Mä kirjoitin seitsemän sivua tekstiä ja vielä pitäisi kuvat ja karttalinkit lisätä. Mihin mä sen nyt tuuppaan, täällä on joku 1000 merkin rajoitus per viesti. Myynkö Liitiälle lehteen laitettavaksi vai paanko johonkin blogiin?
Printable View
Mä kirjoitin seitsemän sivua tekstiä ja vielä pitäisi kuvat ja karttalinkit lisätä. Mihin mä sen nyt tuuppaan, täällä on joku 1000 merkin rajoitus per viesti. Myynkö Liitiälle lehteen laitettavaksi vai paanko johonkin blogiin?
Vautsi! Blogi kuulostaisi nyt viksulta. Sähän kuvaatkin sen verran paljon, ootko tähän mennessä pärjännyt tyystin blogitonna?
Multaa, havua, nirhamia.
One+1/Tapatalk.
Laita vaan Markulle postia,porukka ostaa lehteä ja olisi hyvää luettavaa kerrankin.:rolleyes: *vitsi,vitsi*
Yleisön pyynnöstä (ja Liitiän tarjouksesta huolimatta :o) blogi: Seikkailukertomus pyöräilyretkestä Näätämöstä Utsjoelle. Pitäisi olla mobiiliystävällinen versio automaattisesti.
Kaksi päivää kovuutta, kaksi päivää kivuutta. Ensin raatamista ja sitten palkintomatka. Ensin kilometrejä, sitten ilometrejä.
Tavallinen kuolevainen -tai ehkäpä oikeammin jonkin verran tavallista kovempi kuolevainen- voi "pyöräillä" kahdessa päivässä Näätämöstä Pulmankiin/Nuorgamiin. En tosin suosittele kuin tositarkoituksella liikkeellä oleville. Työläs väli se on ja monelle varmastikin fillarin taluttelun ja raahaamisen osuus on liiallinen. Jos Ylläs-Levi tai TahkoMTB on sinusta rankkaa maastopyöräilyä tämä ei ole sinua varten. Lisäksi pelkkä pyöräilyn harrastus ei riitä, pitää omata myös "eräjorman" taipumuksia ja sietokykyä.
Ihan mahtava erämaareitti ja siksi ehdottoman kiinnostava ja suositeltava. Kalamiehillekin, voisin kuvitella.
Suurin osa ihan singletrackia jos nyt jotakuta sattuisi mönkijäurat kyllästyttämään. Lupaan kyllä, että tuon hankalan kaksipäiväisen jälkeen nekin tuntuvat juhlavilta.
Autiotupia ym. rakenteita tuolla välillä on vähintäänkin riittävästi ja leireilypaikkojakin löytyy helposti. Paitsi ei aina jos on kova vaatimustaso :)
Tiiseriksi kuva helposta 2,5 kilometrin osuudesta.
http://1.bp.blogspot.com/-qFFXfWDYWc...0/DSCN3572.JPG
Ja sitten mä ajelin tunturiylängöllä...
Hirveää introverttia jaarittelua ja tylsiä kuvia...
Ei vaineskaan, hieno ja kiinnostava juttu josta kävi hyvin ilmi olosuhteet. Ei tosin sovi editoimatta jatkumoksi Yle Lapin heinäkuussa julkaisemaan juttuun "Lappi on maastopyöräilyn mekka" :)
Hieno tarina, mukava kun jaoit!
No nyt mä vasta oikein ymmärrän, miksi Jaska jätti kotia palatessa Syöte-mtb:n ajamatta. Enkä kyllä tarkota kirjoittamisurakkaa...:D
Oivallinen kertomus. Kiitos myös siitä, että olet tehnyt sen perusteellisesti. Tietoja ja kuvia on riittävästi seuraaville kahjoille ... eikun rohkeille, kun lähtevät samaa yrittämään. Nuo tulevat olemaan ainakin minun pyöräilymaastojani, joten minulle tästä kertomuksesta tulee olemaan hyötyä. Muuten, blogisi yhteyteen en onnistunut kommentoimaan. Olisi tarvinnut joitain oikeuksia.
JackOjan perusteellisesta matkakertomuksesta referoitu reittiselostus Näätämöstä Pulmankijärvelle. Mukana myös extrakuvia, gpxää yms.
