Hyvin kiteytetty. Onneksi eivä osaa vielä kirjoittaa foorumille.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Markku Liitiä
Hyvin kiteytetty. Onneksi eivä osaa vielä kirjoittaa foorumille.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Markku Liitiä
Kerran olen todistanut kun rottweiler ottaa tempospurttia fillarikaverin perässä. Taisi olla nuorelle koiralle kiva leikki(?)... mutta kuitenkin hurjan näköistä. Itse en ehtinyt mukaan leikkiin ja ei ollut minusta muutenkaan kiinnostunut. Kun vähän komensi niin palasi kotipihalleen... Niin, jonkun reaktion fillaristi niihin aiheuttaa. Itsellä on ollut monta koiraa.
Eräs sukulaisnainen oli pöyristynyt kun nuoriso ajaa hänen tonttiansa sivuavaa julkista ajoväylää pyörillä kovaa vauhtia ja hänen rakkaat koiransa triggeröityvät siitä takaa-ajoon. Hän edellyttää siis että ympäröivän todellisuuden tulisi mukautua hänen älyttömien luontokappaleiden vietteihin. Ilmoitin että koirat tulisi olla kiinni/aidattuja, jolloin suuttui. Tämmösten tyyppien elikot tulisi täyttää ja ruuvata skeittilautaan, niin voisi vetää narulla perässä ja jatkaa koiraharrastustaan muita haittaamatta. Olen Kyösti Pöystin kanssa samoilla linjoilla.
https://youtu.be/aTLiAEHARDI
Tämä väliipitämättömyys koirien kiinnipitoa kohtaan menee mielestäni yksiin yleistyvän ja yleisen egoistisen maailmankatsomuksen kanssa. Jokainen toimii miten haluaa ja miettimättä aiheuttaako toiminta mahdollisesti haittaa tai vaaraa muille. Ja toimintaa selitettään edellä kuvatulla tavalla. Tällainen ihminen ei ymmärrä tekojensa mahdollisia seurauksia ennenkuin saa maistaa omaa lääkettään; tässä tapauksessa vapaana kulkevan koiran hyökkäyksen.
Aiheesta käytiin, ei niin ystävällissävyinen sananvaihto taannoin helsinkiläisessä metsässä. Minun kuulemma pitäisi opetella tuntemaan ja tunnistamaan koirien eleitä, jotta osaan toimia kohdatessani irrallaan kulkevan koiran. Joskus tuntuu, että sillä fillarin pumpulla voisi livauttaa muutakin kuin hyökkäävää koiraa.
Arvatkaas, miksi Lohjalla on rottiskallio...;(
Juuri näin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti H. Moilanen
Kesäkuussa olimme ison lapsilauman kanssa jäätelöllä Mellstenin rannassa (espoo/haukilahti). Hajaannuimme rantaan nauttimaan jäätelöitä ja muuten vaan olemaan. Hetken päästä paikalle saapui yksinäinen koira. Katselin koiraa ja katselin omistajaa. Ei näkynyt sillä 100 m säteellä, mikä siinä oli. Koira juoksenteli ihan vapaasti joka paikkaan, lapsia lähelle ja pois. Omistajakin saapui paikalle. Ystävällisesti pyysin laittamaan narun jatkoksi (= kiinni hihnaan). Omistaja heti tietty että kiltti koira ei tee pahaa. Koska alustus oli ollut niin kova eli koira juoksennellut täysin vapaasti isolla alueella ilman omistajaa niin minä sitten kimpaannuin ja totesin, että ei paljoo kiinnosta onko kiltti jne. Omistaja sai tästä sit raivarit. Ei tietenkään kytkenyt koiraa. Sitä sitten piti vähän seurata minne menee. Ja poislähdön jälkeen vasta tajusin, että sinne rannalle on koirilta pääsy kielletty, luvallinen paikka siinä aika lähellä. Toiset vaan on ..lkkuja.
Itteäni korpeaa, tai inhoan/vihaan, hatuttaa
- vastuuttomat autoilijat
- vastuuttomat koiranulkoiluttajat
- vastuuttomat tupakoitsijat
Mutta enhän ole itsekään puhdas pulmunen.
Huono rapsa, koira ei käyny kiinni ja ei ollu pyörää mukana.:)
Liittynee koiraan, en tiiä. Miksi?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Fjälle
Liittyy... poliisin kautta hoidettiin.
Ei ollut koulutettu, omistajakaan...
