Yleisurheilu

^ mun mielestä talvihölkistä, ja poluilla juoksemisesta oli hyötyä sillä hölkissä meni ne mäet sitten ketterästi. Lidingössä ekan ison mäen jälkeen - muut jäi kilometrin ja sain 9km hölkätä ihan rauhassa reittiennätyksen. SM-maastossa - silloin se vielä juostiin kunnon poluilla Hyvinkään mäkimaastossa - sama juttu. Lukko-hölkässä varoittivat että "on kaameita mäkiä joita ei pysty juokseen" - täh? en mä huomannut, ihan normaalia mukavaa mäkimaastoa.
Samoin ennätyspuolimaratonini juoksin, tai hölkkäsin, osin lumisella tiellä maaliskuussa. Mutta toisaalta kun oli kova helle, se oli minulle pienikokoiselle vaan etu.
Jos toiset vaan tykkää että on hianoo harjoitella ulkomailla :D minulle oli Suuri Kärsimys olla oliko se viikko vai kaksi? rippileirillä poissa kotoa.
Mä voin huonosti jos en saa aamukahvia neljältä aamulla, tai lähteä aamulenkille vähintään aamuneljältä. Muu on kärsimystä.
* ja mun piti käydä myös koulua, että eipä siinä voinu leirille lähteä. No ok, olisin kyllä halunnut edes kerran, mutta ei mua otettu mukaan. Luvattiin kyllä, ja kun soittelin "valmentajalle" koska lähdetään yms. niin oli viesti että olemme etelänleirillä yms.. Kiitos välittämisestä ja "valmentamisesta". * Ehkä kuitenkin parempi niin vaikkei se silloin siltä tuntunu.


No mutta kuitenkin, Aamulehti jätti julkaisematta myös naisten 800m tulokset.
Ja mitä se toimittaja hölöttää, että kahden suuren ( Bolt ja Farah) jäähyväiskisat epäonnistuivat, molemmat siis. Farah mitään epäonnistunut, mun mielestä onnistui todella hyvin kun se kympin kulta tuli. Vitonen on sen jälkeen vähän ylimääräistä, mutta tuli sieltäkin hopea. Bolt epäonnistui, ja oikein kunnolla.

Harmi. Rasitusmurtumakierre, jonka syynä "nuoren naisurheilijan oireyhtymä";
liian paljon, liian nuorena ja liian vähän ravintoa.
Eli just sitä mistä kisu on tainnut varoitella vaikka sen Alisan kohdalla.
https://yle.fi/urheilu/3-10052596

^ en ole kyllä koskaan kuullutkaan Taika Nummesta....mutta noin se on mennyt valitettavasti aika monen nuoren urheilijan kohdalla. Se vaan että nuorena jaksaa ja haluaa, mutta kroppa ei kestä.
Taikan kohdalla oli yksi asia oleellisesti erilaista kun vaikka minun kohdalla; kertoo että urheilu on hauskaa eikä tee sitä voittamisen takia. Mun mielestä urheilu ei ollut yhtään hauskaa, mutta halusin voittaa. Erilaista on myös se että ite jäin aivan yksin, kukaan ei tukenut eikä auttanut. Ainakin juoksu-urheilusta jäi erittäin paha mieli ja jalkavammat koko loppuelämäksi. Onneksi pyöräilystä tuli mukava harrastus.

No, yli 20-vuotiaat ei ole enää mitään nuoria superlupauksia enää.

Vetter sitten oikaisi vähän keihäskättään Dohassa. Ekalla heti liki 92m. Saas nähdä paraneeko vielä kisan aikana...

e. ja Röhleri heitti samaan koloon. Äijillä on kädet kunnossa...

3 Güntheriä yli 90 m. Vieläpä samassa kisassa.
Milloin viimeksi suomalainen on ylittänyt 90-rajan?

Ella Junnila korkeudessa 192. Erittäin jees.