Runsaat kiitokset sinulle, kun huolehdit Utsjoen maastojen informoinnista. Sen johdosta olet saanut sinne houkuteltua melkoisesti maastopyöräilijöitä.
Seudulla olisi potentiaalia tulla varsinaiseksi maastopyöräilyn "pyhiinvaelluskohteeksi". Vaan kun reitit ovat liian kivisiä ja hankalia tankohinkkarien enemmistölle.
Kaikki kun eivät ole masokisteja.
Masokistit manaavat reittien parannushankkeita, mutta se saa massat liikkeelle.
Huikean seikkailun JackOja on heittänyt, huh huh!
Minä olin kahden kaverini kanssa majoittuneena Saariselällä ja tehtiin sieltä päiväreissuja eli dekadia helpompaa settiä.
Ajatus oli ajella rajallisen ajan puitteissa vain Saariselän ympäristössä, mutta thm:n erinomaisten sivujen pohjalta ja vallankin Junkers+Kammi kertomuksen perusteella lähdimme ulkoilemaan yhtenä päivänä Kaldoaiviin.
Kiitos noista sivuista, palaamme varmasti!
Täältä löytyy muutama napsu meidän pitkän, mutta antoisan päivän keikalta Mieraslompolo-Guorboaivi-Putous-Kammi-Junkers kiepille.
Tässä on reittimme.
Tuo perälenkki polku-uralta "putous-kammi-Junkkers" sektorille oli kyllä isoksi osaksi tunkkausta, meidän reitillä, mutta se nyt kuuluu asiaan.
Saariselällä ajoimme tulevan Saariselkä MTB:n etappikisan reittejä hieman varioiden.
Kulmakurun kierros oli todella upea! Muutama kuva ja reitti.
Kisaajille etappikisa tulee olemaa raju. Kolme päivää vie kyllä mehut, mutta antaa kyllä paljon.
Muutamia yleisiä huomioita reissusta pohjoiseen
- Hyttysiä ja ötököitä oli Saariselällä aivan käsittämättömän vähän, Mieraslompolossa niitä oli jonkin verran
- Suot olivat kyllä märkiä, mutta esim tuo Mieraslompolo-Guorboaivi oli todella kuiva, olihan siellä muutama rutakko
Kiitoksia, osa harrastustahan tuosta on tullut. Tarkoitus on vain jakaa tietoa ja jokainen voi sitten arvioida kyvykkyytensä reiteille selostusten perusteella. Vähemmän maastossa ajaneille monet reiteistä on varmasti hankalia, mutta tunkkaus kuuluu asiaan, jos kivikkoisuus menee yli sietokyvyn. Silloin vain kuljetaan lyhyempiä päivämatkoja ja varustaudutaan sen mukaisesti. En voi väittää, että reitit eivät sopisi aloittelijoille, koska itse olen noissa maastoissa ja reiteillä maastopyöräilyn aloittanut ja opetellut. Silloin käytössä oli täysjäykät Nopsa Monterrat tai ensimmäiset markettitäpärit, joita ei pysty edes vertaamaan nykyisiin maastopyöriin :)
Kiitokset kuvista ja reitistä Junkersille. Mukava nähdä etenkin tuota reittivalintaa Nihkavaddalta kammille ja hylylle. Parasta Kaldoaivin tunturialueen mönkijäreiteissä on, että ne menevät vain harvoin märkien jänkien ylitse. Parhailla reiteillä ei ole kuin muutama rapakko, joista kuivempina aikoina pääsee ajamalla.
Hieno tarina ja kuvat, kiitos niistä! Huikea reissu ja vieläpä yksin, Hatunnosto!!!
Kesällä vein yhden (suurilla joustovaroilla varustetulla maastopyörällä polkevan) nuoren miehen ajamaan Mieraslompolo - Pulmanki väliä. Koska kaverilla oli melkoisesti aikaisempaa maastossa ajamisen taustaa, niin arvelin leppoisaksi reissuksi.
Mitä vielä. Kaveri manaili reitin kivikkoisuutta, ja sanoi saaneensa päänsäryn jatkuvasta täryytyksestä.
Kun Itävallan Alpeilla katselin heidän kunnostettuja reittejään, niin mieleeni juolahti tuo Mieraslompolo - Pulmanki väli. Jos se olisi ajettava väli, eikä väisteltävä, niin uskoisin moisen houkuttelevan porukkaa jopa keskisestä Euroopasta asti.
