Ikävä kyllä en säännöllisesti. Ainoastaan viikonloppulenkeillä. Mielellään ajaisin myös arkisin / työmatkoilla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ealex
Printable View
Ikävä kyllä en säännöllisesti. Ainoastaan viikonloppulenkeillä. Mielellään ajaisin myös arkisin / työmatkoilla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ealex
Tänään oli melkein ilo laskea menemään työmatkaa 29” maasturilla East Bay Cityn eli Lahden itäisen puolen pyöräteillä. Auraamatta jäänyt sohjo oli jäätynyt paikoin kesäisiä metsäpolkuja muistuttavaksi jääkivikoksi ja siitä sai lasketella paikat hampaissa heiluen ylitse. Aurinko paistoi ja kevyt pohjoistuulen vire puhalteli peltoaukeilla. Kotiin päästyä mittariin kilahti 2001km talvipyöräilyä tänä vuonna.
Mieluummin poljen jäätä kuin sohjoa!
Jep. Jää voittaa kyllä sohjon mennen tullen. Oikeilla renkailla / paineilla polanteinenkaan jää ei oo mikään ongelma.
Pari päivää ajelin töihin läskillä, kun sillä ei niin tarkkaan tarvitse katsoa, mistä kohdasta siinä jääröpelössä kannattaa ajaa. Työmatkallani on kuitenkin jo niin paljon paljasta asvalttia, että vaihdoin takaisin cyclocross-pyörään. Muutamassa paikassa pitää olla tarkkana ja yhdessä kohdassa takapää lähti urasta liiraamaan, mutta ei hätää.
Siksikin suolaus on perseestä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Tulin tänä aamuna töihin poikkeuksellisesti Lauttasaaren suunnasta. Pakkasta -12 astetta ja baana märkänä. Eilen illalla kyseiseen saarivaltakuntaan ajaneena totesin väylän täysin kuivaksi (muutamia pieniä lätäköitä lukuun ottamatta), joten kysyn että pitääkö sitä suolaa siis kylvää joka aamu eli tehdäänkö se ihan noin "viran puolesta"?
Minä valitsen mielummin sohjon silloin kun se on luontaisesti syntynyttä. Sohjo merkitsee sulamista ja sitä, että jossakin vaiheessa kaikki on muuttunut vedeksi ja sulanut pois. Jää merkitsee näin keväällä vain sitä että talvi jatkuu pidempään kunnes se sohjo lopulta tulee. Ja jos satut kaatumaan niin jäällä on paremmat mahdollisuudet rikkoa itseään ja kalustoa kuin sohjossa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Oikeastaan asiasta ihan samaa mieltä. Siinä hetkessä kun kyntää 10cm sohjossa taas mielellään valitsisi sen polanteisen jään, mutta toive/odotus on tietty kesäkeli :D Eli pyöräily kuitenkin on parasta a) kesällä b) kunnon pakkaskelillä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti The flying Chocobo
Äh.
Talvipyöräily on asennekysymys.
Sohjokelillä ajetaan sohjossa ja pakkaskelillä viiletellään polanteessa.
Tuulenpitävä kerros päälimmäisenä ja riittävästi alusvillaa.
Ja tietty rengastus (=tai oikeilla renkailla varustettu pyörä) kelin mukaan alle.
Kaatuminen tulee keskimääräin kerran kauteen omien 45v kestäneiden havaintojen perusteella.
Suola pilaa rungot ja maistuu pahalle.
Mieluummin kunnon auraus reikä- tai kartioterällä.
^Asenne juu :rolleyes:. Vai meniskö siis villa-alusvaatteet, rengastus, tai keliin varustettu pyörä enempi sinne varustepuolelle kumminkin.
