Kyllä se on helpointa antaa muiden kytätä niitä keskinopeuksia ja ajella vaan.
Kyllä se on helpointa antaa muiden kytätä niitä keskinopeuksia ja ajella vaan.
^Pitää paikkansa. Vaikka luonto vetäisikin tarkkailemaan suorituksia, niin silti välillä voi raksia mittarit irti pyörästä.
Tänä kesänä olen tietoisesti jättänyt stravan käytön tosi vähälle. Suorastaan vapauttava fiilis kun tietää ajavansa segmenttiä mutta saa vetää ihan kaikessa rauhassa jos siltä tuntuu. Strava rullaamassa niin verenmaku nousee suuhun aina kun pätkä alkaa. Träkkäys päällä ainoastaan niillä lenkeillä kun on tarkoitus kokeilla jalkaa.
30km/h keskari on helppo laskea 1km / 2min. Sitä tulee väkisinkin tuijoteltua mittarista. Sitä maagista 30km/h keskaria yrittää pitää cyclolla katkeraan loppuun asti vaikka mikä olisi. Yleensä katkeaa pitkään nousuun tai kovaan vastatuuleen. Sen jälkeen pääseminen takaisin 1km / 2min tahtiin vaatii useita 1km / 1min 45s pätkiä mitkä ei aina onnistu. Kun maantiellä vetää 30km/h niin masentavaahan se on alentua paskakelvien 20km/h lyllertämiseen.
Minä on koittanut lenkeillä nostaa keskinopeutta, enkä laskea. Mutta minä en olekaan päässyt tuollaisiin lukemiin.
Kolmenkympin keskari on kelvillä ihan helvetin lujaa. Varsinkin kinnerillä jolla mäet menevät hitaasti. Aika harvalla kelvillä uskaltaa ajaa neljääkymppiä edes hetken.
Radanvarren kelvillä jotenkin Pasila-Mäkkylä ehkä, jos on hiljaista. Ei oikein muualla.
Sellainen toivomus olisi että Baanalla ihmiset keskittyisivät ajamiseen eivätkä somettamiseen. Ajetaan 12 km/h tukkeena, ja sometetaan katse puhelimessa. Kukaan ei pääse etenemään.
Joillekin baanat vaikuttavat olevan jonkinlaisia tilaisuuksia somettaa rauhassa jolloin ajamiseen ei tarvitse kiinnittää huomiota. Otetaan puhelin aina käteen kun baana alkaa.
Töölönlahden rannan kelvillä se ravintolan kiertävän uuden kelvin liittymämutka Hesarille on ihan käsittämätön kinnerillä kun tulee etelästä päin. Ei käänny suunnittelijan ajatuksen mukaan mitenkään, vaan täytyy A. lähestyä mutkaa vastaantulijoiden kaistaa pitkin, B. oikaista jalankulkijoiden korokkeen yli.
Kelvillä pystyisi vetämään kovempaa jos ihmiset saisi pysymään sisätiloissa näyttöruutujen ääressä. Kun kelvillä joutuu plimpauttamaan kilikelloa niin kaikki toivo juoksuvauhtia kovemmista keskareista on mennyttä. Ehkä jokin valtiollinen kampanja auttaisi pitämään ihmiset sisällä tuijottamassa tv/tietokonetta eikä ulkona kelvillä hidastuttamassa tosipyöräilijöiden keskareita?
Jos noi pyörätiet eriytettäisiin paremmin, ja klv:llekkin voisi maalata keskiviivan, niin luulen että ongelmian määrä kyllä vähenisi melko paljon. Jalankulkijana saattaa epähuomiossa ajautua melko keskelle, mutta kännykän ruutuunkin tuijottaen saattaa havaita olevansa keskiviivalla, jos sellainen on. Pyörätien merkinnät pitäisi myös olla merkittävästi parempia kuini mitä Espoo harrastaa, eli valkoinen viiva, ja päihin liikennemerkki, ja välistä tielle tullessa ole enää mitään tietoa että kumpi on pyöräilijöiden puoli. Värjäys on ihan ok, mutta miksei tasoerotkin visualisoi tuota eroa (tosin pidän hyvänä jos pykälä on pieni, että voi mennä jalkakäytävälle suhteellisen saumatta, esim lukemaan karttaa.
