Viime torstaina EKP:ssa ihan lenkin aluksi. Joku pyöreähkö keppi pyörähti vauhdikkaassa mutkassa etukumin alta ja tuloksena mukkelo.
Printable View
Viime torstaina EKP:ssa ihan lenkin aluksi. Joku pyöreähkö keppi pyörähti vauhdikkaassa mutkassa etukumin alta ja tuloksena mukkelo.
Tänään aamulenkillä metsäpolulla tulin hiukan liian lujaa ahtaasta paikasta ja olkapää osui puuhun, mutta pyörä jatkoi matkaa polun suuntaan. Muuta vahinkoa ei sattunut kuin ajopaita tahriintui mustikkaan :rolleyes:
Tulipas vähän nolo kaatuminen tänään kun flättipolkimilla jäin valoihin kikkailemaan trackstandissä ja yritin pelastaa jo liian kauas kallistunutta pyörää kaatumasta. Flättien ansiosta ehdin vetäistä jalan pyörän alta pois, mutten tämän idioottimaisen jo lähes kaatuneen pyörän oikomisen vuoksi enää laittaa jalkoja maahan ja lensin paikallani pyörän päälle. Nolohan tämä oli kyllä näinkin. Jälleen 1 kyllä-tämä-vielä-tästä-kaatuminen
Noloja kaatumisia lisää: eilisen maantielenkin jälkeen oli keski-ikäisellä lycraan pukeutuneella miehellä patoutunutta rakontyhjentämistarvetta eli kelvisiirtymällä tuumasin että olisi kivempi pitää tekninen tauko kuin ajaa kotiin saakka. Sopivan näkösuojaisen paikan kohdalla pysähdyin ja hiippailin puskan taakse. Keventynein mielin hyppäsin uudestaan pyörän selkään, lukitsin oikean jalan polkimeen ja...
En ollutkaan vaihtanut myötäisen raskaampaa välitystä kevyemmälle ennen stoppia, poljin oli kuolleessa kohdassa, en tullut antaneeksi vasemmalla jalalla yhtään lähtövauhtia ja tasapaino ei ollut nopean tilanteen tasalla, joten seuraus oli tyylipuhdas kaatuminen nollavauhdista sivulle. Onni oli onnettomuudessa kuitenkin mukana: kukaan ei ollut näkemässä, en vääntänyt takavaihtajankorviketta entistä vinompaan eikä kohdalle osunut tuoretta koiranpaskaläjää.
Paikka: Espoo, Hanikan ulkoilupuisto, pitkospuut
Aika: Alkuilta, sateeton päivä parin sateisen jälkeen
Teko ennen tapahtumaa: Kävely/pyörän talutus pitkospuita pitkin
Ajatukset ennen tapahtumaa: Nää on liukkaat, täytynee varoa vähän
Tapahtuma: Toinen kantapää lähtee alta eteenpäin, saman tien lähtee toinen ja mukkelis perseelleen ja kyynärpään varaan
Olo tapahtuman jälkeen: Tyhmä
Haagan kallioilla harmittoman näköinen kivi pieleen ajoitetun manualin seurauksena johto otb-ilmiöön. I let my focus shift and the path instantly slapped back...
Tää on ihan naurettavaa, tänään rävelsin ojanylityksen ja upotin toiseenkin jalkaan polkimen, vielä täysin samaan kohtaan. Toivottavasti toi ei tulehdu tai tee mitään paise/verenpurkauma systeemejä, en todellakaan kehtaa mennä vielä toistakin jalkaa hoidattamaan lääkärille kun on ajokieltokin vielä voimassa. Tai sit pitää keksiä hyvä selitys mistä tuli ihan samanlaiset reiät jalkaan kuin polkimesta...
Lisää noloja kaatumisia: Vanhalla Porvoontiellä pyörin eräässä risteyksessä pari viikkoa sitten miettien, mihin pitäisi mennä. Vauhti hiljeni, ympyrä pieneni, lukot kiinni. Polveen naarmu ja pikainen silmäily, ettei kukaan nähnyt.
Äsken kun lähdin kotopihasta. Heti kelville kääntyessä nutulleen.
Tyylikkäästi kyljelleen.
