannot be loops. The descent must be via the same road unless you are prevented from doing so (e.g. one-way street or one-way trail).".
Sanoisin, että Antin käyttämä Pyynikin mäki on parempi kuin Lukonmäki, paljon vähemmän liikennettä.
Kun tässä on aiheesta keskusteltu niin kirjoitanpä tähän vähän mietteitäni Pyynikin mäestä.
Ensimmäisenä vaihtoehtona ajattelin Sappeenvuorta, koska kierroksella olisi nousua tullut melkein tuplat Pyynikkiin nähden. Mutta testilenkin jälkeen totesin sen vähän liian loivaksi ja laskuun lähtiessä tarvitsee polkea vauhtia, koska mäen yläosa on loivahko. Mutta kyllä sielläkin olisi everestingin voinut ihan hyvin tehdä.
Pyynikillä Tahmelan puoli valikoitu siksi, että se on jyrkkyydeltään melko tasainen ja alas on turvallista laskea. Laskuun sain vauhdin pienellä energialla käännöksen jälkeen ja mäen alla oli helppo tehdä u-käännös liikennejakajan kohdalla. Aamupäivästä liikenne oli melkein olematonta, joten sain ajaa aivan rauhassa. Paras aika tuolla olisi varmaan jonain valoisana kesäyönä. Iltapäivällä alkoi olla autoja jonkin verran, mutta yhtään vaaratilannetta ei ollut koko päivän aikana, ainoastaan joutui vähän enemmän jarruttelemaan (laskuissa).
Puoleen väliin asti ajo oli vielä suhteellisen rentoa ja tuntui että vauhtia voisi varovaisesti nostaa, mutta se ajatus katosi seuraavina tunteina. Hankalin hetki oli 7-9 tunnin väli, koska matkaa tiesi olevan vielä paljon ja väsymys alkoi painamaan. Houkutus silloin ajamisen lopettamiseen oli suuri, piti ajatella pieniä välietappeja, joita kuittasi tehdyksi. Loppua kohti alun lyhyt ~13 % seinä alkoi tuntua melkein mahdottoman raskaalta, mutta alle 10 % loppumäkeä olisi varmaan pystynyt ajamaan pidemmänkin aikaa.
Wahoon mukaan käytetyin välitys oli 34x23. Kevyin välitys oli 34x30, mutta vieläkin helpompi ei olisi jäänyt turhaksi, jos sellainen olisi pyörästä löytynyt.
Etuvaihtajaa en käyttänyt kertaakaan sen jälkeen kun lähdössä pudotin ketjun pikkurattaalle :D
Kovaa touhua, arvostan. Kiehtoisi itsekin kokeilla joskus. Millä nuo nousumetrit pitää todentaa kun itsellä ei ole barometria käytössä eikä Stravan yms gps-datoihin ole kokemusten mukaan mitään luottamista? Oulusta katsottuna Iso-Syötteen nousu vois olla hyvä kandidaatti.
Isosyötehän on everestattu että siitä löytyy varmaan data ihan sieltäkin.
Näköjään joo. Ja enää ei noilla ole ees barometrivaatimusta. Saas nähdä ehtiikö tälle vuodelle tuota, mutta kyllähän tuo kutkuttais vetää sen vajaa 50 nousua syötteellä. Pitäis vaan hahmottaa sopiva yksivaihdevälitys tuolle pitkähkölle 8 prosentin keskiarvon nousulle, jossa loppuosat lähemmäs 15 kai. Testinousu pitänee tehdä ensin ja voihan noita vaihtaa suorituksen aikanakin jos tarpeen 😊Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jami2003
Isosyötteen kerran ylös ajaneena 50 kertaa olisi ainakin minulle aika kova homma [emoji2]
Mahtava suoritus. Tuohan on oikeasti jopa järkevää ennen kisakautta, jos vaihtoehtona on ajaa päivä kevyttä.
Laitetaan tämä tännekin:
https://scontent-hel2-1.cdninstagram...82&oe=5F31E7C7Locura de Everesting completada, gracias a vuestros mensajes me animé y lo hice, más de siete horas pedaleando y 8848 metros ascendidos. Reto muy exigente pero una experiencia muy bonita. El próximo lo hacemos juntos!
Everesting madness completed, thanks to your messages I was encouraged to do it, more than seven hours pedaling and 8848 meters ascended. Very demanding challenge but a very nice experience. The next one we do together!
Stravassa
https://cyclingtips.com/2020/07/albe...time-of-72720/
Savon Sanomista poimittu. On kylläkin maksumuurin takana -ei tilaajille. Vissiin sieltä Stravasta löytynee?
https://www.savonsanomat.fi/savo/Pui...tuntia/1568652
Lainaus ko lehden jutusta:
"Korhonen polki maantiepyörällä tuon matkan 18,5 tunnissa Puijon mäelle nousevaa autotietä. Puijolla yhdestä noususta tulee 112 nousumetriä, ja nousuja tarvittiin 80. Nousumetrejä tuli lopulta reilusti tavoitetta enemmän."
