Todella kaunis Kona ja kuski unohdutti sateen ja vastatuulen tänä aamuna.... :)
Printable View
Todella kaunis Kona ja kuski unohdutti sateen ja vastatuulen tänä aamuna.... :)
tänää ajoin tunnelista ulos ja oikealta tuli täti alamäkeen tähän risteykseen. Täti ajoi suoraan ja minä olin kääntymässä vasemmalle. Pysähdyin seisomaan ja odottamaan jotta täti tulee ja ajaa etuajo-oikeutettuna ensin. Ajoin hänen perässään ja hieman ennen seuraavaa tunnelia hän vilkaisi taakse, josta huomasin että hän aikoo kääntyä. Hän ryhmittyi (siirtyi n.40cm vasemmalle päin) ja vasemmalla kädellä näytti suuntamerkkiä. Itse jatkoin suoraan. Kyllä hymyilytti loppumatka kotiin. :)
Päivä alkoi mukavasti, kun kaikki liikennevalot olivat vihreällä, aurinko paistaa, Bulevardin pyörätiellä maleksivat jalankulkijat siirtyivät jotenkin taianomaisesti pois alta ilman että kelloa (jota pyörässäni ei ole...) olisi kertaakaan tarvinut. Yhtään autoa ei oltu pysäköity pyörätielle, ja keskustan pihakaduilla lyllertävät kuorma-autot jättivät sen verran tilaa, että pääsi sujuvasti ajelemaan.
Eilen kaikki nyt mainittu oli päinvastoin. Onneksi joskus näin :)
Kirjoitampa tänne kun en keksi muutakaan topicia.
Eli olin ajelemassa kauppaan päin kun yhdessä runsaasti liikennöidyssä risteyksessä ei päässyt ylittämään risteävää tietä. Tai siis, ajelin fillarilla ja katselin kun lapsia oli kertynyt 5 odottamaan jotta pääsee yli eikä kukaan autoilija päästänyt lapsia suojatielle. Tulin siihen pyörällä, nousin selästä, katsoin että ajaako kukaan päälle ja kävelin suojatietä pitkin. Puolessa välin pysähdyin, sanoin lapsille että tulkaa vain. Koko risteys oli jumissa ja autot odottivat kiltisti kun minä ja lapset ylitimme tien. Kyllä hymyilytti kun lapset kiittivät :)
Heh, samaisen tein viime vuonna, kun jo hieman kauempaa katsoin, että vanhempi herra ja rouva odotti, että joku päästäis menemään yli tai autot loppuis. Ite en ollut edes menossa yli ko. kohdasta, mutta laitto niin vihaks, kun kellään ei lamppu syty, joten hyppäsin pois pyörän selästä ja vein itteni suojatielle ja kirosin ääneen sen hetkisiä autoilijoita. Pariskunta pääsi yli ja heitä nauratti.
Ritareita, teiden ritareita kaksi ylläkirjoittanutta (muutkin voivat olla, heihin ei nyt oteta kantaa). Moni mummo on ollut ihmetyksestä sekaisin kun on vierellä sanonut, että 'me kyllä voidaan tästä tien yli mennä kun vaan mennään' :)
Nyt iltasella oli mukavaa ajella kun oltiin käyty kylässä ja syöty, ja oli ylimääräistä energiaa. Kvl:llä tosi vähän porukkaa ja ihanan kovaa sai ajaa. Kerran vähän tihutti mutta mitä pienistä, oli tosi mukava iltalenkki (vaikkei nyt kovin pitkä, 15km). Nyt on mukavan raukea olo eikä jaloissa enää pakkautunutta energiaa.
Olipa kaunis aamu. Muuten pilvetön taivas, vähän kumpupilviä juuri auringonnousun kajon reunustamina. Kuiva, pitävä tie, paljon muita fillaristeja liikkeellä siististi jonossa oikeassa laidassa, ennakoitavasti ja ympäriinsä poukkoilematta.
Ice Spiker Prot kävi pirrikellona alikulkukäytävässä. Kaunis valkoinen luminen aamu.
Tänään töistä palatessa lähes jokaisella pyöräilijällä oli ainakin joku tuikku palamassa. Ja vielä ilahduttavampaa, että suurin osa niistä oli ihan kunnollisia valoja vieläpä. Ilmeisesti keli alkaa karsia sunnuntaisuharit pois ja vain työmatkapyöräilyn ammattilaisia sattui kohdalle :D.
