Kyllähän sweet spot harjoittelu nostaa FTP:tä tiettyyn pisteeseen saakka, ja sitä on sopiva annostella harjoitusohjelmaan yksilöstä riippuen tietyin ajanvälein. Mutta kyllä sitä FTP:tä saa nostettua muillakin tavoin, jotka ovat usein myös tehokkaampia sen nostamiseen. Ja kyllä se vaan vaikuttaa aika hyvin toimivan niin, että kokonaisvaltaisesti kestävyyssuorituskyky ja sen myötä FTP nousee tehokkaammin yhdistelmällä kovemman intensiteetin harjoittelua sekä runsasta matalan intensiteetin harjoittelua. Tuon osalta tutkimusnäyttö on niin yksiselitteistä, ettei sitä oikein voi kiistää (paitsi toteamalla, että kaikki asiaan perehtyneet tutkimukset ovat perseestä eivätkä anna oikeaa kokonaiskuvaa).
Itse ennemmin toteisin, että helppohan se on ajaa määrällisesti keskinkertaisesti sekä keskikovia nopeuksia, mutta harjoittelu muuttuu haastavammaksi siinä vaiheessa kun pitäisi oikeasti olla kanttia ajaa määrällisesti paljon kevyttä ja sitten piiskata itsestään kaikki irti kovissa harjoituksissa.
Minulla on myös kymmenien valmennettavien kohdalta tapausesimerkkejä siitä miten vk/sweet spot -painotteisella harjoittelulla ollaan saatu ne helpot kehitykset tuotua esiin, mutta sen jälkeen ollaan jämähdetty paikalle. Näissä tapauksissa on myös sataprosenttisesti onnistunut esim. tunnin testin (jota itse käytän aika paljon kontrollina) merkittävä kehitys nimenomaan keventämällä valtaosaa harjoittelusta huomattavasti. 1-2 kuukauden ajan jo pelkkä kevennys on tyypillisesti tuonut n. 10%:n kehityksen tulokseen. Kehitystä on tullut enemmän ja se on jatkunut pidemmän aikaa kun tätä ollaan sitten sävytetty sopivalla määrällä kovatehoista harjoittelua (jonkin verran siinä FTP:n tienoilla, mutta pääasiallisesti sen yli).
Sitten toisaalta (ellei ole kyse tunnin temmosta) yleensä pitäisi pystyä koneesta repimään myös tehoja tuon FTP:n yläpuolella ja siinä auttaa kyllä huomattavasti hyvä hapenottokyky sekä kyky puskuroida happamuutta, siirtää laktaatit ulos nopeista lihassoluista ja käyttää ne uudestaan energiaksi hitaissa lihassoluissa sekä hyvä hermolihasjärjestelmän toiminta. Näitä ominaisuuksia, kuten myös suorituskykyä, saadaan vain rajallisesti kehitettyä pelkällä sweet spotin jauhamisella. Maksimihapenottokyky (ja sitä vastaava teho) asettaa myös rajat sille mihin kynnykset voivat nousta (tuskin kovin montaa Touria voitettu alle 80ml/kg/min hapenotolla viimeisen viiden vuosikymmenen aikana), ja se kyllä kehittyy selvästi enemmän korkeamman intensiteetin treenillä kuin sweet spot. Juju on siinä, ettei tuota korkeaa intensiteettiä voi pitkällä aikavälillä jauhaa tehokkaasti ellei mukana ole riittävää määrää matalatehoista harjoittelua.
Vielä tuohon optimaaliseen harjoitteluun, että täsmennän omalta osaltani määritteeksi sen, että optimaalinen harjoittelu nostaa suorituskykyä mahdollisimman paljon niillä suorituskyvyn osa-alueilla, jotka määrittävät lajissa menestymisen. Tuolloin sweet spot on minulla yksi työkalu, joka toimii loistavasti esimerkiksi aikarajotteisilla tiettyyn pisteeseen asti, samoin se toimii lyhyellä aikajaksolla hyvänä anaerobisen kynnyksen/FTP:n buustaajana, sekä se on erinomainen työkalu esimerkiksi silloin kun ollaan tahkottu polarisoidumpaa harjoittelua ja pitää parin kuukauden aikajänteellä vähän typistää teho-alueen yläpäätä ja nostaa kykyä ylläpitää korkeaa keskitehoa pitkiä ajanjaksoja. Samalla se on kuitenkin vain yksi osa optimaalista harjoittelua ja mikäli mielii kehittää suorituskykyä pitkällä aikavälillä mahdollisimman paljon, kannattaa myös muita harjoittelumuotoja sisällyttää harjoitteluun.

