Tunnustus ihanasta hetkestä kevyen liikenteen väylällä

Tänään oli kiva käydä ajelemassa erinäisiä vähemmän tuttuja hiekkateitä Tuusulan ja Vantaan suunnilla.

Helsingin puolelle ruuhka-aikaan palaillessa pääsin sitten ihmettelemään, kun Tuomarinkartanon nurkilla Vanhan Tuusulantien pohjoiseen menevällä ajoradalla mateli pitkä autoletka todella hitaasti (ilmeisestikin se Vantaan puolella oleva risteys ei oikein vedä). Kävin sitten sympatian vuoksi vetäisemässä pienen edestakaisen sakkolenkin siinä viereisellä pyörätiellä - olisikohan pyörä edennyt tuplanopeutta autoihin nähden.

Siinä saa väärinpysäköijä ansionsa mukaan: http://www.telegraph.co.uk/news/pict...gust-2011.html

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Risto Koivunen

Tänään oli kiva käydä ajelemassa erinäisiä vähemmän tuttuja hiekkateitä Tuusulan ja Vantaan suunnilla.

Helsingin puolelle ruuhka-aikaan palaillessa pääsin sitten ihmettelemään, kun Tuomarinkartanon nurkilla Vanhan Tuusulantien pohjoiseen menevällä ajoradalla mateli pitkä autoletka todella hitaasti (ilmeisestikin se Vantaan puolella oleva risteys ei oikein vedä). Kävin sitten sympatian vuoksi vetäisemässä pienen edestakaisen sakkolenkin siinä viereisellä pyörätiellä - olisikohan pyörä edennyt tuplanopeutta autoihin nähden.

---

Tuusulanväylän siltatyömaa varmaan ajanut ihmisiä vanhalle tielle myös tavallista enemmän.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti CLX

Tuusulanväylän siltatyömaa varmaan ajanut ihmisiä vanhalle tielle myös tavallista enemmän.

---

Mietinkin että olisiko siellä pääväylällä ollut jotakin fibaa, mutta kyllä siellä näytti liikenne ainakin jotenkin kulkevan. Missäs päin tuollainen siltatyömaa on, ja jatkuuko se pitkään? Pitäisikö askarrella sellainen "Pyörällä olisit jo perillä" kyltti ja mennä pitämään piknikkiä sen kanssa tienlaitaan?


Mutta kovaa on meno Vilnassa tuon Henki Hieverin linkittämän uutisen mukaan! Tosin kuvassa on "vain" panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo eikä panssarivaunu, kuten tekstissä väitetään. Jos tuosta olisi ajettu oikealla panssarilla yli, niin taitaisi olla auto vieläkin lättänämpi.

Siinä Tammiston Gigantin paikkeilla, itse asiassa silta on mahtavasti liioiteltu. Olisiko joku viemäri tms. mitä siinä rempataan, joka tapauksessa tie tekee siinä nyt mutkan ja kaistat varsinkin pohjoiseen päin on tooooosi kapeat.

Terveiset eilen Keskuspuistossa Malminkartanoon puoli kymmenen pintaan illalla ajelleelle ilmeisesti cyclocrossarikuskille. Itse olin koirien kanssa juoksulenkillä ja suorastaan hämmästyin, kun pyöräilijä kiitti kolonnamme siirtymisestä tien sivuun. :)

Kehä I:n vierellä Malmin ja Kivikon välissä kulkeva kelvi on päällystetty uudestaan! Se on pinnan kunnosta päätelleen varmaan päällystetty jo pari vuotta sitten, mutta olen rullaluistellessani kiertänyt kyseisen välin kaukaa, koska se oli aikoinaan niin hirveää tärinää koko reitti. Oli mukava yllätys, kun kauhea temmi otsassa "jouduin" rullaamaan kyseistä reittiä ja huomasinkin sen olevan varsin miellyttävä mennä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti rolle72

Kehä I:n vierellä Malmin ja Kivikon välissä kulkeva kelvi on päällystetty uudestaan! Se on pinnan kunnosta päätelleen varmaan päällystetty jo pari vuotta sitten

---

Muistaakseni tuolla välillä oli jokin osuus asfaltoitu uusiksi toissasyksynä. Vielä kun sinne saataisiin sellaiset opasteet, joista tietäisi minne mikin tienhaara vie.

