No niinpä näkyy. En tuota tiennytkään. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
Printable View
No niinpä näkyy. En tuota tiennytkään. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
Aivan niin. Summa summarum, sun tekeminen on juuri sun omannäköistä tekemistä. Mulle tulee kuva että sä aivan turhan monimutkaisesti tai ryhmäpaineen alla funtsit tätä asiaa. Jos haluat tavaraa mukaan otat sen mukaan ja kuljetat sen haluamallasi tavalla. Jos reppu ahdistaa kuljeta halutut tavarat jollain muulla tavalla. Laita joku pussukka tai tarakkalaukku fillariin kiinni. Ei tarvitse ottaa mallia tai paineita siitä kuinka joku Kalifornian tai Düsseldorffin hipsteri tekee asiat.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ohiampuja
Totta, asioista tulee monimutkaista kun sitä pyöräilymotivaatiota pitää työntää kaikkiin epäoleellisiin juttuihin, kun ei pääse ajamaan niin paljon kuin haluaisi. (Esim pyöräsivustoilla surffailuun)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Ryhmäpainetta en tässä niinkään tunne, vaan tarkoitus oli oppia kuinka muut ovat asian hoitaneet. Jos reppu tuntuisi hyvältä selässä, niin toki en muuta käyttäisikään. :)
Ei kiinnosta kantaa reppua kuin korkeintaan lähimmästä kaupasta kotiin/leiripaikkaan, eikä kiinnosta kantaa mitään kovaa taskuissa, joten pyörässä on lähes aina joku pussukka työkaluille yms.. Brooks pieni satulalaukku on nyt jostain syystä jäänyt asumaan maantiepyörään joten gravelissa on viime aikoina ollut Restrapin top tube bag.
Jos tarvitsee kantaa vähän enemmän kampetta niin sitten on tilanteen mukaan bönthöpussi tai pari, JackOjan jo mainitsema parin litran tankolaukku, 6,5 litran runkolaukku ja/tai 9 litran satulalaukku.
Muut laukut on pääsääntöisesti vain retkeilyyn tai työmatkalle, ihan joihinkin tiettyihin erikoistilanteisiin olen kyllä käyttänyt 14 litran peräporkkanaa myös muuten kuin yön yli reissulla. Esim. Klymitin yhden hengen kirkkovene ja mela menee kivasti sinne.
Tuommoisen päiväretken vaatiman tavaramäärän kuljettamiseen pyörässä on oikeastaan kolme vaihtoehtoa: satulalaukku, runkolaukku tai tankolaukku. Oma ehdoton suosikkini on runkolaukku, koska se ei oikeastaan vaikuta pyörän ohjattavuuteen tai käyttäytymiseen. Jos runkolaukun tila ei riitä, otan satulalaukun. Se tosin vaikuttaa ainakin enemmän pakattuna pyörän käytökseen, kun se heiluu jonkin verran takana. Lähinnä tuon huomaa putkelta ajaessa, mutta mielestäni siihenkin tottuu. Viimeksi satulalaukkua tuli käytettyä kun ajelin toiseen kaupunkiin yöksi, ja piti saada siviilivaatteet mahtumaan mukaan. Tankolaukkuja löytyy monen kokoisia, mutta itse en ole oikein niistä innostunut. Toiset tykkäävät taas käyttää niitä. Mielestäni sellainen vaatii ainakin hyvän kiinnityssysteemin, ettei se pääse pomppimaan. Kokeilemalla tietää mikä itselle sopii.
Runkolaukun ainoa mieleen tuleva huono puoli on että se vaikeuttaa hieman pyörän kantamista. Lisäksi jos runko on ahdas, ei välttämättä saa enää kahta pulloa mahtumaan. Ja vaikka saisi, toisen kanssa joutuu todennäköisesti säätämään että sen saa riittävän alas. Esimerkiksi itse kiinnitin seat tuben telineen vain yhdellä pultilla ja teipillä, koska valmiilla pulteilla se olisi tullut liian ylös.
