Bispingille ei pärjäisi edes mopolla, vaikka matkaa olisi 20km. Sveitsin mopopyörä...
Printable View
Bispingille ei pärjäisi edes mopolla, vaikka matkaa olisi 20km. Sveitsin mopopyörä...
Bispingiltä loistavaa läpändeerosta :) Jutut yhtä lennokkaita kuin tämän nojakki jampan.
En tiennytkään, että työmatkatempoa harrastettiin jo 1800-luvulla, mutta Bispingin kuva sen selvästi osoittaa.
Tuohon aikaan ei tosin tuulipukuja tainnut olla vielä keksitty?
En sentään jauha pelkkää p****aa. Koska tappioita ei oikein tahdo tulla ja tällainen yleismasennus ei välttämättä ole hyväksi näin pohjoisessa asujalle vaikkakin aurinkokin paistaa jo suurimman osan päivästä jatkan tappioiden aiheuttamista muille kaikissa mahdollisissa olosuhteissa.
Jatkakaa siellä ruuhka-alueilla missä tällaista pääsee tapahtumaan.
Se, ketä väittää, että jauhan pelkkää paskaa, voi tulla viivalle kokeilemaan. Voin samalla näyttää kuvia itsetekemästäni pyörästäni, jonka olen itse tehnyt. No siinä nyt kuva, kun kuitenkin haluatte nähdä. Itse tein.
Mitä tuulipukuihin tulee, ne keksittiin Uuden-Seelannin alkuperäistyömatkatempoiljoiden toimesta kanssatempoiljoiden pelotteluun. Nyt, kun tuulipukuja on jokaisella vähemmän pelottavalla Pirjolla ja Sirkalla, kanssatempoilijasta saatu henkinen yliote on täysin mitätön (Minulla sattuu olemaan tästä tieteellistä faktaa, jota teillä ei ole, vai haluatteko viivalle?) Tästä syystä, maorit joutuivat kehittämään uudenlaisen pelotteen, ns. haka-tanssin. Erään Uuden-Seelantilasen pk-yrityksen aluepäällikkö johtaa työmatkatempojoukkuettaan matkaan.
Ensimmäisen ja ainoan työmatkatempotappion koin 4-vuotiaana. Olin juuri painamassa duuniin paikalliseen kerhoon tekemälläni pyörällä, jonka olin itse tehnyt, kun itsetekemäni ketjut putosivat itsetekemästäni pakasta itsetekemäni rungon ja itsetekemäni pakan väliin. Niitä sieltä nostaessani suhahti ohitse kokonaan lateksipukuun verhoutunut pyöräilijä. Käteni tärisivät. "Miten selitän tämän isälle?" Duunipaikalla mistään ei tullut yhtään mitään. Edes Pikku Kakkosen Ransu ei piristänyt. "En voi kertoa, en voi." Puuro valui tärisevästä lusikasta syliini lautasen ja suun välisen ikuisen matkan aikana. Päätin, etten kerro isälleni.
En kerennyt kauaa olla kotona, kunnes isänikin, joka työnsä puolesta pääsee harjoittelemaan työmatkatempoa varten polkemalla siipirattaallista lossia Punaisenmeren yli, saapui töistä.
"Voitin tänään vain 4, perkeleen perkele", kuulin hänen kiroavan äidilleni.
Uskaltauduin keittiöön, isä kääntyi heti minua päin: "Kolehmaisen Jaakko soitti, oli ohittanut sinut."
"Eikä ohittanut.."
"Älä valehtele, nyt tuloo remmistä!"
"Ei minua ohitettu!"
"Eikö?"
"Älä lyÖAIAJAI"
"OHITETTIINKO SINUT?!"
"EIIIÄÄHHH"
"Hävisitkö?!" isä huusi tuppivyön liikkeen yhä kasvaessa ja kasvaessa.
"EI, äiti auta!"
"HÄVISITKÖ JUMALAUTA!"
"Hävisin hävisin, hävisin isä, lopeta, minä hävisin.." sorruin. Vyö pysähtyi ylös...
"Kehtaat vielä myöntääkin sen..." Isä sanoi, käänsi vyön ja jatkoi pieksemistäni solkipäällä.
Ilmeisestikin bisping otti heti ensimmäisestä tappiosta kunnolla opikseen, jos ei ole tullut tuon jälkeen ohitetuksi.
...
Urbaanin huhun mukaan Japanissa vakavasti otettavat salariman-tempoilijat ovat kehittäneet omaksi ala-lajikseen ns. samurai-temmon, jossa häviäjät lievittävät tappion aiheuttamaa häpeää perinteisellä samurai-tyylillä.
Liittyy melkein aiheeseen.
http://yehudamoon.com/comics/2008-01-26.gif
Bisping on työmatkatemmon ytimessä!
