Printable View
Kun aletaan siklata vahattua suksea niin silloin suttua tulee tietenkin aika paljon. Vaha pitää poistaa ja hiottu kuvio. Pohjamateriaaliakin tulee jonkin verran.
Sitten kun siklataan toisen kerran suksiparia niin suttua tulee hyvin vähän.
Suksiparia ei tarvitse siklata kuin kerran pari kaudessa. Pohja ei likaannu kovin herkästi, mutta on se hyvä harjata kerran sataseen metalliharjalla ja nailonharjalla tai rotoharjalla.
Onko tämä sellaista käsityötä mitä nyt uskaltaa tehdä tottumattomampikin suksien työstäjä? Siis varsinkin tuo vahatun suksen siklaus.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen
No ei se mitään tähtitiedettä ole. Kaso youtubesta miten Kuzmin itse siklaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pyöräpummi
Minä teen vanhan vahan ja kuvion poiston ensin normaalilla terässiklillä, jonka teroitan lattaviilan päällä hangaten. Sen pitää olla koko ajan aika terävä.
Viimeistelen vain kuzminsiklillä koska ne ovat kalliita ja pehmeää terästä. Tylsyvät nopeasti.
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen
Jos on täysin tottumaton, niin kannattanee kiinnitää huomiota tuohon siklin kulmaan, ei liian pystyssä. Lienee ainoa virhe millä voi saada merkittävää vahinkoa aikaan.
Itseäni mietittyttää siklatun suksen kulutuskestävyys. Vaha kai tarjoaa muoville jotain suojaa karkeilla keleillä, mitä ei siklatulla ole. Mahtaako tuollainen suksi muitenkaan koskaan nykymateriaaleilla kulua merkittävästi hyvillä laduilla? Itselläni on jo ajat sitten kovimmilta painealueilta kuunut tehtaan alkuperäiset hiontakuviot pois, vaikka pohjassa on yleensä hyvin kovaa universaalivahaa. Jotenkin tuntuu, että vahan loppuessa kuluminen on ehkä jopa merkittävää sopivalla kelillä? Asialla on sikäli merkitystä, että nuukana miehenä olen ns loppuun hiidetyt sukset hiihdellyt sitten oikeasti loppuun (=muovi puhki) niillä keleillä, kun ladut saattaa olla vähälumisia. Eli mun suksissa on yleensä enne roskista Paljonkohan tuo siklaus vie pohjaa vaikkapa 5000 km matkalla, josta vähintään puolet eteläsuomen karkeita kelejä pohjan paksuudesta pois?
Mun käytössä (kun sitä vahaa ei tolkuttomasti sinne pohjaan lotraa) yksi voidepaketti on niin pitkäikäinen, että ainakaan rahan säästön takia ei kannata vaihtaa siklaukseen. Lähinnä helppouden takia tuota siklausta mietin.
Juu, ei liian pystyssä (eikä suoraan sukseen suuntaisesti). Skidforumilla on joitakin kertomuksia siitä kuinka ensikertalainen on saanut aikaan viillon suksen pohjaan. Itse treenasin sopivaa tatsia roskalavalta poimimaani pariin. Ilmeisesti on myös niin että joidenkin valmistajien tai suksimallien pohjat ovat hankalampaa/sitkeämpää/raskaammin työstettävää materiaalia; mm. Fischer Carbonlite lienee sellainen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti marmar
http://www.enklaresport.se/Kuzmininstruktion.pdf
Ne viillot tulevat siitä kun sikli lipsahtaa irti toisesta kädestä. Pleksisiklilläkin saa siinä tapauksessa viillon aikaiseksi.
Yksi siklaus kuluttaa suksen pohjaa joitain sadasosamillejä, jos suksen pohja on suora. Usein on niin, varsinkin halvemmissa suksissa, että pohja on hieman kupera tai kovera ja silloin tietenkin joko keskeltä tai reunoista lähtee enemmän.