Tuo kantaminen ei haittaa, mutta ahtaus kyllä. Maastureissa runkokolmio on aika ahdas, hyvä että sen kaksi pulloa saa mahtumaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti velib
Tankolaukun idea on minusta ihan hyvä, mutta suurin osa niistä on vissiin suunniteltu droppi-tangolle. Ja suoran tangon kanssa haluaisin että laukku ei rasita jarruletkuja eikä vaijereita. Ja sellaiset mallit on aika harvassa. Ortliebin accessory bag on hyvä, kun sen laittaa väärin päin, eli siihen tangon ja stemmin päälle. Mutta sitten ei saa enää tankoon lamppua ja Garminia. :)
Mun kokeman perusteella letkut ja vaijerit ei kärsi siitä, että tankolaukku niitä vääntää tai kääntää. Mutta miten olisi tuollainen trendikäs hip bag?
https://cdn.mos.cms.futurecdn.net/jC...20-80.jpg.webp
Jaa juu, jostain syystä vyölaukku vetoaa vain talvisin. Varmaan se kun voi pakata ja pistää kiinni sisällä lämpimässä…
Musta juomareppu on noin yleensä pulloja pätevämpi gravelissa, ainakin jos ohjaamon kanssa pitää kiirettä. Ja pari juomaa täynnä olevaa pulloa lisää painonsa verran fillariin -musta pyörä tuntuu parhaalta, kun siinä ei ole kiinni mitään, mikä ei ole aivan pakollista.
Isompaa juomareppua varten olen retkille tehnyt rakon tilalle laitettavan kovike-ja pehmustelevyn: kerros halpaa retkipatjaa ja kovikkeena ohuinta muovista leikkuualustaa. Myötäilee kivasti selkää ja pitää repun paremmin ryhdissä, että esineet eivät tunnu vasten selkää, eikä rungottomasta repusta tule palloa.
Mikäs olisi muuten hyvä kannellinen tai muuten kuralta suojattu juomapullo kurakelien gravel-lenkeille. Speksit: helppokäyttöinen, koko 700-750 ml, edullinen ja saatavilla Tampereelta.
Camelbak Podium mudcap. Muistaakseni Treeline myy. Tai ainakin taannoin myi.
Mulla on joku Eliten pullo jossa kansi. Niitä nyt löytynee alan liikkeestä kuin liikkestä.
https://www.newyorker.com/magazine/2...-cycling-world
New Yorkerin artikkeli jenkkien gravel-skenestä ja miten Colin Stricklandin muovaamana se loi ympäristön Moriah Wilsonin murhalle. Muutama valittu lainaus:
Lainaus:
Tolley has sometimes disparaged gravel racing; he defined it to me as “a marketing circle jerk” and questioned how Unbound’s entry fee—two hundred and seventy dollars, for the main race—sat with the sport’s vague talk of inclusivity.
Lainaus:
This was a sports oddity. It was as if a top player of Frisbee golf could, with a little public-relations polish, become as big a deal as Tiger Woods. Strickland seems to have understood the chance before him with a clarity that could sound cynical; his quiet cockiness, as he jumped from one new cycling niche to another, seemed to spring from a sense of how adept he was at playing the part of a sports star. A few years ago, speaking to a fellow-cyclist on a podcast, he said, “Let’s not forget, guys—this is all show business and marketing.”
Lainaus:
Speaking earlier this year, Strickland said, “There’s a sweet spot. I hit the discipline when it’s, like, winnable, and just peaking, right? Work smart and not hard. Like, shit, I hit Red Hook, and then it got really hard to win. And I couldn’t win it anymore. So I went over to gravel.”
Lainaus:
Gravel racing seems almost designed to create cults of personality
Luin tämän eilen ajan kanssa, mutta en sitten muistanut linkittää tänne. Strickland rakensi henkilöbrändinsä kyllä hyvin Red Hookin ja DK:n voittojen avulla ja tätä kautta antoi lajille kasvot. Ei ole ehkä aivan tullut yhtä näkyvää nimeä hänen tilalleen kevään jälkeen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti navajokoira
FNLD GRVLissa muuten on nyt myös 10 000 dollarin GLD VP XPRNC -paketti jossa pääsee viettämään vielä enemmän aikaa Vlttrn ja Tffnn kanssa. Onko tässä askelmerkit millä täyttää gravel scenen kasvotyhjiötä?
Ei tsiisus.
Ensi lauantaina on hiekkatieralli ja veikkaan että Tuomas Turusen kanssa pääsee viettämään aikaa paljon edullisemmin.
Esimerkiksi Luukki Mtb:n aikoihin hiacen kytiin liputtamaan reittiä. Nuo ovat niitä kokemuksen arvoisia retkiä, joita jokainen Karvelihipsteri tarvitsee :)
Tonnilla saa myös, mutta vähän vähemmän.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti navajokoira
---------------------------------------------------------------------
Ehkä tämä kaipaisi varjotapahtumia tasapainottamaan kaupallistumista?
Ei kai sitä kymppitonnin pakettia pakko oo ostaa, jos ei Valtterista ja Tiffanystä tykkää. Tommoset VIP-passit sun muut on maailmalla ihan yleisiä monenlaisissa tapahtumissa. Tämä maakuopasta just noussut persaukinen kansa ei vaan pysty moista ymmärtämään.