Nyt kun kesäpyöräilijät ovat kaivautuneet koloistaan niin tuolla on Helsingin seudun kelveillä kova kisa! Talviajoasuihin pukeutunutta ajajaa suhaa shortsikelissä niin ettei meinaa sekaan mahtua. Väittäisinkö että naispuolisten kilpailijoiden osuus on hienoisessa nousussa.
Niin on!! Uskomatonta, eilenkin oli +20C ja näin yhden mustaan paksuun tuulipukuun pukeutuneen tempoilijan talvikengissä ja pipo syvällä päässä. Työmatkatemmossa yli normaalin kohonnut ruumiinlämpö on eduksi? Tai sitten vaan näyttää uskottavammalta/pelottavammalta muiden tempoilijoiden silmissä, kun hikoilee kuin saunatimo.
-Lauri
Pakko tuoda tähän hauskaan keskusteluun yksi varoituksen sana.
Lähdin tässä päivänä eräänä seuraamaan pääradan kelvillä kaveria keskustaan päin Pasilasta. Toivoin kivaa peesiä. Ainoa vaan, että kaveri joka ohituksessa (siis kun ohitimme muita) vetäisi juuri ennen ohitettavaa metrin vasemmalle. Onneksi noudatin jo muutenkin varovaista peesiä, kun itsellä oli kilpuri ja kaverilla crossari alla. En tiedä, oliko hän tietoinen olemassaolostani, mutta kieltämättä itsekin ajan vieläkin tasaisemmin, jos tiedän jonkun olevan peesissä (tai sitten vauhti kiihtyy ja kiihtyy...)
Myönnän syyllistyneeni peesaukseen ilman selkeää ilmoitusta (tosin Velocen vapaaratas juoruaa kyllä hyvin asian). Mutta kun tuolla tiellä on kaikenlaista menijää... En itsekään haluaisi niskaani kaveria, joka tempoilee noin.
Olipa tänään hupaisaa seurata tovi kunnon totista työmatkatempoa fiksimies vs. crossarikuski. Fiksikuskin jalat kävi kuin singeri kun crossarilla tultiin perässä isolla tuumalla. Eivät pojat paljon ympärilleen katsoneet tai muista liikkujista välittäneet kun kisa oli päällä. Fiksimies näytti olevan voitolla kun katosivat näkyvistä.
Tiukka linja esteeseen ja ohitus viimehetkellä on Taktikointia joka tod. kuuluu työmatkatempoon!
Pasila-keskusta-kelvistä puheenollen, olin eilen juosten matkalla himaan ja minut ohittanut naispyöräilijä käytti Metsälän "pienemmän mäen reittiä" kohti Maunulaa (ei siis siitä tinamäentietä vai mikä se on...). Hän ohitti minut uudelleen vasta Maunulassa! Lasketaanko juosten pärjääminen työmatkatempopärjäämiseksi?
Kuka nyt näin vakavaan aiheeseen lähettelisi jotakin keksittyjä juttuja? Eiköhän sitä voida ihan turvallisesti olettaa, että kaikki tässä ketjussa kerrotut tarinat ovat vähintään 100% totta (erityisesti ne kaikki, joissa kirjoittaja tunnustaa joskus häpeällisesti hävinneensä työmatkatempossa).
Mä oo kyllä huolissani tuosta viivasta. Viivan jälkeen voi kyllä mennä täysillä...
Työmatkatemmossa dopingin käyttö ei ole kielletty (?)
-Lauri
Yritätkö konna paljastaa mun henkilöllisyyttä?
Parahimmat kanssatempoilijat. Esikuvani Lance Armstrongin esimerkistä innostuneena kokeilin tänään veridopingia huonolla menestyksellä. Paluumatkalla töistä pysähdyin paikaillisessa SPR Veripalvelun toimipisteessä suurin odotuksin. Veren luovuttaminen sujui hienosti, mutta kysyessäni korvaavaa verta sain osakseni omituisia katseita ja minut ohjattiin nauttimaan mehua, kolmioleipiä ja jäätelöä. Oletin että suoritusta parantavat tuotteet olisi lisätty tarjottaviin toiminnan naamioimiseksi, jota pidin varsin ovelana. Päästyäni jälleen pyörän päälle huomasin hengästyväni helpommin ja jalkojen olevan varsin voimattomat. Tuloksena oli ei yksi vaan kaksi kirvelevää ohitusta kotimatkalla. Mikä meni vikaan? Hävettää.