Suunnittelijoille pitäisi saada paremmat speksit että mikä on mahdollinen ja mikä on mahdoton ajogeometria. Otetaanpa vaikka kiasman nurkilta tuo töölönlahteen haarautuva pyörätie: Jyrkkä risteys, josta pitäisi ajaa kävelyvauhtia jos aikoo pysyä (retkipyörällä) omalla kaistallaan, mutta tilaa olisi ollut toteuttaa vaikka minkälainen kunnon risteys. Nykyinen järjestely lisää riskejä, koska toisen ajolinjan ennustettavuus on merkittävästi vaikeampaa kuin jollain henkisesti hyväksyttävällä geometrialla.
Poikkeuksellisesti vaikeus aiheutui toisista pyöräilijöistä ja etenkin työmatkailevista aikuisista.
Itse pärjään aina (tai olen tähän asti pärjäillyt), kun osaan aikuisena ajaa tolkullisesti, ennakoiden ja omat aikeeni ajoissa näyttäen.
Nyt kun kolmasluokkalainen haluaa ja koulun puolesta saa ajaa fillarilla kouluun ja sitä opetellaan yhdessä, huomaan kaikenlaista ajattelemattomuutta, välinpitämättömyyttä ja typeryyttä. Aikuisien taholta.
Toivoisin etenkin aikuisilta pyöräilijöiltä sen verran malttia, että ohitus tehtäisiin muuten kuin hihaa hipoen ja vastaantulijoista välittämättä. Lapsien suhteen pitää aikuisten olla aina varovaisia, olemme sitten ratin tai ohjaustangon takana.
Lapset osaavat oman kokemukseni mukaan ajaa tosi hyvin reunassa, mutta innostuvat ajamaan rinnakkain siinä kuin aikuiset, kun olisi juteltavaa. Ja suuntamerkin näyttäminen voi olla vaikeaa, kun siinä pitää ajaa yhdellä kädellä (ei muuten onnnistu edes kaikilta aikuisilta). Riittävän rauhallinen lähestyminen, kärsivällisyys, kellon soitto ajoissa ja etäisyys ohitettaessa olisi se juttu.
Ja jos sinne omaan työpulpettiin tai mihin tahansa on aina helvetin kiire, suosittelen lähtemään viisi minuuttia aikaisemmin. Ja oman ennätyksen tavoittelun ja kisan voisi jättää muualle, kuin arkiliikenteeseen.
Saman olen huomannut nyt kun koulut ovat taas alkaeen. Työmatkani varrelle mahtuu kaksikin koulua ja aikataulullisesti olen koululaisten kanssa samaan aikaan liikkeellä. Lapset liikkuvat pääsääntöisesti reunassa, ennakoitavasti ja ympäristöään tarkkailen. Suurimmat sähläykset ovat aiheuttaneet saattajina toimivat aikuiset.
Jälleen tänään seurasin tilannetta, jossa kanssapyöräilijä toimii vastoin kaikkia loogisia toimintamalleja. Jos autoilijalta puuttuu infrassa olevan esteen takia näkyvyys risteysalueelle ja risteävään liikennevirtaan, yleensä ja loogisesti nopeus putoaa ja kulkupeli tarvittaessa pysähtyy. Fillaristeilla tilanne näyttää olevan toisinpäin: jos ei ole näkyvyttä, ei voi olla risteävää liikennettäkään ja risteyksen yli voi laskea huolettomasti. Puolen metrin turvamarginaali pelasti tälle kertaa, mutta ennemmin tai myöhemmin tuolla asenteella kolisee. Ajokorttittomuudesta on mielestäni turha koittaa löytää selitystä tällaiseen käytökseen.
^ Lapset on yleensä opetettu toimimaan noin ja matkaa harjoiteltu, niin meidänkin.
Tämä voi kuulostaa oman hännän nostamiselta, mutta tarkoitukseni on / oli vilpitön: Eilen ohitin jopoilevan teinin, jolla oli kännykkä toisessa kädessä. Esitin hänelle hartaan toiveen olla käyttämättä kännyä pyöräillessä. Viesti tuntui menevän perille, kun sen esitti sopivalla tavalla.