Mutta niistä ihanista hetkistä: olin tänään ajelemassa itselleni tuntemattomia pikkuteitä Maunulan ja Oulunkylän nurkilla. Eräässä risteyksessä pysähdyin kaivamaan kartan esiin reittiä valitakseni, jolloin vierelle pysähtyi henkilöauto. Kuljettajana ollut iäkkäämpi herrasmies avasi ikkunan ja kysyi, olinko mahdollisesti eksyksissä. En ollut, mutta ajatus lämmitti.

[Itsekin mahdollisuuksien mukaan pysähtelen kysymään samaa, jos näen mahdollisesti eksyneen näköisiä jalankulkijoita/pyöräilijöitä/autoilijoita tien varressa karttaa ihmettelemässä. Ei ole iso vaiva.]

Mietin eka että onko tapaus yllättävä vai ihana hetki klv:llä. Kun nämä ihanat hetket on niin harvinaisia niin laitetaan tänne: Joudun kyllä perumaan vihapuheitani Merssuja ja niiden kuskeja kohtaan, aamulla ajen kevyenliikenteen väylää pitkin, josta minun oli käännyttävä vasemmalle, ihan normaalille ajotielle, eikä kohdassa ole edes suojatietä. Näin takaa tulevan auton ja pysähdyin niinkuin minun piti. Mitä tekikään Merssu? Se pysähtyi odottamaan, että pääsen tien yli, odotti jopa sen että itse odotin vastaan tulevan auton. Ei kaikki Merssukuskit ookkaa idiootteja!

Ensimmäiseksi: pesin kaikki ajokamppeeni. Oli kiva vetää puhtailla kamoilla työmatkaa. Toivottavasti muutkin tielläliikkujat olivat tyytyväisiä.

Toiseksi: oli mahdottoman kivaa pyöräillä taas töihin.

Kolmanneksi: palaute Helsingin kaupungille on tehonnut ja Isonnevantien ja Eliel Saarisen tien risteyksessä olevat "haittaportit" on avattu.

Tulin kolmen pyörätien T-risteykseen (puut estävät näkyvyyttä) ja käännyin. Vastaan ajoi parinkolmenkymmenen metrin päästä kolme kossia pyörällä koko väylän leveydeltä. Kaksi huomaa minut heti ja siirtyvät vähän enemmän omalle puolelleen. Se kolmas, joka ajaa minun puolellani, katsoo näitä kahta muuta eikä huomaa minua.

RING! Pää kääntyy ja tilaa tulee. Minua ja niitä kahta muuta kossia naurattaa. :-)

Muutaman viikon ollut kello ja sitä tulee nyt rimpauteltua. On tuollainen perinteinen peukalovivulla toimiva malli, joten vipua vain vähän liikauttamalla saa joko yhden vienon kilautuksen tai pohjaan asti vääntäen ärhäkämmän rimpautuksen.

Ihania on kaikki ne trikoot päällä juoksevat ihanat tyttölapset kesäisin.
Mitä ny välillä meinaa törmätä erinäisiin esteisiin kun he vievät huomion.

Perus työmatkasettiä. Kiroilen himpun jatkuvia punaisia valoja ja välillä tuultakin, kunnes setti muuttuu alkumatkan jälkeen.

Ylitän tyhjän risteyksen ja havaitsen kuinka auto antaa selkeästi jo kauempaa tilaa toiselle pyöräijälle. Kurvaan taas tien yli ja arvioin ehdinkö ennen lähestyvää pyöräilijää. Hän näyttää suuntamerkkiä jo kaukaa, siis kääntyy eli ehdin enkä tunge eteen. Myötätuuli pääsee taakse ja vauhti kohoaa. O-ou, näkyvissä reittiä sivusta lähestyvä koiran ulkoiluttaja. Hänpä katsoo ennen pyörätien ylitystä, pysähtyy ja pitää koiransa hyvin lyhyessä hihnassa väylän toisessa laidassa. Sitten reitillä jalankulkijat kulkevat siististi klv:n reunassa, jopa yhdistetyllä klv:llä tiiviisti reunan vartta (jokainen matkan varrelle sattuva!). Myös satunnaiset pyöräilijät ajavat tiiviisti oikeaa reunaa.

Kun tällaisen setin kokee, voi olla varma että huomenna sataa, jollei peräti ukkosta ja loppuviikon aikana voikin kirjoitella tuonne kilpailevaan ketjuun. Kokemuksesta viisastuneena kiinnitin jo lokasuojat.