Ulkomaan foorumeiltakin voi lukea ihmettelyä nykytapahtumien hinnoista. Ei tämä ole vain suomalaisten juttu. Jenkeissä tosin hinnat taitaa olla vielä astetta korkeammat.
Kovat hinnat, mutta jostakin näille silti osallistujia riittää. Kai näissä sentään on jo täysin palkattu henkilökunta vai vieläkö näilläkin osallistujahinnoilla palettia pyöritetään käytännössä vapaaehtoisten voimin?
Joo, mutta ei kai ne massat ole noita tuhansien eurojen paketteja muutenkaan ostamassa. Onhan tuo perushinta jo niin kallis, että itseä ei kiinnosta. Nuo kympin VIP-paketit on sitten niitä varten joilla on liikaa rahaa niin mitä siitä joku perus-reijo alkaa jeesustelemaan. Tuleepahan rahaa sille tapahtumalle ja mahdollisesti järjestetään uudelleen.
Hulluksi menee… Kohta oma sarja rumille. Sitten luontaisesti huonoille pyöräilijöille. Ja sitten kaikille samat palkintorahat.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
Kyllä urheilun kauneus ja tasa-arvo on aina ollu että tulos ratkaisee, ei sukupuoli. Näin ollen Philippa York (ex Robert Millar) on oikeasti mestaripyöräilijä koska voitti universaalissa sarjassa vaikka myöhemmin tuli ulos kaapista naisena.
Naisille laitetaan lyhyempiä matkoja samasta syystä kuin junioreille ja ikämiehille: Koska ne (me) ON huonompia ja heikompia. Sitten kun tämä fakta muuttuu, on mielekästä yhdistää sarjat.
Tässä sen nyt otin esiin esimerkkinä artikkelissa kuvatusta gravel racing kulttuurin osasta. Markkinahumua ja henkilöpalvontaa.
Mutta noin muuten, kertoohan tuollaiset vip-paketit jotain tapahtuman luonteesta ja sen järjestäjien arvomaailmasta. Nähdäänkö tapahtumaan tulijat osana omaa porukkaa jolle haluaa järjestää hyvän pyöräilytapahtuman, vai onko tapahtuman tarkoitus nimenomaan nyhtää porukasta irti mahdollisimman paljon rahaa pyöräilyn verukkeella.
(Tää ei tarkoita että pitäisi tehdä persnettoa ilmaistyövoimalla. Järkkään itsekin maksullisia (ei pyöräilyyn liittyviä) tapahtumia ja saan työstäni ihan kohtuullisen rahallisen korvauksen.)
Suomi-gravel valloittaa maailmaa: NGS ylitti Velonewsin uutiskynnyksen :)
Maarten & co tekee hienoa duunia. Jyväskylään ja Uppsalaan tulossa gravel-kisat perinteisen social ride -meiningin lisäksi.
Mahtavaa, Uppsalassa 180 km ja Jyväskylässä 170 km! Saa ajaa oikein kunnolla. Hienoa työtä!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
Semmoinen se maailma nykyään on eikä pyöräily ole mikään poikkeus. Eiköhän tuossa kuitenkin ole tarkoituksena järjestää myös hyvä tapahtuma, että voi sitä rahaa nyhtää lisää seuraavana vuonna.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti navajokoira
Niin, ehkä tuon vuoksi pitääkin erotella urheilu gravellista. Vielä kuitenkin on pyöräilyssä junnuja, joita halutaan kisaamaan ja eteenpäin harrastuksessa. Gravellihan on suoraan laji varakkaammille ja iäkkäämmille harrastajille. Partaa ja flanellipaitaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg
Hieno happeningi ja rahat pois osallistujilta. Kisaaminen on sivuseikka.
Niin tää pitäisi kai ottaa sellaisena elämysmatkailutuotteena. Tuleehan tuolta ulkomailta joulupukkia ja kaamostakin katsomaan sakkia, vaikka se meistä härmäläisistä onkin niin kovin tavallista, että ei voi ymmärtää miksi. Sama se lie tuossa, että suomalainen soratie ja midnight sun on jollekin sen arvoista että haluaa siitä maksaa.
Kyl, just noin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg
Typerältähän tuo itsestä tuntuu, koska vastaavaa voi ajaa joka viikonloppu ja valita vaan ilmansuunnan. Tuota ei vaan pysty kaikkialla tekemään.
