^^
Jokunen päivä sitten ajoin autolla täysperävaunullisen rekan perässä, joka ohitti yhden pyöräilijän niin läheltä, että meikäläisellekin oli tulla vetelät housuun. Fillaristilla epäilemättä tuli.
Printable View
^^
Jokunen päivä sitten ajoin autolla täysperävaunullisen rekan perässä, joka ohitti yhden pyöräilijän niin läheltä, että meikäläisellekin oli tulla vetelät housuun. Fillaristilla epäilemättä tuli.
Mulla meinasi tänään pyörälenkillä myös tulla löysät ja aikas lähellä varmaan oli myös vastaan tulleen henkilöauton kuljettajalla. Kolminumeroisella tiellä oikealle kaaruvassa mutkassa jonka perään heti oli vasemmalle kaartuva mutka, päätti tuollaisen täysperävaunuyhdistelmän kuljettaja lähteä ohittamaan minua. Jätti kyllä minuun hyvän turvavälin mutta vastaan tullut henkilöauto joutui törmäyksen välttämiseksi ajamaan pientareelle nurmikon puolelle. Onneksi refleksit hänellä pelasivat ja auto pysyi hallinnassa.
Hei Nasselitätyli, kyllä ne tenttineet autonkuljettajat on munkin mielestä viisaita. Sitten on varmaan niitä jotka ei ole tenttineet kun ne pääsee lehteen. Tässä viime viikoilta pari.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nassetäti
Vai onkohan nekin tenttineet mutta sitten vain unohtaneet Nassen rentouttamisharjoituksen. Rentoja autoilijoita näkee onneksi kuitenkin paljon.
Lapsi jäi auton alle suojatiellä Oulussa - kuljettaja jatkoi matkaansa
Koululainen jäi auton alle suojatiellä Rovaniemellä - kuljettaja ajokieltoon ja sakkoihin
Ajoin ajoradalla useampia katuja joilla oli vaihtelevasti 40 tai 30 km/h rajoitus. Joku autoilija tööttäsi, mutta en noteerannut enkä vilkaissut, eikä siinä mitään, silloin tällöin niin käy kun "vieressä kulkee pyörätie". Jokunen autoilija kääntyi sivutieltä eteen niin että jouduin jarruttamaan, mutta sellaista sattuu, kuljettajalle voi tulla arviointivirhe tai hän voi olla yhtä törppö ajoipa katua pyörä tai auto, pääasia että hän ehtii eteen.
Mutta sitten lähestyin keskikorokkeellista suojatietä jota oli vasemmalta ylittämässä nelihenkinen pyöräilevä perhe. Äiti oli selvästi entinen jopotyttö: hän lähti ylittämään sivuilleen katsomatta, perässään isompi lapsista. Isä ja pienempi lapsi tulivat perässä joten muodostui oikea kulkue.
Minä luonnollisesti lopetin polkemisen ja jarrutin kevyesti eli toimin mielestäni niin että tietä ylittäville jalankulkijoillekin on selvää etten aio niin sanotusti ajaa päälle vaan noudatan liikennesääntöjä. Isä alkoi kuitenkin epäröidä ja pysähtyi keskikorokkeella. Huikkasin varmuuden vuoksi jo etäämpää: "Tämäkin on ajoneuvo, menkää vain!" Isä ei kuitenkaan noudattanut neuvoa, joten - koska minua ei huvittanut sen paremmin pysähtyä kuin ajaa vanhempien välisä - sanoin vähän kovemmalla äänellä: "Menkää, menkää!"
Tällöin ajoradan jo ylittänyt äiti huusi minulle vihaisella äänellä: "Onhan sulla siinä jarrut!". Tässä vaiheessa jouduin jo pysähtymään ja vastasin jalka maassa: "Mutta sen vuoksihan minä sitä tarjosin että menkää!" Äidin kommentti tähän oli "Voi herran jumala sun kanssasi!" Onneksi isä oli vihdoin lähtenyt liikkeelle ja hieman hänen perässään kadun ylitti toinenkin lapsista, joten saatoin jatkaa matkaani.
