Alkujaan tämän lähetti
opansio
Jepp. Ja seuraavaksi mietitään, mikä ero on suomalaisella pyöräilykulttuurilla, ja vaikkapa saksalaisella vastaavalla. Suomessa pääasia tuntuu olevan, et omat olemattomat pennit saadaan venytettyä mahdollisimman reteisiin vehkeisiin, joista voi sit pitkinä talvikuukausina postailla foorumille otoksia siinä toivossa et joku olis kade ja kehuis. Muualla maailmassa keskitytään hieman eri juttuihin.
Suomalaisia ja saksalaisia palstoja vertaillessa pistää silmään ensimmäisenä tämä: Aloittelija kysyy: "Mikä pyörä ois hyvä 500€ budjetilla?" Suomi vastaa: "pyörät x ja y on hyviä mut älä silti niitä osta. Laitat ihan vaan toisen viissatasen lisää, niin sit saat jo aloittelijalle riittävän pyörän. Äläkä unohda varata vielä yhtä viissatasta oikean merkkisiin varusteisiin." Saksalainen vastaus kysymykseen on yleensä ***vetinmoinen lista käytettyjen filojen ostovinkkejä, tsi-ohjeita, ja tervetulotoivotuksia jalon pyöräkansan joukkoon.
Miettikää nyt oikeesti, miten ristiriitasta toi elitismi contra kiinanviritykset on?