Joo, saatte kertoa jos tiedätte miten tuon sartoriuksen saisi olemaan kunnolla. Rullalla saa helpotuksen parin päivän päähän, mutta hyi helvetti että se on järjettömän kauheaa puuhaa.
Printable View
Joo, saatte kertoa jos tiedätte miten tuon sartoriuksen saisi olemaan kunnolla. Rullalla saa helpotuksen parin päivän päähän, mutta hyi helvetti että se on järjettömän kauheaa puuhaa.
Ei liitty aiheeseen, mutta kramppaako kellään mulla ojentajat mäkitreeneissä tai pitkissä nousuissa? Mulla on ruvennut, etenkin oikea ilmoitteleen. Todella vistontuntuinen.
Käsien ojentajat? Joskus maastopyöräillessä ehkä, mutta ei samanlaista kramppia kuin jalkojen kanssa. Lisää reeniä vaan.
Jos maastopyöräillessä alkaa kädet kramppaamaan niin taitaa olla viimeinen hetki suunnistaa salille :)
Jotenkin oletan että mäkitreeniä tehdään tässä tapauksessa putkelta. Jos mahdut, tuo lantiota edemmäs jotta olet putkella "suoremmassa" asennossa. Paino vähenee käsiltä ja sitten kramppaa etureidet. Toinen kokeilun arvoinen juttu on keskittyä siihen, ettei purista kahvoja kuin aivan välttämättömissä tilanteissa. Rento tukipisteeseen nojaaminen riittää, jos ei ole erityistarvetta riuhtomiseen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti nopsako
Pitääpä keskittyä ajoasentoon. Jännä, että kyseessä on vahvempi käsi ja epäilen, että jerkun loppumisesta johtuu.
Terve!
Nyt on pakko lainata hyvää tietoa sisältänyttä topikkia kun oma ymmärrys ei riitä.
Olen aina ihmetellyt mun korkeata sykettä urheillessa. Saatan vetää tunnin-parin fillarilenkin nätisti 155-165:n sykkeellä ja tunnin juoksulenkki meni eilen 165-174 sykkeellä + viimeinen pari kilsaa 190-194 sykkeellä. Miten noin korkeet sykkeet on mahdollista mulle? Ikää on 40v., rasitusastma ja perinteinen 10km/tunti juoksukunto.
Miten löydän oikeat PK/VK-alueet? Pitääkö mennä testaamaan ne jonnekin vai voiko luottaa esim. johonkin "The triathlete's training bible"-kirjan sivun 55. taulukoihin? Sieltä löytyy rivi, jossa treshold on esim. 172-175, jolloin Zone2/endurance sykkeeksi tulisi 146-156?
Kyllähän suora testi on se absoluuttinen testimetelmä, jos haluaa tarkat tiedot omasta suorituskyvystä ja rajoista.
Jos asiaa haluaa selvittää valistunutta arvausta pidemmälle, varaa lähimmältä testausasemalta suora hapenottokyky- ja laktaattitesti. Siten selviää energia-aineenvaihduntasi toiminnasta paljon muutakin sykealueiden ja aerobisen/anaerobisen kynnyksen lisäksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Fabio
Jos valistunut arvaus riittää, juokse lähimmällä urheilukentällä Cooper-testi ja laske sykealueet maksimisykkeen perusteella. Viikon päästä testistä käy tikkaamassa vaikka jotain jyrkkää rinnettä ylös sauvojen kanssa, jolla varmennat sen saadun maksimisykkeen.
Itse 48v. ja 200 menee vieläkin rikki maksimisykkeissä pyörällä. Viimekesältä 6h 15min 166 keskisykkeellä. Korkea syke on ominaisuus..
