http://www.luontoliitto.fi/tiedottee...aa-helsingissa
Unohdin Luontoliiton ja Oranssin kokonaan.
Printable View
http://www.luontoliitto.fi/tiedottee...aa-helsingissa
Unohdin Luontoliiton ja Oranssin kokonaan.
Kaffe ja sämbylä klv kupeessa Suvilahden parkkiksella. Tänks HePo.
Kesän ensimmäinen oikeasti lämmin päivä, piristin kotimatkaa kiertämällä kehä3:lta klaukkalan kautta Pähkinärinteeseen. Ei haitannut pikku vaikeudet kuten 15km ylimääräinen harhalenkki jossain gimmelbölessä tai viimeisen kilometrin rengasrikko. Lisää tätä lämpöä(kohtuudella tietysti).
Tänään lenkillä ollessa ohitin erään selvästi vanhan harrastajan.. N. 60v herrasmies campan pikkulippis päässä jne. Ajattelin että nyt viiminen kymppi vedetään täysillä, jolloin jouduin ohittamaan herrasmiehen ylämäessä.
Herrasmies päätti kuitata "V*ttu mikä tunkkireisi!" Ja nauroi perään.. Repesin ihan täysin ja meinasin ajaa ojaan. :D Niin hauskintahan tässä on että ainakin omasta mielestäni olen ihan nöösi vielä :D
Kaunis päivä ajella kaupungilta kotiinpäin. Ajelin reittiä joka minimoi autojen kanssa tulevat risteykset. Siinä vilkkaimmassakin risteyksessä autoilijat hidastivat ja vinkkasivat menemään, vaikka mulla oli väistämisvelvollisuus. Viereisten risteysten punaiset liikennevalot saattoivat toki hillitä kulkijoiden kiireitä.
Eilen mukava pyöräretki. Naantalissa pariskunnalla kaksi koiraa pitkässä flexissä. Soitan kelloa jo kaukaa ja koirat palaavat omistajien rinnalle. Kiitän ohi ajaessa tien antamisesta ja saan kiitokset siitä, että varoitin. Myöhemmin Askaisissa joukko pikkutyttöjä pomppii aidan takana trampoliinilla. Katsovat minun suuntaani ja vilkutan. He vilkuttavat takaisin ja toivottavat hyvää kesää. Hetken kuluttua pari pikkupoikaa tervehtii, kun ajan ohi. Askaisten kakarat ovat näköjään hyvin kasvatettuja. Lisäksi testiversio itse tehdyistä energiapatukoista osoittautuu suorastaan äärettömän herkulliseksi ja sen voimalla pyörä tuntuu suorastaan kiitävän ja illalla reisissä on mukava jomotus.
Olen todennut pääkaupunkiseudun koirien ulkoiluttajien suhtautuvan kellon kilkatukseen varsin positiivisesti. Suhtautuminen tuntuu muuttuneen parin vuoden kuluessa.
(1) Joskus käy niin että jostain asiasta on juuri ollut puhetta tai on lukenut jostain ja se osuu kohta myös omalle kohdalle. Jollain Giron etapilla Peter Selin täytti tapahtumatonta aikaa muistuttamalla pyöränulkoiluttajia siitä että kelveillä liikkuu väkeä jonka huomiokyky voi olla hyvinkin rajoittunutta, joten varovaisuus on aina tarpeen. Esimerkkinä hän mainitsi varsin elävästi kuvaten rakastuneen parin joka kulkee käsi kädessä keskellä väylää nähden ja kuullen vain toisensa.