En tiedä miten kauan Helsingissä on jo itäkeskuksen lähellä ollut pyörätienviitta Porvooseen, mutta hieno homma. Vielä, kun saataisiin Elieliltä alkaen viitta Porvoo - Tuusula - Hyvinkää - Vihti - Lohja - Kirkkonummi niin yksi murhe olisi poissa päiväjärjestyksestä. (Taitaa vielä hetki mennä. :))

Tänään Viikin nurkissa ilahdutti pyörätiellä asiallisesti kulkenut mopoilija, joka:

a.) ajoi pyörätiellä paikassa, jossa mopolla ajaminen on oikeasti sallittua
b.) eteni rauhallisesti ja tasaisesti suunnilleen polkupyörän nopeudella
c.) ei päästänyt menopelistään melua ilmoille (hyvin hiljainen peli)

Monesta muusta mopoilijasta on tainnut tulla avauduttua, mutta tälle yksilölle kyllä kuuluu iso peukunnosto (ja vihreä pallero, jos niitä vielä olisi foorumilla).

Mukava oli rullailla viime kesänä kuuden aikaan aamulla yövuorosta kotiin, auringon paistaessa mukavasti. Edessä yhdeksän päivän vapaat ja seuraavana päivänä ac/dc:n keikka ratinalla hyvässä seurassa. Puhumattakaan niistä tuskaisista ilmeistä töihin matkaavien ihmisten kasvoilla, hieman veti naamaa virneeseen. Vahingonilo on toki rumaa.. :P

Kyllä tuntu mukavalta tänää illalla kun ajelin kotia kohti tuolta paloheinän läpi muutamia polkuja ja pitkospuita, kun kapeilla pitkospuilla kaksi pariskuntaa tuli vastaan ja hienosti väisti pois tieltä ja näytti kohteliaasti että "mene vaan kun näyttää sujuvan" :) Kyllä tuli hyvä mieli ja pitihän siinä kiittää :)

Tänään Koivukylässä odottelin valojen vaihtumista työmatkalla. Suojatien toisella puolella odotteli vanha pappa kävelylenkin jatkumista. Valojen vaihduttua vihreäksi lähhdimme liikkeelle ja kohdatessamme pappa otti katsekontaktin, näytti peukkua ja nyökkäsi hyväksyvästi. Pienistä asioista tulee hyvä mieli.

Matka jatkui ja Vanhalla tuusulantiellä Tuomarinkylän kohdilla menin tervehtien ohi maantiekiitäjästä (jonka olin saanut kiinni koska hän oli pysähtynyt punaisiiin) joka ohituksen jälkeen siirtyi nätisti peesaamaan. Vielä iloisemmaksi tulin kun kaveri siirtyi hetken kuluttua vetomieheksi. Kyseinen tienpätkä on mielestäni koko työmatkani tylsin kohta joten pieni muutos rutiineihin tuntui mukavalta.

Ei varsinaisesti kevyen liikenteen väylällä... Useammassakin paikassa tien laitaa ajaessa oli liikkeellä tosi paljon autoja, mutta kaikki antoivat erikoisen hyvin tilaa ohittaessaan - paitsi se yksi Vanhalla Lahdentiellä, joka ajoi oikean puolen pyörät parikymmentä senttiä pientareen puolella ohittaessaan. Mut sehän olikin taksi.... :D

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Tuhat1000

Ensimmäiseksi: pesin kaikki ajokamppeeni. Oli kiva vetää puhtailla kamoilla työmatkaa. Toivottavasti muutkin tielläliikkujat olivat tyytyväisiä.

Toiseksi: oli mahdottoman kivaa pyöräillä taas töihin.

Kolmanneksi: palaute Helsingin kaupungille on tehonnut ja Isonnevantien ja Eliel Saarisen tien risteyksessä olevat "haittaportit" on avattu.

---

kiitos! Sinunko ansiosta siitä mahtuu nyt taiteilematta :) (mihin annoit palautetta, tekisi mieli kommentoida heille kehä I pyörätien merkitsemistä/ löytämisen mahdottomuutta jos ei tunne reittiä kannelmäessä/pakilassa esim hämeenlinnantien paikkeilla. Paikkoja tietämätön eksyy lähes vuorenvarmasti.)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti timoe

kiitos! Sinunko ansiosta siitä mahtuu nyt taiteilematta :) (mihin annoit palautetta, tekisi mieli kommentoida heille kehä I pyörätien merkitsemistä/ löytämisen mahdottomuutta jos ei tunne reittiä kannelmäessä/pakilassa esim hämeenlinnantien paikkeilla. Paikkoja tietämätön eksyy lähes vuorenvarmasti.)