EM-kisoja odotellessa näyte, kuinka Ranskan Renaud Lavillenie ylittää 540 maansa mestaruuskisojen karsinnassa. Lievää nöyryytystä kilpailijoille :)

https://twitter.com/airlavillenie/st...958785/video/1

Nuorisossa on taas potentiaalia; Jessica Kähärä otti
alle 17-kesäisissä EM-mitalit 3-loikasta ja korkeudesta.

https://yle.fi/urheilu/3-10295370

niin....Aamuteeveen jälkihiessä B.Wallenius totesi että harva nuorisosarjoissa menestynyt menestyy enää aikuisena. Näin se on ainakin suomalaisten kohdalla käynyt.
Mietin tässä tietysti naisten kestävyysjuoksua, ja juuri noin on käyny.
Ei ole Suomella laittaa naisten kestävyysmatkoille ketään nuorten MM-kisoihin Tampereella. ( siis 5000m ja 10 000m). Ja kuten aiemmin toisaalla totesin, ei ole ketään laittaa myöskään aikuisten noille matkoille elokuisiin EM-kisoihin.

Nooh. kestävyysjuoksu on "vanhuksien" laji. Ku nopeudessa ei pärjää enään niin sitkeydessä sitäki parempi :)

Olisikohan valmennuksenkin ehkä jossakin vaiheessa siirryttävä 2000-luvulle?
Näitä "tärvättyjä lahjakkuuksia" kun alkaa olla väestöpohjaan verrattuna jo
liiankin kanssa lajissa kun lajissa, myös yleisurheilun ulkopuolella.
Silakka-Vormisto-malli ei ehkä ole enään nykypäivän vaatimusten mukainen?

Tulispa alisa vainio kalevan kisoihin.

Huomasin tuossa että miksihän tossa uudessa gp sarjassa ei juosta pitkiämatkoja?

^ Puolimaraton meni vaan 1.17 että siitä pitäisi aika ratkaisevasti parantaa. Sama havainto, missään ei ole pit...no siis 5000m ja erityisesti 10 000m kisoja. Pirkanmaan kärkitulos on jossain piirikisassa hölkätty 36+.

Mä kyllä ihmettelen nuorten MM-kisojen suomalaistyttöjä; keihäänheittäjätär oli tyytyväinen sijaan 7. No ei pitäisi olla. Samoin kuulantyöntäjätär oli ihan iloinen että jäi karsintaan niin ei kuulakisafinaali häiritte kiekkokisaa. No miksi sitten ylipäätään osallistui kuulakisaan jos ei halua finaaliin? Olisi lepäillyt senkin ajan jos sitä lepoa ja välipäiviä tarvittee.
Joo tiedän että tulee sanomista, mutta ite nuorena juoksin parikin hölkkää ( 5-10km) samana päivänä, peräpäivien kisat oli erittäin mukavat ja edellispäivän kisa ei haitannut, päinvastoin. Sama fillaroinnissa, mitään ongelmaa että sekä lauantaina että sunnuntaina on kisa. Ainut oli se matkustelu kun vähän rasitti kun autoilua tuli pahimmillaan 200km x4, yksin ajettuna.

LISÄYS: Anteeksi kiekonheittäjätär, sain Aamulehden jutusta aivan toisen käsityksen; että kiekonheiton finaali olisi perjantaina ja kuula torstaina. Kiekko olikin tänään, eli heitot samana päiväna?? kyllähän ne kisat tietysti silloin toisiaan hivenen häiritsevät, ja Leveelahdelle tuli mitali kiekosta, sehän on tietysti hienoa. Anteeksi vielä kerran.

Hirveesti en ole kisoja kerinnyt seuraamaan, mutta lukenut että aika moni on tehnyt omia ennätyksiä. Ja niin pitääkin. Kyseessä on nuoret, vielä kehittyvät urheilijat ja heille kauden pääkisa, joten jos tekee oman ennätyksensä niin mielestäni kisat on silloin onnistuneet vaikka ei ihan kärkeen sijoittuisikaan. Nälkää pitää tietenkin olla ja jokaisen urheilijan pitää haluta voittaa.