Vähemmän kuitenkin kuin kivihionnassa.
Uutta siklausta ei tarvita ennen kuin suksi on naarmuilla. Jos nätisti pitää niin yksi siklaus kestää koko suksen iän, mutta kerran kaudessa riittää.
Mites sitten lämpimämmillä keleillä, kun puhutaan kuitenkin pakkaskeleistä. Paljonko niillä saadaan etua Kuzminin kallista erikoissiklistä?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen
Nollakeleillä luutavasti menen kuitenkin pidon takia nanogripeillä, eli niillä pohjan ei tarvitsekkaan toimia.
-5 alaspäin on tyypillinen loistava hiihtokeli, missä luistaa ja pitää. Jos alle -5 lämpötiloihin saisi riittävän hyvän yleisluiston ilman erikoissikliä, niin taidan lähteä kokeilemaan siklausta.
Mun kohtuu laadukkaat Fisherin luistelusukset voisi olla sopiva uhri. Joku jossain kommentoikin, että ko mallien tehdaskuviossa ei ole muuta hyvää, kuin se että sen saa helposti pois. Eli tuskin teen mitään isompaa vahinkoa vaikka sen siklaisinkin pois. Niissä on kuitenkin kohtuu tasainen pohja ja ne ei ole oikein koskaan olleet oikein kunnon liukkaita. Paikotellen kuvio on kulunut ahkerasta vahauksesta huolimatta kokonaan pois, mutta varsinaisia syviä naarmuja ei lainkaan.
Mitään kisaluistoa en tavoittelekkaan. Vain riittävää sujuvaan ja mukavaan etenemiseen.
Minulla on pertsan suksissa tavallisella terässiklillä ja sähköhöylän terällä tehty siklaus ja pelaa kelillä kuin kelillä. Latu tosin liippaantuu helposti ja siinähän luistaa sitten vaikka mikä.
Ei niillä varmaan isoa eroa ole ja jos tuntuu, että tarvitsee lisäluistoa niin sitten voi kerroksen vahaa hangata pohjaan ja korkittaa synteettisellä korkilla ja harjata messinki ja nailonharjalla.
Rossareissa on myös ilman kuzminia tehty siklaus, mutta en ole niitä yli -10 kokeillut. Yli kympissä luistaa loistavasti.
Mielenkiintoista keskustelua, mutta mitähän marmar tarkoittaa lämpötiloilla alle -5 ja -5 alaspäin. Siis tarkoitetaanko kylmempää vai lämpimämpää kuin tuo -5. Entäpä Pulkkinen sitten, tarkoittaako yli -10 lämpimämpää vai kylmempää? Ihan vaan sen takia, että pysyisi vähän jyvällä, mistä puhutaan. :)
Tarkoittaisiko se yli - 10 lämpimämpää kuin miinus 10. Sitä minä tarkoitin. Sorry epäselvyys.
Tarkoitin myös maininnalla alle -5, että lämpötila on alle -5, eli kylmempää kuin -5.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen
Mutta omalta osaltani kiitän vastauksista. Taidan siklata alkuun yhdet sukset ja katson mitä tapahtuu. Nuo luistelusukset on siitä hyvät kokeiluun, että niitä käytän kohtuu vähän, niissä on hyväkuntoiset ja tasaiset pohjat ja vain luistolla on merkitystä. Lisäksi käyttöpäätös tulee usein vasta ladun varressa, eli pohjassa on lähes aina väärän kelin voide. Jos saan niihin riittävän liukkaan kelistä riippumattoman pakkasella toimivan pinnan, niin olen luultavasti tyytyväinen. Jos en saa, niin luultavasti levittelen vahaa siklattuun pintaan...