Kallella tais olla vain asennetta, lainaan Jukkis-nimimerkin aikaisemmin postaaman leikkeen:
http://uploads.tapatalk-cdn.com/2016...90378bef07.jpg
Lukekaapa Linkolan tuore elämäkerta: ensin pakkasella kalaan ja sitten viemään saalista pyörällä torille tai linja-autolle. Oli kuulemma affenet useamman kerran levinneet jäiselle tielle. Onhan nämä meidän murheet tosiaan aika pieniä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti alli
Sent from my iPad using Tapatalk
Ei tätä mystifiointia / menneisyyden ihannointia oikeesti jaksa. Joo - ennen hiihdettiin kouluun ympäri vuoden samalla susia pakoon yrittäen puulelut kainalossa... :(
Oikeesti oon tietysti vaan kateellinen teidän useimpien paremmista varusteista :). Mutta mua taas tympäisi päteminen asenteesta, kun kumminkin samassa viestissä luetellaan kaikelaiset keliin sopivat fillarit yms. Itellä oli käytössä vain Mara Wintereillä varustettu hybridi tällä viikolla ja jos sillä en pääse loskasössökohdasta läpi, niin en tiedä, miten siihen joku asenne auttaa, työntää vain sitten pitää.
Tuo ennen vanhaan ja asenteet ei kyllä liity millään tavalla asenteisiin vaan ajan hetken mukaisiin tarpeisiin. Ei se liity asenteeseen, jos on pakko pyöräillä tai kävellä tai hiihtää ahkio perässä pitkin metsiä. Ei vaan ole ollut vaihtoehtoja, vaan joko jäät ojaan makaamaan tai menet eteenpäin. Niillä pelimerkeillä on menty, mitkä on annettu.
Yllättävän helpoilla ja edullisillakin varusteilla kyllä pärjää talvella, mutta kyllähän kylmä fakta on ettei kaikilla ole edes siistiytymistiloja. Esim. kun menet hikisenä ja 10 metrin päähän haisevana avokonttoriin istumaan, niin voi tulla aika pahaa palautetta. Tunnen kyllä perheitä ja yksilöitä, jotka kulkee talvella pyörällä päivittäin eikä todellakaan ole mitkään hifistelyvarusteet ja pyöräkin marketista halvalla kun ei oikeasti ole ylimääräistä rahaa laittaa hienouksiin.
Itsehän olen rehellisesti kermaperse ja en ole pariin talveen pyöräillyt vaikka varmasti pyörä ja vaatteet antaa myöten kovemmillakin pakkasilla ajon.
Jos talvipyöräilyyn ei ole tarvetta tai kiinnostusta, niin ei siinä mitään selittelemisen tarvetta ole mun mielestä. Ja jos on varaa ja kiinnostusta hankkia monipuoliset kamat ja fillarit eri olosuhteisiin, niin hienoa sekin, muttei tosiaan mikään itsestäänselvyys ihan kaikille.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti jabi
Itse taas tykkään kulkea juuri työmatkat ja asiointiajot fillarilla, ja arvostan, jos se on mahdollista ympäri vuoden. Nyt vaan tällä viikolla kävi hermoille kunnossapidon taso, kun ei ollut mistään lumimyräkästäkään kyse. Esimerkiksi joo, loskassa kastuneista kengistä tuli varmaan ihan aiheellista valitusta avokonttorissa, kun ne unohtui joksikin aikaa työpisteelle, vaikka mulla on onneksi komerontapainen, jota voin käyttää vaatteiden säilytykseen. Mutta jos voisi valita, niin ajaisi auratuilla väylillä eikä tarvitsisi pyydellä anteeksi märkiä kamoja.
Kiva, kun voi edes tänne vähän valittaa ja sössömäessä oli aurakin käynyt joskus viikon aikana, joten ehkä tää taas tästä.
^ mulla on ajokengät työhuoneen alahyllyllä, no laitan mä alle sinne (joskus)muovipussin ja pyyhin kyllä jos on jääny jälkiä.
Nyt on ollut kyllä kurjin syksy ja talvi ....no en muista koska ennen näin huonoja kelejä jatkuvasti - tai sitten se on vaan vanhuus ettei jaksa enää itseensä kiduttaa kun mikään pakko ei ole ( pari kiloa painoon ei oikeasti haittaa, ja kun ei enää kisailekaan). Keväämmällä sitten voi ajaa vähän enemmän.