No vähän iloa himmensi se sankari, jolla oli vain punainen jatkuva valo kypärässä eteenpäin. Varsinkin kun tunki väkisin minut kohdatessaan ohi edellään kulkeneesta. Pakkoväistön yllättävyyttä lisäsi tuo valo, kun hetkeä aiemmin eka havainto ko. urposta oli, että aha joku siellä mun edellä ajelee samaan suuntaan...
Eilisen tuulen ja tuiverruksen jälkeen tänäinen keli oli aivan upea!
Pääsin myös ihastelemaan mikro-ilmaston vaihtelua pääkaupunkiseudun sisällä. Laajalahden ympärillä oli noin +5 C ja kaikki lumi oli jo täysin sulanut. Mutta kun pääsi Helsingin keskuspuiston kuusimetsiin (alle 10 kilometriä pohjoisempana) niin mittari tipahti oli tipahtanut jo +2 C asteeseen, tiellä oli sentin kerros lunta ja ojissa vähän jäätä.
Eilen illalal sain kokea saman paitsi hieman rajumpana. Vantaalla mukavan valoisa lumipeite ja fiilistelyä lumisateen kera kun taas Helsingin puolella tuli vettä naamaan vaakatasossa ja kammottavan pimeää.
Ihana hetki oli siis Vantaan puolella lumessa hiljaa hipsutellen. Siinä oli jotain taikaa... :)
Ihanaa, kun tuli lunta, niin pääsee kunnolla kääntelemään takajarrulla työmatkatemmossa. Näyttävät luisut ennen kaikkea. Ja jotku vielä laittaa nastarenkaita pyöriinsä. Nappula eteen ja sliksi taakse talveksi.
Nastat edessä on ihan kiva, jos on paljon jäätä teillä. On kivempi suditella, kun voi luottaa etupään pitoon.
Eilen illalla olin juoksulenkillä ja olin huvikseni ottanut tehokkaan pikku led-fikkarin leluksi mukaan. Jossain vaiheessa huomasin mustan mytyn pimeällä pyörätiellä. Mytty paljastui teinitytöksi, joka oli kaatunut pyörällä, kun stongassa roikkunut kassi oli mennyt pinnojen väliin. Tietenkään ei ollut kypärää, dynamomallinen lamppu oli, en tiedä toimiko. Onneksi friidu selvisi vain pienellä naarmulla ohimossa. Fikkarin avulla sain tsekattua, että tyttö ja fillari olivat kunnossa. Ei tytön kaatuminen ollut ihanaa, mutta auttaminen tiätty oli.
Helsingissä oli radanvarresta muuten lakaistu pois kylmemmillä keleillä sinne levitetyt sepelit. Nythän niiden ainut virka olisikin renkaiden puhkominen. Tuli oikein hyvä mieli kun havaitsin tuon.
Mukavia nuo lumisateiset aamut niin saa rauhassa polkea töihin.
Paitsi jos kulkee jonkin isomman kehätien lähellä. Silloin joutuu koko matkan kuuntelemaan miten pelti ryskyy ja torvet soivat, kun taas kerran talven yllättämiksi joutuneet peltilehmäilijät onnistuvat tukkimaan koko tien (huolimatta kaikista kaistalevennyksistä mitä siihen on vuosien mittaan tehty). :cool:
Ajelin kevyttä iltalenkkiä itäisen Kehä I:n tuntumassa, kun oikealle kääntyvässä mutkassa vastaan ilmestyi leikkaava juoksija. Avautumisen tarvetta ei kuitenkaan tullut, sillä juoksijalla oli älliä näyttää nopeasti kädellään suuntamerkkiä ja väistää sisälaitaan.
(Saattoi hyvinkin olla fillaristi sivulajia harrastamassa...)
Pelikaverilleni oli sattunut todella huonosti tuommoisessa tilanteessa. Hänellä oli ollut laukku olkapäällä ja se oli luiskahtanut alas ja suoraan pinnojen väliin. Kaveri oli lentänyt leuka edellä asvalttiin ja koko leuka oli tuhannen p:n päreinä. Kaikenlaista muutakin vammaa oli tullut mutta tuo leuan vamma oli pahin. Sen jälkeen oli monen tunnin leikkaus ja useamman kuukauden toipumisjakso.