Itsellä oli aina ennen korkeat sykkeet enkä edes junnuna koskaan sanonut oikeaa sykettä kun se oli 20 korkeampi kuin muilla samassa jääkiekkojoukkueessa. Siis vaikka esimerkiksi juoksutreeneissä muut ei pysyneet perässä. Nyt neljä vuotta sitten testissä ja rajat pyörällä 132/162. Siitä asti olen yrittänyt ajaa valtaosan PK alueella. Aluksi mentiin tosi hiljaa eikä tämä onnistunut metsässä ollenkaan. Nykyään sykkeet 20-30 pykälää alempana ja metsälenkkejäkin voin ajaa PK alueella. Eikös se niin taida olla, että jos aina ajaa kovaa niin sykkeetkin pysyy aina korkealla. Mutta treenaamalla kaikki voi parantaa tilannetta. Itse teen tätä treeniä jotta pystyn helpommin ajamaan pitkiä koko päivän maastolenkkejä ja ehkä jopa Offroad Finnmarks suunnitelmissa jos harjoitus tekee tehtävänsä. Vielä ollaan kyllä kaukana siitä. Nyt siis 40v ikää mutta pyöräilyvuosia vielä toivottavasti paljon edessä.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Olen 42v ja saan 200 rikki jos haluan. Suorassa laktaattitestissä jokunen vuosi sitten maksimit asettuivat muistaakseni lukemiin 206Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Fabio
Meneenkö tämä tosiaan näin? Pitäisikö nyt oikeasti alkaa ajamaan hiljaa myös metsässä... Sehän on aivan penaalista.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti peeppa
Apauttirallaa näin. Kävin eilen itse kolmannessa suorassa hapenotto- ja laktaattitestissä viimeisen vuoden sisään. Erot edellisiin testeihin kätteli harjoittelun sisältöjen ja tavoitteiden kanssa - kesällä on tullut tehtyä duunia painopisteisesti kymppitempon ajan parantamiseksi, ja siinä ohessa on vähän kisattukin. Osin harjoittelun painopiste on johtunut siitä, etten ole mielestäni päässyt määrällisesti aivan sille tasolle jolle olen halunnut, joten ne helpot kilometrit on leikkautuneet pois kun kuitenkin haluaa vähemmällä treenillä edes jotain harjoitusvaikutusta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti paaton
Hapenottokykyni on parhaalla tasolla ikinä. Sitä tuli testattua viime kuussa pariin otteeseen Cooper-testillä ja nyt suora testi osoitti saman. Kuitenkin kevään jälkeen aerobinen ja anaerobinen kynnyssyke (jotka ovat ensisijaisesti energia-aineenvaihdunnallisia määreitä) ovat laskeneet, koska olen harjoitellut painopisteisesti siellä anaerobisen kynnyksen päällä. Se ominaisuus kehittyy jota harjoitetaan, ja karrikoiden kynnyssykkeet etääntyvät siitä sykealueesta, jolla tehdään työtä. Toisin sanoen olen hienovirittänyt elimistöäni toimimaan "korkeaoktaanisella" hiilihydraattipolttoaineella korkeilla tehoilla 15 minuuttia kerrallaan. Kuitenkin paras kokonaissuorituskyky rakentuu korkealle aerobiselle kynnykselle, jotta sen alla voisi ylläpitää mahdollisimman korkeaa tehoa käyttäen polttoaineena pääasiassa rasvaa. Kun se vahva pohja on kunnossa, pääsee pidempään kovempaa ja sitä korkeaoktaanista säästyy korkeille tehoille.
Eli energia-aineenvaihdunnan toimintaa tehostaakseen pitäisi harjoitella paljon matalalla intensiteetillä. Hapenottokykyä tehostaakseen pitäisi harjoitella välillä kovilla tehoilla. Kaikki harjoittelu kehittää hengitys- ja verenkiertojärjestelmää, vaikutukset vaan painottuu vähän eri tavalla intensiteetistä riippuen. Hermolihasjärjestelmän toimintaa tehostaakseen pitäisi harjoitella lajinomaisesti, sille ominaisella tempolla ja teholla. Ja sitten pitäisi vielä tunnistaa omat heikkoudet suhteessa lajin haasteisiin, sillä niitä kehittämällä pääsee parhaaseen lajinomaiseen kokonaissuorituskykyyn.
Katselin tuossa vuoden syke keskiarvon. Oli se onneksi matalampi mitä luulin, eli 129.
Taidan tehdä jatkossa niin, että ajelen maantiellä niitä pk-lenkkiä ja vedän maastossa edelleen täyttä...