Mikä ***** siinä on ettei (a) suojatietä voida ylittää edes suunnilleen yhdessä ja samalla kertaa, (b) suojatietä voida ylittää kun on kerran lähdetty ylittämään ja (c) asiallistakaan kehotusta voida ottaa vastaan ilman että saa jonkin aggressiivisen reaktion?
PS Isää tuli kyllä sääliksi. Siinä perheessä kaapin paikka on selvästi sillä joka on perinnyt Pohjolan akan geenit.
Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että hiljaisen liikenteen aikaan autoilijat pääsääntöisesti tekee tilaa hyvin, joskus jopa liian hyvin (siirtyy vastaantulijoiden puolelle, vaikka näkyvyys eteenpäin on mutkan tai mäen takia vajaa). Vilkkaamman liikenteen aikaan väistäminen vähenee. Osaaminen ilmeisesti loppuu siihen, kun väistöä ei voikaan tehdä pelkästään pienellä ratin kääntämisellä, vaan pitää ottaa mukaan kaksi muutakin asiaa. Toinen on arvioida vastaantulijan etäisyys ja toinen on passata oma vauhti siihen, että ohittaa pyöräilijän kohdassa, jossa ei vastaantulijaa ole.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti retry
Sinun mainitsemasi matkimisilmiö on kyllä ihan ihmiseen sisäänrakennettu piirre, josta kannattaa liikenteessä opetella eroon. Kovin moni tuskin liikenteessä omaa käytöstään aktiivisesti tutkii, joten paljon asiota tapahtuu todennäköisesti ilman, että kuski mitenkään sitä tiedostaa.
Olen itse myös autoilija ja rupesin tarkastelemaan ajokäyttäytymistäni tämän vastauksen "innoittamana" -ehkä hieman voimaks ilmaisu, mutta asiaan!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mohkku
Mainitsit aluksi, että kun pitää ottaa huomioon kaksi muutakin asiaa, arvioida vastaantulevan etäisyys sekä passata oma vauhti siten, että ohitustilanteessa ei ole ketään vastaantulevien kaistan kohdalla. -Tämä voi olla yllättävän haasteellista!
Tilanne oli tämä: hyvä keli, näkyvyyttä riitti ja tie oli suht suora, hieman mäkinen, mutta iltahämärä korosti autonvaloja sen verta, että tuleva ohitus oli turvallinen.. Pystyin arvioimaan vastaantulevan auton ja ohitettavan mopilijan aika hyvin ja nopeasti, lisäsin oman autoni nopeutta noin 20km/h -mentiin selkeästi ylinopeuden puolelle. Kuitenkin pidin nopeaa ohitusta kaikkien kannalta turvallisena.. jos muut osapuolet olisivat ajaneet edes jotenkin nopeusrajoituksia noudattaen!
Ensinnäkin moposkootterin vauhti oli noin 80-90km/h, vastaantuvan auton nopeus oli reilusti yli 100km/h. Olin lähtenyt jo kiihdyttänyt autoni ohitusta varten ja siirtynyt keskiviivan tuntumaan, kun aloin käsittämään, että tilanne ei tule menemään "ihan" suunitelman mukaan!
Turvalliseksi tulkitsemani ohitus muuttui noin 2 sekunnissa vaaratilaneteeksi, jonka minä olin luonut!
Tilanteesta selvittiin ilman minkäänlaista vahinkoa, johtuen siitä että painoin kaasun pohjaan välittömästi kun huomasin että tilanne on ihan toinen kuin olin tulkinnut(äkkijarrutus maantiellä ei tullut kysymyksen, sillä takantuleville olisi tilanne tullut täysin yllätyksenä ja vähintäänkin pelti olisi rutissut sekä henkiä olisi ollut vähintäänkin vaarassa!).
Ohitustilanteessa nopeus oli ehkä noin 130km/h -voit kuvitella mopilijan reaktion, kun pyyhkäisin sellaisella vauhdilla ohitse ja palasin mopoilijan eteen erittäin läheltä ja nopeasti, nyrkki heilui taustapelistäni katosen ja ihan aiheestakin!