Jep. Tässä lomalla on ollut aikaa katsoa kisoja (myös ihan paikan päällä Ratinassa) ja kuten harmis tuossa sanoikin, paljon on tehty omia ennätyksiä. Leveelahden hopea oli tietty ihan huikea saavutus, kun mimmi paransi omaa ennätystään MM-finaalissa liki 2m. Se Kinnusen keihäskaarikin oli hänen kauden parhaansa, joten mun mielestä on oikeutettua olla siihen tyytyväinen. Suomessa on ihan tarpeeksi niitä isoissa kisoissa omaan tasoonsa nähden epäonnistuneita urheilijoita, jotka ovat "ranteet auki" haastatteluissa. Näitä omiin suorituksiinsa tyytyväisiä nuoria on paljon mukavampi katsoa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti hcfreak

Tulispa alisa vainio kalevan kisoihin.

---

https://esaimaa.fi/uutiset/urheilu/9...f-788c50d15eca

^ ikävä kyllä sanoa, mutta tuo 9.23 ei ole mikään huippuaika 3000metrille, ja Alisalla on ikää jo 20 vuotta. Mä hölkkäsin ton 17-vuotiaana, eikä sittenkään mitään erikoisia aikoja syntyny pitemmillä matkoilla. Naisilla taitaa olla matkoina 3000m esteet, 5000m ja 10 000m. Tuskin sielä kukaan juoksee 31.+ aikaa.
Mä olisin niin halunnu nähdä Alisan, Johanna Peiposen ja Annemarin samassa kisassa, mutta se ei toteutunu. No, toki on tunnustettava että vieläkin kirpaisee ne omat kipeät muistot että en vieläkään oikein pysty katsomaan Kalevan Kisojen naisten kymppiä ihan vilpittömin mielin.

Eihän sitä voi kun ihmetellä että 34...eikun 35 vuotta sitten naisten kymppi voitettiin paremmalla ajalla ( vaikka hölkkäsin jalkavammaisena) kun nyt. Miehissä tilanne on vielä surkeempi, voittoaika jotain päälle 30min.
Missähän lajissa on yhtä paljo ei-kehitystä kun kestävyyslajeissa ( käytännössä siis 10 000m ja pidemmät matkat, vitonen on puolipikamatka ).

lisäys ( aamulehti tuli) siis naisten kympillä hopeaa jotain päälle 35min ajalla, ja Johanna Peiponen 36+, Johannanhan piti kans olla joku superlupaus. huh. Ja siis kun en omiakaan aikojani mitenkään ihmeellisenä tai hyvinä ole koskaan pitäny, lähinnä hölkkää.

Johanna on kärsiny jalkavaivoista sen em-kisojen lonkkamurtuman jälkeen eikä oo päässy samaan kuntoon. Se oli suuri virhe juosta jalkavaivasena ja pahentaa asiaa.
Facebookissa seurannu toipumista.

Alisa juoksi hienosti! Hyvä alisa. Selkeesti fysiikka ja tekniikka kunnossa ku vertas muihin juoksioihin jotka näytti lähinnä kuihtuneilta kukkakepeiltä jotka sipsutteli.
Ei voikku ihmetellä tätä tempokisun valittamista :)
Pitäs niinku heti olla huippukunnossa

Tempokisu ois menny hölkkäämällä em-kisoihin

^ joskus 35-vuotta sitten alitinkin jonkun nuorten MM-rajan, mutta ei sinne jalkavammaisena menty. Enkä olisi varmaan menny muutenkaan.

