Jos minun kommentointiani tarkoitat, minusta tärkempää on oppia uutta, kuin hienotunteisesti olla käsittelemättä syyttömän osapuolen roolia ja jakaa kenttäoikeuden tuomioita syylliselle. Sanotaan, että ajamaan oppii ajamalla, mutta mielestäni se on vain surkean pieni osatotuus. Ajattelu on tärkeintä ja siinä mielipiteiden vaihto ja omien ajatusten kyseenalaistaminen esim. keskustelupalstalla on suureksi avuksi. Kunhan vain antaa itselleen siihen mahdollisuuden.
Kun kyse on kahden tai useamman osapuolen välisestä tilanteesta, asiaan voi vaikuttaa kaksi tai useampi osapuolista. Syyllisyyttä tärkeämpää on se, että onnettomuus on vältettävissä. Kun esim. Jussi jatkossa tunnistaa riskiksi jalankulkijaan keskittyneen autoilijan ja siten osaa varoa tätä, meidän ei toivottavasti tarvitse lukea täältä iltalehden uutista risteyksessä auton töytäisemästä Jussista. Mielestäni sillä on merkitystä. Ei sillä, että joku pahoittaa mielensä toisen virheestä, jota itse ei kyennyt paikkaamaan tai josta selvittiin tuurilla.
Ei tarvitse pysähtyä, ainoastaan varautua pysähtymään, jos autoilija ei väistäkään.
Jonkun verran toki pitää voida luottaa, mutta paljonko on "jonkun verran", kun kyse on omasta terveydestä ja omaisuudesta ja kun me kaikki tiedämme, miten huonosti autoilijat pyöräilijöitä ihan reaalimaailmassa huomioivat? Minulla se on sen verran, että havaitsen toisen ottavan minut huomioon. Vain harvoin tuo edellyttää pysähtymistä. Liiallinen väistely sitä paitsi antaa herkästi väärän signaalin kuljettajalle, joka luulee pyöräilijän antavan autoilijalle tilaa ja tällöin ajojärjestys kääntyy päinvastaiseksi kuten moottoritien rampeilla eli luo lisää sekaannusta.