Yksi asia on selvä. Koira on "syytön". Syytetään sen ohjaajaa kouluttamattomuudesta tai siitä, että ei pidä kytkettynä. Koira toimii vaistojensa ja koulutuksensa ohjaamana. Koiraa on epäreilua "vetää turpaan" - toki itsepuolustus täytyy olla sallittua. Jos joku ansaitsee fyysisen palautteen (vaikka sekin on kiellettyä) niin antaa sen kyseisen luontokappaleen omistajalle, joka a) sallii sen vapaana seurata vaistojaan tai b) ei kytkettynäkään hallitse koiraansa.
Tykkään koirista ja tulen niiden kanssa yleensä hyvin juttuun. Harvoin olen mitään koiraa pelännyt, mutta fillarin selässä niin on käynyt useamman kerran.
Kerran lähti koira maalaistalon pihasta perään, kun olin intin fillarilla matkalla leiripaikastamme kasarmille. Koira ampaisi perääni maantielle erittäin vihaisena, hampaat irvessä haukkuen ja näykki lähes joka polkaisulla housunlahjettani. Kaiken lisäksi se seurasi varmaan kilometrin mukanani, kauas kotitalostaan. Selässäni oli rynnäkkökivääri, onneksi pelkillä paukkupanoksilla, olisi saattanut muuten koiran käydä kalpaten, sen verran ikävältä tilanne tuntui, ja pelko tarjosi hyvän adrenaliiniannoksen. Tämä tapahtui Suomessa, etelä-Pohjanmaalla.
Etelä-Ranskassa on tullut myös jonkin verran pyöräiltyä, ja siellä tuntuu olevan koiria pihavahteina todella paljon. Aika hyvän säikäyksen siitäkin aina saa, kun iso vahtikoira ampaisee pihan halki täyttä vauhtia kohti, hampaat irvessä, ja hyppää sen, minkä kintuistaan jaksaa kohti tien vieressä olevaa raja-aitaa. Olimme mm. kerran n. viikon pyöräretkellä puolisoni kanssa Biskajan rannasta Välimeren rantaan Ranskan poikki, ja näitä hyökkäyksiä mahtui sille matkalle melkoinen määrä. Sama määrä tuli puolisolta spontaaneja kauhunkiljahduksia. Minä siinä rauhoittelin, että ei ne aidan läpi tule. Kunnes yksi tuli, ja kovaa. Puoliso oli jo siinä vaiheessa helteessä polkemisesta aivan puhki ja rullaili peesissä perässäni jupisten, miten minun pitää aina keksiä epäinhimillisen pitkiä päivätaipaleita. Mutta kun vahtikoira tuli aidan läpi, peesaaja lähti kuin Ranskan ympäriajon loppukiriin, vauhti kiihtyi sekunnissa maksimiinsa. Yritin siinä, että ole vain niin kuin et huomaisikaan koko otusta, mutta ei ollut vaikutusta, tosin koira valitsi sitten helpomman maalin, eli minut, kun olin jäänyt peränpitäjäksi. Ei lopulta käynyt kiinni mihinkään, mutta pelotti aivan hitosti.
Kun oikeasti tosiaankin olen koiraihminen, ja yleensä aina ymmärrän niitä hyvin, pärjään niiden kanssa hyvin, tykkään niistä enkä pelkää niitä, mutta silti olen pyörän selässä meinannut saada monta paskahalvausta vihaisista rakeista, niin aika turha on tulla kenenkään sanomaan, että ei niistä mitään haittaa ole. Vihaisena täysillä kohti tuleva koira ei ole kenenkään mielestä kiva, ja voin uskoa, että koiria aristelevalle ihmiselle sellainen on aivan hirveä.
Teitkö ilmoitusta mihinkään?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
En. Olis kyllä pitänyt jäädä keskustelemaan asiasta, mutten halunnut jäädä pidemmäksi aikaa sen koiran puruleluksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Halloo halloo
Tilannehan oli siis sellainen, että ajelin sitä IKEA-Pirttimäki -ulkoilureittiä ja huomasin yksinäisen koiran seisovan tiellä. Se lähti juoksemaan rähisten vastaan ja vasta sitten huomasin kaksi ämmää pusikossa n.30 metrin päässä ilmeisesti marjoja poimimassa. Huusin vihaisena "koirat kiinni saatana". Jotain ne ämmät mussutti, en saanut selvää mitä. Koira otti muutaman askeleen kohti heitä. Itse olin koko ajan liikkeessä. Sitten kun olin päässyt jonkin matkan päähän koira juoksi perääni ja haukkasi pohkeesta, huusin ämmille "SEHÄN PUREE!" ja vastasivat jotain "se lähti seuraamaan sua" ym. No enpä huomannutkaan. Kauhuissani jatkoin vertavuotavana matkaa ja huusin vielä taaksepäin muistaakseni "vitun hölmöt, kouluttakaa se koira"
Minäkin jouduin tänä kesänä koiran puremaksi fillarireissulla, tosin tilanteessa olin jalkamiehenä. Mussalossa kahvilan edustalla isokokoinen koira hyökkäsi sen kummemmin varoittamatta ja puri selkään kunnolla. Onneksi oli narussa ja pääsin kantaman ulkopuolelle, että ei päässyt puremaan enempää.