Muistelen vain edellisiä 15 vuotta käytössä olleita suksia, jotka luisti pakkaskeleillä älyttömän hyvin. Niissä oli sileä siklattu pinta ja sen päällä kelin mukainen vaha. Liukkaus tosin alkoi siitä, kun sukset joutui erään tokon voidetehtaan tuotekehittelijän kokeilun uhriksi 80 luvulla. Teki niihin kokeilun, jonka oli hyväksi havainnut. Kokeiluun liittyi kyllä siklauskin, mutta oli siinä pohjustuksessa mukana myös erittäin kovaa vahaa käyttökohteesta, joka ei liity millään lailla suksiin.
Jos jollain toisella on myös liian jäykät perinteisen sukset, eikä tahdo pitoa löytyä, niin uskallan nyt kokemuksen kautta suositella siirtymistä pelkkään liisterin käyttöön. Olen hiihtänyt välillä +5 astetta / -17 astetta liisterit pohjassa ja tarvittaessa pinnoittanut. Hyvin on toiminut.
Joku suositteli aiemmin luistovoiteen levittämistä kuumailmapuhaltimen avulla ja hankaamalla, raudan sijaan, ja se toimii myös.
Ja liisterin alle voi laittaa pohjapurkkivoidetta ihan hyvin
Mutulla voisi veikata että siklaus on sitä parempi suhteessa voiteluun mitä kylmemmäksi keli menee. Riippuen kuinka sileetä pintaa sillä saadaan aikaiseksi.
Puusepäntöissähän siklaus taitaa tuottaa kaikkein sileimmän pinnan. Tai ainakaan en tiedä ketään kuka jaksaisi yleensä kiillottaa mitään hiomalla....
Tietääkö joku mahdollisesti mistä sellainen kolmen siklin paketti kannattaisi ostaa ja mitä muita välineitä kannattaa olla?
Tietenkin sekin mahdollisuus on että teettäisi sen siklauksen, mutta onko täällä PKS-seudullaa ketään hyvää Kuzministiä?
Osta täältä Kuzmin original + ja kuzmin 011-
Sen lisäksi osta tavallinen startin terässikli ja lattaviila sekä sähköhöylän teräsarja.
Rosteriharja tai messinkiharja sekä pehmeä nailonharja pitää myös olla.
Siklaat ensin startin terässiklillä niin kauan, että pohja on kauttaaltaan siklattu ihan sileäksi. Ts. hiottua kuviota ei enää näy. Sitten siklaat vielä tuolla sähköhöylän terällä niin sileäksi kuin saat.
Lopuksi vedät kelinmukaisella kuzminsiklillä koko pohjan pituisella vedolla muutaman kerran.
Tämän jälkeen metalliharjalla tehokkaasti sekä nailonharjalla ihan kiiltäväksi.
Terässikliä(ei kuzminsikliä) pitää terottaa lattaviilalla melko usein niin, että laitat viilan jonkun tason päälle(alle sanomalehti) ja otat toiseen käteen siklin ja hankaat sitä edestakaisella liikkeellä viilan päällä. Vaihdat siklin aina muutaman hankauksen jälkeen toisin päin, siis sinun suuntaan olevan pään ulospäin ja päinvastoin.
Nuo kaksi kuzminsikliä riitäävät joka kelille. Sitten kun on -8 ja kylmempää niin terässiklaus ja höylänterä riittävät.
Kävin juuri lenkillä.-8 Vapaata. Suksina oli Rossignolin ixium terässiklillä ja höylänterällä siklattuna. Luisto oli todella hyvä, mutta erilainen kuin vahatulla suksella. Jotenkin siklatusta suksesta puuttuu alkuherkkyys. Kun sen laskee lumeen niin se luistaa vasta kun sen saa vauhtiin. Luistelussahan suksen vauhti kiihtyy liun loppua kohti kun "potkaistaan." Ei se mitenkään haittaa, mutta tuntuu oudolta. Mitä kovempi vauhti on sitä paremmin näin siklattu suksi tuntuu luistavan ainakin kun on tällainen keli kuin tänään. Pertsalla sellaista ei huomaa kun suksi pysähtyy aina potkaistaessa ja latu on usein liippaantunut.