Pyöräilijöiden kännykän käyttö on muuten hämmentävän yleistä. Ja läheltäpiti-tilanteita sattuu, kun katse on joillakin pitkään ihan muualla, kuin liikenteen kannalta pitäisi. Eikä muuten koske pelkästään teinejä.
Nyt kun se Karpalotie/Kurkimäentie risteys oikaistiin, niin eikö tätä Siilitien risteystä voisi mitenkään oikaista myös?
https://www.google.fi/maps/@60.20441...7i13312!8i6656
Tämä on syvempi livenä kuin kuvasta näyttää. Ajan tuosta aina suoraan, se koukkaus on niin älytön.
Kännykän käytössä inhottaa kun näitä uusia Baanoja tunnutaan pitävän jonkinlaisina sometuspätkinä. Kun baana alkaa niin otetaan puhelin käteen ja tiputetaan vauhti alle 15 km/h, ja perässä on pian pitkä jono. Tuollaisilla baanoilla joilla on metrin leveä kaista eli ohittaminen vaikeaa pitäisi olla jonkunlainen miniminopeus. Alepat ovat hieno juttu, mutta onhan sekin todettava että niiden myötä ajonopeus kelveillä on varmaan puolittunut. Mikä on tietysti joidenkin mielestä vaan hyvä, kun kaikki ajaa 10 km/h.
^Ikävä on tuo Siilitien risteys, itse ajan mutkan kautta ja kiristelen hampaitani.
Eilen vai toissa päivänä oli just mallisuoritus kännykän käytössä. Mies lapsi kyydissään pamahti kolmion takaa tulevalta pyörätieltä (vai onkohan se jalkakäytävä) eteeni risteyksessä ja veti oikealle kääntyessään vasempaan laitaan. Onneksi ei ollut vastaantulijoita, vaikka siinä on melu/näköestettä ja pientä mäkeä. Hankalahan se tietysti on ohjata kännykkä korvalla. Sanoin, että jos ei mutkittelisi eteen kun menen ohi, eipä tietysti tullut mitään vastausta, mutta ei onneksi kolariakaan.
^Tänään tähyilin vastakkaisesta suunnasta tulijan näkymiä vasemmalle tuossa kännykkätörtön risteyksessä, niin enkös sitten itse paukauttanut aika yllättäen sieltä meluesteen takaa selvästi säikäyttäen takaoikealta tulijan. Vaikka ehdinkin jarruttaa, niin ei ihan fiksusti mennyt :rolleyes:. Kuuluisi siihen törttöilytopikkiin, mut kun liittyy edelliseen.
Huikee viikon alku kelveillä. Oikeanpuoleinen liikenne ja ajolinja vasemmalle kääntyvässä (pimeässä) mutkassa/risteyksessä näyttää olevan poikkeuksellisen hankala hahmotettava. Koirien kiinnipito puistoissa/metsäalueiden läpi kulkevilla ulkoilureitiellä ilmeisen mahdotonta. Kirskikkana kakun päällä Kartanonkosken päiväkodin pihasta pallokentän ja päiväkodin väliselle kelville tullut autoilija. Pysäytin tämän keski-ikäisen plondin Opeleineen; hänen mielestä homma on ok kun "menee ihan nopeasti".
Eihän siinä jos nopeasti menee.
Tänään minulle sattui ensimmäinen kaatuminen kolmen vuoden harrastuksen aikana.
Ajoin kevlillä ja olin ylittämässä risteävää tietä. Vasemmalta tuli auto kolmion takaa ja pysähtyi niin, että nokka tuli metrin pyörätien jatkeelle. Tilaa oli vielä hyvin ja oletin että autoilija on ilman muuta huomannut minut ja pysähtynyt odottamaan. Jostain aivan käsittämättöstä syystä autolija kuitenkin lähti nopeasti liikkeelle ja ajoi suoraan eteeni. Minulla oli vajaat 20 km/h vauhtia ja iskin jarrut pohjaan. Menin kuperkeikalla pyörän kanssa sarvien yli asfalttiin senttien päähän vielä liikkeellä olevasta autosta. Autoilija ajoi pätkän mutta päätti sitten kuitenkin pysähtyä ja kysyi kävikö pahasti. Mainitsin aika vihaiseen sävyyn, että pyöräilijällä on tässä etuajo-oikeus eikä pyörätien jatkeen yli tarvitse taluttaa pyörää. Kuljetta sanoi tietävänsä ja pyyteli anteeksi, jonka jälkeen ajoi pois.