Hivenen eroa oli noissa valmistautumisissakin; Alisa oli 4kk etelässä tai jossain Keniassa, ja on valmentaja joka huolehtii ( sanojensa mukaan) levosta ja ravinnosta.
Mulla mitään ollu, vähän hölkkäsin pururadalla maksimi oli 50km viikossa. Suurimman osan ajasta oli jalkavammalepoa. Kukaan mitään valmentanu, ja ravintopuoli oli maailman heikoimmissa kantimissa. Minä se kuihtunu kukkakeppi olin, jaloissa oli lihaksia mutta muuten aika luuranko.
Sanaakaan ei ollu Aamulehdessä kympin hölkästä nyt. 1983 kympin hölkästä oli kaikissa lehdissä aukeaman juttu. :p


Kas tuossa legendaarista kuvaa Suomen ensimmäisestä naisten 10 000m juoksusta, Valkeakoski 1983. Toisena hölkkää jo edesmennyt Sinikka Keskitalo, Sirkku Kumpulainen kolmantena ja Elli Hallikainen neljäntenä. Karmea hölkkä, joka askeleella sattui ja jokainen voi ite miettiä paljonko se syö sekunteja kierroksellakin, ja kierroksia oli 25.
Hölkästä ...siis yleisesti...jäi harmittaan että kukaan ei tukenu eikä välittäny, ja kun tuli jalkavammoja niin en tiennyt mitä olisin voinut tehdä? jätin sitten syömättä kun ei voinu hölkätä. Olisin kovasti halunnut edes yhden kerran pystyä juoksemaan kympin terveillä jaloilla, niin että olisi saanu mennä niin kovaa kun kuntonsa puolesta pystyy.

https://tempokisu.kuvat.fi/kuvat/kis...pg?img=smaller

Siinä siis sekä kuvan ottaja, että Sinikka ovat jo edesmenneitä.
Mä muuten ihmettelen vieläkin erästä lehtijuttua, olin ( jälleen kerran) jalkavammaisena kotona ja jutun kirjoittaja totesi ihmetellen että en matkusta Kuopioon (tai jotain..) seuraamaan Kalevan Kisoja. No piruvie, jalkavammaisena toisten kisojen seuraaminen on karmeaa kidutusta, mitä pirua mä olisin matkustanut katsomaan toisten juoksua? ei ymmärrä. Kun en vieläkään oikein pysty toisten kisoja katsomaan, tai toivon että tulisi tosi huonoja aikoja. Anteeksi, mutta näin se vaan on.

:D sanoiko joku noita naisjuoksijoita kukkakepeiksi? Kaikki on pulleemmassa kunnossa kun tuossa minä aikoinaan. Katsokaa ny noita jalkalihaksia, ja riutunutta yläkroppaa...

Eikä noi vitosen ajat nyt NIIN kovia ollu, ja varmana kaikki juo...hölkkäsi täysillä. Samoihin aikoihin mitä ite joskus hölkkäsin, huonolla valmistautumisella. Ja tästä kun on kulunut siis 35 vuotta niin olettaisi että ajat paranee vähän enemmän.

Jos oli valmistautumisessa eroja ( mulla silloin ja näillä nyt) niin on myös kisanjälkeisessä toiminnassa; ei todellakaan halailtu ja onniteltu toisiamme, kuten noi tuolla....Sinikka yritti vähän tuttavustua ja huolehtia kun oli aika paljon vanhempi kuin minä, mutta minä en kaveerannu kenenkään kanssa. Kaikki oli mahdollisia uhkia enkä jutellu kenenkään kanssa mitään. Onnitella ei nyt tarvinnutkaan.