Hankalalta hommalta vaikuttaa puheista päätellen tuo siklaus, ja jos ei luistakaan yhtä hyvin kuin voideltu suksi, niin en kyllä tajua koko homman ideaa... Pikaluisto ja nailonharjakin antaa varmaan paremman luiston ja helpommalla?
Se on helppoa kun sen osaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Plus
Onko Sinulla jotakin muutakin todistusta lausuntoosi kuin vain mutu?
No itsehän kirjoitit että siklattu ei edes luista yhtä hyvin kuin vahattu? En sitten ymmärrä mikä se homman pointti on...
Siklattu suksi luistaa riittävän hyvin. Vahaus on kallista ja epäterveellistä sekä työlästä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Plus
Suksia tarvitsee siklata vain kerran kaudessa kun vahata pitää tämän tästä.
Siklaus ei todellakaan ole ratkaisu niille, jotka luottavat pikaluistoon, jolla ei todellakaan päästä lähellekkään siklatun suksen luistoa. Vimeisen päälle oikein vahattu ja pulveroitu osaavissa käsissä luistanee siklattua paremmin.
Hiihdän nyt kolmatta talvea siklatuilla suksilla enkä ole voiteita kaivannut. Sukset on aina hyvät, usein loistavat. Siklaus kannattaa opetella ehdottomasti itse. Kuzmin sikli on hyvä ja yhdellä pärjää. Ei kannata missään tapauksessa kolmea ostaa. Sillä siklissä oleva pienen kuvion tekevä uritus häviää jokatapauksessa ensimmäisessä teroituksessa. Itse sikli on varmasti perintökalu. Minulla on toisena siklinä katkaisusorvinterä, jonka olen katkaissut 10cm pitkäksi. Sekin on hyvä, mutta paksumpana hieman työläämpi teroittaa kuin Kuzmin. Itse siklaus kannattaa opetella työntämällä, kuten puusepät tekee. En ymmärrä ollenkaan vetämällä siklausta ja sitä miksi sellaista joku edes yrittää. Eihän höylääkään kukaan vedä. Kuzmin sikli on uutena terävä, mutta hyvin pian se kaipaa teroitusta. Kunnolla siklaa yhdet sukset samalla teroituksella. Teroitan siklin hankaamalla sitä suorassa kulmassa pöydälle kiinnitettyyn leveään timanttiviilaan, joita mulla on kahta karkeutta. Olen teroittanut näin siklini satoja kertoja ja ovat pysyneet suorina ja terävinä. Sikliin tulee pieni kierre tai joku sanoo purse joka leikkaa suksen pohjamateriaalia jo keveästi työntäessä. Pohjasta leikkaantuu kuin mustaa villaa ja jälki on sileää, eikä pohjaan jää aaltoja. Siklin on oltava todella terävä, kuten uusi Kuzmin ja sinun kannattaa harjoitella ensin varovaisesti. Siklattu pohja liukuu lumella tosi hyvin, paremmin kuin hiottu. Jos sinulla on hyvä pakkaskelin suksi, siis pitkät painealueet ja rento keula ja perä, suksi luistaa tämmöisenään kuivalla lumella. Siklauksen jälkeen sukset kannattaa kuitenkin harjata pehmeällä metalliharjalla kiiltäviksi. Voimakas koneharjaus on myös hyvä. Tämä suksi ei sitten kestä kosteutta yhtään, koska sileä pohja imee kiinni heti. Joten lauhemmalle TÄYTYY olla eri sukset. Lyhyemmät painealueet, sama siklaus, ja siklauksen jälkeen kuviointi käsikuviointi laitteella. Itsellä skiroller. KUVIOINTI on pakollista jos haluat liukkaan suksen myös märälle lumelle. Minulla on aktiivi käytössä kolmet luikkarit joissa pidän eri kuvioita, lenkille vain valitaan oikea suksi. Kun voitelun harhavaikutus jää pois, opit pian huomaamaan suksen profiilin vaikutuksen kuhunkin keliin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pyöräpummi
Hiihdän kaudessa reilut 3000km eli lähes joka päivä. Tälle kaudelle 1000km on hiihdetty ja aina liukkaalla suksella, eikä suksen laittoon kulu aikaa.