Mulla on näemmä sama ongelma ja olen lukemani perusteella tulkinnut ratkaisunkin oikein.. Eli pitäis malttaa ajaa matalalla sykkeellä = maantie.. Vielä kun sais itsensä innostumaan moisesta. Imatra mtb:ssä 30km lenkki, keskisyke 90% maksimista. Pohjan pitäis olla parempi jos meinaa joskus 60km selvitä. Mutta eihän mulla riitä elämä alkaa mitään periskuntoja rakentamaan. Pitäis olla talveksikin joku harraste jota harjoittaa pk-sykkeellä. Nyt hiihdän liian kovaa ja liian vähän ja ajan kelkalla liian kovaa. Jälkimmäisen saisi ehkä pidettyä mielenkiintoisena matalammallakin sykkeellä.
nih..
En ole kilpaillut enkä muutenkaan tarkemmin vertaillut muutosta, mutta on se nykyään kiva ajaa maastossa kun sykkeet pysyy alhaalla. Tai alempana kuin ennen. Eilinen tunnin lenkki 117/141 vaikkakin vain 12km/h mutta näillä sykkeillä pystyy keskittymään teknisissä kohdissa ajamiseen eikä vaan vedä tuurilla läpi. Sanoisin myös, että pelkkä maantie PK ei auta metsässä. Maantiellä muu kroppa jalkoja lukuunottamatta ei totu ja näin sykkeet nousee teknisissä paikoissa heti.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti paaton
Sent from my iPhone using Tapatalk
Ajamalla paljon on pakko ajaa hiljaa, muuten ei pysty. Paljon ajamalla myös kunto kehittyy, vaikka intensiteetti ei ole kova. Pitää siis ajaa paljon. Kovaa pääsee kun ajaa kovaa. Pitää siis polarisoida ja ajaa välillä kovaa, kunhan ei niin paljoa ettei pysty ajamaan paljoa eikä niinä päivinä kun ei pysty.
Itse ajan aika paljon ihan naurettavan hiljaa, ihan vaan koska oon laiska ja se on kivaa. Lenkit usein n. 115-125bpm. Sykkeet ei niin kiinnosta, mutta joskus muinoin 30 km/h pitkä maantielenkki (>100km) meni luokkaa 145-150 bpm. Tänä kesänä on aika vähän dataa yksin ajelusta, mutta noin 135bpm vie 33-34 km/h vauhtia.
Sykkeet on testattu joskus. Maksimi n. 185 nykyään ja testissä oli aerk 144 ja ank 167. Kauden aikana pääsen harvoin yli 182 bpm, mutta tuoreena saan esim. 10 km tempon päätteeksi tuon 185 bpm.
Helsinki Velotourilla vedin 36km/h ryhmän (36,3 km/h) parin kaverin kanssa. Keskisyke oli 142 bpm ja olosuhteet haastavahkot.
[QUOTE=paaton;2580581]Meneenkö tämä tosiaan näin? Pitäisikö nyt oikeasti alkaa ajamaan hiljaa myös metsässä... Sehän on aivan penaalista.[/QUO
MENEE. Järjestelmä rakennetaan PK1-PK2 tasolla. Sitä ei voi ohittaa. 5-10v se vie. Valitan.
Uskotaan uskotaan... Lupaan ajaa tästä lähin metsässä hitaamman kaverin kanssa. Yksinään mopo lähtee aina lapasesta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kp63
Maantielläkin yritän ajaa 120-140 sykkeillä ainakin siihen asti, kun se peruskunto loppuu ja syke alkaa nousemaan. Jossain 3-4h jälkeen mittari on alkanut näyttämään sellaisia lukemia, että käpy on palanut ja olen huidellut täysillä kotiin.
Maastopyöräily harrastus kuntoilu mielessä on aivan alussa. Ja kunto on todellakin tyydyttävä, niin miten harjoittelu kannattaa aloittaa. PK1 ja PK2 tähtäämälläkö..? Ajaminenhan on rapa kuntoisella suorastaan vönkimistä jos haluaa pitää tuolla alueella. 130-160 syke aluuella sitten voi ajella jo ilman että ns"hermot menee".
Kilometreja on alla jtn päälle 1000km ja ajan 3-4 kertaa vkossa n. 2h lenkkejä.
Että tuo mietityttää et kumpi parempi näin alussa ajaa vähän kovempaa kovemmalla sykkeellä vai vönkiä siellä PK1-2 alueella. Ja mikä olisi sopiva tunti määrä vkossa käyttää harrastuksen parissa? Ettei tulisi liikaa lepoa eikä myöskään liikaa ajettua..