Nojoo kymppitonnilla näky enemmän niitä riutuineita juoksioita joilla tyyliki menny semmoseksi hartiat ylhäällä sipsuttamiseksi. Lihaksia ei tosiaan näy missään muualla ku jaloissa.
Vois olettaa että keskivartalon lihaksilla on aika suuri merkitys juoksussa

^ :D ei ole, mutta tämä on vaan mun mielipiteeni. Mun tyyliäni naurettiin kuulemma oikein porukalla jossain "johtoportaassa", en tosin osannut muuttaa omaa tyyliäni, ja miksi olisi pitänykään? Olisi ollu vaan terveet jalat. Jalkavammoja oli jo ennen kun anoreksia oli tosi paha, joten en usko että jalkavammat anoreksiasta johtui. Enkä mä tajunnut olevani liian laiha kun lehdissä hehkuteltiin "gasellimainen kevyt askellus" sun muuta. Ajattelin että mun pitääkin olla tällainen hentoinen. Mutta se meni sitten överiksi, kun kuvittelin että jos ei kuluta (juokse) ei pidä syödäkään. Mitä enempi vammoja, sen enempi paino sitten laski...

On sekin muuttunu, nyt kun urheilijalla on vähänkin kipua niin heti magneettikuviin ( Ella Junnilan äiti patisteli heti magneettikuviin...). Mulla kesti kauan ennen kun pääsin edes tavallisiin röntgenkuviin, terveyskeskuksessa. Yksi "urheilulääkäri" hoiti istuihkyhmyn murtumaa kortisonilla, ja vasta kun terveyskeskuslääkäri laittoi tavallisiin kuviin , todettiin että iso murtuma.... se kohta on ajoittain vieläkin kipeä kun vähän kävelen ( esimerkiksi parkkipaikalta kuvauspaikalle noin 20m).

Onneksi myöhemmin sain tempoilla sitten niin kovaa kun jaksan. Pyöräilystä jäi mukavat muistot, ehkä pari kaivertavaa hetkeä, mutta kuitenkin hyvä harrastus jäi. Jännitin kisoja, kaikkia kisoja! niin älyttömästi että olen tosi onnellinen että kisailut on ohi.

Noh keskivartalohan tukee sitä juoksuasentoa. Pysyy ryhdikkäänä. Joittenki mielestä tärkeimmät lihakset juoksussa on keskivartalossa. Säästyy varmasti aika monelta vaivalta ku piettää ton kunnossa

^ mä tein tosi paljon vatsa-ja selkälihasliikkeitä kotijumpassa. Mutta meillä oli tuommoiset kunnolliset paidat niin ne sikspäkit ei näkyny :D en tosin mieltäny asiaa noin vaan että masu ei saa pullottaa ( mikä taas liittyi anoreksiaan tietämättäni). Kuten totesin, kukaan ei neuvonut eikä ohjeistanu eikä keneltäkään voinu kysyä niin ei sitten kaikki ihan sujunutkaan.

Pakko tähän nyt vielä on purkaa, että SUL:n toiminta oli ihan ala-arvoista nuorta 17-vuotiasta kohtaan. Sain 10 000 SE-tuloksesta, joka siis oli suoritettu ja tehty JO, 4000markan stipendin. Siitä tuli ihan kirje. Ikävä vaan että rahat sai vain kuitteja vastaan, ja olisin käyttänyt rahaa fysikaaliseen hoitoon. - mutta kas, kun tulikin jalkavamma, niin stipendi evättiin.
Nyt tuommoisesta voisi valittaa urheilijoiden oikeuslautakunnalle, mutta silloin ei ollu mitään.
Toinen ihan älytön juttu, toimittaja kysyi onko seura maksanut minulle mitään leirityksiä? No ei ollu. Siitäkin tuli noottia, että ei makseta sun kisamatkoja kun tommosta menit sanoon. Niin siis totuudenhan mä sanoin. Kyllä siitä jää todella paha mieli, nuorelle likalle.


Onhan se niin missä tahansa lajissa; jos oot ihan yksin eikä kukaan ole tukihenkilönä ja/tai valmentajana, niin vaikeeta se on .Tai aika mahdotonta. Semmoista urheilijaa ei varmaan olekaan että ihan yksikseen omin avuin ja itekseen edes Suomen huipulle pääsee ( paitsi mä lyhyeksi hetkeksi, enkä minäkään pyöräilyssä ilman Karia ja Eskoa ).