No, nyt päädyin juuri sellaisen taakse. Poika oli varmaan sanonut tytölle suutelevansa tätä seuraavan lampputolpan kohdalla, sillä heidän maailmaansa ei selvästikään mahtunut mitään muuta. Kauempaa takaa kuulunut vihellys tai vapaarattaan hyrinä heidän selkänsä takaa eivät tunkeutuneet heidän tajuntaansa. En voinut olla ajattelematta että olin selvästi se joka oli väärässä paikassa enkä olisi millään tahtonut rikkoa hetken lumousta, mutta ohi oli päästävä. Toinen yskäisy tepsi: tyttö hypähti pojan syliin ja tämä johdatti molemmat sivummalle. Heilautin kättäni kiitokseksi ja jatkoin taivaltani.
(2) Joskus tarjoutuu tilanne toteuttaa pitkäaikainen haave, pienikin. Olen, kuten kaikki muutkin pyöräilijät, kyllästynyt ja tuskastunut keskellä kelviä kiemurteleviin tai väylän laidasta laitaan hortoileviin kulkijoihin ja olen halunnut kerrankin avata tie jollain kajahtaneen kahjolla karjaisulla, mutta sopivaa tilannetta ei ole osunut kohdalle. Vanhoja ihmisiä ei halua säikyttää, sauvakävelijöitä kannattaa varoa jne - ja sitä paitsi jotkut vitsit ovat hauskoja vain kerran, joten kannatti odottaa juuri oikeaa tilannetta.
No, nyt olin kolmenkympin letkan kärjessä, kun edessä juoksi nuorehko mies edellä kuvattuun euroopanomistajan tyyliin. "Nyt tai ei koskaan", ajattelin ja huusin "GERONIMO!" jo viidenkymmenen metrin päästä. Juoksija ei aivan hypännyt puolta metriä ilmaan, mutta hyvin ripeän sivuloikan hän teki ja kääntyi jo ilmassa ollessaan katsomaan taakseen. Ohitus ei ole koskaan tapahtunut ihanammin!
Keskiviikkona päätin pistää palautetta Espoon kaupungille parista työmatkalla huomaamastani epäkohdasta.
Ensimmäinen oli tuolla 'avautumista'-ketjussakin mainittu Tuomarilantien ja Tuomarilankadun risteys. Valittelin mm. huonoa näkyvyyttä ja KVL:n jyrkkää S-mutkaa. Toinen koski Sinimäessä, Nihtisillan kupeessa olevaan uusittuun turunväylän alikulkuun vienyttä väylää, tai paremminkin sen puhdistustarvetta. Hienoa hiekkaa oli jyrkässä mäessä (ja mutkassa) runsaasti.
Viesteihin tuli automaattiset, ja myöhemmin myös hieman manuaalisemmat "ollaan pistetty eteenpäin" -tyyppiset vastaukset. Tänään aamulla meinasi leuka loksahtaa. Tuomarilantien ja Tuomarilankadun risteyksessä oli käynyt kaivinkone. Vaikea uskoa että oma viestini olisi saanut n. vuorokaudessa kaivinkonetta liikkeelle, mutta näkemäeste on ainakin aavistuksen siistimpi nyt. Myös turunväylän alituksessa oli käynyt harjakone!
Lauantaina ajoin peräkärryä vetäen lähes tyhjää kevliä, jossa näkyvyyttä riittää joka suuntaan. Edessä häämötti sitten kaksi naista, toisella heistä kaksi ja toisella kolme koiraa hihnassa (tai fleksissä, en katsonut niin tarkkaan), luonnollisesti koko väylän leveydeltä. Hiukan hirvitti jo etukäteen, mutta kilautin kelloa hyvissä ajoin ja seurasin reaktioita. Joukot siirtyivät siististi sivuun, vilkaisivat sitten taakseen ja tekivät vielä enemmän tilaa, oletettavasti koska näkivät "leveän" kärryni. Kohdalle osuessa sitten toinen naisista kiitti, ja minä luonnollisesti myös heitä. Ehkä on liioiteltua sanoa hetkeä ihanaksi, mutta tuli kuitenkin hyvä mieli. :)
Yhdyn Halloon huomioon, että viime aikoina kellojen kilistelyyn suhtautuminen on parantunut. Ehkä jopa osaksi meidän säännöllisten kellonkäyttäjien ansiosta.