Hyvä, että täällä on joku jolla on paljon kokemusta siklaamisesta.
Tällainen aloittelija voi kysellä neuvoja.
Luulen, että kuzminsikliä ei tarvita ollenkaan jos kuvioi. Kuzminin siklihän tekee pohjaan kuvion niin jos on kelinmukainen sikli niin sitten ei tarvitse kuviolaitetta ja jos on kuviolaite niin pärjää pelkällä terässiklillä. Vai kuinka.
Se, että työntääkö vai vetääkö ei taida olla ratkaisevaa. Tärkeää on saada hyvä jälki ilman aaltoja,
Minulla voitelupenkki anttaa hieman periksi ja sillon aaltoa on vaikea välttää. Vaikka en minä nyt usko, että se aalto paljon menoa hidastaa. Suora on tietenkin kaunista.
Jos tarvitsen siklejä teroittaa oikein viimeisen päälle niin ajattelin käyttää pikaluistinten teroituspenkkejä ja hiomakiviä. Vielä ei ole tarvinnut kun lattaviilalla on saanut siklin riittävän teräväksi. Siklien teroittaminenkaan ei kaipaa viilaa kummempaa välttämättä.
Kun siklauksessa hipoillaan niin sille saattaa käydä samoin kuin voitelulle. Ihmiset alkavat pitää sitä monimutkaisena, mitä se ei ole.
Pienellä harjoittelulla kaikki onnistuvat. Siklien teroittaminenkaan ei kaipaa viilaa kummempaa välttämättä.
Tämä siklaus ei ole mikään uusi juttu. 80-luvulla kun kiersin Kalevankierrosta niin siklasin aina sukseni terässiklillä ja sitten voitelin vahalla ja luisti todella hyvin. 11 vuotta meni kiertäessä. Silloin tuli hiihdeltyä sellainen tonni pikaluistelun ja maratonharjoittelun ohella.
Kun siirryin triathloniin niin unohdin koko siklauksen ja aloin hiottaa sukseni ja kikkailla voiteilla.
Tämä on paluuta juurille.
edit. En menisi kuitenkaan väittämään, että siklattu suksi pelaa paremmin kuin hiottu ja oikein voideltu. Vaivattomampaa siklaamalla on saada riittävän hyvin ja kuten sanoit, joskus loistavasti toimivat sukset. Muutaman tunnin työllä saa suksensa pelaamaan koko kaudeksi ja seuraava kautena taitaa pärjätä parin tunnin hommalla jos on parit luikkarit ja parit pertsat käytössä.
Rexiltä alkoi tänään ilmestymään uusia voiteluvideoita Youtubeen
Toivottavasti noista on hyötyä hiihtäville pyöräfoorumisteille.
^ Hyvät on ohjeet. Kyllä noilla pärjää.
Tuo fluorivoidepalan käyttöhän meni juuri niin kuin hannupulkkinen kertoi. Hankaus, korkitus ja harjaus. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jeesu
Uutta ainakin oli meikäläiselle se että siinä yhdessä pätkässä ei lirutettukaan sitä parafiiniä kuumalla raudalla pohjaan, vaan ainoastaan lämmitettiin palasta raudalla ja sitten pyyhkäistiin sitä pohjaan. Siinä ylemmässä vahauksessa tehtiin siten että ensimmäinen vaha tehtiin siten liruttamalla ja toinen kerta laappimalla. Miksi näin miksi sitä ensimmäistäkin vahausta ei tehty siten laappimalla? Onko siihen jokin erityinen syy, vai oliko siinä vain tarkoitus esitellä kaikki ne konstit joilla vaha levitellään?