Olin vaarantanut mopoilijan turvallisuuden, vastaantulevan autoiljan sekä oman turvallisuuteni ja takanatulevatkin! Vaikka alunperin aikomukseni oli ihan toinen, turvallinen ohitus suoralla tienpätkällä. -TIlanteet muodostuvvat liikenteessä ihan usomattoman nopeasti, joten väsyneenä saati parin oluen jälkeen ei tule ikinä lähteä ajamaan, vaikka rattijuopumus raja ei ylittyisikään!
Tässä esimerkki tapauksessa tosiaan oli montas seikkaa, joista se tilanne lopulta muodostui. Kuten yleensäkkin liikenneonnettomuuksissa. Ne ovat monen pienen pieleen menneen asian lopputulos, tuon tilanteen pelasti minun suhteellisen tehokas autoni
(ihan perus Audi a4 kyseessä, kuitenkin tehoja koneesta saa irti reilusti yli 100 pollea).
Jos olisin ollut liikenteessä esim jollakin vanhalla rämälllä, jossa hevoset ovat karanneet jo paremmille laitumille useampi kesä sitten.. niin lopputulos olisi ollut silloin ihan toinen.
Jos kaikki osapuolet olisivat ajaneet nopeusrajoitusten mukaan, niin tilanteessa ei olisi ollut mitään vaarallista, joten ei tämä ihan kokonaan minun piikkiini mene, mutta jos jotakin olisi sattunut mopilijalle, niin minä olisin ollut syytetynpenkillä ja ihan takuulla olisin pitänyt myös itsekkin itseäni syyllisenä. Oli tosiaan onni mukana tuolla kertaa!
Tämä tapaus herätti minut todellakin ajattelemaan asiaa ja sen jälkeen olen ollut ohitustilanteissa äärimmäsen varovainen. Jos tilanne ei ole ihan 100% selkeä homma, että mitään vaaratilannetta ei voi syntyä, niin silloin teen ohituksen mopoista/traktoreista, teen tilaa pyöräijöille jne.
Joten olkaa äärimmäisen varovaisia kun teette tilaa / ohitatte hitaampia tiellä liikkujia, omasi ja muiden turvallisuuden vuoksi!
Niin ja tuosta matkimisilmiöstä, olet ihan varmasti oikeassa! Rupesin miettimään että mitenkä minä olen käyttäytynyt ohitustinateissa letkassa ajaessani tai sitten yksin ajaessani.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mohkku
Minä en tiennyt vastausta letkassa ajaessani.. joten todennäköisesti teen juuri niin kuin edellä ajavakin! Johon todellakin tulen kiinnittämään huomiota jatkossa.
Kun ajan yksin, niin silloin teen tilaa poikkeuksetta pyöräilijöille, kävelijöille sekä mopoilijoille.
Arvatenkin rajoitus oli Suomen maanteille tyypillinen 80 km/h ?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti retry
Kaksinaismoralismia. Olisit itse noudattanut rajoitusta. Jospa muutkin ajattelivat, että sun ohitustapahtuma on turvallisinta kunhan ajavat pikkusen ylinopeutta :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti retry
Aika pienellä marginaalilla olet lähtenyt ohittamaan jos 20 km/h ylinopeutta ajava vastaantulija aiheutti hengenvaarallisen tilanteen. Jos nopeusero kaksipyöräiseen on edes 10 km/h, niin ohitukseen ei montaa sekuntia tuhraannu. Ja ihmeesti oli vielä aikaa kiihdyttää nopeus 130 km/h, mikä ei sekään ihan sekunnissa tapahdu (100 ->130). Omassa autossa on 210 kaakkia eikä sekään raketin lailla lähde.
Mutta joo, rauhallisuutta ja malttia aina liikenteessä.