Olin todella säikähtänyt tilanteesta ja mielestäni autolijan olisi kuulunut jäädä paikalle ja varmistaa tilanne muutoinkin kuin nopealla kysymyksellä oven raosta. Tajusin kuitenkin edes ottaa auton rekkarin muistiin, siltä varalta, että tulisi tarvetta tavoittaa kuski. Yksi sivullinen oli nähnyt tapahtuman ja kysyi menikö pyörä rikki.
Taisin onneksi selvitä säikähdyksellä. Kämmeneen tuli vajaan sentin kokoinen palkeenkieli. Kyynärpäähän tuli mustelma ja polveen pieni naarmu. Takki likaantui mutta kaikki vaatteet säilyivät ehjinä. Pyörän jarrukahvaan tuli naarmu, mutta mitään merkittävää vauriota en onneksi pyörästä ole löytänyt. Vauhtiahan minulla ei enää siinä vaihessa paljon ollut, kun menin nurin.
Edit: Tämä olisi varmaan sopinut paremmin "Avautumista vaikeasta elämästä liikenteessä" -ketjuun mutta olkoon nyt tässä. Kevlillä ajoin kuitenkin.
Mikäli autoilija tuli suoraan, eikä siis kääntynyt eteesi, niin sinä olit väistämisvelvollinen, tuli auto sitt kummasta suunnasta tahansa. Ajaa toki sait tien/kadun yli, mutt et auton eteen etkä kylkeen.
http://www.is.fi/autot/art-2000001159369.html
Siis tilanne oli täsmälleen sama kuin tuon linkin kuvassa "2. Kolmion takaa tuleva väistää". Auto tuli risteävältä tieltä kolmion takaa ja ihan takuulla oli väistämisvelvollinen.
Tuossa tilanteessa voisi todeta auton kuljettajalle, että henkilövaurioita tuli ja pyytää varmuuden vuoksi henkilö- ja liikennevakuutustiedot. Pyörällä kaatuminen tilastoidaan myös liikenneonnettomuudeksi.
Joo, tietenkin. Tilanne meni kuitenkin erittäin nopeasti ohi. Autoilija pyysi kahdesti anteeksi, veti oven kiinni ja kaasutti pois. Jos olet joskus itse kolaroinut pyörällä, tiedät varmaan ettei siinä ole ihan terävimmillään välittömästi tapahtuman jälkeen. Kun kysyttiin sattuiko pahasti, vastasin enempiä ajattelematta että ei tainnut pahemmin. Samalla vielä tunnustelin, että sattuuko mihinkään enkä ollut edes huomannut, että kädestä vuoti verta. No onneksi tuo nyt tällä kertaa piti paikkansa eikä pahemmin käynyt.
Aktiiivipyöräilijänä olen toki perehtynyt väistämissääntöihin tilanteissa, joissa autoilija ja pyöräilijä kohtaavaat. Erityisen hyvin olen selvillä omien vakiolenkkieni risteyksistä. Olen varovainen risteyksissä. Monen monta kertaa olen estänyt kolarin antamalla tilaa silloin, kun autoilija ajaa väärin eteeni kolmion takaa tai kääntyy eteeni risteävältä tieltä.Lainaus:
Mikäli autoilija tuli suoraan, eikä siis kääntynyt eteesi, niin sinä olit väistämisvelvollinen, tuli auto sitt kummasta suunnasta tahansa. Ajaa toki sait tien/kadun yli, mutt et auton eteen etkä kylkeen.
Tässä tilanteessa auto oli jo pysähtynyt mutta lähtikin täysin yllättäen liikkeelle. Kuski itsekin tajusi tehneensä virheen mutta ei jäänyt paikan päälle niin pitkäksi aikaa, että olisin kerennyt kysyä, miksi hän toimi noin. En tullut risteykseen kovalla vauhdilla. En hidastanut sillä tavalla, että olisi voinut luulla, että pysähdyn. Päällä minulla oli kirkkaan keltainen takki, joten olin erittäin näkyvä.
