Alkujaan tämän lähetti
tempokisu
^ no se juuri että harjoitellaan hyvissä kivoissa lämpimissä aurinkoisissa tasasissa oloissa, on mukavaa. Kun tulee sitten kehnommat olosuhteet, ollaan ihmeissään. Tosin puhun vain kestävyysjuoksusta. Mun mielestä osin sama pyöräilyssä, tai yleisesti kestävyyslajeissa. Pienessä umpihangessä juoksu/pyöräily on oikeesti tehokasta, samoin vastatuuleen punnerrus. Mitään -25pakkasella tarvi ulos mennä, mutta mä menin.
Nuorilla ongelma on liian vähän lepoa ja mä sanon että liian vähän ravintoa. Ja ei malteta parantua jos ollaan kipeitä, ollaan kipeitä mutta reenataan silti ( Alisa) ja jokuhan palstalla kertoi että Johannakin pyöräili vaikka oli rasitusmurtuma jossain lonkanseudulla. No se johti siihen että vammakierre jatkui, kun ei annettu luitten parantua. Viimeisin uutisointi Johannasta oli että ei kivutonta askelta pysty ottaan. Juuri Johanna on kertonut harjoittelevansa Suomessa; ei se ole vammattomana vauhtia haitannu, päinvastoin.
Suomi on pieni maa. Meillä ei ole semmoisia juoksijamassoja joista voisi poimia huiput. Suomalaisilla on erilainen fysiikka kuin kenialaisilla, hoikat kenialaiset on semmoisia luonnostaan mutta yhtä laihat suomalaiset on anorektikkoja. Ja varmaan on niitä muitakin syitä, miksi maailmalla naisten kestävyysjuoksun tulostaso paranee koko ajan, mutta suomessa se huononee.