---

Tuolla seudulla seikkailin muutama viikko sitten... Ekaa kertaa ikinä pyörän kanssa. Menomatkalla ylimääräistä ajelua/reitin etsimistä/eksyilyä tuli melkein 10 kilometriä, paluumatkalla enää reilu 5.... :)

Laskin rullaluistimilla Vihdintien vieressä kelviä pitkin kohti Kauppalantien ylitystä. Kuvassa olin siis vasemmalla: http://maps.google.fi/maps?q=helsink...=12,91.78,,0,0

Vingutin jarrupalaa ja laskin puolikyykyssä, kun yritin kurkkia edessä olevan suojatien liikennevalon väriä välissä olleiden puiden takaa. Yhtäkkiä muutaman metrin päästä takaani kuului naisen ääni: "Vihree!" En voinut kuin vilkaista hymyillen olan yli ja nostaa peukun pystyyn. Sitten vain jarrupala irti asfaltista ja pitkästä laskusta nauttien risteyksestä yli.

Kiitokset tuolle nuorelle pyöräilijänaiselle ajatuksien lukemisesta ja vihjauksesta. :)

Edessä oli sauvakävelevä vanhempi mies ja koira, joka löysi tutkittavaa kelvin molemmilta reunoilta, oli miehen vyötärölle kiinnitetyn fleksihihnan päässä. Tästä ei selvitä hiljentämättä kävelyvauhtiin, ehdin tuumata, ja ukko on parhaassa tapauksessa puolikuuro, ehdin kirota, kun mies jo komensi koiran sivulleen. Toisen sauvan päässä oli taustapeili, joka siis todella toimi!

Eilen kävin iltalenkillä Vuosaaren huipulla. Kesäisten nousuharjoitusten jälkeen nämä paikalliset nyppylät ovat vähän mitä ovat... Mutta se ei ollut pointti!

Paluumatkalla pysähdyin Viikinsuoralla näpräämään puhelintani. Kuinka ollakkaan kanssamaastopyöräilijä hidasti kohdallani kysyäkseni onko kaikki ok. Mielestäni tämä oli upea ele!

Minä siis liikkeellä mustalla Rosen XC:llä mustissa housuissa ja paidassa. Siinä hötäkässä jäi huomioimatta millä tämä pyöräteiden laupias samarialainen sotki.

Positiivisia kokemuksia kannattaa aina kertoa:

Lempäälän suunnan metsätiellä oli naishenkilö kahden jumalattoman kokoisen rottweilerin kanssa. Koirat olivat irti, koska olivat juuri nousemassa autoon. Yksi rotikka tietysti päätti lähteä täyttä laukkaa maistamaan koivestani palasta (niin kuvittelin). Omistaja huusi perään SEIS, ISTU ja koirahan istui, seurasi vain katseella kun poljin ohi. Toinenkin koira oli lähdössä liikkeelle ja omistaja kääntyi sanomaan SINÄ MYÖS ISTU ja siihenpä jäi sekin hurtta. Kun olin ohittamassa tätä jälkimmäistä koiraa, se kohottautui uudestaan ja omistaja komensi vain ISTU VIELÄ.

Totesin vain ohimennessäni omistajalle: "uskovat näköjään puhetta!"

Pikku hetken kyllä alkuun pelotti, aikuista miestä... :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Kuparinen

Lempäälän suunnan metsätiellä oli naishenkilö kahden jumalattoman kokoisen rottweilerin kanssa. Koirat olivat irti

---

Pakko tarttua tähän, kun voisin vetää lähes saman stoorin. Ajelin hiekkatiellä (KLV) ja näen n. 50 metrin päästä kun koira ylittää tien ja heti perään tulee nainen. Koira jää väylän vasemmalle puolelle ja nainen oikealle. Ajattelen vtf (onneksi ei fleksiä kuitenkaan). Nainen huomaa mut, sanoo jotain koiralleen ja koira kipittää kiltisti naisen jalkojen viereen. Molemmat odottavat kunnes olen mennyt ohi. Koiran hallinta tuli niin metsästä, että tässä tapauksessa en tajunnut kiittää, joten kiitän nyt!