Olen kyllä retryn kanssa täysin samaa mieltä siinä, että ohitustilanteessa ylinopeus lisää turvallisuutta. Hullukaan lähde satasen alueella ohittamaan 95 ajavaa rekkaa nopeusrajoituksia puusilmäisesti noudattaen. Ja toisaalta harva on niin pöljä, että köröttää kymmeniä tai satoja kilometrejä rekan perässä, jonka ajonopeus usein tippuu hetkellisesti kymmeniä kilometrejä alle rajoituksen.
10km/h=2,7m/s, josta voi päätellä, että tuolla nopeuserolla muutamassa sekunnissa ei ehdi juuri mihinkään. Kaksipyöräisenkin ohittaminen vaatii tuolla nopeuserolla jotain 300m matkaa suht pienillä turvaväleillä. Ja siinäpä ehtii jo tilanteet muuttua..
Mitäpä vielä?
Varmaan parempi kaikille osapuolille olisi, että nopeus tipautetaan kaksipyöräisen nopeuden tasolle niin pitkäksi aikaa, että ohitus pystytään suorittamaan turvallisesti.
Itsestääänselvää pitäisi olla se, että ohitetaan vain turvallisesti. Jos se vaatii nopeuden pudottamisen kaksipyöräisen tasolle, niin tehdään. Vai oliko jotain syitä, mikä oikeuttaa vaaralliseen ohitukseen?
Ohitus suurella nopeuserolla on aina riski. Siksi itse esim. saavuttaessani traktorin en mene heittämällä ohitse, vaan himmaan hiukan ennen ohitusta ja otan itselleni aikaa tilanteen tarkkailuun. Samalla annan myös aikaa ohitettavalle sopeutua tilanteeseen. Tätä kannattaa soveltaa myös pyöräilijään, jos tilanteessa on vähänkin siihen aihetta. Muuten voi käydä kuten retrylle eli tehdä havainto- tai arviointivirhe. Erinomaisen positiivista on kuitenkin se, että retry pysähty ajattelemaan asiaa. Se on paras tapa oppia tuntemaan omaa käytöstään ja siten jatkossa välttää vastaavien tilanteiden syntymistä. Oma lukunsa on se porukka, jolle ei mitään koskaan satu, ainakaan mitään sellaista, johon itse voisi vaikuttaa eli syy on aina vastapuolessa.
Väite siitä, että ylinopeus ohituksessa lisäisi turvallisuutta on täysin älytön. Ylinopeus voi lisätä turvallisuutta vain silloin, kun rajoituksen mukaisella nopeudella ei ehdi ohittaa turvallisesti, mutta tilanne huomataan vasta kesken ohituksen eli ensimmäinen virhe on jo tehty. Nyt tullaankin siis siihen, mikä on sopiva vertailukohta. Aletaanko seuraavaksi puhua siitä, että ajetaan vain promillen kännissä. Se on paljon turvallisempaa kuin 1,5 promillea.
Yksi juttu, johon itse kiinnitin tänä kesänä huomiota oli se, miten monen auton jarruvalot syttyvät pyöräilijän (minun) ohituksen jälkeen.
Tuntuu vähän hassulta (ja pelottavaltakin), että 80/100 alueella n. 30-35 polkevan pyöräilijän ohituksen aikana jalka ei ole vain kaasulla, vaan sitä myös painetaan reippaammin.
Jossain kohtaa sitten olin ratin takana vastaavassa tilanteessa ja niinhän se itselläkin jalka kaasua painoi, vaikkei mitään kiirettä ollut (suora tie, ei vastaantulijoita).
Jotain ehdollistumistahan tuossa taitaa olla, eli vauhti nousee aina kun ohitukseen lähdetään. Työn alla on sitten opetella tuosta eroon.
Väittäisin, että kun ohitettavana onkin auto ja alla heppoja enemmän kuin olisi oikeasti tarpeen, niin aika nopeasti rutiiniohituksella saakin itsensä ongelmiin (vähintäänkin nopeuden suhteen).
Omalla kohdallani olen kyllä huomannut, että ohitukset onnistuvat nykyisin vaarattomammin, kun on aloittanut autoilu-uransa autolla, jossa tehoa ei juurikaan ollut.
Arviointi siis perustuu aina nykyistä autoa heikompaan suorituskykyyn.
