Eilen lenkillä kaatuu kaatuu kaatuu, siis ku hidastetussa filmissä.
Printable View
Eilen lenkillä kaatuu kaatuu kaatuu, siis ku hidastetussa filmissä.
Juhannussaunasta paluumatkalla päätin taluttaa pyörää, koska en tuntenut itseäni ajokuntoiseksi. Soraylämäessä kompastuin polkimeen, horjahdin pyörän suuntaan. Siitä aimoloikka pyörän yli ja hallittu alastulo kierähtämällä. Kukaan ei onneksi nähnyt. Juomat ja pyörä säilyi ehjänä. Kuski paikattiin laastareilla.
No eilen "vähän" ahtaassa mutkassa joku puolen pään kokoinen kivi nuljautti sen verran, että lakosin polvi edellä mättääseen. Mätäs olikin tosin aika hyvin sammaloitunut isompi kivi. Hetken vähän jomotti polvea.
Tiistaina 18.6 Oulussa kelvillä koiranulkoiluttajan kanssa törmäys. Aivotärähdys ja 2 yötä OYS:issä ja nyt rikoksesta epäiltynä...
Hyvä kypärä pelasti todennäköisesti mustan auton kyydistä, ostan tilalle samanlaisen uuden.
Lukkopolkimen toinen puoli oli mystisesti löystynyt. Se aiheutti viime lauvvantaina sellaisen semikaatumisen kun jalka irtosi polkimelta väärässä paikassa.
Tänää aamupäivällä vetäsin kylelleen juurakossa ja ihan oma moka oli. Oispa joskus mukava nähhä miltä se oma pannuttaminen näyttää ja se ilme varsinkin :D
Eilen ekaa kertaa lenkillä pari viikkoa sitten tapahtuneen kaatumisen jälkeen...4km. pääsin ja vedin tästä turvalleen.. :)
http://i2.aijaa.com/t/00134/12653335.t.jpg
Vanha ei vaan osaa.. :(
tiistaina ekaa kertaa vähään aikaa fläteillä maastossa, paloheinän kallioilla lenneltiin, onneksi laitoin polvarit päälle!
Eilen illlallla yritin ajaa cyclolla sellasen 10-15 senttiä syvän mutakuopan läpi. Rengas meni vinoon ja ukko kuraan hekottelemaan...
Äsken tutkin onko puolukat kypsiä ja toisen kerran jäin lampusta kiinni pajuun ja siitä ojaan. Molemmissa keisseissä olis ardentti, 29 tai läskipyörä pelastanu mut sviddu ku ei oo mitään noista
Sunnuntain HePo-lenkillä.
Ei kai mitenkään epätyypillinen tyhmä ja tarpeeton tilanne tällaisessa ei-professionaalissa ryhmäajossa: ajetaan hiljaa loivaan ylämäkeen, välit lyhenevät, edessä vauhti hidastuu ilman merkkiä ennen tienristeystä navigoinnin tai muun syyn takia, joku ehkä jarruttaa, seuraavakin ehkä jarruttaa, sitä seuraava tekee äkillisen väistöliikkeen ja sitä seuraavana ehkä hieman nukkunut vetää Mustan Pekan eli yrittää väistää edessäajavan takapyörää mutta törmää siihen kuitenkin, panikoituu, unohtaa ettei pyörä enää ole sitä pystyssä pitävässä liikkeessä, havahtuu siihen että painopiste on hölmössä väistöliikkeessä tai sen vastaliikkeessä jo siirtynyt peruuttamattomasti toiselle kyljelle eikä saa ajoissaklossia irti koska jalka on väärässä asennossa ja aivot eivät ole ehtineet antaa käskyä jalkautua...
Edessä sitten kuullaan huuto ja kolinaa sekä ihmetellään tapahtunutta ja kun saadaan tieto ettei pahemmin ole käynyt, jatketaan matkaa. Mikä onkin ihan okei.
Koska olen täydellinen tai vähän jopa parempi, niin minähän en kaadu, mutta joskus käy niin, että tuo maa ikäänkuin heilahtaa 90 astetta ilmestyen kylkeen kiinni.
Niin kävi taas muutama päivä takaperin, kun sepelimatolla nousin mäkeä ja jostain kumman syystä eturengas lipsui niin, että kulkusuunta vaihtui noin 45 astetta, eikä siinä vielä mitään, mutta kun korjaava ohjausliike sai etupyörän kaivautumaan kylkiedellä sepelimattoon ja takapyörä alkoi kaivamaan paikoilleen monttua, tässä kohtaa se maa jotenkin heilahti ja ilmestyi alamäkeen osoittaneen kylkeni viereen, josta pienen hämmästelyn jälkeen käänsin maan oikeaan suuntaan ja matka jatkui taas.