^ Onkohan koiranulkoiluttajilla joku tällanen samanlainen foorumi? Mulle kävi tänään Korsossa - siis: KORSOSSA - niin, että tavanomaisen negatiivis-sävytteisen palauteryöpyn sijasta ulkoiluttaja huudahtikin: "Kiitos, kun kilistit!". Vähältä piti etten ajanut ojaan, kun yllätyin... :):)
Pyörittelin kampia ajan kulukseni tänään vaihteeksi Tampereen keskustassa ja ympäristössä. Homma toimi ihan mukavasti kaikkien tienkäyttäjien puolesta. Infra on edelleen yhtä kummallista, kuin aina ennenkin, mutta ihan kuin sitä olisi opittu joten kuten käyttämään. Fiksuja kennelinomistajia ja useita fiksuja pyöräilijöitä. Autoilijoissakaan ei erityisesti ollut mitään valittamista.
Vähän ihmetyttää tälläinen, mutta en valita.
Sörnäisten rantatien kelvi oli saanut päällystettä, tuo kohta: http://goo.gl/maps/n9JQ
http://maps.google.fi/maps?q=espoo&h...oid=po-5160320
Poika ja isä (20 m perässä) tuli vastaan tuota kapeaa kiveyspolkua pitkin ja aattelin, että nyt olis ehkä syytä pysähtyä kun poika tulee kohdalle. Näin teinkin ja otin kiinni kaiteesta, ettei tarvinnu lukkista irrottaa. Poika taiteilee polulla kieli keskellä suuta ja kun hän pääsee kohdalle > avaa suunsa ja sanoo "Kiitos". Voi hitsin pitsi.
Kehuin isää kuinka hienosti poika huikkas kiitos kun pysähdyin. Tais olla aika hyvillään kun heti huusi pojan perään "Hyvä Ville" (tai mikä sen pojan nimi nyt olikaan).
^ Toi on paras palkkio. Ei vain lapsilta vaan yleisesti. Siksi olen ottanut itse tavan vilauttaa kättä tai hymyillä tms. kiitokseksi, vaikka sitten sellaisissa tilanteissa, jossa itse olen etuajo-oikeutettu. Jos edes vähän vähemmän takakireenä oltais liikenteessä, minä mukaan lukien.
Mutta piti tulla avautumaan ihan omastakin hyvästä hetkestä. Tai oikeastaan monesta. Olen tänä kesänä ajellut arkilenkkiä, jossa menen tietä 152 eli Vanhalta Lahdentieltä Korsoon päin Vanhan Tuusulantien varteen. En tiedä ollaanko tuolla Korson suunnassa sitten niin maalla vai mikä, mutta tielle tulevat ja tieltä kääntyvät autot tuntuvat säännönmukaisesti huomioivan myös fillarilla kelvillä kulkevat. Silloinkin kun on näitä oikeasti hankalia paikkoja (esim. Korson keskustaan käännyttäessä alamäkeen menevä kelvi on piilossa ja oikealle kääntyvät autot eivät välttämättä näe pyörää, autoja saattaa pensaiden välistä nähdä jos osaa katsoa), tuntuu että harjoitetaan sitä tarkkaavaisuutta ja kaiken liikenteen huomioimista. Se tuntuu hyvältä. Yritän tietenkin itse auttaa asiassa ja otan katsekontaktia kuljettajan suuntaan aina kun on mahdollista ja jarrukahvoilla kädet on valppaana. Ehkä se tälleen, tällä asenteella voisi toimi. Ei herää omat eikä autoilijan aggressiot.
Olipa mahtava painella töistä kotiin kun oli kelveillä vapaata baanaa mitä paahtaa. Ei väärää kaistaa vastaantulevia työmatkatempoilijoita, ei haahuilevia teinejä tai koirankusettajia. Suorastaan zenmäinen olo.