Jos ohitusta harkitessa pitää miettiä autosta irtoavia tehoja, niin ollaan jo aika hataralla pohjalla.
Tästä olen täysin samaa mieltä. Itse olen pääasiassa ajellut varsin vähätehoisilla autoilla. Ensimmäisessä autossani millä ajelin viitisen vuotta oli ruhtinaalliset 45 kaakkia. Seuraavat viisi vuotta meni 55 hummaisella, sitten hommasinkin jo 1,4 koneella olevan Unon missä oli hulppeat 70 heppaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti euscorpius
Yksikään auto jolla olen ajellut ei koskaan ole tuntunut liian tehottomalta. Kaikilla on pärjännyt liikennevirrassa enemmän kuin hyvin. Pikkukoneilla kun on melkein 30 v ajellut niin kyllähän se opettaa ennakoimaan liikennettä ja tekee ajamisesta tasaisen rauhallista. Nykyisessä menopelissä on 3.0 l kone, mikä on ihan järjettömästi liikaa ja kun tämä muutaman vuoden päästä paaliin menee, niin seuraavassa autossa ei yli litraista konetta tule olemaan. Taas mennään ääripäästä toiseen.
Aika hyvin kyllä omalla kohdalla pyöräilijänä autoilijat ovat ohitukset hoitaneet. Tosin minulla on kaikissa fillareissa peili, mistä vähän seurailen liikennettä takaa, joten pystyn omalla ajolinjauksella jelppimään takaa tulevaa autoilijaa. Yleensä ajan melko kaukana tien reunasta ja kun auto lähestyy niin suuntaan ajolinjan reunaan, jolloin autoilija huomioi vaistomaisesti minun kohteliaisuuteni ja vastaavasti kiertää minut kauempaa. Eron huomaa silloin jos jättää peiliin vilkuilun vähemmälle ja keskittyy vaikkapa popin kuuntelemiseen kuulokkeista. Kun omaa ajolinjaa ei muuta auton lähestyessä myös autoilija tekee pienemmän väistöliikkeen ja ohittaa lähempää. Oman kokemuksen mukaan ero on merkittävä ja omalla käyttäytymisellä voi vaikuttaa ihan älyttömän paljon ohittavaan autoilijaan.
Pienellä koneella tulee tehtyä paljon vähemmän hulluja ohituksia kun siihen pitäisi ottaa kilometrikaupalla vauhtia. Tulee tosiaan ennakoitua paljon myös, koska auton piiskaaminen 100 -> 120km/h vie todella paljon aikaa. Kuitenkin pienellä koneella ehkä ärysttävintä on kun joutuu kiihdyttämään yli 80km/h alueelle lyhyellä kiihdytyskaistalla, kun kolmosvaihteella alkaa vain vääntö loppumaan -> 70km/h jälkeen kiihtyvyys laskee merkittävästi, kun on pakko vaihtaa sille kolmoselle. Nykyisin 1.6l keskiluokan auto, ja tuolla lähinnä 120km/h alueelle olisi kiva olla vähän enemmän polleja, mutta muuten tuo on 1.0 getzin jälkeen todella tykki.
