Pari vuotta sitten Yukonissa meikä hengaili Cluck-Cluck -kanan kanssa viikon tutun kämpällä metsän laidalla. Joka päivä se pyöräytti munan, jos oli tyytyväinen tilanteeseen. Päästin aamulla sen pihalle ja loikki ympäriinsä, nokki kaikkea, seuras joka paikkaan ja ulosteli ympäriiinsä. Illalla kun tuli pimiä, se meni ite häkkiin ja mie kävin säppeämässä. Paistelin iltanuotiolla aina pekonia ja kananmunia ja raavin kananpaskaa kengänpohjista.
Joka päivähän niitä pittää ruokkia ja kaitsea, häkkiä puhdistella. Pittää olla hyvä häkki, ettei ketut mene sisälle - ja menee ne silti.
Kananmunia tulee syötyä aika paljon. Ne on hyviä.
My two cents on kana industry.
Eilen oli stupido-henkiset suunnitelmat, toteuskin aivan kohtalainen! Tuumasin että mitä jos vedän tästä leijalla vuonon yli 3,5 km ja skinnaan 600-700 m ylös vuorta. Lasken alas ja leijailen takas kämpille. No leijaosuus meniki ihan helekatin hyvin, tosin tuuli lopahti 50 m ennen vuonon toista laitaa. Lähin skinnaileen ylös vuorta. Lumi humpsahteli varoittelevasti, vyöryriskit taas tapissa. Päällä veti piliveen ja näytti että ilma huononee. Lähin siis saman tien alas. Lumi oli vaikiaa: kova kansi päällä, pehmeää alla. Suksi luiskahti välillä kannen alle. Laskin huterasti. Silti oli aika kuningas olo!
Leijahommat kämpille ei onnistunu ollenkaan, sillä ei ollut tuulta. Pakkasin läystäkkeen ja hiihtelin vuonon yli kotiin. Meni ihan sutjakkaasti, no problem. Sukset on keviät ja siteissä on tour-mode. Reissuun meni sellaiset neljä tuntia säätöineen. Pitää vähän optimoida jatkossa.
Pakkailen tässä kamoja ja lähen Mt. Duvalille seuraavaksi. :)