Löytyy Stravasta - ja löytyy aiemmin linkatusta Hall of Famestakin.
Seinäjoen Joupiskalla taas touhut käynnissä, tällä kertaa kolmen kuskin voimin hiekalla. Arvio 162 nousukertaa, aikaa taitaa mennä iltamyöhään jos onnistuu.
Mäki on kova, jos ajetaan ylös asti niin nousun lopussa on aikalailla jyrkkää ja huono pito kun tiellä on paljon pyöreää kiviainesta kovan pohjan päällä.
Klikkaamalla lisäkuvia:
http://imgur.com/tokYthP.jpg
Sakullahan on noin ylipäätään tapana lopettaa lenkit Puijon päälle.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti usko juntunen
Asiahan ei minulle kuulu enkä tähän hulluuteen aio koskaan ryhtyä, mutta eilen kävin Ison päällä soratiepyörällä. Mäkenähän tuo ei nyt niin kummallinen ole nousta, mutta jotenkin tuntuisi, että Everesting-hommissa alkaisi rasittaa alas tuleminen joka ei kovin rento ole vaan jarruilla saa olla tiukkoihin kaarteisiin aika huolella.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jami2003
Jokaisessa everesting mäessä täytyy jarrutella. Lyhyessä kerran alhaalla, pidemmässä ehkä jonkun kerran matkan varrellakin, kuten esim. Iso-Syötteen mäessä. Ei siinä muistaakseni montaa jarrutusta vaativaa mutkaa ole, kun kuivalla kelillä maantiepyörällä sitä ajaa. No olen vain pari kertaa sen noussut ja laskenut, 2000 km brevet varusteet pyörään lastattuna. Toki optimaalisempi olisi pitkähkö mäki ilman välijarrutteluja. Suomessa tässä mielessä paras lienee ns. Magneettimäki Saariselän pohjoispuolella, mutta se on ehkä liian loiva ollakseen totaalioptimaalinen.
https://www.cyclingnews.com/news/con...an-mclaughlin/
Ennätys pistetty taas uusiksi. Seuraava mennee jo alle 7h.
Optimaalisuuskeskusteluun voisi liittää oheisen youtube videon, missä asiaa on käsitelty melko monipuolisesti:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Esa S
https://www.youtube.com/watch?v=Vu0D0hyP9UY
Cyclingtips oli kirjoittanut hyvän jutun McLaughlinin ennätysajossa käytetystä pyörästä. Nuo katkaistut dropit ovat aika hurjat, alamäessä yli 80 kmh mennessä ei saisi hakea alaotetta vaistomaisesti. https://cyclingtips.com/2020/08/6-2-...esting-record/Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti heeman
Olisko muuten Pulmankijärventie Nuorgamissa aika hyvä tähän hommaan? Kolmen kilometrin matkalla 200 metriä nousua.
Olispa kyllä hieno. Olisko jopa pohjoisin Everesting? Taianomainen nousu keskiyön auringossa alkukesästä olisi kyllä jotain. Mielenkiinto heräsiLainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Selätin Everesting-haasteen Iso-Syötteen nousussa viime viikonloppuna. Jätin alun loivan osuuden pois ja käännyin uuteen nousuun aina siinä hieman jyrkemmän osuuden aloittavalla P-paikalla. Nousuja piti tällä reitillä tehdä yhteensä 55, tosin lopulta nousua kertyi hieman minimivaatimusta enemmän eli 9269 nm. Ajoaika n. 18h 30min ja kokonaisaika huoltotaukoineen lähes 24h. Ensimmäiset 10tuntia ja 5000 nm menivät heittämällä. Sen jälkeen alkoi sataa rankasti ja laskuissa piti jarrutella enemmän. Muutenkin rasitus alkoi kumuloitua loppua kohti ja makeat eväät eivät enää meinanneet upota millään. Yöllä puolestaan oli niin sankka sumu, että eteenpäin näki vain pari metriä jos sitäkään. Aiemmassa tämän ketjun pohdinnassa ei muuten ole vielä mainittu poroja, joita oli ainakin viime viikonloppuna tiellä koko ajan --> laskuissa piti olla hereillä.
Näin ensimmäisen kerran perusteella sanoisin, että haaste on aika kova kenelle tahansa mutta kuitenkin huolellisella valmistautumisella siitä on mahdollista suoriutua. Tein Instagramiin lyhyen storyn aiheesta: https://bit.ly/3gzVOm0
Hattua päästä! Oliko mutkat pahoja väsyneenä?