Printable View
Kuten minä, ja välillä piti taluttaa. Ei helvata kammottavan liukasta kääk!!! Tampereen puolella sentään vähän yritystä, mutta jouduin pari kertaa taas taluttaan ja mikäs siinä kun aikaa oli. Meni 13km matkaan tunti ja 20 minuuttia. No ei olisi tullu muuten ajeltuakaan jos tänne "työpaikalle" ei olisi tarvinnu tulla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti izmo
Yksi järkyttävimmistä pyöräilyrupeamista hetkeen. Takas tulen osan autotietä. Kohtahan tässä pääseekin jo takas lähteen....
Luin ensin, että 13km matkaan meni 20 minuuttia ja tuumin, että onhan se kisu vielä vauhdeissaan...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tempokisu
Joo ei haitannut. Tai no myönnetään että vedin lopuksi Loukonlahdessa sivutiellä lipat. Ehdin todeta vaan että nyt on muuten tulossa kunnon muhkurajäärata alamäessä, hiljentää hieman vauhtia mutta jäämutka muhkuroilla ja läskin nastat ei oo vielä täydellinen yhdistelmä. Todellinen syy - väärä tilannenopeus.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti izmo
Pyhäjärven kierros tarjosi kyllä hyvän kattauksen erilaisia keliosuhteita jotka saattoivat vaihdella hetkessä. Pääosin sai paahtaa hyvää vauhtia, hetkittäin epilässä/raholassa, hatanpäällä ja tosiaan loukonlahdessa tuli ikävää pohjaa. Mutta toi olisi kuitenkin juurakkoa vastaava pohja eli kävi polkutreenistä. Tasainen peilijää ei mua haittaa.
Espoossa ja Granissa oli hyvässä kunnossa kelvit. Suurin osa oli aurattu ja pohjalle oli jäänyt ohut jääpolanne. Täysin ISP -yhteensopiva keli, muillakin renkailla näkyivät hyvin pärjäävän.
Siellä missä oli ylenmäärin viskelty hiekkaa tai aurinko pehmittänyt etelärinteissä, oli jonkin verran kiemurtelujälkiä, etenkin ylämäkeen.
Ajoradoilla oli aika kehnoakin, kuoppaista ja sohjoista.
"Hyvä" on tietty suhtellinen käsite. Itellä tänään alla 29" 2,25 ISPeilla. Ei ongelmaa toki, mutta kyllä tuolla monessa kohden vajosi ihan huolella kelvi-sohjoon. Pärjäsi toki, mutta ei se ajo rentoa ollut. Onneksi posti toi Fattiin nastarenkaat, joten huomenna mennään surffaten loskassa ja jäällä :D The Ultimate Solution! Pääkaupunkiseudun olematon kunnossapito: Yrittäkää parhaanne, minua ei nujerreta!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Marsusram
Tänään pääsin flunssan ja sitä seuranneen sitkeän yskän helpotettua parin viikon tauon jälkeen taas pyörän päälle. Oikein mainio keli oli ajella, väylät pääosin hyvässä kunnossa muutamia kohtia lukuun ottamatta, ja maasturin rengas kyllä nielee täristykset, missä niitä oli.
Täällä näyttää yleinen mielipide kääntyneen tänä talvena pitämään cyclocrossia parhaana talvipyöränä. Itse olen kyllä menossa toiseen suuntaan. Perinteisesti olen ollut käyräsarvien mies, ja kyllähän se tanko pitkään ajoon ilman muuta paras on. Se vaan on tuo maasturin rengastus talveen niin paljon parempi, että sen saadakseen kelpuuttaa vaikka suoran tangon. Gravdaleja en ole kokeillut, mutta muutamilla muilla erilaisilla nastakumeilla crossarilla ajelleena joutuu vaan toteamaan, että kapea rengas ei pärjää mukavuudessa talvisen täristävillä pinnoilla. Jos tie ei ole ihan vasta höylätty, niin siellä on aina vähintään kengänjälkeä, renkaanjälkeä ja muuta uraa ja usein isompaakin pattia. Maanteiden polanteetkin on koloisiksi hakkautuneita. Vaikka olenkin käyttänyt melko matalia paineita, niin kyllä se jatkuva täristys muuttuu rasittavaksi vähänkin pidemmillä lenkeillä. Välillä koko talviajo pääsi hiipumaan muutamaksi vuodeksi aivan liian vähiin. Nyt kun on pitkästä aikaa ollut käytössä maastopyörä, niin ihan eri tavalla on löytynyt intoa lähteä lumisille ja jäisille teille. Vaikka pyörä onkin muuten malliltaan vanha, huono ja jousittamaton, niin rengaskoko pehmentää ajon mukavaksi, ISPe rullaa mainiosti ja pitää niin, että niihin voi luottaa lähes 100 prosenttisesti. Se varmuuden tuntu on mukavuutta myös. Ensi talvena viimeistään minulta löytyy jo parempikin maastopyörä. En taida viitsiä enää ollenkaan rimpuilla kapeilla kumeilla talvioloissa.