Helsinginkadulla pari kuukautta (?) ollut aukko oli korjattu sillä aikaa, kun olin ulkomailla.
Lenkillä tapahtui tänään: käännyin sivutieltä isommalle kelville ja havaitsen että perään n. 10-15 metrin päähän jää ajamaan n. 40-vuotias mies. Ajelen siis ihan rauhallista pk vauhtia ja tätä jatkuu reilut 2km, kunnes eteen tulee punaiset liikkennevalot joihin hidastan, ja samalla hetkellä kun himmaan valot vaihtuvat vihreälle ja mies lähtee aivan jäätävään irtiottoon. Ensin jäin vaan kattelemaan monttu auki ja sitten repesin nauramaan, herra kääntyi sitten sadan metrin päästä seuraavasta risteyksestä pikkutielle. Jotenkin oli niin hauska tapahtuma että hymyilytti koko loppulenkin.
Itse olin siis maantiepyörällä liikenteessä ja tämä tuntemattomaksi jäänyt ``kiritykki`` jollain mummopyörällä.
Tänään pyöräilin aurinkoisessa säässä koululta kotiin päin, kun Aninkaistensillan alapäässä huomasin isän ja pojan säätävän pojan pyörän kimpussa. Vauhtia oli sen verran että ehdin jo ohittaa heidät ennen kuin aivot rekisteröivät mitä siinä tapahtui. Koska mulla oli työkalut mukana repussa, pysähdyin, käännyin ympäri ja poljin takaisin heidän luokseen kysyäkseni tarvitsevatko ehkä apua. Isä kiitti tarjouksesta, mutta kyseessä olivat vain pudonneet ketjut ja pärjäisivät omin voimin. Kääntyessäni jatkamaan matkaa poika ihasteli vielä, että "Sulla on hieno pyörä!" Kiitin ja kehuin toki myös pojan komeaa maasturia. Taisi kaikille jäädä aika hyvä fiilis tästä kohtaamisesta :)
Nää on kyl parhaita.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti bomba
Jokunen viikko sitten tapahtui itselle aika pitkälle samanlainen skenaario. Pojan vuorosanat poistuessani olivat "Saanks mä isi sit tommosen pyörän ku sedällä ku mä vähän kasvan isommaksi?"
En ole varma ihanasta enkä kelvistä, mutta vaihteeksi näinkin.
Kaukaa ehdin katsoa, että taas on tie vallattu koirinensa lenkkeilleen pariskunnan toimesta. Kuitenkin kellon kling riittävän etäältä, pariskunta tekee koirineen hätäisen mutta toimivan väistöliikkeen ja ohitan heidät kiittäen samalla. Silmääni pisti erityisesti se, että molemmat koirat (isoja olivat, rotuja en tunne) olivat irti. Tuli hyvä mieli.
Varmaan osa foorumilaisista kirjoittaisi tämän tuonne ikävien asioiden puolelle, mutta:
Tuli törmättyä ~10 hengen nuorisoporukkaan jotka keulivat keskustassa kevyenliikenteen siltaa pitkin. Pysähdyin juttelemaan ja olivat kovankin asiallisia ja mukavia heppuja. Kiva että nuorisokin vielä harrastaa ulkoilua ja erilaisia harrastuksia, eikä vain nyhtää ruudun ääressä. Piristi päivää.
Klv:llä pienessä mäessä oli klassinen tapaus. Nainen talutti (suurinta näkemääni valkoista) koiraa, joka toikkaroi flexin päässä holtittomasti.
Karjaisin tavalla josta Martti Talvelakin olisi ollut ylpeä. Mieltäni kohotti suuresti kuinka suuren vaikutuksen "äänimerkkini" teki sekä koiraan että taluttajaan.