Autoilijoilta tuttu (TM) "väistän vaikken ole väistämisvelvollinen" sai viime viikolla uuden ulottuvuuden. Ajelin kelviä pitkin ja tarkoitus oli kääntyä loivasti vasemmalle. Vastaan tuli vanhempi pariskunta peräkkäin (hyvä juttu). Näytin suuntamerkin. Mitä tekee pariskunta. Alkaa himmaan vauhtia ja aivan selvästi haluavat päästää minut editseen, sillä seurauksella, että melkein pysähtyvät juuri siihen kohtaan, mistä mun piti mennä. Kyllä heille jotain mainitsin aiheesta ja koukkasin taaempaa ohi.
Sujuva liikenne oli sitä, että aloitin itse himmaan vauhtia pois, kun näin heidät, jotta ei tarvitse pysäyttää. He päättivät toisin.
Näin on. Koska kaatuessa lähtökohtaisesti tulee aina henkilövaurioita, niin tämän voinee aina todeta kaatumisen jälkeen. Ehkä joku (myös minä itse) muistaa sen seuraavalla kerralla kolaroidessa. Aika paatunut autoilija pitää olla, jos vielä tämän jälkeen häipyy paikalta.
Onnettomuuspaikalta poistuvia on lehtitietojen mukaan niin paljon, että vaikka itselle ei todennäköisesti mitään olisikaan käynyt, syytä tuollaisten näpäyttämiseen mielestäni on. Tuollainen toisen terveydestä ja omaisuudesta piittaamattomuus on piirre, jota tämä yhteiskunta ei yhtään kaipaa.
58 §
Onnettomuuteen osallisen auttamisvelvollisuus
Tienkäyttäjän, joka syystään tai syyttään on joutunut osalliseksi liikenneonnettomuuteen, on heti pysähdyttävä ja kykynsä mukaan avustettava vahingoittuneita tai avuttomaan tilaan jääneitä sekä muutoinkin osallistuttava niihin toimenpiteisiin, joihin onnettomuus antaa aihetta.
Poliisille siis ilmoitus tapahtuneesta. Tuon jälkeen kuski on luultavasti kohtalaisen halukas keskustelemaan mahdollisista korvauksista. Tai sitten paljastuu jotain muuta, esim. katsastamaton auto, kortiton omistaja tms. poliisiakin kiinnostavaa.
Eihän sitä tiedä, vaikka pyörään olisi tullut vikaa, jota ei heti paikan päällä huomannut. Ja ainahan on mahdollista, että kroppa sai osuman, joka alkaa vaivata vasta myöhemmin.
Neljä ennalta tuntematonta esiteiniä maahanmuuttajataustaista nuorta tuli vastaan kotimatkalla. Olivat levittäytyneet laidasta laitaan ja kun yritin ohittaa niin alkoi huutelu ja riidan haasto. Jos olis ollut ihan supisuomalaisia niin olisivat saaneet kuulla pari valittua sanaa. Nyt en jäänyt selvittelemään pahan olon syytä. Mitä helvettiä tossa pitäis tehdä ettei heti leimattaisi kauheaksi rasistiksi?
^ ihan samoja kokemuksia ja ovat olleet ihan suomalaistaustaisia tytteleitä. Pikkusäijässä, ihan nätisti huutelin kauempaa että tietä! "ei anneta" no mä ajoin täysillä siihen ja pakkohan niitten oli tietä antaa. Yrittivät perään ja naureskelin että ettepäs saa kiinni, lällätilää :p Mutta siis tässä tapauksessa tytöt ajelivat mun edellä ja tulin perästä. No sama homma olisi ollu jos olisivat vastaan tulleet. Kaikkem parasta jos niillä on ne puhelimensa kädessä, jos se puhelin vaikka putoisi maahan niin siinä olisi sitten nuorilla "isompi hätä".
Toimimalla ihan samalla lailla kuin minkä tahansa muun esiteini-ikäisen lapsi- tai nuorisoryhmän tai -joukon kohdalla. Esittämällä asiasi ja mielipiteesi yhtä selvästi ja huomautettavien henkilöön, ikään, pukeutumiseen tai mihinkä muuhunkaan puuttumatta ja viittaamatta. Olemalla aikuinen ja pysymällä rauhallisena. Jne.
Onko rullaluistelu elämässä jotain uutta tulemista? Tuntuu, että noita huitojia taas kaikki kelvit täynnä kun keli on vähänkään parempi.