Toista tekniikkaa käytetään erityisesti kovien vahojen levittämisessä (toimii pehmeilläkin). Esim. Grafiitti, vihreät. Nimikin taisi olla jotain "applying hard gliders"
Todellinen säästövinkki on, että pelkästään lämmittää raudalla pohjan ja sitten harjaa. Siellähän on vanhastaan parafiinia, joka näin saadaan tuoreistettua. Ymmärrettävästi voidevalmistajat eivät tämmöisiä ohjeita levittele :)
No ihan ymmärrettävästi ei tollasia vinkkejä voidefirmat jakele. Vanhat pitovoiteet voi myös siklata pohjasta pois, sulattaa kätevästi kattilassa ja valaa uudestaan purkkiin...
Siklasin tänään Salomon equipe 8 pertsat.
Jukopliuta, että olivat liukkaat. Pohjamateriaali näyttää olevan vähän pehmeämpi näissä kuin Rossareissä.
Poistin ensin hionnan tavallisella terässiklillä ja viimeistelin sitten Kuzminsiklillä.
Yhden pitkän suoran alamäen jälkeen minulla on merkki. Koskaan ei normaalilla lumikelillä ole sukset menneet näin pitkälle merkin ohi kuin nämä siklatut Salomonit.
Minä taas poistin vanhat liat ja voiteet silittämällä lilaa-voidetta (Start) ja pyyhkäisemällä ne heti märkänä pois. Loputkin sitten akryylisiklillä ja messinkiharjalla. Kelivoiteeksi raudalla levittäen sinisen ja vihreän sekoitusta (fluorittomia) ja perään siklaus ja harjaus. Eikun ladulle ja luisto oli täällä espoon -10 kelissä aivan surkea. Ei noi fluorittomat taida toimia täällä kun kosteus ei ole käytännössä koskaan alle 55 % mikä on fluorittomien luistovoiteiden oikea ilmankosteus. Fluorilliset taas on kalliimpia ja höyryt mietityttää eli en ole ostanut niitä. Olis tuo siklaus sitten varmaan kanssa mun kokeiltava kun niin sitä hehkutatte. Vihreä terva sen sijaan toi kyllä hyvän pidon, kun uutta pakkaslunta oli taas viime yönä tullut. Saako noita Kuzmineitä vain netistä tilaamalla? Jos haluaa päästä vähällä vaivalla, niin olisko siis se kylmimmän kelin sikli yksin riittävä? Minkälaisella viilalla sitä sitten terotetaan ja mitä ne viilat kustantaa?
ps. Puurun pp1 teline on mulle ollut pettymys. Pitkä suksi menee sen verran kauas jalkojen tukipisteistä, että voimakkaasti siklatessa tai harjatessa teline lähtee keikkaamaan, kun työstää suksen aivan viimeisiä peräosan senttejä. Melkoinen suunnitteluvirhe mielestäni.
Lattaviila.
Sikli. tai tällanen.
Kuzminsikliksi riittää 011- Täältä.
Sitten tarvitaan vielä messinki- tai rosteriharja sekä nailonharja tai nailonrotoharja.
Eka kertaa nyt työnsin siklillä enkä vetänyt niinkuin Kuzmin tekee. Minullakin on vähän rimpula teline ja sen sai tuettua niin, että pani suksen kannat seinää vasten kun työnsi. Vetämällä sitä ei oikein saa tuettua mitenkään ja jos teline liikkuu niin suksen pohjaan tulee helposti aaltoja.
Työntäessä tulee muistaa pitää sikli noin 45 asteen kulmassa sukseen ja tietenkin itsestä poispäin.
Noita terässiklejä tulee terottaa tuolla latalla aika usein. Muuten ei tule hyvää jälkeä.