Kahvilassa selvisi, että en ollut ensimmäinen jota koira puri. Joku oli sitten vienyt koiran tilanteen jälkeen siitä pois. Itselleni ei koiran omistussuhteet tilanteen jälkeen selvinneet. En oikein tilanteessa kyennyt niitä selvittelemään, kun purema-alue oli aika kipeä ja piti selvitellä noita omien rokotusten voimassaoloja yms. Muistoksi jäi sitten hurtan hampaan muotoiset arvet selkään.
Minä soittaisin välittömästi poliisille, jos koira puree. Tai no, ehkä ottaisin ensin koiranomistajasta ja koirasta kuvat.
No pelkkä soitto ei sinällään riitä, vaan joudut tekemään rikosilmoituksen, jotta saat asian eteenpäin. Mutta kannattaa tehdä ehdottomasti tuollaisessa purematapauksessa tai jos esim. sama koira toistuvasti vapaana ja aiheuttaa varaa. Poliisi hoitelee sitten asiaa eteenpäin ja lopputuloksena luultavasti sitten omistajalle sakkoja tai vakavissa tapauksissa jopa päädytään koiran lopettamiseen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Halloo halloo
Saa olla aika kylmähermoinen tyyppi, jos alkaa kaivaa älypuhelinta esiin ja kuvaamaan, kun koira on kiinni koivessa! Sitten kinkkaa hauveli säärestä riippuen omistajan luo ja pyytää tulemaan kimppakuvaan. :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Halloo halloo
Jos ei liiku niin pureeko se enää lisää vs jos yrittää repiä jalkaa irti niin innostuu puremaan lisää? Voisko uhkaavaa koiraa käskyttää "Istu" "maahan" "kotiin" tms?
En väitä kaikkien koirien (saati noiden puremaan yltyneiden) käytöstä tuntevani. Juokseminen, fillari, nopea liike on tyypillisesti se takaa-ajo-refleksin (ja ehkä siihen liittyen puremisen) laukaiseva tekijä. Uskon, että monessa tapauksessa pysähtyminen ja vaikka se koiran käskyttäminen riittäisi rauhoittamaan tilanteen. Kuinka moni sitten haluaa moista pysähtyä yrittämään onkin toinen juttu. Itse teen noin jos moinen tilanne kohdalle tulee. Tämä siis liittyy juoksemiseen ja pyöräilyyn. Jos koira käy ohi kävelevän ihmisen kimppuun provosoimatta, on tuolla korvien välissä vikaa ja sille on ikävä kyllä ainoastaan yksi oikea hoitomuoto.
Minä taas uskon, että tuollaisten koirien kiinnipito rauhoittaisi -jopa ehkäisisi- tilanteen paremmin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Niin mä oon yleensä maastossa hitaassa vauhdissa pysähtyny, tiellä taas en. Paras oli kun olin luistelee ja sama koira kun usein ennenki lähteny pihasta jäille juoksi suoraan heikkoon kohtaan ja jouduin pelastamaan tämän painavahkon koiran sieltä avannosta.
Heh, kuten edellä kerroin, kolmesti toimin koiraa vastaan pysähtymällä kuten tuossa yllä kuvasit. Ei auta, heti puree kun vaan ylettyy.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Muutama vuosi aiemmin oli muuten hieno ajaa talviyössä läskillä siirtymää yöpymisreppu selässä kun peltoaukealla vastaan juoksee 5-7 koiraa, joilla pään korkeus on pyöräilijän kanssa samaa luokkaa. Viimeinen taisi kääntyä ja luovuttaa vasta parin tempokilometrin jälkeen.
Kuinka saahaan kuriiin nää kaikkia metsässä liikkuvia kiusaavat Hirrvikärpäset? Kohta niitä on tsiljuunia liikkeellä...
Entäs ne taksisuharit jotka ajaa yli kaikista niiistä joihin bussikuski ei osu...?
Mitäs niille tehään, minne niiiten osaamattomudesta voi valittaa?
Oikeesti.
Mulle iski kintttuun yksi kylän tutuista koirista kii. arvet on ja pysyy.
No.
Opetetettiin se sit olemaan tekemättä moista¨enää - 10min homma.
Positiivisen palautteen kautta yhden iltapäivän duuni.
Aivan, aivan. Koiran puruleluksi joutuminen on elämään kuuluva epämukavuus jonka sattuessa pitää olla kiitollinen ettei jäänyt dosän alle.