Jos jotain reittiä aletaan tuunamaan, niin kannattaisi samalla tehdä tutkimus käyttömääristä. Ennen ja jälkeen kunnostuksen.
Veikkaisin, että kasvu tulee olemaan kymmen - satakertainen.
Kiitokset kommenteista, kiva jos kelpasi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti moni
Kyllä kommentit on enabloitu, missähän vika :seko:
edit: joku toinenkin tuosta jo huomautti, missähän vika, höh.
Itse asiassa harmillisesti huomasin saman seikan nyt kun kommentoit. Ilmeisesti olen kuvannut enempi silloin kun oli kivaa enkä silloin kun vitutti. Reitti-infona pitäisi olla kuvia toki myös niistä heinäisistä avosoista ja kivikoista yms.
Ettei kukaan ihmettelisi, niin thm:n kanssa sovittiin näin. Ei ole tekijäoikeuksia loukattu :)
Nyt kun on reilu viikko vierähtänyt niin vastoinkäymiset ovat jo unohtuneet ja kaipaan jo takaisin. Haluaisin vielä ajella reissun (hyvällä säällä) alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Ehkäpä sillä muutoksella, että Rousajärveltä ajelisin Iisakkijärven suuntaan Sevetti-Pulmanki -reitille enkä suoraan Huikkimajoelle. Ekaksi yöksi ilta-ajeluna Näätämöstä Paikoinlammen laavulle, seuraavana päivänä esimerkiksi Tsuomasjärvelle tai mainitulle 204.7-järvelle, kolmas yö jo Kaldoaivin uran varrella (ehkäpä Adolfin kammilla) ja lopuksi jossain Buksajávren länsipuolella.
Edelleen ajaisin sen noin päin, että tunturiylängöllä ajelu olisi se jälkiruoka. Lisäksi nousu Pulmankijoelta olisi karsea, kivempi sinne on lasketella.
Haluaisin vielä kehua Karen viimevuotista reissua ja selostusta, siitä mää sain varmistuksen, että tuonne Sevetin reitille kannattaa ylipäätään lähteä. Onhan sen reitin ajamisesta "perimätietoa", muttei oikein mitään luettavaa ole löytynyt. Olin tosin melko varma, että mulla tulisi menemään enemmän kuin Karen kaksipäiväinen Sevettijärveltä Nuorgamiin ja olin todella tyytyväinen itseeni kun se kuitenkin onnistui.
Kyllä mä tuota edelleen suosittelen jos yhtään houkuttelee. Omat hankaluutensa siellä on, mutta ei niihin kuole. Makea reitti!
Vaikka tuota Jaskan tarinaa on jo kovasti kehuttu niin kehutaan vielä kerran - mahtava juttu ja varmasti myös reissu! Itse tuli reilut parikymmentä vuotta sitten fillaroitua parin viikon ajan Partakko-Sevettijärvi alueella ja Näätämössäkin piipahdettua. Ehkä aika kultaa taas muistot, mutta olihan se todella mieleenpainuva reissu vaikkei fillarointi se varsinainen "juttu" ollutkaan vaan 1-3 päivän kalastusreissut Partakon tukikohdasta käsin.
Joo, hienoa että rapsa on kirjoitettu tuoreeltaan reissun jäljiltä aidoilla tunnelmilla.
Parin viikon päästä katsoo niitä hyvien pätkien kuvia ja muistelee että ihan ajettava reittihän se oli...
Olisi muutenkin toivottavaa että jos tuota Lapin maastopyöräilymahdollisuutta mainostetaan jatkossa laajastikin niin se olisi todenmukaista ja että mainostajilla olisi joku tolkku siitä mitä muualla pidetään maastopyöräilynä. Eihän meiltä "vuoripyöräilyä" oikein löydy mutta backcountry / adventure -osastoa aika mukavasti.
Täältäkin iso käsi Jaskan raportille. A-luokan retki.
Kohta alkavaa reissua varten kyselen tuoreita tietoja veden korkeudesta Pöyrisjärvellä. Onnistuuko Pöyrisjoen suun ja autiotuvan välillä nyt ajaminen eli onko se kova rantahiekkakaista nyt vedestä vapaa vai meneekä kahlaamiseksi/taluttamiseksi? Ja kuinka haastava on Pöyrisjoen sun kahlaus tällä hetkellä?
Ensi viikolla tarkoitus lähteä Kuusamon poluille ja majoitus on varattu Rukalta.