Eilen tuli kelvillä ohiteltua tuollainen sähköpotkulauta. Kyydissä kaksi alle kymmenvuotiasta tyttöä (koulusta tulossa / reput selässä). "Matkustaja" istui kuskin jaloissa pitäen kiinni emäputkesta. Kummallakaan tytöistä ei tietenkään ollut kypärää. Vauhtia oli oman kompuutterin mukaan rapsakat 27km/h. Kyllä mä ihmettelen vanhempia, jotka pennuille moisia hankkii ja ei edes viitsi vaivautua valvomaan, että kypärä on edes mukana... :(
Nyt täytyy hieman korjata sanomisiaan. Ensinnäkin nopeudet jotka mainitsin, olivat noin perstuntumalta arvioituja, tilanteen jälkeen. Marginaalit olivat kuitenkin liian pieniä, se on selvä homma, muutenhan koko tilannetta ei olisi syntynyt. Mutta asian pointti olikin minulla juuri se, että ei pidä olettaa yhtikäs mitään(minä oletin muiden osapuolien ajavan hitaammin), vaan jokainen tilanne on todellakin uniikki ja vaatii täyden keskittymisen, jotta mitään vastaavaa tai pahempaa ei sattuisi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti -jamo-
Mainittakoon vielä, että kun olin siirtynyt keskiviivan tuntumaan ohitusta varten ja mopoilija oli jo lähellä, niin siinä vaiheessa kiihdytin vauhtianiani ja autoni nopeus ei tuskin noussut tuota 100->130, tässä vaiheessa päätin siis painaa kaasua jarrun sijaan ja kiihdytys oli normaalista huomattavasti rivakamman tuntuinen(ei olisi pitänyt mainita edes mitään numeroita, pahoittelut siitä). Jos olisin lyönyt liinat kiinni, niin takana tulevalle tilanne olisi ollut vähintäänkin yllättävä, enkä tiedä miten sitten siinä olisi käynyt.
En kerinnyt ajamaan mopoilijan perässä metriäkään, vaan näin että kohta menen moposta ohitse ennen vastaan tulevaa autoa, tilanne näytti ihan "normaalilta" enkä varmasti keskittynyt tilanteeseen sen vaatimalla tavalla.
Vasta ohituksen jälkeen rupesin miettimään, että miksi tässä syntyi vaaratilanne! Koko homma kesti yhteensä joitakin sekuntteja, jossa toimittiin lähinnä vaistonvaralla, ei suunnitellusti.
Tein varmasti väärin kun ohitin mopon ylinopueudella, siinä ei ole mitään epäselvää, saati siinä, ettenkö vaarantanut kaikkien tieturvallisuutta ohituksellani.
Tiedän tehneeni väärin ja helvetin nolo hommahan tämä oli, mutta päätin silti kertoa tämän esimerkkinä siitä, että miten nopeasti tilanteet voivat kehittyä liikenteessä.
"Mutta joo, rauhallisuutta ja malttia aina liikenteessä." -Juurikin näin, enpä voisi asiaa paremmin kiteyttää!
^ Tämä on juuri se asenne mikä mielestäni on se oleellinen asia liikenteessä. Tuollaisen tilanteen jälkeen pitäisi miettiä että mitä ITSE olisi voinut tehdä eri tavalla jotta seuraavalla kerralla näin ei tapahtuisi. Muiden osapuolten syyttely pitää jättää tuosta pois, koska niihin et voi vaikuttaa... Joskus tietysti lopputulos voi olla että mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen on niin minimaaliset ja kompromissit liian suuria, ettet aio muuttaa omaa ajotapaasi, mutta lähes aina jotain on tehtävissä, ja yleensä helpoin ratkaisu on se ajonopeuden alentaminen. Myös kaksipyöräisten kohdalla kannattaa pysähtyä miettimään rationaalisesti paljon oikeasti vaikuttaa ajo-aikaasi. Mopolla ajaessa huomaa välillä että ohi on päästävä konstilla millä hyvänsä, mutta sitten joudut mopolla kihnuttamaan tämän autoilijan perässä kun ajaa niin hitaasti.
Se että edellä menevä ajaa 80-90km/h oletetun 40km/h sijaan pitäisi olla kyllä helposti havaittavissa. 40km/h kulkeva värkki kun tulee maantienopeuksilla niin sanotusti syliin...
Aamulla meinasi yksi pyöräilijä tulla syliin, Tai ainakin konepellille. Täysin pimeällä pyörätiellä heppu tulee pimeällä fillarilla oikealta (minä kolmion takaa väistämksvelvollisena) ja minusta nähden vasemmalta tulee joku kottero reilusti ylös suunnatuin valoin, jotka häikäisi tehokkaasti. Tästä johtuen tulin risteykseen varsin hitaasti ja ihme kyllä huomasin pyöräilijän ajoissa.
Melkoisen rohkeaa työmatkatempoilua.
Mitäpä vielä?
