Alkujaan tämän lähetti
stenu
Mä mietin eilen lenkillä sellaista, että laskennallisesti aerokiekoista tai aeromistävaan hyötyy eniten alamäissä, koska vauhti on niissä kovin, mutta miten se menee tosielämässä? Jos alamäet rullaa vapaalla, polkemistehot on 0W. Siitä ei pysty säästämään. Ainakin Etelä-Suomen graveleilla alamäissä saattaa joutua jopa jarruttelemaan, viimeistään siihen mäen pohjalla odottavaan mutkaan. Silloin käytännössä alamäessä hukkaa ylämäessä ”tienattuja” watteja.
Tulee mieleen, että onkohan esim. se Swisssiden laskelmien 8 minuutin ajansäästö Unboundin 200 maililla laskettu sen mukaan, että ajetaan tasaisella tasaista vauhtia se 200 mailia vai onkohan siinä edes jotenkin yritetty huomioida reaalimaailma.
Maastot on tietenkin erilaisia riippuen siitä, missä ajaa, ja prioriteetit Pohjanmaan tasangoilla on varmuudella erilaiset kuin vaikkapa täällä Etelä-Suomen jyrkissä töppyröissä. Esimerkiksi se ainoa gravelkisa, jonka mä olen ajanut ratkottiin mun viiteryhmässä pääasiassa wateilla ylämäkiin ja reikäpäisyydellä alamäkiin. Sellaisessa kisassa loogisesti ajatellen nopein olisi sellainen speksaus, joka on kevyin polkea ylämäkiin ja jolla alamäkiin uskaltaa päästellä mahdollisimman vähillä jarrutteluilla.