Tänään 95 km Gravdaleilla. Espoon läpi kelvejä pitkin mennen tullen ja välissä 50 km Etelä-Kirkkonummen pikkuteillä. Oli hieno keli. Espoon läpi menin Turuntien vartta länteen päin ja Länkkärin vartta/Länkkärin eteläpuolta takas himaan päin. Muistin taas, miksi kesäkeleillä ajelen Espoon läpi mieluummin hiekkateitä pitkin: valoja kilsan välein ja joka toisessa risteyksessä väistämisvelvollinen auto on tulossa väkisin kylkeen.. Etelä Espoossa kelvit huonommin hoidettuja. Hyvin meni vannejarruteräskrossarilla ja Gravdaleilla myös Rantareitti Haukilahdesta Tarvaspäähän. Otaniemen rannan pätkä tosin kysyi vähän krossitaitoja.
Jos haluaa positiivisen kautta hakea, niin kehittäähän nää kelit tasapainoa ja varmuutta ajella kelissä missä vaan... Onko se sitten rentoa ja hauskaa on oma keskustelunsa. Toki kelvien kunto vaihtelee aikallisesti todella paljon ja mielipiteetkin sen mukaan...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
Liukkaus ei paluumatkalla ollut suinkaan suurin päänvaiva vaan aivan uskomattoman kova vastatuuli. Keskari 17,1 kertoo kaiken olennaisen. Stenulla on ilmeisesti ollut myötis? :)
Olen näemmä turtunut ja/tai hyväksynyt cyclon tärinät ja iskut. Huomasin tässä että onhan se aika kammottavaa varsinkin talvella. Tapanani on punnita hyviä ja huonoja puolia ja todennut että oma valinta on cyclon nopeuden mahdollisuus reittivalinnan onnistuessa, röykyttäköön muuten. Maasturi on todennäköisemmin miellyttävä mutta hyvälläkin alustalla minulla tuskaisen hidas. Sen lisäksi maasturilla ajo aiheuttaa polvikipuja, mitä muilla pyörillä ei tapahdu. Ajoasento kai?
Mutta kun kaikkeen sopivaa ei ole, niin jostain on tingittävä.
Laakerit ja ennenkaikkea rasvat on notkeat näin nolla kelillä ja vauhti on kova. Keskisuomessa ei ole vielä jäästä tietoa. Nautitaan nyt kovasta lumipinnasta, se on kaikkein paras pinta ajaa. Kohta on jäätä ja sit mä kuolen kun myin vanhan pyörän nastarenkaineen pois viinan tuskissani.
Ei jaksais ostaa uusia nastojakaan...
Tosiaan autoteiden lähellä kevlit olivat sohjoisempia, metsäisillä ulkoilureiteillä sitten taas kovaa jäätä tai lunta.
Viime kesänä vein cyclocrossarini Helsinkiin varastoon ja hankin paksupyörän työmatkaratsuksi. Nyt voin sanoa, että tänne pohjoiseen se oli ihan passeli ratkaisu. Lyhyissä työajoissa kylän lähipiirissä paksupyörällä pääsee lasten tai kelkkojen tamppaamia polkuja pitkin hyvin (muut liikkuvat Lapissa aina autolla tai kelkalla, lukuunottamatta potkurilla liikkuvia). Ainoa ongelma oli pyörän jäätyminen tahmeaksi alle -25 asteen keleillä, pitäisi kai vaihtaa rasvat ja öljyt?
Viime talvena tuntui että kaikki ajoi cyclolla kun aiempina talvina mtb oli se juttu, onkohan myyntityö onnistunut kaupoissa, tänä talvena en ole vielä muodostanut kuvaa, tuntuu että ollut tosimiesten määrä pienempi, mummopyöriä enemmän, no kehittyy pojilla leikin kautta ensi kaudelle cx-taidot kun sen verran vaikealta näyttää kapeilla nakeilla taiteilu....Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti HMK
Tuttava saa rautaa käteensä, kun lippasi pyörällä (ei talvirenkaita eikä varsinaisesti pyöräilijä). Onneksi ei pahemmin käynyt.
Muuten oli nopea keli illalla, mutta aiemmin satoi vettä ja se jäätyi heti joka paikkaan ja teki jääkalvon kaikkialle.
Pitkästä aikaa nastat tuli tarpeeseen.