Ninjat on taas liikkeellä - kuten joka syksy! Be Aware!
On se nyt saatana! Nyt tuolla oli todella synkkä keli, märkää ja pimeää ja jotkut urvelot ajavat fillarilla ilman valoja saatikka heijastimia.
Auton ikkunasta vaivoin jos lainkaan nähtävissä. Minä näen ne kun tiedän niiden olevan siellä.
Elämäänsä jotenkin kyllästyneitä? Tulis auto ja tappais?
Aamulla kun pimeässä ja sateessa Tempoilin töihin, niin pari tuollaista ninjaa meinasin jyrätä (ja itseni siinä samalla) kun vielä sade ei ainakaan paranna silmälasien optiikkaa... :( Meinasin alkaa noita ojentaa, mutta pidin poikkeuksellisesti mölyt mahassani.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Tunnen tuskasi pyörän selästäkin JackOja. Kelvillä ne tulee vielä ajaa tien väärää laitaa vastaan.
Ja taas hölisen aiheen vierestä, aamulla ninjojen seassa kiinnitti huomion punainen valo eteenpäin aseteltuna, mutta lisäksi rouva oli teipannut? liki koko pyöränsä punaisella heijastinteipillä, no ainakin rouva näkyi sateen seassa, ei tehnyt mieli enään urputtaa punaisesta vilkkuvasta valosta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Samaa mieltä minäkin. Yhdessäkään pyörässä, jotka muutaman kn kauppareisulla kohtasin, ei ollut mitään tuikkua, saati valoa ja ainakin liki kaikki kävelijät oli pukeutunu tummiin syysasuihin eikä kellään heijastinta - edes koirien kusettajilla.
Oli muuten todella vaikeaa havaita moisia ’esteitä’ sateesta märällä krlvillä!
Aiemmin harvoin kävellessäni samoilla valaistuilla väylillä näin kaikki ihan OK. Mutt taisi hidas kävelyvauhti vaikuttaa parempaan havainnointiin, en tiiä. Mutt en ketään päin ainakaan edes meinannut kävellä, mutt pyörällä oli jo toisin.
Koiria ei myöskään tahtonut nähdä muita, kuin valkoisia... Ja mä olin ainoa, jolla oli pyörässä valot :( Surkeeta!
Autoissa oli muuten kaikissa ;) Pyöräilijätkin vois ottaa niistä mallia...
Taviksia enemmän ihmetyttää tuollaiset näennäisesti tosissaan työmatkapyöräilyyn suhtautuvat.
Ostetaan tonnin cyclo ja XXL:stä Castellia päälle eikä enää sitä muutaman kympin tuikkua keulaan. Tai laitetaan sellainen "kynttilätehokas" punainen valo hihaan osoittamaan eteenpäin vilkkumoodia (terveiset sille Kuusisaarentien ajelijalle, mieti).
Jotain on todella mennyt jo vuosikymmeniä pieleen ns. valistuksessa kun aikuisten ihmisten on niin vaikea käyttää heijastinta. Sen vielä jotenkin ymmärtää että keskenkasvuiset kieltäytyvät heijastimia heti kun ovat niin isoja että päättävät pukeutumisestaan itse. Ja senkin että teini-ikäisen minäkuvaan ei heijastinta mahdu.
Täällä ainakin ollut hyvin kiitettävää tänä syksynä valojen ja heijastimien/liivien käyttö. Ainakin siihen aikaan kun kuudelta tulen töihin.
Tänä aamuna tuli täysin pimeällä Kelvillä mutkan takaa näkyviin edessä valkoinen valo (ylempänä ja vasemmalla) ja punainen valo (alempana ja oikealla). Okei - edessä tulossa pyörä vastaan ja toinen menossa samaan kulkusuuntaan. Hetken kuluttua ihmettelin kun saavutin tuota samaan suuntaan polkevaa "liian" nopeasti. Vastaanhan olikin tulossa Äiti (sillä korkeammalla pyörällä, jossa oli oikea vaalea ajovalo) ja tuon vieressä vasemmalla puolellaan ajoi muksunsa pienellä lasten pyörällä, jossa oli ohjaustankoon kiinitetty punainen valo. Oli ihan pakko pysäyttää nuo ja ystävällisesti kertoa äidille (tai ainakin naispuoliselle saattajalle) kuinka vaarallista tuollainen voi olla. Kiitteli ja myönsi, "ettei ollut tullut ajatelleeksi".