Pitäisi kieltää tuo maan yllättävä siirtyminen.
Joku oli astellut kulkusuuntaan nähden diagonaalisen ja märän juuren keskelle polkua. Hänen ja Bont 29-2:n syytä oli horisontin kääntyminen vertikaaliseksi.
Mulla heilahti eilen maastonojakki keulimalla ihan ympäri. Itse pysyin kutakuinkin horisontin tasalla ja ehdin poistua oikealle sivulle ennen kuperkeikkaa, siitä hiukka ihottumaa polven alle.
Sen siitä saa kun ei odota CX-reitin merkkauksen valmistumista ja luulee pääsevänsä väärästä kohdasta ajamalla ylös...
Tänään Puijolla kahdesti. Toisessa oikea käsi puristi alamäessä jotakin muuta, kuin ohjaustankoa. Ote oli livennyt tangosta, mutta enpä huomannut sitä, kuin vasta kaatuessa. Toinen oli puhdas OTB. Eturengas jumittui vähän kohollaan olevaan juureen ja lensin erittäin suoraan suoraan turvalleni. Kättä en onneksi alleni ehtinyt saada. Ja naamakin upposi turpeeseen. Tuuria oli.
Ylämäessä märälle juurakolle parhaat renkaat suddas tyhjää, ukko nurin ja polvi pamahti stemmiin. Äkkiä ylös, tutkimaan onko koiran paskaa, näkiks kukaan? Perkele että sattu.
Toisen kiinnitysruuvinsa pudottanut klossi pyörii vapautensa tunnossa ainokaisen kiinnityskohtansa ympäri.
Polkijan yhteys kulkuneuvoonsa säilyy vastakkaisista yrityksistä huolimatta.
Noloa ja kivuliasta juurakkopolulla pysähdyttäessä.
Eilen pysähdyin kelvin viereen nurmikolle. No klossi oli löystynyt ja jalka ei irronnutkaan odotetusti joten kyljellään käytiin.
Eilen pysähdyin liikennevaloihin ja kaaduin pysähdyksissä juuri päinvastaiseen suuntaan ku polkimista irti oleva jalka. Vähän hävetti.
Sietää havetäkkin, itse kaaduin eilisellä yhteislenkillä eteenpäin alamäessä eturenkaan lopetettua pyörimisen äkillisesti, ilmeisesti sen kivenkolon ansiosta.
Viime sunnuntaina saimme kaverini kanssa kaksistaan kolarin aikaan, kun hän ajoi suoraan päin, vaikka näytin ja sanoin, että seuraavasta risteyksestä käännytään vasemmalle. Kyynärvarteni murtui ja cycloX meni pajalle korjaukseen ...
Ei nyt kuulu ihan tähän, mutta sydämmen lyöntitiheys nousi hetkellisesti kun ruuvi oli irronnut klossista ja se kääntyi kengän mukana lähestyttäessä suojatietä. Paniikissa aloin irrottamaan toista jalkaa kun vauhti oli jo pysähdyksissä. Huomasin, että koko letka oli pysähdyksissä mun takia ja seison puoliksi tiellä. Moikkasin kohteliaalle autoilijalle ja nilkutin tien yli. Läheltä piti.
Sent from my iPad using Tapatalk HD
KUkaan ei ole vielä tainnut aloittaa uutta "1000 kertaa tangon yli" -ketjua?
Tänään, ei tosin kuski pyörän päällä vaan pyörä kuskin päällä. Sipoonkorvessa kalkkiruukin märkiä puuportaita pyörä olalla varovasti laskeutuessa lähti popot alta ja muutama porrasväli lasketeltiin pyllymäkeä. Pyörä oli kolistellut menemään jo edeltä portaiden mutkaan pötkölleen odottelemaan.
Jonkun matkaa edellä kulkenut nainen katsoi taakseen ja otti jo huolestuneen näköisenä pari askelta takaisinpäin, joten nostin peukun ylös että eipä tässä hätää vaikka kankkuihin sattuikin niin hlevetisti.
No saihan siitä sitten kerättyä itsensä, ja kun pyöräkään ei saanut vaurioita niin matka jatkui.
Yritin vahtia poikani menoa jolloin ei huomannut kiveä johon poljin jäi kiinni. Tästä seurasi nivusen ja stemmin kivulias kohtaaminen jota jatkui muutama metri joka päätyi tyylikkäästi OTB:hen.
Perustakaas liito-oravat se tonniketju, vai pitääkö mun uhrautua... :]
Eilen yritin laskeutua ojan pohjalle savista mönkkärinuraa. Vaatteethan siinä meni pesuun.