Oli muuten hyvin älykäs piski kun oppi yhdellä käskyllä! Taakse katsottuani koira tepasteli nurmella ja nainen klv:n oikeaa reunaa.
Avautumista kelvistä sisältää 375 sivua ja tämä 36 eli kirjoitetaan jotain tännekin. Tänään ajelin jonkin aikaa ratikan rinnalla ja sieltä mua (luultavasti) katteli nätti nuori nainen ja hymyili. Tuli hyvä mieli.
Muutamassa risteyksessä oli kohtaaminen auton kanssa ja joka kerta autoilija pysähtyi ja antoi minun mennä ensin eli noudattivat lakia.
Opastin kahta espanjalaista turistia. Olivat Pasilan rautatieasemalle ja luulivat olevansa päärautatieasemalla ja kiittivät kohteliaasti ja kaikille tuli hyvä mieli.
Uudet kumit rullaavat paremmin kuin entiset.
Tänään oli taas hieno päivä tulla töihin. Tuomarinkylän kartanon hiekkateillä neljän koiran ulkoiluttaja otti koirat hienosti haltuun kun soitti kelloa. Ohiajaessa kaveri nyökkäsi selvästi tyytyväisenä ja minä tietenkin kiitin oikein hienosta kohtaamisesta. Vielä paremmaksi veti Nobinan bussikuski joka antoi tilaa oikein reilusti. Vaikka tämä döösä oli väistämisvelvollinen piti lapaa nostaa oikein reilusti kiitokseksi. Harvoin ainakaan minua kohtaan bussikuskit ovat kovinkaan kohteliaita.
Pitää alkaa kirjoittamaan enemmän tavaraa tänne ihanien hetkien puolelle. Tosiasiassa näitä ihania hetkiä on kuitenkin paljon enemmän kuin ikäviä hetkiä. Jos suhde joskus kääntyy toisinpäin, lupaan lopettaa pyöräilyn.
Jaa melkein tuli unohdettua että oli mukava jutella tovi erään nojapyöräilijän kanssa Pirkkolantiellä. Ja eilen sain kotiin mennessä oikein reilun morjenstuksen VOMPilta.
Eilen autoilijat antoivat kahteen kertaan tietä kun minulla oli jalka maassa einkä ollut mitenkään lähtemisaikeissa. Ensimmäisellä kerralla olin ajoradalla kärkikolmion takaa tulossa ja toisella kerralla ylittämässä ajorataa suojatietä pitkin. Ei siinä muu auttanut kuin lähteä matkaan ja huikata kädellä molempiin suuntiin kiitokseksi.
Olipa mukava polkea rauhallisesti ihanassa säässä ja seurata edelläajavaa hifistelijää, joka ajeli ilman käsiä ja söi jotakin pähkinöitä :)
Löytyi uusia mukavia reittejä, hyvää asfalttia ja vähän liikennettä. En ennen olisi uskaltanut lähteä noin vaan ajelemaan johonkin suuntaan, onneksi on taskunavigaattori keksitty.
On pikkuisen astma tehnyt ongelmia.... ajotauon aikana jäi myös ne kaksi kuntoajoa, joihin ajattelin tänä kesänä osallistua. Mutta ehkä juuri siksi tuntui NIIIIIN makealta päästä tänään lenkille. :D:D:D:D
Vaikka: jouduin heti lähdettyäni pysähtymään ja varmistamaan, ettei naapurin jullit ole käyneet säätämässä jarruja niin, että ne hankaavat. Ei olleet.
Vaikka: kaksi autoa yritti ajaa päälle kolmoiden takaa - huomattavasti useampi kuitenkin väisti asianmukaisesti.
Vaikka: keskinopeus oli reilun 5 km/h hitaampi kuin ennen taukoa.
Vaikka: voima oli reisissä vajonnut niin syvälle lihaksistoon, ettei sitä sieltä saanut kaivettua käyttöön yhteenkään ylämäkeen.