Sehän tapahtuu niin, että sikliä hiotaan lattaa vasten kun se on tuettuna pöytään. Sikli pitää kääntää välillä niin, että molemmat päät tulevat itseä kohti vuorollaan. Ehkä viisi työntöä ja sitten käännös. Näin sikli säilyy suorana. Lattaviilan voi tietenkin kiinnittää myös lautaan päistään nauloilla. (kotkaamalla) Näin on vähän helpompaa tuo viilaaminen.
Hipompiakin keinoja täällä on esitetty, mutta kyllä se näinkin terottuu ihan hyvin ja siihen tulee riittävä purse.
Terässiklillä siklaamisen jälkeen sitten työnnetään tuolla kuzminilla viimeistely.
Sitten tehokas metalliharjakäsittely ja aika pitkään nailonharjalla. 5 minsaa per suksi. Tai rotolla kerran pari koko suksen mitta. (1/2 minuuttia)
Kiitos Hannu. Toi kuzmin-linkki taisi jäädä vielä väärin, kun ohjasi samalle sivulle kuin metallisikli-linkki.
No nyt on korjattu. Sorry! Pitäisi aina tarkistaa linkit.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kauris
Miksi siklaan
Voitelin ja testasin voiteita vuosia enemmän uteliaisuudesta kuin tarpeesta. Tietysti luisto kiinnostaa, kun hiihtää paljon ja joka kelillä. Joskus voitelu osui nappiin usein ei, näinhän se menee. Lopulta voitelu muuttui hyvin yksinkertaiseksi, kerros HF:ää, kuivalla LF tai fluoriton ja jäähdytys ja hyvä harjaus. Tulos samanlainen kuin kerrosvoitelulla. Siten tuli metalliharjaus, tuntui kuin luisto paranisi aina kun harjausta lisäsi. Ajattelin, että voidetta saa olla vain hajuksi ja suksen kuvion pitää olla täysin auki. Sitten aloin voidella vain toista suksea ja toisen vain harjasin kiiltäväksi. Merkkasin sukset siten, etten lenkillä voinut tietää kumpi on voideltu. Eihän niissä mitään eroa ollut. Kiinnostuin kuvioinnista ja kun etsin siitä tietoa törmäsin Ruotsissa käytävaan keskusteluun siklauksesta. Alkaa olla kolme vuotta sitten. Tilasin siklin ja siklasin toisen suksen. Se oli heti uskomattoman hyvä. Voiteisiin en ole sen jälkeen koskenut. Käsikuviointia käytän, koska sen vaikuttavuus luistoon on hyvä ja lisääntyy suorassa suhteessa kosteuteen.
Lopuksi lainaus hevoskuurin haastattelusta:
"Hyvälläkään voitelulla ei saa huonoista suksista hyviä, mutta hyvää suksea ei pysty pilaamaan voitelulla, kuvaavat Suomen hiihtomaajoukkueen huoltopäällikkö Stefan Storvall ja voitelupäällikkö Timo Suntela.
Nykypäivän suksien tärkein ominaisuus on suksen profiili. Eli se, miten suksen keskiosa monon kohdalta painuu erilaisilla keleillä lumen pintaan ja miten suksen liukupinnat välttävät kitkaa.
Pohjakuvioinnilla saadaan suksiin enemmän eroa kuin voitelulla."
MCA / hannupulkkinen, saisiko teiltä vielä vähän neuvoja siklauksesta kiinnostuneelle: Ymmärsinkö nyt oikein että on mahdollista siklailla ja kuvioida suksia ainakin kahdella tavalla ?
A) Terässikli + Kuzmin-sikli -> suora kuvio
B) Terässikli + kuviointilaite -> laitteesta riippuen useita eri kuvioita
Mietityttää, kun esim. Habrus-kuviointilaitteen saisi makkaramaasta vähän yli 50 eurolla ja kattavan setin 150 eurolla. Kuviointilaitteella kuvioi pohjat varmaankin huomattavasti useamman kerran kuin Kuzmin-siklillä?