Mikä on tilanne Karhunpolulla onko siellä ajo sallittua ja mitä pätkiä siellä on porukka ajellut?
4 päivää varattu aikaa polkutykittelyille ja nyt kiinnostaisi kuulla siellä pyöräilleiltä, että mitkä on ne antoisimmat polut Kuusamossa?
Jotakin keskustelua löytyi, mutta lähinnä umpeen kasvaneista poluista...? Kai sieltä hyviäkin täpäripolkuja löytyy!
^Ajoin kuukausi sitten Karhunkierrokselta osuudet Kiutakönkäältä Hautajärvelle ja Kiutakönkäältä Jussin kämpälle edes takaisin. Lisäksi ajoin Keroharjun reitin läpi. Hidasta, vaikeaa ja tunkattavaa on. Hienoa kangaspolkua löytyi vain kymmenisen kilometriä Kiutakönkäältä etelään ja muutama kilometri pohjoiseen. Kitkajoen varsi ja Valtavaaran päällystä kuulemma ihan mahdotonta.
Ehkä hienoin alamäkitykityspätkä on reitti alas Iivaaralta Rajalammen suuntaan. Kannattaa ajaa Penikkavaara samalla, se on hieno polku. Eli auto Rajalammelle "turhapuron"-mökille. Tietä pitkin Rahkalammille ja sieltä ylös Penikkavaaralle ja sitten ylös Iivaaralle. Voisin lähtee oppaaksi, jos aikataulut sopii ja yleensä viitsitte ajaa noin kauas Rukalta, on se niin hieno pätkä.
Ite en ole Rukalla päin ajellut, tuota Keroharjua lukuunottamatta. Keroharju on kyllä kaukana tykityksestä, menee trial-osastolle. Kuntivaaralla kanssa läskillä ajettavia kelkkareittejä.
Kylällä on jotain hyviä pätkiä, mutta mitään helposti seurattavaa uraa ei oikein ole. Kuusamon ongelma tai ilonaihe on lukuisat suot, jotka tekevät tästä kylästä läskipyöräilijän unelmakohteen :)
Sallan puolella UKK-reitti on hieno, mutta kosteeta on sielläkin ja paikoin umpeenkasvanutta eli läskiä huutaa. Poropuiston ympäristön polut on tosi hienoa kivikkoa ja enemmän kuljettuja, niitäkään en ole tosin kaikkia kiertänyt. Se olis vielä siellä Lapin puolellakin.
GPS on aika ehdoton, jos lähtee seuraamaan nokkaansa, paljon poronpolkuja joita seuraamalla pääsee aika nopeasti hukkaan.
Tuoretta infoa Karhunpolulta kiitokset! Tuota olin kuullutkin, että melko haasteellista on. Täytyy käydä rennolla mielellä katsastamassa ainakin tuolta kiutakönkään suunnilta.
Kylläpäs näyttää mielenkiintoiselta tuo Iivaaran ympäristö ainakin noin kartalla. Tuo täytyy varmaan käydä katsomassa kiitos vinkistä!
GPS on ohjaamossa, joten poropolkujen seurailu on suunnitelmissa, kun löytyisi suurinpiirtein kuivaa maastoa...
Selailin ketjusta Lätäsenoon liittyvät postit mutta kysyn silti: Onko Lätäsenon rannassa peruskarttaan merkityt polut välillä Toriseno - Isokurkkio läskipyörällä ajettavia? Vai lannistaako pajukko?
En oikein keksi minne tämä kuuluisi, mutta Saariselän keskusvaraamossa on nyt 2016 Kona Wo läskejä vuokrattavana. Sellaisella tutustuttiin Saariselän polkuihin tänään.
Polttelisi pitkästä aikaa palata pyörävaelluksen pariin. Jos syksyllä ehtisi jonkun setin heittää. Mietistkelin väliä Saariselkä-Inari? Onko mentävissä jotenkin järkevästi polkuja pitkin? Ei ainakaan ihan heti löytynyt tästä ketjusta tai Lappi blogeista. Monet mainostaa Dominicin vanhoja reittejä. Eikö joku retki suuntautunut Saariselältä nimenomaan Jäämeren suuntaan?