Vaikka: lenkki oli pituudeltaan vain vähän reilun 27 km, ja siitäkin viimeiset 4-5 km sattui selkään ihan v*tusti
Oli se hienoo !!! Huomenna uusiksi - ja matka tuplaten ! :D:D
Eilen paikallislehdessä kerrottiin, että kunta käynnistää hankesuunnittelun kevyen liikenteen väylälle välillä Nurmijärven kirkonkylä-Rajamäki! Kunta suunnittelee siis omalla kustannuksellaan kevyen liikenteen väylän valtion tien varteen, koska valtio ei ole ollut asiasta kiinnostunut. Hieman vielä joutuu odottamaan ihanaa hetkeä tuolla väylällä, mutta se ei haittaa. Pääasia, että kunta kuitenkin etenee asiassa jota on jo pitkään toivottu.
Vääksystä Päijänteen maisematielle Sysmää kohti ajaessa riitti pyörätietä pitkän matkaa (yli 10km?) maaseudulle ja pyörätiellä ei ollut koko matkalla yhtäkään reunusta eikä yhtäkään halkeamaakaan jäänyt mieleen.
Ei hiekkakelvi haitannut? Ai niin, sehän olikin Lahden jälkeen se hiekkakelviosuus. Pulkkilanharjun hiekkakelvi on jo ajettavaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti frp
Joo en mä sitten enää kelvillä ajanut kun se hiekaksi muuttui, mutta olihan siinä pitkään sitä asfalttiosuutta ennen sitä. Aika hauska muuten, että siellä harjulla sitä hiekkakelviä oli pengerretty pirun kalliilla isoilla graniittapaasilla, mutta päällysteeseen ei sitten rahat ollut enää riittänyt.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Halloo halloo
Autojonot tuntuu Tampereen keskustan lähistöllä päästävän pyöräilijän ylittämään katua vaikkei olisi pakkokaan...
Tänään näin tai sain (miten se nyt sanotaan) ekan kirijän lohikoskella. Joku tuli aivan puskista edelleni esittelemään pohkeitaan. Ilmeisesti aika hapoilla oli kaveri, koska ei enään karkuun mennyt ohitettuaan minut. En kehannut kipeänä ottaa haastetta vastaan, vaan ajelin perässä aika pitkään kunnes tiemme erkanivat.
Tuo on hyvä uutinen, siitähän ei itseasiassa puutu kuin muutama kilometri (Mutaanmäentien risteyksestä sinne Rajamäen kvl:n alkuun) ja vaikka ei tehtäisi kuin Vanhan Rajamäentien risteykseen asti niin sekin jo helpottaisi..Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti lansive
Mutta sitten vasta ilo repeää kun saavat Klaukkala- Nurmijärven kk välille kvl:n. Se on noista taajamien välisistä yhteyksistä pahin, Lopen tie on ruuhkainen ja samoin 130:n.
Komppaan jossain määrin perttimen sanomisia. Tuntuu kuin Tampesterin keskustassa ajaminen olisi helpottunut huomattavasti. Väylät ovat selkiytyneet ja ihmiset tuntuvat kohteliailta. Kiva juttu. Nääs.
Olipas vaikea pukeutua sopivasti (kuitenkin pitää ottaa huomioon a) muotipoliisi, b) lämpötila, c) muut olosuhteet) kevyen liikenteen väylälle, mutta keli oli oikein mukava. Eilen joutui ajelemaan autolla töihin niin tänään maistui fillarilla ajo tavallista herkullisemmalta.
Muistelen, että hiekkapinta johtuu siitä, että Pulkkilanharju on jonkin sortin luonnonsuojelualuetta. Asfaltti ei sopisi tyyliin. Älkää nyt huomauttako, että onhan se maantiekin asfaltoitu...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti frp
Tänään aamulla pääsin ajamaan hidastamatta läpi Kehä I:n ja Kalevalantien risteyksen KLV:n vihreistä.