Musta jää yllätti pyöräilijän. Eikä olla edes Etelä-Suomessa. ;)
^ saapa nähdä milloin itse vedän lipat jäissä. Tänään ajellessa, kun kalliot oli osin jäisiä, tajusin, että ei mulla ole kuin hyvin vähän kokemusta talvisesta jäällä ajosta. Enkä yhtään tiedä miten esim Noni jäällä pitää, tai luultavasti ei pidä. Kummasti hiljeni vauhti tämän tajuttuani kallioilla ajellessa.
Valolenkillä käännyin väärälle puolella puuta ihan tutulla polulla. Pää edellä kallioon, kypärä sai hittiä ja jalka tuli kipeäksi. :)
^^ Takarenkaan lipsumisen vielä kestää, mutta kun etupää lähtee, niin tatamissa kolisee.
Talvi pääsi yllättämään näemmä. Koko koti- ja kauppamatkan oli sulat väylät ja vesisadetta, mutta ihan tässä kotikulmilla olikin jäätä kurvissa, vissiin raksoilta valunut vettä paksumpi kerros tai jotain. Alamäki ja tiukka käännös oikeaan -> reippaasti nurin.
Levyjarru tai jokin vinkuu (paha juttu) ja polvi sai iskun, mutta onneksi oli kaksi kerrosta housua, niin ei nahka isommin kuoriutunut. Outo yksityiskohta oli, että kaatumisen vastakkaisen kyljen puoleiseen korvaan lurahti jostain vettä tuossa hötäkässä :seko:.
Eilen 13.12.15.
Enduropätkää alas ja 10m ennen loppua pienen dropin päällä eturengas luisti juuresta alta.Siitä sitteen vajaan 40kmh vauhdista vasen reisi edellä törmäys pään kokoiseen kiveen.
Vartin syljeskelin oksennusta maassa ja koitin lähtä siirtymään 10km päähän kotiin,mutta en päässyt kuin 200m.Soitto kaverille ja suoraan ea:han josta paaritaksilla kyssiin jatko tutkimuksiin epäilynä reiden murtuma. Yön yli tarkkailua,helvetillistä kipua napeista ja piikeistä huolimatta,huonoa unta jne kunnes aamulla ortopedi kiersi ja kertoi ettei murtumaa olekkaan,onneksi. Oli kuulemma sellaisessa kohtaa se epäily että olisi vaatinut puukkoa ja kipsiä 5-6vko ajan.
Diagnoosina kiekonpelaajille tyypillinen voimakas "puujalka". Istua ei kärsi,seisoa ei voi,maata ei anna.. :) Nyt mennään määrittelemätön aika kepeillä.
Voin sanoa että on kipeä :eek:
^no voihan ***** :( Eipä voi muuta sanoa kuin että jaksamista ja pikaista parantumistaLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Polun tukko
Itsellä oli pariin kertaa (ainakin) likellä lipat, kun suvikumeilla metsätietä/polkuja tuli kaahattua taitoihin nähden liian lujaa .. ohuen lumipeitteen alla vaanivat jäiset kohdat meinas yllättää .. Onneks säästyin kevyillä nojailuilla ja jalan irrotuksilla polkimesta :o
Jos oli huonoa tuuria niin oli onneakin ettei murtunut.
Olen ajanut tuon kohdan ainakin sen sata kertaa. Hauskinta tässä on se että ajoin kelloa vastaan strava pätkää ja garmin ilmoitti väliajan olevan suht ok.Päätin että loppuun otetaan sormet jarruilta. Muuten hyvä idea mutta ajolinja hieman karkasi josta löytyi kuurainen kallio ja juuri-> lopputulos on kivulias.
No mies kuntoon ja kevväällä jatkuu kun näyttää talven tekevän.
E : pyörää en ole vielä käynyt tutkimassa,kaveri sen on tallille kiikuttanut eilen. Täytyy käydä, vahingot menee onneksi vakuutukseen jos niitä on.
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Polun tukko
Viikko nyt tapahtuneesta ja ei toivoakaan edetä ilman keppejä. Torstaina alkoi oudosti pakottaa jalkaa kun nousee istumasta/makuulta/korjaa unissaan asentoa. Samoin polvi ei ollut tapahtuman jälkeen turpeessa mutta nyt on turvonnut.Reisi edelleen turvoksissa ja tuo pakotus on todella viiltävää.Koomisinta se että edelleenkään ei ole mustelmaa missään.Fysioterapeutti sanoi että vamma on todella syvällä ja siksi jälkeä ei välttämättä edes tule.
^Onhan sulle määrätty tulehduskipulääkekuuri?