Lähetetty minun Nokia 8 Sirocco laitteesta Tapatalkilla
Tiedä sitten pitäiskö vielä hommata cyklo niin ajotaito paranis ehkä... maasturilla toi jää perunapelto on selvää kauraa ja hyvällä tuulella päästää perunapellolla 24 avella
Tämä perustuu luettuun, ei siis empiriaan mutta oma vastaukseni on: kyllä jotkut (fillareissa käytettävät) rasvat alkavat olla aika jähmeitä noissa lämpötiloissa. Samoin jarrunesteet, jos siellä on liikaa kertynyttä kosteutta. Ja edelleen, jos on joustoja edessä niin arktisiin oloihin tiedän käytettävän eri nesteitä sydäntalvena.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti sianluca
Toisaalla ajelin kotiinpäin kivassa myötätuulessa. Useampi sata metriä yhtä soittoa läskillä 25-26 mittarissa vie melkein ekstaasiin. :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti LJL
Tänä aamuna oli paljon jäisiä paikkoja. Tuntumaksi jäi, että ilman nastoja olisi ollut vaikeaa, kun nytkin joissain paikoissa lähti vähän luistamaan. Huopalahden ja Valimon välillä (rantaradan vieressä) tie oli täysin jäinen. Lohduton oli tilanne yhdellä nastattomalla fillaristilla, kun liikkeelle ei päässyt etupään luistaessa aina alta pois.
Nyt, riippuen toki lähipäivien säästä paljonko se sahaa nollan kummallakin puolella, saattoi alkaa meikäläiselläkin nastakausi - toivottavasti lyhyt kuitenkin. Aamulla lähes kaikki baanat peilaavalla vesijäällä. Siirryin koko matkalle Vihdintielle, jossa sielläkin risteysalueilla oli mustaa jäätä ja jos liikaa antoi painetta polkimille, saattoi pari kertaa sutaistakin. Autoilijat olivat varsin pitkämielisiä semminkin kun valot on niin päin /c:tä säädetty, että ohittajat tulivat valoissa aina perä edellä vastaan . Yksi rekka osoitti mieltään ja ohitti n. 20 cm päästä.
Vaimo soitti aamulla; kaatunut työmatkalla. Edessä nastat, mustaa jäätä ja kurvissa perä alta. Sääressä murtuma ja matkalla Malmilta Töölöön :(
^Höh, harmi homma.
Pari kertaa piti minunkin heittäytyä aamulla, ei rapinoita eli luut ehjänä onneksi.
Oma kokemus on se, että perä lähtee helpommin alta kuin keula. Perän irtoamisen saattaa saada korjattua tosin, keulan harvemmin. Ikävä juttu vaimolle. Hyvää ja pikaista parantumista.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PMP
kaikesta huolimatta laittasin nastan eteen jos ois yksi nastakumi käytettävissä
Näin mä olen tehnyt ja tosi hyvin pärjänny tämän talven ilman yhtäkään kaatumista. Tosin olen taluttanu kammottavimmat paikat. Tänään kun tiesin jo pahat paikat niin Pirkkala- siihen Tampereen valtatien risteykseen menin autotietä ( paitsi se yksi lämmitetty pätkä pyörätietä) ei inspiroinu yhtään voimistella järkyttävässä kunnossa olevaa jäärataa. Tampereella sentään oli yritetty, mutta Pirkkalan pyörätie on ihan kammottavassa kunnossa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti izmo
En ole kyllä 20 vuoteen ajanu yhtä vähän kun nyt, syynä on huonot kelit ja sitäkin huonompi kunto ja terveydentila. Haluaisin ajaa enmmän, mutta ei pysty.
Mikä idea on ostaa vain yksi nastarengas?
Toisen renkaan hinnalla sitten soppaa? Jos nääs tiukkaa tekee.
Joo. Aamu (Espoo - Vantaa - Helsinki) TMT:llä oli kohtuullisen helppo. FB vastahankitut nastarenkaat alla (viime viikonlopun konttausten jälkeen :( ) oli kuin tehty tuonne. Rentoa polkemista polanteisella, märällä jäällä. Kotimatka vastatuuleen sohjossa oli sekin ongelmaton mutta raskas. Ohitin kuitenkin aika monta kanssapyöräilijää, jotka taistelivat +5C lämmössä loskaan / pettävään jääkanteen putoavaa cycloa tai perusmaasturia. Tuli tunne, että fillarin valinta oli kohdallaan :)
Sit voi pitää pari kuukautta saikkua murtuneen säären takia :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Lötjönen
Joo. Itse kun aikanaan / 5v sitten katkoin sääreni, pidin pari kuukautta sairaslomaa ydin-naulauksen jälkeen ja vieläkin tuon muistona kärsin vuorotellen öisin hermosäryistä ja päivisin puutumisesta jalkaterässä - voin vahvistaa, että ei kannata tietoisesti ottaa noita riskejä. Ai niin - ja toisessa kaatumisessa meni kyynärvarsi ja 4 kylkiluuta... :(Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Vivve
Aika riskiä sekin jos ei ole safkaan ollut varaa viimeiseen pariin viikkoon, mutta polkee vaan.
Kyllä olisi plussapyörään kovasti tehnyt mieli nastoja, mutta huh huh, mitkä hinnat!