Koiran kakastakaan ei ole haittaa, koska jöötiin astuttua mielen valtaa kiitollisuus ettei astunut terävään lasiin, merisiiliin tai jalkaväkimiinaan.
Tää keskustelu olisi tarpeeton jos koiranomistajat toimisivat niin kuin heidän pitäisi, eli pitäisivät koiransa kiinni.
Oikeesti.
Hyvä ketju. Paljon tunteita ja draamaa :)
Olin viime kesänä pyöräilemässä Tampereen kaupin rantoja. Jossain kohtaa rantapolkua edestä päin alkoi juoksemaan vastaan hirveällä räksytyksellä musta, todennäköisesti suursnautseri. Olin huomaamatta selkeästi tullut koiran reviirille, jonka omistaja huuteli jostain kaukaa vihaisesti koiraa luokseni.
Koira tukki polun, joten pysähdyin arvioimaan tilannetta.
Entisenä (ongelma)koiran omistajana tunnistin, että koira oli osin peloissaan ja jos selän olisi kääntänyt, olisi tullut osumaa nilkkaan. Itsellä ei olisi tullut mieleenkään pitää omaa koiraani vapaana, jos se ei ole sallittua, riippumatta siitä, kuinka hyvin se on koulutettu. Laki on laki. Tuntuukin siltä (yleistäen), että riittävän moni koiraihminen ei harrasta pyöräilyä...
Noh, takaisin tilanteeseen. Nousin mahdollisimman suorassa (koira pitää eteenpäin nojautuvia asentoja mahdollisesti hyökkäävinä eleinä, varsinkin, jos on kiihtyneessä tilassa) pois satulasta ja asetin pyörän itseni ja koiran väliin. Annoin koiralle rauhoittavia eleitä, käänsin sille vähän kylkeä ja haukottelin sekä lipaisin huulia pari kertaa.
Koira siitä jo vähän rauhoittukin, mutta olin itse vähän liian kärsimätön ja kun hyppäsin satulaan takaisin, otin muutaman rauhallisen polkaisun, olivat koiran vietit vielä sitä luokkaa, että pari näykkäisyä tuli takarenkaaseen (Jumbo Jim kesti puraisut hyvin)... Siitä sitten hyvin hissukseen, pienen haukun saattelemana palasin takaisin ja vaihdoin reittiä. Koira jäi matkasta reilun sadan metrin jälkeen.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Jokaisen pyörilijän kannattaisi lukea kirja: Rauhoittavat signaalit (Turid, Rugaas), ainakin itse koen, että on ollut hyvinkin hyödyllinen monessa tilanteessa, joissa koira on ollut hiilenä. Itse pystyy lukemaan koiraa paljon paremmin ja tarvittaessa purkamaan ikävästi eskaloituneen tilanteen.
Eli ihmisten tulisi oppia pelaamaan koirien säännöillä? Jännä ajatus.
En tainnut niin sanoa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kyytimies
Kenenkään ei tarvitse tietää minkään koirarodun tai yksilön ominaispiirteistä tai käyttäyttymisestä mitään. Ja kuten Kyytimies totesi, niin "Tää keskustelu olisi tarpeeton jos koiranomistajat toimisivat niin kuin heidän pitäisi, eli pitäisivät koiransa kiinni."
Kyllä ja jos maailma olisi täydellinen, ei olisi nälänhätää ja köyhyyttä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PTM
Niin ei kuitenkaan ole.
En väitä tai sano, että kenenkään olisi pakko tai pitäisi ymmärtää koiran mielen toiminnasta yhtään mitään. Ei tietenkään. Reaalimaailmassa fakta kuitenkin on, että jos pyöräilee paljon, tulee niitä vastuuttomia koiranulkoiluttajia vastaan, tällöin olen kokenut suureksi avuksi, että ymmärtää koiran käyttäytymistä. Eipä ole tullut puremia nilkkoihin.
Toki, ainahan sitä konflikteja saa aikaan, vaikka täällä foorumilla, jos haluaa :) Se taitaa olla ihan asenteesta kiinni.
No kyllä ne konfliktit on tulleet ihan tuolla reaalimaailmassa, jonka tuloksena pari puremaa ja kerran sitten vielä nilkan murtuma höystettynä parilla kylkiluulla. Ja noissa tilanteissa ei olisi auttanut, vaikka olisi tiennyt mitä tahansa koiran käyttäytymisestä.
Harmi kuulla! Espanjassa pyöräillessä on itsellä tullut pahimmat tilanteet vastaan, siellä kun tuntuu olevan varsinkin syrjäseuduilla melko huono koirakulttuuri.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PTM