Tuntui kyllä aluksi pahalta kun oli pakko myöntää itselleen että ei vaan enää jaksa;tosin siinä oli 2 kaatumista ja poskiontelontulehdus, ja siitä vaihto nastarenkaiseen cycloon, niin se ei sitten vaan lähteny...eikä lähde varmaan aikoihin; pari kuukautta ( kun lopetin yölenkit) heräsin "vakiolenkkilähtöaikaan", mutta jos nyt pitäisi aamukahdelta lähteä niin ei piruvi en lähde :D kyllä tässä tarvii ensin vaikka aamukuudelta...
^Mulla oli kesäkengät, kun oli lämpimämpää ja läpimärkinä niistä + sukista tulee hajuhaittaa :(.
Omilla reiteillä ei ole ollut mitenkään erityisen paha talvi. Yksi kova pyrypäivä oli 1.2., jolloin ihan kelin takia lähdin julkisilla, ja olin tyytyväinen valintaani, vaikkei ne bussitkaan mitenkään Reittioppaan aikatauluissa kulkeneet. Kovista pakkasista, joihin mulla ei olis esim. tarpeeksi lämpimiä ajokenkiä, varoitettiin, muttei sitäkään sitten osunut kohdalle. En lähde liikkeelle aamukahdelta tai -kuudeltakaan, niin ilma on usein jo vähän leudompi. Mitään pakkoa pyöräilyyn ei ole, mutta se on semmoinen henkireikä.
Tota ikäasian vaikutusta olen miettinyt. Oon kans jo 50 täyttänyt, mutta eihän sen pitäisi olla vielä kuin reilu puolet elinikäodotteesta ;). Työeläkeyhtiö maksoi meille sellaisen palautumismittauksen sykevälivaihtelumittarilla, ja mittauspäiville osui juuri syksyn raskain keli kotimatkalle. Palautteeseen oli sitten laitettu, että kannattaisi harkita lepopäivää seuraavaksi päiväksi, kun kaksi raskasta harjoitusta samalla päivällä! Se kyllä tuntui kurjalta, että eikö nyt terveys kestä edes arkipäivän lyhyehköjä työmatkoja :rolleyes:.
10 vuotta kulkenu pyörällä ympäri vuoden. Kunnolliseen autoon ei ole varaa, niin tämä on helppo ratkaisu. Onhan mulla pappa-tunturikin, mutta sillä ajot viime kesänä tais jäädä alle 30km, kun tuli hankittua keväällä uus pyörä. Kulkineina on kulkenu kaikennäköistä jäteasemalta dyykatusta armeijafillarista lähtien. Se oli kunnon konkeli, vähän laakerivikanen vaan. Ilmaa renkaisiin vaan ja kovaa ajoa. Valotkin toimi :p
Ympärivuotinen työmatkapyöräily on loistava harrastus monestakin syystä:
- Tulee arkinen kuntoliikunta hoidettua "huomaamatta", 30 - 40km TMT'tä päivässä pitää huolen siitä, ettei tartte tuntea huonoa omaatuntoa liikkumattomuudesta tai miettiä iltalenkkiä.
- Vastustuskyky erilaisia pöpöjä kohtaan on ainakin allekirjoittaneella noussut ärsyttävyyteen asti. Kollegat katuvat flunssaan monta kertaa vuodessa - itellä ei ensimmäistäkään tähän 3 työmatkapyöräilyvuoteen (kop,kop).
- Pyöräily aamulla herättää hyvin ja toisaalta kotimatka pidemmän kaavan kautta / kovemmalla sykkeellä nollaa **ttumaisenkin työpäivän.
- Pyöräily (ainakin täällä pk-seudulla) myös säästää ruuhkissa seisomisen stressiltä.
Nykyään ketuttaa jos joutuu jostain syystä autolla menemään töihin. Tietää sitä, että illalla pitää sitten lähteä parin tunnin lenkille. Oikeastaan ainoa jurppiva asia on kelvien ajoratoihin verrattuna dekadia huonompi hoito. Ketuttaa ajella melkein hoitamatonta perunapeltoa kun vieressä kulkee puhtaaksi/kuivaksi huolella nuoltu ajorata. En ymmärrä miksi "asenteella" pitäisi nauttia siitä, että saa ajella paskasti hoidettuja teitä. Asenteella hoidetaan ne talven pari "lumi-infernoa" - ei kuukausien hoitamattomia teitä.