Ruotsalaista kestävyysjuoksijaa ja EM-kultamitalistia Meraf Bahtaa epäillään doping-rikkomuksesta. Jättänyt testejä väliin:

https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000005770403.html
https://www.aftonbladet.se/sportblad...ar-avstangning

^ tyttönen tuo vielä on.

Mutta eipä sujunut se Kimpisen kentällä kymppi Alisalta, 33.27 ja EM-raja on 33.20. Tosin sillä ajalla ei siellä pärjää eikä kannata lähteä. Mun mielestä noi kisarajat pitäisi olla perustulosta, että arvokisoissa sitten pärjää. Kympillä tuon rajan epätoivoinen metsästys voi johtaa kyllä ylirasitukseen.
Nyt vielä Hyryläiselläkin jalkavaivoja, joten jää EM-maraton väliin.

Eikait siel EM-kisoissa pärjää kukaan suomalainen. Mitaliodotukset 0. Hyviä suorituksia silti on mukava seurata. Itsensä ylityksiä. Ehottomasti kaikki rajan rikkoneet on syytä lähteä sinne.

^ sä ajattelet ehkä hieman eri tavalla kuin mä ( tai mistä mä tiedän vaikka olisit kova kisakuski..) mutta kun on itse harrastanut kilpaurheilua, niin tosiasia että ainut mikä kelpasi oli voitto; siis kun taso oli sitä että voitin. Kyllä ne hopeet oli katkeria häviöitä. En nähny mitään syytä lähteä kisaan jos ei ollut mahdollisuuksia voittaa ( paitsi pari kertaa huijattiin kortteliajoon, ja menin kun en tienny mitä se sitten oikeesti oli...) Vielä enemmän ne muutamat häviöt harmitti ( = katkeraa itkua, kivusta ja vielä häviöstä) hölkkä/juoksussa, kun sitä lajia silloin 80-luvulla seurattiin hieman enemmän kuin nyt juoksua tai pyöräilyä. Kaikki mun itkut päätyi lehtijuttuihin, mutta syyksi sepitettiin jotain ihan muuta kun mikä se oikea syy oli ( infernaalinen jalkakipu) ja kerran oli "rakko jalassa" perkkules mä semmoisesta itke, kyllä siinä oli luunmurtuma.
1984 maratonin olympiaraja oli 2.45. Olisi ollu helppo homma, mutta istuinkyhmyn murtuma. Itkin mä sitäkin.....nyt kun miettii, vaikka se raja olisi alittunu, niin en muuten olisi lähteny Los Angelesiin 3 viikkoa ennen omaa kisasuoritustani sinne, muka jotain aikaerosopeutumista. Ja käyttään liian isoja kisavaatteita, tuskin niillä mun kokoa olisi edes ollu.
Luoja vaan auttoi mua ettei tarvinu tekosyytä keksiä kotiinjäämiselle.

No, äitee lohduttaa että saan kuulemma olla ihan ylpeä noista hölkkätuloksistani. Joskus olenkin, olin kuitenkin vain 17-vuotias ja ihan yksikseni hölkkäilin, mitään valmennusta tai muutakaan ei ollut. Paitsi jalkavammoja.

Ja onhan toi Pirkanmaan kärkitulosten lukeminen lohduttavaa ( mun kannalta) ja lohdutonta kyllä muuten:
Naiset 1500m: 4.37,23 / 3000m: 10.11,29 ! / 5000m: 17.51,48 !! / ja kymppi 36.30,39 !!! ja satun tietään että kympin tuloksen tehny Mira Tuominen jäi pois töistä että voisi harjoitella 2 kertaa päivässä. Tulokset vaan huononi siitä. Ja noitten tulosten tekijät ei ole 17-vuotiaita tyttöjä vaan aikuisia naisia.