Eli tsemppiä järjestäjille. Onhan tuo kuitenkin huikea juttu, jos suomea saadaan esille pyöräilyn, eikä jonkin pntleen lätkän kautta aina.
Suomi-kuplasta katsottuna törkeän kalliita on vaikkapa gironalaisten pyörämatkajärjestäjien all-iclusive-reissutkin, mutta jenkeille, joilla on se pari viikkoa vuodessa lomaa ja budjetti "rajaton" sille parille viikolle, ne kuitenkin käy kaupaksi. Jonkun huhun mukaan FNLD odottelee, että suurin osa osallistujista tulisi ulkomailta. FNLD:n somemarkkinointi on hienosti toteutettua ja onnistuu näyttämään Suomi-gravelin parhaat puolet, mutta kilpailu ulkomaalaisista fillarituristeista on kovaa ja aika paljon ne mun mielestä luottaa markkinoinnissaan Bottaksen ja Cromwellin imuun. Näiltä nurkilta katsottuna vaikkapa se Girona näyttäytyy huomattavasti mielenkiintoisempana kohteena kuin Lahti, mutta sitä, että miten ulkomaalainen näkee asiat, on vaikea arvioida. Ja alkaa toki kilpailu osallistujista olla jonkinmoista täällä kotimaassakin, kun NGS kehittyy myös koko ajan isommaksi ja toivottavasti myös kansainvälisemmäksi jutuksi.
Samaa mieltä. Vaikka en kuulukkaan kohderyhmään, niin ymmärrän että premium-tason tapahtumille on oma tilauksensa. Eiköhän näitä ole vaikkapa missä kalastusturismissa.
Tuskin tämä nyt ketään kiinnostaa, mutta kerronpa silti. :) Treelinen tarjouksesta löytyi Camelbakin Flow 4. https://treeline.fi/products/podium-flow-4-0-62lLainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
Testaillaan nyt tätä.
Mullahan meni maku myös NGS:n touhuihin pari vuotta sitten kun laittoivat silkkaa välinpitämättömyyttä Kimitön tapahtumansa samaan aikaan kuin Midnight Sun Gravel. Olisi ollut aika monta graveltapahtumista vapaatakin viikonloppua sinä kesänä.
^ Sen tarkemmin kyseistä casea tuntematta, syy toki on voinut olla ja todennäköisesti on ollutkin ihan joku muukin kuin silkka välinpitämättömyys. NGS ja Maarten tekee hienoa duunia Suomi-gravelin tunnettuuden lisäämiseksi.
Gravel Earth Series: https://www.velonews.com/news/gravel...debut-in-2023/
https://youtu.be/XgtEJgvLKKM
Ei sillä syyllä ole merkitystä, kun halutaan mieli pahoittaa.
Tästä aiheesta käytiin silloin lyhyt keskustelu ihan tällä forkalla ja muistan kyllä järjestäjän edustajan (Mach-0) vastauksen. Mut tietysti ihan ymmärrettävää että joskus palo lisätä Suomi-gravelin tunnettavuutta on niin kova, ettei huomaa samassa paikassa samaan aikaan olevaa bikepacking.comissa listattua tapahtumaa. :rolleyes:
^onko linkkiä?
Noh..pari vuotta sitten NGS oli niin alkutekijöissään, että silloin ei juuri varmaan voitu puhua Suomi-skenen tunnettuuden lisäämisestä, vaan suurin efortti on ollut siinä, että tapahtuma on ylipäätään saatu aikaan. Jos jossain bikepacking.comissa listattu tapahtuma on jäänyt huomaamatta, niin se ei vielä varsinaisesti mielestäni riitä osoitukseksi välinpitämättömyydestä, mutta kuten sanottua en tunne tarkemmin casea. Niin ja toki jokaisella on vapaa oikeus äänestää jaloillaan oli syy siihen todellinen tai kuviteltu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti navajokoira
Kaveri kokeli bottia (chat.openai.com) ja pyysi runoa grävelöinnistä. Tulos ei huono.
The sound of gravel crunching
Beneath my tires
A steady rhythm, a soothing clutch
As I ride on through the mires
The wind in my face
The sun on my back
The world passing by
In a blur of tracks
No destination in mind
Just the joy of the ride
The freedom of the open road
And the beauty by my side
The grind of the pedals
The burn in my legs
The sweat on my brow
But no thought of regret
For in this moment
I am free
Grinding on the gravel
As wild as can be
Onko se gravelointia jos polkee lumipeitteisiä teitä vai onko se Snow Grinding?
Velonewsissä hyvä juttu otsikkoon liittyen.
https://www.velonews.com/news/gravel...racing-gravel/