Jos homma toimii, tulee siklattavaksi jatkossa perheen 6-7 suksiparia ja mietityttää mikä ratkaisu olisi järkevin.
No perskeleisson sentäs, kaikkea sitä oppii. Tuo siklaushan vaikuttaa aikalailla meikäläisen jutulta, kun ei voiteet osu kuin kerran kymmeneen vuoteen kohdalleen... Jos yligentlemannikin on todennut Kuzminin toimivaksi niin mitäpä tässä enää odottelemaan.
Minulla ei ole kokemusta kuvioinnista kuin vähän. Havukuvioita en ole koittanut.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JK71
Kuzminsikliä tehdään eri keleille, mutta luulen, että pakkaskeleillä (-1- 20) selviää yhdellä miinussiklillä.
Kuvioinnin merkitys tulee esiin vasta pluskeleillä vaikka 1 millin kuvio voi auttaa jo leudolla pakkasellakin, varsinkin jos hiihtää perstaa liippaladulla. Tosin merkitys kuntohiihdossa on marginaalinen paitsi pluskeleillä, jolloin on selkeää imutusta.
Aloittaisin terässiklillä ja 011- kuzminsiklillä. Jos sitten tulee märällä kelillä ongelmia niin ostaisin 2 millin kuviointiraudan. Kusminsikli tekee ohuen urakuvion pohjaan. Jossain tekstissään Kuzmin kehottaa tekemään siklillä lopuksi lyhyitä veroja sopivan kuvion aikaansaamiseksi.
Kuvioinnista
Uusi Kuzmin sikli tekee suoran urituksen, mutta kuviointina se on aika vaatimaton.
Minä olen teroittanut siklini aikaa sitten sileäksi, joten kuvioa sillä ei saa.
Olen kokeillut monia kuviointilaitteita, mutta kotimainen ski roller on jäänyt käyttöön. Tiedän tämän olevan käytössä useilla maajoukkueilla. Perus havukuvio on hyvä ja vähentää kitkaa aina kun lumessa on imua aiheuttavaa kosteutta. Myös pakkasella, jos kosteutta on. Kuivalla lumella kuviointi voi olla haitaksi, ainakin uudella lumella. Yleensä kuvioinnista on hyötyä luistolle.
Vanhalla pakkaslumella tosi pieni kuvio on ollut hyvä , ski roller rulla S20.
Aluksi ihmettelin mitä järkeä on ensin siklata suksi sileäksi ja sitten kuvioida, mutta kun katsoo kuvioitua suksea luupilla näkee suurimman osan pohjasta olevan edelleen sileä.
Pertsan suksessa kuviointi on vielä tärkeämpää, koska kaksi sileää pintaa vastakkain ei yleensä luista hyvin. Tämän vuoksi pertsan suksissa käytetään isompia kuvioita.
Täytyy vielä korostaa suksen profiilin merkitystä. Jos suksesi ei luista esim. märällä lumella, ei siitä saa luistavaa millään käsittelyllä. Kaikki yritykset voiteilla, kuvioilla, siklillä tulevat epäonnistumaan. On vain hankittava uudet sivakat. Ja toisinpäin, jos ne toimii märällä aika hyvin ne voivat olla kuvioituna tykkipari.
Itselläni on ollut se käsitys, että nämä kuviointilaitteet tekevät kuvion suksen voidekerrokseen. Lainaus Skirollerin nettisivulta: "Speedy kuviokoneet työstävät suksen pohjan voitelukerrokseen ohuen kuvion, joka lisää ilmavirran pyörteilyä suksen ja lumen välillä".Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MCA
Itse olen jo vuosia käyttänyt Tokon kuviointilaitetta, mutta ei sillä ainakaan pelkkään suksen pohjaan mitään kuviota saa. Kyllä siihen varmaan joku kone tarvitaan tai sitten tuo puhuttu kuviosikli.