Alkujaan tämän lähetti
Хуй
Turvallisuuskeskustelussa pitäisi siirtyä oikeuksista ja syyllisistä riskien nimeämiseen ja tiedostamiseen. Jos turvallisuuskulttuuria rakennetaan sillä oletuksella, että ihmiset eivät tee virheitä, turvallisuus ei parane. Mitä paremmin tienkäyttäjät tiedostavat erilaisten tilanteiden riskit ja varautuvat niihin, sitä vähemmän onnettomuuksia tapahtuu.
Kun autoilija ymmärtää, että hän ei välttämättä havaitse ensivilkaisulla moottoripyörää kääntyessään sivutieltä päätielle, autoilija osaa katsoa toisenkin kerran. Kun moottoripyöräilijä ymmärtää, että autoilija ei välttämättä havaitse häntä kääntyessään, moottoripyöräilijä osaa varautua jarrutukseen ja väistöön.
Kun kumpikin tunnistaa etukäteen riskitilanteen ja toimii sen mukaisesti, pienenee onnettomuuden todennäköisyys merkittävästi.
Jos sen sijaan normatiivisesti julistetaan, kenellä on oikeus ja kenellä velvollisuus, niin ei se opeta tienkäyttäjiä valmistautumaan liikenteessä esiintyviin virheisiin.
Enemmän tarvittaisiin myös valistusta, jossa ihmisille konkretian avulla osoitettaisiin varomattomuuden seuraukset. Teini-ikäiseen juuri ajokortin saaneeseen julliin puree paljon paremmin nuorena kaahailun seurauksena neliraajahalvautuneen kertomus kuin autokoulunopettajan isällinen holhoaminen.
Valistukseen tarvitaan verta ja suolenpätkiä. Valistukseen tarvitaan käytännön esimerkkejä tilanteista, joissa on sattunut ikävästi. Jalankulkijalle tai pyöräilijälle ison auton kuolleet kulmat eivät saa olla pinnallisesti tiedostettu tai teoreettinen asia, vaan kevyen liikenteen käyttäjän on syytä ymmärtää iso auto nähdessään, että tässä saattaa käydä ihan pirun huonosti, jos en itse ole varovainen.