Täällä noiden määrä on luokkaa nolla, joten jos trendiä on olemassa niin pääkaupunkiseudulta se ei ole lähtöisin. Joensuussa näin kyllä kesällä paljonkin, mutta niin siellä on joka kesä😊.
Näin mäkin sen järkeilin, mutta elämänkokemus lähiöistä on se, että vuorovaikutus joka alkaa "heitä rööki" ja eskaloituu samantien ennen vastausta mölinäksi ei tule päättymään mihinkään mielekkääseen mielipiteiden vaihtoon. Nää sällit oli siis liikkeellä ihan jalkaisin ja jonkun sortin voimannäyttönä tän tilanvaltaamisen nyt tulkitsen. Ei oo näinkään koskaan aikaisemmin käynyt vaikka 400 kertaa vuodessa tuosta puiston läpi kuljen.
Mä yleensä vaan ajan suoraan kohti niin rako ilmestyy
Miksi ihmeessä sitten näit ja nostit tilanteesta esiin sen mitä olisit tehnyt jos olisivat olleet ihan supisuomalaisia ja sen mitä et uskaltanut tai arvannut tehdä koska eivät ehkä ihan olleet?
Totta hemmetissä aina on olemassa tuommoisessa tilanteessa tuommoisen sakin kanssa mahdollisuus siihen että tapahtuu täysin omasta käytöksestä riippumatta jotain tai että tilanne eskaloituu, mutta se että asiallisiin kommentteihin ja tiukkaankin opastukseen kenties vastataan syyttämällä rasistiksi lienee niin pieni haitta että senkin ottaa vastaan enemmin kuin omassa pahassa olossa lillumisen ja spekuloinnin.
Omaa lähiökokemusta on siitä että semmoiseen mitä ihan supisuomalainen huomauttaja kutsuisi vittumaiseksi nipottamiseksi voi ei ihan supisuomalainen epäillä lähinnä rasistisista motiiveista esitetyksi tai kohdistetuksi, mutta (1) se on yks ja hailee jos asia sillä korjaantuu, (2) jos mukana ei tosiaan ole rasistisia asenteita, se selviää kohteellekin varsin nopeasti puhetta jatkamalla, ja (3) jos kyseessä on pelkkä opittu hihasta vedetyn rasistikortin käyttö, niin yhtä helposti kuin sitä on käytetty sen käyttö osataan myöntää jos huomauttajan nähdään kuitenkin osoittaneen tiettyä asiallista respektiä.
PS Mielummin keskustelen kelvillä liikkumisen iloista ja suruista kaikenlaisen nuorison kuin useimpien muiden ikä- tai sukupuoliryhmien edustajien kanssa.
Minä olen eritaustaisia ja -ikäisiä ihmisiä kohdellut pyöräillessäni kohtaamistilanteissa neutraalilla tavalla, eli soittanut tarvittaessa soittokelloa, joka on pyöräni ohjaustangossa. Keskimääräinen tulos on ollut hyvinkin onnistunut kohderyhmän taustoista riippumatta. Joskus olen jopa huikannut kiitoksen ohi ajaessani. Hauskin tilanne oli kun ohiti nuorisojalkapallojoukkuetta, joka oli levittäytynyt lenkillään koko tien leveydeltä. Soitin kelloa ja useammasta suusta kuului "pyörä, oikeeseen reunaan" kiitäessäni sain kuorossa vastauksen "ole hyvä".
Ei oo helppoo, yks siskoltaan nopsan ja sukkahousut lainannut valopää päätteli mun peesaavan, kun olin ohittamassa sitä Kolmionkadulla ja vastaantulijoiden takia hiljentelin vauhtiani. Syntini oli niin suuri että vatipää alko tyhjenteleen nenäänsä taaksepäin, huomautettuani asiasta reppana hylkäsi kulkineensa kelville ja ilmeisesti itsesuojeluvaiston puuttuessa yritti kovin uhkaavasti lähestyä. Tässä vaiheessa olin jo kääntynyt työmaan pihaan ja edes hetken neuvonpidon jälkeen balleriina ei käsittänyt, että joku voi työmatkallaan liikkua häntä nopeammin. Aiemmin liikennevaloissa käyttäytymisen perusteella tuskin kovin vanhaksi päätyy.