Reittiä ajettiin 90-luvun lopulla suunnilleen näin:
Dominickin Jäämerenvaelluksen ensimmäinen etappi oli Kiilopää- Ivalo, pääasiassa latupohjaa ja metsäautotietä 4-tien itäpuolella, joku ryhmä ajoi Tolosjoen tuntumassa lentokentän tietämille enemmän polkuja (en tunne tarkemmin näitä polkuja).
Seuraava etappi alkoi bussikuljetuksella Ivalosta Mieraslompoloon ja sieltä maastoautotietä Puksajärvelle.
Kolmas etappi oli ainakin niihin aikoihin parasta Utsjoen itäkairaa, vanhaa polkua ja ehkä sodan aikaista maastouraa Pulmakijärven rantaan ja tietä pitkin Nuorgamiin.
Neljäs etappi alkoi sitten venekyydillä Tenon yli ja maantiesiirtymällä lähelle Sirman kylää ja sieltä retken raskaimmalla maastopätkällä Stuorra Illisin tunturiylängön ylitse Ifjordin tielle ja edelleen maantiesiirtymänä Ifjordiin.
Seuraava, viides etappi alkoi maantiesiirtymällä Bekkafjordiin ja sielta polkua Laggon kylään. Siellä olikin sitten lepopäivä.
Kuudes etappi alko laivakyytina Tenovuonon Skjånesiin ja sieltä maantiesiirtymänä Mehamniin Jäämeren rantaan.
Viimeien pyöräilyetappi oli maantietä Mehamnista Gamnvikin majakalle ja takaisin Mehamniin.
Retki päättyi yölliseen Hurtigruten-kyytiin Kirkkoniemelle ja bussilla Ivaloon ja Saariselälle.
Näistä retkistä alkaakin olla jo aikaa...
Kiitos. Se siis on ennen Ivaloa tietä ja Ivalostakin eteenpäin Finmarkiin ilmeisen kostea ja pusikoitunut polku Muotkan läpi. Muutenkin näin myöhän ajankohdan johdosta voisi pysytellä vähän etelämpänä. Täytyy pohtia.
Sent from my SM-G870F using Tapatalk
Saariselästä: Vanhasta Ruijan polusta on nykyään (jo jonkin vuoden ajan?) merkattu "lisäpätkä" Kiilopään tieltä kartassa nimeämättömän vaaran yli Laanilaan. Pohjoisen suuntaan ajettaessa on korkeimman kohdan jälkeen makea parin kilometrin mittainen kohtuutasainen alamäkipätkä. Toiseen suuntaan ajettaessa alamäki Kiilopään tielle on hitusen jyrkempi ja aika lailla kivisempi. Ko. polku on passeli vaihtoehto Laanilan ja Kiilopään tien väliselle leveälle ja tasaiselle latupohjalle - jollei sitten halua äheltää Ahopään kautta.
Saas nähdä, josko Kekkospuiston uusi järjestyssääntö saataisiin voimaan ensi kesäksi, jotta kansallispuiston poluille pääsee ajelemaan ihan laillisesti. Nuo yllä mainitut pätkät ovat tosin kaikki puiston ulkopuolella.
Jos tuo prkleen vesisade loppuisi, niin kävisin ajamassa Raja-Joosepista etelään rajavyöhykkeen laitaa kulkevan mönkijäuran, tai ainakin osan siitä. +5 astetta ja ravakka sade ei oikein vastaa käsitystäni oivallisesta maastopyöräilykelistä.
Taannoin jossain aiheessa keskusteltiin vuokrapyörien hinnoista. Naapurihuoneen kaveri vuokrasi tuosta kylältä 25 eurolla varmaan kymmenen vuotta vanhan vannejarrullisen ja halpiskeulaisen Carraron, joka painoi kuin sisävesilaivan ankkuri. Aika reipas hinta minusta. Keväällä vuokrasin Kroatiassa samaan hintaan automaattivaihteisen 15 tkm ajetun Suzukin, auton siis, nollaomavastuisella vakuutuksella.
Eikös puhe muuten ole ollut "merkityistä poluista". Sehän tarkoittais vain niitä muutamia polkuja Saariselän ja Kiilopään välillä ja Kiilopäältä Rautulammelle? Parempi toki kuin ei mitään.