-Kiitos-
Polarisoiden tietysti. Aja sillä viikon kolmannella tai neljännellä lenkillä vaikka mäkivetoja täysillä oksennukseen asti, jolloin ne muut hiljaa kiiruhtaen etenevät lenkit muuttuu rentouttaviksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jukes82
3-4krt viikossa n. 2h kerrallaan on hyvä rytmitys. Jos tekee sen yhden kovan harjoituksen, sen ei tarvitse kestää kuin tunnin. Ja siitä sen toisen tunnin voi siirtää vaikka viikonlopun pidemmän lenkin jatkoksi, joka kestää vähintään 2h. Taukoja saa ja kannattaa pitää pidemmillä lenkeillä.
Hommaa suuntaa-antava mittari palautumista varten. Itse käytän stravan fittness&freshness käppyröitä, koska en harrasta juurikaan muuta liikuntaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jukes82
Kyllä itselleni ainakin tulee kummasti motivaatiota, kun nään suoraa palautetta käppyröiden kautta kunnon kehittymisestä.
Sopiva tuntimäärä tosin määräytyy aika selkeästi kotona tulevasta palautteesta. Jos sohvalla joutuu laittamaan earit korvaan, niin tällä viikolla on pyöräilty liikaa.
Minä juurikin keksin loistavan tavan tähän.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti CamoN
Ajelen viikolla pk lenkit hivenen hitaamman kaverin kanssa, ja viikonloppuna sitten tunnin cyclo rykäisy tajunnan hämärtymiseen asti.
Edit: Jaa, eli tuota viimeistä tapaahan olen käyttänyt koko kesän. Sekö ei olekkaan täysin väärä? Lähes aina olen ajanut sen n.3h pk sykkeillä ja viimeinen tunti täysiä.
Vaikuttavuutta voisi tulla lisää sillä, että tuon viimeisen tunnin menee välillä täysiä, välillä eri mittaisia ja tehoisia intervalleja tehden. Keho tykkää vaihtelusta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti paaton
Sent from my iPhone using Tapatalk
No joo, noinhan se yleensä menee. Kun sen 3h lenkin jälkeen vetää ylämäen täyttä, niin pakkohan sen jälkeen on vähän huilata.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kommuutteri
Tosin tätä voisi varmaankin tehdä suunnitellustikkin. Tässä muuten stravan segmentit toimivat hyvin. Mitään muuta käyttöä en noille olekkaan oikein keksinyt.
Esimerkiksi Vastarannalla oli sellainen maratonkisasimulaatiotreeni että ensin vedetään pitkää peekoolla ja loppuun kovia vetoja esim mäkeen jotain 7kpl. Itse en ole tuollaista koskaan kokeillut mutta ehkä siksi ei ole kulkenutkaan yhtä hyvin:D.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti paaton
Talvi tulee ja pohjaa pitää tehdä, suhteellisen kovalla teholla, eikä se mene pilalle vaikka hiukkasen kiihdyttää:
http://www.trainingscience.net/?page_id=576
Kaikkeä yleistä höttöä, jaksottelutavat, jotkut kestää tehoja enempi kuin toiset (voiko olla?)...
http://home.trainingpeaks.com/articl...att-fitzgerald
Täydellinen ohje juoman määrään, one size fits all, viimeinkin:
http://www.runnersworld.com/sweat-sc...ontinuing-saga
http://triathlete-europe.competitor....dration-advice
---eikä edes flametusta
Aikalailla konemainen käsitys ihmisen elimistöstä tuon artikkelin pohjana. Paljon joko/tai -olettamuksia, mutta tietysti tilastollisesta näkökulmasta asian käsittely siihen tyyliin on ihan perusteltua.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti buhvalo
Paljon ja hiljaa on melko "turvallinen" harjoitusmalli, koska ei ylirasitu tai riko paikkojaan niin helposti ja maaraa voi tehda ihan sikana. Tosin sita maaraa pitaa tehdakin ihan sikana kun mennaan hissukseen.
Ja noihin ylempiin. Joskus kannattaa myos kokeilla ajaa ensimmainen tunti kovaa ja siihen pari tuntia hissua paalle.