Tottakai ihmisellä pitää/saa olla idoleita ja seurattavaa. Innoissani minäkin seurasin molempien herrojen edesottamuksia.
Sympatiat olivat Froomen puolella, kun hinasi Wiggoa vuorten yli. Näyttää vaan taas(kin) hiljalleen arvostus murenevan...
Aivan yhtä riemastuksen vallassa vuosituhannen vaihteessa seurasin miestä, joka loihe lausumaan podiumilla:
"No one trains like me. No one rides like me. This jersey's mine. I live for this jersey. It's my life. No one's taking it away from me. This fucking jersey's mine".:)