(Kiitin sit myöhemmin yhtä 5 hengen porukkaa, joka nätisti anto tilaa kun kilautin kelloa)

Tännekin palautetta: Bussikuski pysähtyi pysäkille odottamaan että pääsin ohi! Kiitin. Moottoripyörä antoi tietä vaikka pysähdyin Stop-merkin taakse odottamaan vuoroani, hämmentyneenä kiitin :) Bussikuski ei päästänyt ihmisiä ulos pysäkillä ennen kuin olin päässyt ohi, TODELLA hämmentyneenä kiitin!
Pääsääntöisesti voin todeta että enemmän autoilijat väistävät ja antavat tietä kuin eivät tai ainakin näin olen itse ollut huomaavinani. Ehkä pitäisi sitten säätää lääkitystä ;)

Eilen tuli Uuden Porvoontien kelvillä vastaan rullahiihtäjä, hiihtäjänä nainen ja tekniikkana pertsa. Osoittaa todellista harrastuneisuutta. Tuossa on niin paljon enemmän tyyliä kuin tuossa kaikkien sekasikiölajien äidissä, sauvarullaluistelussa. Rispekt, ja tsemppiä treeneihin!

1.Tämä ei ole omakehu, vaan kehu lautalaisille: Pitskussa vanhempi herra pysähtyneenä, kumartuneena. Pysähdyn, kysyn avun tarvetta. Ei ollut tarvetta, ketjut olivat vain paikoiltaan. Se kehu - ilman täältä tulleita vinkkejä en olisi pysähtynyt.

2. Leppävaaran tietämillä, kilautan kelloa dempaten kahdesti, kävelyllä oleva vanhempi pariskunta antaa tietä todella reippaasti. Ohi mennessä tokaisen "Ei olisi tarvinnut ihan noin paljoa, mutta kiitos." Toisinaan tulee hyviä päiviä liikenteessä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti nikoaspo

:) Bussikuski ei päästänyt ihmisiä ulos pysäkillä ennen kuin olin päässyt ohi, TODELLA hämmentyneenä kiitin!

---

Tästä tulee kyllä vähän kaksijakoinen fiilis, toki tilannetta tietämättä. Itsellekin on nimittäin käynyt näin. Sen jälkeen aloin hiljentää todella tuntuvasti vähän kauempana, kun tähän työmatkallani sijaitsevaan kapeaan kohtaan pysähtyy bussi, jotta kuski uskaltaa avata ne ovet...

Hiljaisuus.. Täydellinen hiljaisuus, vain tuuli kuiskaili sievästi korvaani, vauhti kasvoi kokoajan ja pyörä rullasi kevyemmin kuin pitkään aikaan, ei ketään muuta näkösällä, yksinäisyys.. Elän tätä varten.. Zen..

Kyllä maalla on sitten mukavaa, varsinkin kun ajaa aamuyön hiljaisina tunteina sateen ja aamukasteen kostuttamalla tiellä, ja täysii..

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MaXXer

Hiljaisuus.. Täydellinen hiljaisuus, vain tuuli kuiskaili sievästi korvaani, vauhti kasvoi kokoajan ja pyörä rullasi kevyemmin kuin pitkään aikaan, ei ketään muuta näkösällä, yksinäisyys.. Elän tätä varten.. Zen..

Kyllä maalla on sitten mukavaa, varsinkin kun ajaa aamuyön hiljaisina tunteina sateen ja aamukasteen kostuttamalla tiellä, ja täysii..

---

Aika sielukas kokemus.

Tänään, kun fillaroin duunista kotiin oli pyörätiellä tukkeena kaksi teini-ikäistä tyttöä koirien kanssa. Kilkautin kelloa ja sain kokea yllätyksen. Toinen lapsista kääntyi ja sanoi: "kiitos, kun soitit kelloa". Heitin kiitosta perään. Ei ollut eka kerta, kun koiran ulkoiluttajat kiittävät kellon käyttöä. Itse heitän aina kiitoksen perään ja aina joskus saan saman vastaukseksi. Mutta tämä oli eka kerta lapsen suusta :)

Polkupyörä lisää onnellisuutta. Jos olet varaton etkä omista polkupyörää voit olla hyvinkin onneton. Mutta jos omistat polkupyörän niin se lisää onnellisuuttasi huomattavasti.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti timoe

kiitos! Sinunko ansiosta siitä mahtuu nyt taiteilematta :) (mihin annoit palautetta, tekisi mieli kommentoida heille kehä I pyörätien merkitsemistä/ löytämisen mahdottomuutta jos ei tunne reittiä kannelmäessä/pakilassa esim hämeenlinnantien paikkeilla. Paikkoja tietämätön eksyy lähes vuorenvarmasti.)