Lenkille lähteminenhän kivaa. Miksi se tuntuu vastenmieliseltä?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Lenkillä oleminen on kivaa, lähteminen sen sijaan usein laiskalle vastenmielistä kun väsyttää ja sitä sun tätä....
En minäkään lenkille lähdöstä erityisemmin tykkää; kivaa alkaa olla vasta kun istuu pyörän satulassa ja kuulee klossien napsahdukset. Talvipyöräilyssä etenkin on sitä pakollista lähtöpuuhaa ihan tarpeeksi, vaikka kuinka olisi optimoinut varusteet ja laittanut kaiken mahdollisimman valmiiksi.
PS Kenkien kastumisesta johtuvista hajuhaitoista: on tietysti pitkälle kiinni varusteiden hankinta- ja niiden säilytysmahdollisuuksista esimerkiksi työpaikalla, mutta:
- kahdet kengät joita voi vuorotella ja antaa niiden kuivua ja levät kunnolla välillä auttavat hyvin paljon (ja kenties tulevat pitkän päälle edullisimmaksi koska kestävät käytössä pitempään
- mahdollisimman nopea ja tehokas kuivaaminen on joka tapauksessa tärkeää: pohjalliset ulos, remmit ja vetoketjut auki, kengänkuivainten. kuivaushuoneen tai -kaapin tai edes sanomalehtipapein käyttö on tärkeää; sen jälkeen kun kengät ovat saaneet lojua märkinä peli on menetetty.
- vaikka joutuisi lähtemään vielä märissä kengissä, kannattaa laittaa uudet, puhtaat ja kuivat sukat: kerran hikeentyneet tai kastuneet sukat ovat epämiellyttävien kenkähajujen äiti.
Näin se on ja varsinkin näin talvella kun pitää säätää kamojen kans niin paljon.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PK1
^^ Kiitos vinkeistä 😃. Kenkäjuttu nyt oli tosi nolo, mainitsin vain kun edellinen otti puheeksi avokonttoripalautteen. Taisi kostean kelin jutut unohtua pitkän pakkasjakson ja talviloman aikana, joten riisuin kengät eteisen laattalattialle ja kiireesti kylppäriin ripustelemaan sateessa kastunutta vaatepuolta. Aamulla sitten oli pieni lätäkkö siinä kenkien alla vielä 🙄. Jatkossa huolellisemmin 😉. Eilen jo pikapesu koneessa.
Tätä ei kotiväki tunnu ymmärtävän :) ”Voithan sä mennä sitten yöllä ajamaan”. Se on ihan toista ajaa auringon noustessa, ruuhkassa seisovien autojonojen ohi, ajalla joka muutenkin menisi siihen siirtymään kuin sitten väkisin erikseen lähtemällä joskus 22 jälkeen illalla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
^Sama täällä. Vaimo vapaapäivinään ehdottelee, että ”voisit ihan hyvin mennä autolla”. Mutta se aamuinen tunti pyörän päällä ja illalla toinen on aivan parasta omaa aikaa, jossa saa nollattua työpäivän asiat. Päiväkin menee töissä paljon pirteämmin.
Talvipyöräilyn ainoa miinus on monimutkaisemman pukeutumisen vaiva. Varusteet on kuitenkin vuosien mittaan erilaisten kokeilujen jälkeen hioutuneet nykyiseksi kokolailla yksinkertaiseksi ja toimivaksi setiksi, joten ei sekään ole edes tekosyy olla lähtemättä talvella polkemaan.
Huomenna on pakko mennä autolla, kun poika tarvii kyydin laitakaupungin koululle yo-kirjoituksiin. Ehkä illalla on lähdettävä lenkille...
Vastenmielistä on liian vahva sana. Pitkän päivän jälkeen vaan on mukavampaa kun sen on jo hoitanut työmatkoilla. Ihan kivaa se on illallakin, mutta kun aika/sen käyttö on rajallista, niin työmatkapyöräily on vaan erinomainen tapa hoitaa lenkkeily.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Hoidetaanko työmatkapyöräilyssä treeni mielessä oikeasti muuta kuin tasaista pk-lenkkiä. Jos työmatka on yhtään pitempi niin aika tasaisen tasapaksua se on treeniksi. Sinänsä ihan kivaa työmatka pyöräilyksi.