Tuoppa muuten ne sateet sieltä sitten tullessasi, olis tarkoitus hieman telttailla juurikin kekkospuistossa viikon päästä /OTLainaus:
ravakka sade
Saariselkä-Inari väli ei varmastikaan ole mikään mielenkiintoisin maastopyörällä. Kovinkaan jouhevasti tuota väliä ei pääse polkuja pitkin. Saariselältä Ivaloon pääsee hiekkateitä tai kelkkareittipohjaa pitkin. Ivalo-Inari välillä viimeistään Ukonjärven kohdalla joutuu pikitielle. Lähinnä mielenkiintoisin vaihtoehto olisi ajella Kutturasta Menesjärvelle ja sieltä jotain kautta Inariin. Ainakin Solojärveltä pääsee sitten Inariin maastossa, mutta Menesjärveltä Solojärvelle voi joutua ajamaan pikitietä pitkin.
Ruijanpolku Kiilopääntieltä Laanilaan on ollut merkitty niin kauan kuin minä muistan, eli sen 10 vuotta. :) Hieno pätkä molempiin suuntiin!
Uuden Kekkosenpuiston HKS:n sanamuoto on: kaikki merkityt kesä- ja talvireitit ja lisäksi Kakslauttanen-Kopsusjärvi, Kiilopää-Suomunruoktu ja Rajajooseppi-Anteri. Jos ja toivottavasti kun tämä menee läpi tällaisenaan ja on voimassa ensi keväänä, tarkoittaa se satoja kilometrejä polkua Kekkosenpuistossa. Eihän se tietenkään ideaalitilanne ole tuokaan, kun kiellettyjä alueita tulee olemaan, mutta kyllä siinä muutaman päivän saa ajella kovempikin kuski, ennenkuin kaikki on ajettu. Ja tulee olemaan hienoa polkua!
Saariselällä olisi kyllä pyörä kannattanut vuokrata Keskusvaraamolta.. Hinta on vähän kovempi 40€/vrk, mutta sillä olisi saanut 2015 Kona Honzon tai 2016 Wo:n. Toimivat jarrut ja vaihteet sisältyy hintaan.. ;)
Sade loppui ja kävin ajamassa. En muista, että tuosta Anterinjoelle/-mukkaan menevästä urasta olisi täällä juurikaan kirjoitettu, joten pieni selostus:
Just ennen Raja-Joosepin raja-asemaa oikealle parkkiksen yli, poroaidan portista läpi, kolmisen kilsaa hiekkatietä ja auto parkkiin Luttojoen yli menevän riippusillan pieleen. Mönkijäura on leveä ja runsaasti käytetty, vetiset paikat on kaivinkonepelillä poistettu ja uran yli meneville puroille on kaivettu rummut. Ei siis polkua sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta erämaata hyvinkin. Etelässä seuraava autotie löytyy Kekkospuiston eteläpuolelta eikä Venäjän puolellakaan teitä taida ihan lähituntumassa liiemmälti olla.
Rajamiesten mönkijäura on paikoin aika kivistä, paikoin taas pehmeähköä hiekkaa. Nyt etenemistä auttoi edellispäivän runsas sade, joka sitoi hiekan helpommin ajettavaksi. Riippusillalta mennään ensi puolisentoista kilometriä itään, sitten ura kääntyy etelään ja alkaa nousta. Nousuosuudella on mittaa seitsemisen kilsaa ja nousumetrejä kertyy noin 200. Takaisin tullessa siis vallan mainio alamäkihurjastelupätkä.
Nousu päättyy Kiertämäpäiden väliseen solaan ja sitten seuraa kolmisen kilsaa pitkä lasku, jossa noin 140 laskumetriä. Se on kivisempää, joten kaahailussa kannattaa olla tarkkana. Kännykästä nimittäin katoaa kenttä aika pian riippusillan jälkeen, joten solaripotilas saa kävellä takaisin ihmisten ilmoille.
Pari kilometriä laskun päättymisen jälkeen ura tulee Harrijärven rantaan. Siellä on kaksi hirsimökkiä, mutta vaikuttivat yksityisiltä, ei niissä ainakaan mitään Metsähallituksen tms. nimikylttejä ollut. Kokeilin toisen ovenkahvaa, lukossa oli.
Jatkoin Harrijärveltä tasamaata vielä reilut viisi kilometriä Hirvaspäänpalon nuotiopaikalle, mistä käännyin takaisin. Riippusillalta Hirvaspäänpalolle on noin 20 km (ei mittaria) ja edestakaiseen polkaisuun (vartti taukoa yhteensä) meni noin 3,5 tuntia.