Heijastimien käyttöliittymä on ihan perseestä. Joku hakaneula tai nipistin joka tipahtaa jokaisen ovenrivan kohdalla, kolisee bussin ikkunaan, ja poikkeuksetta tolkuttoman ruma viritys vaikka kuinka yrittäisi. Ja sitten se on yleensä väärällä puolella.
Jos joku kräkkää tuon simppelisti—tyylikkäästi vaatteeseen edes kohtuullisesti sointuva tarra tmv.—voi olla rahaa tiedossa.
Toisella kahdesta pyöräilijästä on ajovalo ja toisella ei, se toinen jää helposti täysin näkymättömiin valollisen sivulla tai takana.
Onhan noita olemassa erilaisia kietaisunauhaheijastimia (esim.) tai heijastinnauhoja (esim.). Laittaa vaikka takintaskuun ja kietaisee ranteeseen tai jalkaan pimeällä. Ihan hyvä vaihtoehto.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti rhubarb
Mutta itselleni tavallinenkaan narunpäässä roikkuva heijastin ei ole mitenkään kauhistus -- muotipoliisi ei ole vielä pamputtanut tainnoksiin.
^ Siis juuri ei tuollaisia :) Itse käytän iloisesti kaikenlaisia roikkuvia tuikkuja sun muita, mutta tuollaisella pilaa kyllä asukokonaisuuden feng shuit aika nopeasti—ja siitä syystä niitä ei niissä säännöllisesti pidetä, eli ne “unohtuvat” elleivät suorastaan tarkoituksella jää laittamatta.
Apteekistakin saatavaa heijastinteippiä voi toki lätkiä sinne sun tänne ja se nyt aikansa pysyy lähes kaikessa, mutta värivaihtoehtoja pitäisi olla enemmän.
Itselläni on hakaneula taskun sisäpuolella, joten valoisaan aikaan, sisätiloissa tms. tilanteissa heijastimesta ei ole mitään haittaa. Toisaalta heijastin on aina mukana ja taskusta se on helppo ottaa tarvittaessa esiin.
Minun asukokonaisuuden feng shui menee pilalle, ellei heijastinta ole mukana. Muodin luojilla on siis töitä jäljellä ja syytä keskittyä olennaiseen, jos löytyy tässä suhteessa eri tavoin ajattelevia.
Itselläni on myös käytössä pari-kolme tuollaista ratkaisua. Lisäksi käytössä noita kietaisu/nauha-malleja. Ja pari heijastinliiviä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mohkku
Pieni ongelma välillä on ollut että kävelee ovesta ulos ja unohtaa ottaa mukaan pöydältä sopivan heijastimen, joten usein käytetyssä takissa tai taskussa aina mukana oleva heijastin on käytännöllinen. Ei unohdu.
Tarpeeksi säkkipimeässä kukaan ei enää näe sinun käyttävän heijastinta. Ja tyyli säilyy. Paitsi että valoilla etenijät eivät aja päälle.
En ole huomannu että heijastimet ja heijastinteipit polkupyörässäkään haittais ajoa. Eikä valot.
Vaalea asustekin olisi jo auttava näkyvyydessä. Mutta ’kaikilla’ nuorillahan on vuosiakin kestävä ’musta vaiheensa’ identiteettinsä kehittyessä. Joillain se jää päälle loppuiäksi ja joillain palaa iän myötä ...niinkos mullakin...
Onhan noita urheiluvaatteisiin integroituja heijastimia ollut jo vuosia. Esim. Alturan Night Vision- sarjan mustissa vaatteissa on harmaita raitoja, jotka ovat keinovalossa hyvin näkyviä heijastimia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti rhubarb