Ajelin tänään provosoitumatta ja väsyneiden jalkojen määräämää tahtia. Eipä tarvinnut kovasti laskea norminopeudesta, niin se tapahtui. Ohrahuhdantiellä 30 km/h ei riittänyt, kun krossari puhalsi ohi. Tappio oli tosiasia. ABC:n risteyksen työmaan hän otti huomattavan varovasti, ja tuumasin ajaa takana noin kymmenen metrin päässä. Vinttikoiraradan kohdalla kynnysten täräykset pudottivat hänen pumppunsa, joten sainpa tuotettua kanssakulkijalle tasoittavan tappion.
Olen surkea työmatkatempoilija, mutta mummiksella ajettu talvi on kyllä parantanu mun suoritustasoa. Vaikka siis edelleen pyrin aika ladylike-suoritukseen. Mutta uudenlaisen surkeuden itsessäni huomasin, kun tässä yksi päivä joku nuori heebo ohitti minut (joo, ohitti, mutta mä hiljentelin risteykseen ja sitten verkkasesti lähdin taas liikkeelle), mutta kun matkavauhtiin loivassa ylämäessä pääsin, olinkin ihan nuoren miehen kannassa. Mutta kun se niin yritti polkea kovaa, en hennonnut sitä sitten ohittaa, ajelin vaan vihellellen pienessä peesissä. Onneksi tiemme erkanivat ja sain reipastaa tahtini normaaliin.
Tänään oli kyllä melkoinen työmatkatempopäivä. Menotempo oli aivan jumalainen, hiljaiset tiet ja 6m/s puhalta myötätuuli. Tappioitakaan ei tullut. Tulotempo äsken oli vähän tylsempi. Heti temmon alussa kärsin ensimmäiseni spd-pannutuksen, joka ei ollut hirveän kivaa. Onneks isompia damageja ei tullut ja siitä sitten jatkoin. Tuuli ei ollut tyynytynyt ja tuuli edelleen samasta suunnasta. Lisäksi viikon temmot tuntui jo jalassa. Mutta tappioita ei siltikään tullut. (tsekkasin tosin vasta himassa, että vuotaako polvesta verta)
Tempoilijan biisi.
http://www.youtube.com/watch?feature...;v=so9DBHCo64Q
Eilen 20-30 häviötystä, yksi ihan hauska. Lähestyin punaisella olevia valoja, joissa odotteli muutama kanssatempoilija. Jäin hissukseen koko pakan taakse odottelemaan, enkä yrittänytkään kiilata ensimmäiseksi - siimä tulee nimittain äkisti vastakuittaus. Varmistin toki selustani myös taaksepäin.
No, yhden pyöräilijän eleistä näki, että hän oli temmossa täysillä mukana - pää pyöri kuin pöllöllä ja vastustajien olemuksia ja välineistöä mittailtiin ankarasti. Muut tempoilijat olivat max. piirisarjatasoa.
Kun valot vaihtuivat vihreiksi ampui tämä kaveri liikkeelle kuin itse pelsepuuppi olisi ollut hänen kannoillaan. Kaveri heilui pyörän päällä kuin heinämies ja pälyili n. 5 sek välein taakseen. Lukitsin tähtäimen kaveriin, poistin reisistä varmistimet ja ampaisin perään. Muut jäivät kuin tikku pashaan.
Poninhäntä vipattaen kaveri painoi karkuun retkipyörällään minkä kerkesi. Mutta, n. 50 m ajon jälkeen kiihdytys katkesi n. 20 km/h nopeuteen. Leveälahkeisiksi luulemani hopparihousut olivatkin kireät pyöräilytrikoot, niissä vain ei ollut täytettä. Mikä pettymys!
No, painoin ohi n. 35 km/h lasissa tyyliin "katsoppa poika tästä mallia". Sääli olisi ollut sairautta.
Editoitu ämmä hooksi...
Perjantaina aamulla joskus ehkä ennen puoli yhdeksää olin hiljentynyt punaisten valojen ääreen. Siitä ne sitten vaihtuivat aikanaan ja lähdin reippaaseen kiihdytykseen. Taustapeilistä näin että pyörä tulee perässä niin kiihdytin johonkin 30+ -vauhtiin. No siinä oli pieni mäennyppylä niin pakkohan oli takanatulevan jätkän lähteä ohitse, hurjaa. Eipä siinä mitään mutta kun mäet loppu ja enemmät suorat alkoivat niin lopulta ajelin sitten tosijätkän peesissä vauhtia himmaillen. Mihin sen tosijätkän vauhti hyytyi, en tiedä. En viitsinyt lähteä ohitse koska oli taas risteyksiä tulossa ja lopulta tosijätkä kääntyikin muualle.
Kauhee kiire niillä on ohitte heti risteyksissä mutta lopulta kun on saanut oman pyörän kiihtymään sopivaan matkavauhtiin niin nämä tulee perä edellä vastaan..