Anterinjoen laavulle olisi ollut Hirvaspäänpalolta vielä viitisen kilometriä ja sieltä vielä saman verran Anterinmukkaan. Baana huononi pikkuhiljaa mitä etelämmäs ehdin. Kuten sanottu, ura meni ihan alkua lukuun ottamatta koko matkan aivan rajavyöhykkeen laidassa, joten eksymään ei tupelompikaan pääse. Ja kännykkäkenttää ei siis ole.
Niin juu, Raja-Joosepin asuinkenttä viime vuosisadan alkupuoliskolta kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Vinhaa, että Jooseppi ja Matilda sekä se raakuista helmiä etsinyt jäpikkä asuivat keskellä erämaata useamman kymmentä vuotta todella kaukana kaikesta paitsi luonnosta. Kauniin paikan valitsivat joen rannalta taustana komeat vaarat Venäjän puolella.
Olen kävellyt tuota uraa niin pitkälle etelään kuin pääsee. Se on muuttunut vuosien saatossa pehmeämmäksi, eikä Anterinmukan rajavartioaseman jälkeen tarjoa parasta maastopyöräilynautintoa. Mutta ajettavissa ja paljon kävelty kunnes muuttuu upposuoksi Hammaskodan jälkeen.
Siihen mikä järki tuossa ratkaisussa on, ei ole saatu vastausta vaikka kyselty onkin. Käytännössähän Suomunruoktun ja Kopsusjärven välinen matka on n. 3km, josta iso osa tunkkausta. Ne Kopsusnokan vaaranlaidat on ainakin minulle niin jyrkkää, että tunkkaukseksi menee. Itse tekisin tuossa sellaisen tulkinnan, että mikään sääntö ei kiellä tunkkaamasta tuota väliä..
UKK-puiston reiteistä.
Olin kaverin apulaisena järjestämässä Rogainingin MM-kisoja Kiilopäällä.
Järjestäjänä olimme saaneet Metsähallitukselta luvan käyttää maastopyöriä tapahtuman valvontatehtäviin, rastien vientiin ja hakuun kisa-alueella, joka oli osin UKK-puiston alueella.
Kilpailujen tiimoilta pyöräilin (yksin ja 1-2 järjestäjän kanssa) (ja osin talutin) UKK-puiston alueella seuraavat pätkät
- Kiilopää-Suomunruoktu-Suomunlatva-Raututunturi-Suomunlatva-Kiilopää
- Kiilopää-Suomunruoktu-Kopsusjärvi-Kakslauttanen-Kiilopää
- Kiilopää-Rautulampi-Lankojärvi-PalovanganjoenRisteys-Takaisin
- Kiilopää-Luulampi-Rumakuru-Saariselkä-Kiilopää
Ohessa muutama napsu noilta reissuilta.
Kisan jälkeen kiersimme noita baanoja ja tarkastelimme kuinka paljon esim. geeli-pusseja maastosta löytyy.
Esimerkkinä mainittakoon Kiilopää-Suomunruoktu-Kopsus-Kakslauttanen väliltä poimimme yhden DaCapo paperin ja yhden Dexal geelipussin.
Yleisesti ottaen retkeilyreitin vieressä oleva mönkijäura oli ajettavampi kuin itse retkeilyreitti.
Suomunruoktu-Kopsusjärvi on todellakin tunkkausta, ei pelkästään johtuen Kopsusnokan lounaisrinteen jyrkkyydestä, vaan paljolti myös monista kaatuneista puista.
Tässä on myös karkea luonnos mitä ajoluokitukset voisivat olla aktiiviharrastajan näkökulmasta. Korostan, että noille reiteille ei ole asiaa ilman asian mukaisia lupia, ainakaan vielä.
WRC-kisojen loppuraportin yhteydessä tarkennamme noiden reittien ajoluokituksia - riippumatta siitä tulevatko ne avoimiksi vai ei.
Lopuksi, fakta on se, että suossa möyrijöille ja kivikoissa könyäjille kaikki ajamamme baanat olisivat hyvää viihdettä ja mukavaa tekemistä, jos ne vain avoimiksi tulisivat.
Suurille massoille Luulammen, Rautulammen ja Suomunruoktun takana ei varsinaisesti ole annettavaa. Siihen löytyy Kiilopää-Kakslauttanen-Saariselkä sektorilta ja E4 tien länsipuolelta paljon enemmän mielekästä ajettavaa.