Sillä ihmettelen että on ollut aikoja jolloin pystyin pyöräilemään (ja juoksemaan) töihin. Ja ongelma oli oikean treenaamisen yhdistäminen työmatkoihin. Kymmenen samanlaista treeniä viikossa on niin paljon että aika äkkiä oli paikat tukossa eikä kyennyt tuomaan treeneihin vaihtelua.
Helppoa se tosin ei ole iltakymmeltäkään :)
Aivan varmasti hoidetaan - tai jotkut jotka siihen pyrkivät siihen myös pystyvät.
Aamulla yleisimmin sopii rauhallinen ja tasatehoinen lenkki, jota kyllä voi pari kertaa viikossa fiiliksen mukaan piristää ja nopeita lihassoluja herätellä lyhyillä ja terävillä muttei maksimaalisilla vedoilla.
Illalla voi vaikkapa perinteisinä intervallitreenipäivinä eli tiistaina ja torstaina ajaa tutun reitin ominaisuuksia hyväksikäyttäen ja niihin sopien vetotreenit. Toisena lyhyempiä ja kovempia, yht. alle 20 min, ja toisena pitempiä, yht. alle 40 min.
Tämän tieteellisempää ja tarkempaa sen ei tarvitse olla, jos haluaa saada ikään kuin maksimihyödyn työmatkapyöräilystään eikä ohjelmassa oli erikseen watintarkkoja traineritreenejä tai muuta.
Jos tuntuu että paikat ovat työmatka-ajosta tukossa, on korkea aika ruveta ajamaan niitä korostetun rauhallisesti. Mitä alhaisempi keskari, sitä parempi. Sitten kun taas huvittaa irrotella ylämäessä tai lähteä ajamaan pitkän suoran päässä näkyvää fillaria kiinni, tekee sen - mutta muistaa vastedes pitää perusvauhdin rauhallisempana. Energia on parempi käyttää niihin tiistain ja torstain vetoihin.
Talviipyöräilyn ongelma tässä yhteydessä onkin että joskus tiheään ja ennustamattakin muuttuvat olosuhteet voivat sotkea koko systeemin. Rauhallisimmallakin vauhdilla meno voi olla koko matkan raskasta tai tarvittavan kovaa vauhtia ei vedoissa pysty ajamaan. Silloin täytyy sopeutua ja muistaa etteivät harjoitusohjelmat koskaan toteudu täysin suunnitelmien mukaan. Tärkeintä onkin että perussuunta on oikea ja että riittävän paljon asioita menee oikein. Eikä tee mitään todella pahasti väärin.
^^Omalla kohdalla mikään pyöräily ei ole lähtökohtaisesti treeniä. Pyöräilen siksi, että nautin siitä, en siksi, että treenaan. Oli sitten kyseessä työmatka tai lenkki. En käy kisoissa, joten ei tarvitse asettaa sellaisia tavoitteita. Paitsi ensi kesän WBD, mutta siihen on muut kuin kilpailulliset syyt.
Jos taas ajattelen asiaa treenin kannalta niin iso osa talvisista työmatkoista on sitä samaa 15km siivua edestakaisin. ”Voimatreeniä” siihen toki saa polkemalla pidemmät mäet isommalla vaihteella tai ajamalla umpilumessa/loskassa tai ”nopeustreeniä” nostamalla keskimmäisen 5km nopeuden ja sykkeen vk-alueelle. Usein ajan kotimatkalla talvisin 10-20km ja sulan maan aikana 20-50km lisälenkin, joka mahdollistaa monipuolisempaa tekemistä kuin tasaista saman reitin puurtamista. Useimmiten vaihtelu syntyykin reitin ominaisuuksista ilman ihmeempää suunnittelua. Vauhtileikittelyyn pääsee mukaan, kun suoran päässä näkyy kypäräpäinen polkija...
Talvipyöräily on treenaamista ajatellen aikalailla pk-lenkkiä ja voimaharjoittelua :D Onneksi ei tarvitse treenata...