Oli hankala aamu ja valmiiksi vähän pahalla tuulella plus muutama ihan normi v**utuksen aihe klv:llä siihen päälle ja v-käyrä oli melko korkealla. Mutta sitten käyrä romahti kuin Nokian pörssikurssi vain muutama sata metriä ennen töihin tuloa.
Olin vaihtamassa ajoradan toisen puolen klv:lle ja väistämisvelvollinen olin. Siihen ehdin juuri ja juuri pysähtyä, kun molempiin suuntiin autojono pysähtyi antaakseen tietä. Typertyneenä vain moikkasin molemmille ja poljin töihin. Kaikki veetutus häipyi saman tien taivaan tuuliin. Se on joskus pienestä kii :)
No mutta eikös tuo tarkoita käytännössä jompaa kumpaa seuraavista:
Autoilijoilla ei ole mitään käsitystä väistämissäännöistä.
tai
Autoilijat olettavat, että sinulla ei ole mitään käsitystä väistämissäännöistä ja että aikomuksenasi on syöksyä kamikazemaisesti suoraan niiden eteen.
:rolleyes:
Elämä on niin paljon helpompaa kun muuttuu jalankulkijaksi! Minulla oli mailin mittainen matka Tarjoustalosta kotiin ja kuljetettavana 25 kg säkki auringonkukkaa. Viimeksi poljin kukkasäkki tarakalla, ehkä siksi minulla oli kaksi katkennutta pinnaa. Nyt päätin taluttaa. Avulias mies auttoi minua säkin kanssa kun nostin sen tarakalle. Säkki tipahti kerran matkalla. Toinen avulias mies halusi auttaa säkin tarakalle.
No, kävipä aidosti fillarillakin kerran niin, että pysäköidessäni sitä Krunikassa vanha mummo sanoi minulle kuinka hienoa, että pyöräilijällä on tehokas valo. :)
Onhan se vähän noinkin, mutta positiivista se, että kuitenkin pyöräilijää varoivat, oli syy sitten mikä tahansa. Jäi tosin viimeksi sanomatta se, että juuri mua ennen siitä pujahti(hieman kamikaze-tyyliin) yli toinen fillari, jolla lastenistuin(tyhjä) takana. Saattoi vähän vaikuttaa autoilijoiden havainnointiin/päätöksiin, kun sen takia varmaan jo jalka oli valmiiksi jarrulle siirtynyt.
No sama se, sai kuitenkin unohtamaan kaiken ärsyttävän, kuten vaikkapa alkumatkasta koko klv:n tukkineen lavetin, josta vielä törrötti vaarallisesti sivuille metalliputkia. Lisäsi vähän vaikeusastetta, kun jyrkästi ojaan viettävällä, märällä penkalla yritti sompailla.
Joo, ton sait nyt aikaan, kun palautit maan pinnalle. Muistui toikin heti mieleen. :mad:
:D
Näin tänään äidin pyöräilemässä pienen tyttönsä kanssa iltapimeällä sateesta, kylmästä ja pimeästä huolimatta. Mieltä lämmitti.
Tänään tapahtui sellainen ihme, että tunsin pyöräillessä itseni ensimmäistä kertaa autoilijoita ylempiarvoiseksi. Tapahtumapaikkana ei kuitenkaan ollut klv, vaan kantatie 51 Sundsbergin ja Jorvaksen risteysten välillä.
Kuten kaikki tietävät, niin kyseisellä tieosuudella on suomalaisittain todella leveä piennar, joten autoliikenteestä ei tarvitse juurikaan välittää. Ajelin siis pahimpaan ruuhka-aikaan kello 16:n jälkeen Kirkkonummen suuntaan ja tuttuun tyyliin autojono mateli siinä sellaista kahtakymppiä. Samaan aikaan itse ajoin kolmeakymppiä ja ohitin jonon pientareen kautta. Ai että sitä vahingonilon määrää, jonka sain katsellessani kirkkonummelaisjunttien jumitusta citymaastureissaan. :p
Tuollaisia tapauksia varten pitäisi varmaankin pitää mukana sellaista "Pyörällä olisit jo perillä" kylttiä jonka voisi ripustaa näkyvälle paikalle jonoa ohitellessaan. :D