---

En tiedä auttoiko palaute, mutta nyt se on onneksi ollut auki. Palautteen annoin nettisivujen kautta: http://www.hel.fi/hki/ksv/fi/Virasto...Palautelomake/

Vastaukseksi sain lyhennettynä seuraavat perustelut:
- puomi parantaa pyöräilijöiden turvallisuutta, sillä vuonna 2002 asennettua stop-merkkiä ei asukkaiden mukaan noudateta
- puomia ei ole aiheellista poistaa, sillä näkemät kadunylityskohdassa ovat huonot
- 2014 toteutetaan Isonnevantielle turvallisuutta parantavat toimenpiteet

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti alli

Tästä tulee kyllä vähän kaksijakoinen fiilis, toki tilannetta tietämättä. Itsellekin on nimittäin käynyt näin. Sen jälkeen aloin hiljentää todella tuntuvasti vähän kauempana, kun tähän työmatkallani sijaitsevaan kapeaan kohtaan pysähtyy bussi, jotta kuski uskaltaa avata ne ovet...

---

Juu, nu itsekin olin jo hidastanut aiemmin vauhtia kun tiedän kohdan ahtauden. Rullailin hitaalla vauhdilla ohi. Jos näen bussipysäkillä ihmisiä, hidastan joka tapauksessa kun ei sitä tiedä mitä tapahtuu vaikka pyöräkaista NÄYTTÄISIKIN olevan tyhjä.

Tänään pääsin tuntemaan itseni taas hyödylliseksi.

Vantaalaisella hiekkatiellä osui vastaan tien laidassa ala-asteikäinen tyttö ähertämässä pyöränsä kanssa. Ketjut olivat tippuneet, ja tyttö oli niitä jo tovin yrittänyt saada paikoilleen - kädet ainakin olivat jo aika mustat. Pysähdyin ja autoin laittamaan ketjut takaisin paikoilleen, ja tyttö pääsi jatkamaan matkaansa. En edes saanut kuin pikkuisen likaa sormiini.

Ei tää nyt oikein oikea ketju ole tälle, mutta loppumatka sujui tapauksen jälkeen naurua pidätellen...

Eli pääsin aitiopaikalta todistamaan Työmatkatempoa (TM) aidoimmillaan. Aurinko paistoi, lämpöä oli n.20 astetta ja edellä naamat punaisina kaksi tempojaa tummissa tuulipuvuissaan, jotka muistuttivat lähinnä naparetkiasustetta. Vanhempi tempoi ylös-alas heiluen, hybridinsä ketjut kitisten nuoremmasta ohi ja nuorempi sitten nosti citykettunsa ketjujen kitinän taajuutta ja alkoi seurata perässä.

Matkavauhdilla saavutin noita kilvanajon alettuakin, mutta oli ihan pakko vielä kiristää tahtia seuraavaan ylämäkeen ja t-paidassa, shortseissa ja sandaalit jalassa 10km/h+ nopeuserolla ohi molemmista, etteivät yrittäisi seurata ja pakottaa kuuntelemaan sitä infernaalista kahinan ja kitinän sinfoniaa. Tosin oma rypistys meinasi hyytyä pahasti, kun pisteenä iin päälle totesin vanhemmalla tempojalla olevan kumisaappaat jalassa. Vähään aikaan ei oo noin paljon naurattanutkaan...

Enkä sitten itse ole mikään hipo-pukeutuja. Lähinnä vain aitoa pyöräilypaitaa tulee käytettyä, muuten ihan perusvaatteilla mennään. Mutta ehkä vähän kannattais kuitenkin panostaa välineisiinkin, niin ei tarttis niin hampaat irvessä työmatkaa taittaa.

Kai sentään tempoivat vastatuuleen, tänään kun oli hieman tuota puhuria?

Itse pääsin tänäänkin olemaan hyödyksi, kun Kannelmäen nurkilla osui silmiin kartta levittelevä pyöräilijä. Opastin tämän sitten etsimälleen Hämeenlinnanväylän rinnalle kulkevalle KLV:lle.

Minut ohitti tänään sellainen vanhempi mies Nokian Kontio kumisaappaissa. Jäi sitten ajelemaan sellaista rauhallisempaa tahtia siihen eteen. Olisko sama tempokuski. Syyskeleillä toi saapas voi olla ihan kelpo väline ja voipi siinä olla spd-palikat pohjissa.