On ja myös tramalia. Ei vaan kuuhun mennä tuolla 600mg burana+1000mg panadol.
Kohta 2.5vko tällistä. Pahimmat kivut hävinneet joskin jalka vieläkin arka reidestä. Polvi ei taivu kuin maks 90' ja ei välillä sitäkään oireitta. Maanantaina kävin ortopedillä joka määräsi mri kuvat jotka otetaan huomenna aamulla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Polun tukko
Ortopedi sanoi että ilman kuvia epäilynä ulomman jänteen osittainen repeämä tai häikkää kierukassa mutta sanoi ettei panikoida ennen kun kuvat katsottu.
Tällaisen lausunnon saaneena miettii että missähän kunnossa tuo polvi olisi jos ei polvisuojia olisi ollut.
Uimassa olen käynyt ja antaa jollain tapaa rinta uintia tehdä. Kepeistä pääsin n. Vko sitten eroon mutta kävely silti ontuvaa muttei kivuliasta.
Salilla voinut yläkroppaa tehdä jollain menestyksellä muttei maksimilla kun kunnon tuki puuttuu.
Kaiken kaikkiaan paska syksy ollut. Syyskuussa iski keuhkokuume joka vei osastolle ja siitä toipumiseen meni täysin n. 2kk. Sitten kun pääsi tosissaan ajamaan niin tämä. Hohhoijaa.
Eilen juurenniskasta silmälleen. Helppo paikka kotopolulla. Nolo.
Vuoden 2016 ekat tänään maastolenkillä, kun tien reunaa yrittäessä liukasta jäätikköä väistäessä "mittens" tarttui risuoksaan ja käänsi pyörän nurin aiheuttaen luisun jäätikölle... Ei vahinkoja, mutta eiköhän siihenkin osunut lenkkeilijä just paikalle kyselemään "kävikö pahasti?" ;)
Tänään ajettu uudenvuoden kolmas metsälenkki ja kehitystä havaittavissa koska tänään vain yhdet pannut,aiemmin pannuttanut n.5-15kertaa per remuaminen.
Eilisillä maastoiluilla matkustajax muuttumisen aiheuttajana ollut jäisissä juurakoissa renkaiden pitokyvyttömyys ja tänään etune vei kuskin tonttiin vain kerran,jee meiqä alkaa oppimaan että lumen tullen nastarengas on nasta keksintö.
Aika rauhallisesta vauhdista tuli eilen vedettyä suht liukkaasti nurin metsäpolulla, kun renkaat lähti yllättäen alta. Imaisivat kai kiinni viereiseen kinokseen tai jotain muuta hämärää, kävi niin äkkiä, etten ehtinyt panemaan merkille. Oli muuten jännä kun itse lento, sen jlk kun pyörä oli nopeasti heilahtanut nurin, oli kuin hidastetusta filmistä, kun renkaat liukuivat sivulle ja upposivat hitaasti, mutta varmasti kinokseen samalla kun tasapainoni hitaasti, mutta varmasti petti ja lensin omituisen leppoisalla vauhdilla kinokseen.
Eilen menin nurin nojakilla ekaa kertaa tänä talvena. Nopeutta ei ollut kauheasti, ilmeisesti takarengas junttasi paksumaan lumikerrokseen ja luisui pois alta ja kaaduin oikealle kyljelle. No eipä siinä mitään, mitään muuta ei ehtinyt tehdä kuin hämmästellä että mitä tapahtuu :D. Muutama ohiajava autoilija saattoi nähdä. Ei sattunut mihinkään eikä mikään mennyt rikki. Tänään tosin huomasin että alavatsaan on tullut mustelma, ilmeisesti tangonpää tökännyt siihen samalla kun kaaduin.
Globaalin paksupyöräpäivän nimissä vedin talven ensimmäiset lipat. Olikin vähän liukkaampi kohta, jossa lösöpyörän eturengas karkasi alta. Vielä kun kenkä ei irronnut lukosta riittävän nopeasti niin ukkeli oli melko ripeästi kyljellään. Säikähtäneet pari mummoa ja pappaa kyselivät, onko kaikki kunnossa johon totesin, ettei ainakaan vielä koske mihinkään. No ei käynyt kuinkaan, mutta pitänee taas laittaa avospedut lukkojen tilalle talven ajaksi. :)
Tein typerän virheen - sateella liian kovaa alamäkikurviin. En yhtään ajatellut liukkautta, ajatukset ihan muualla ja halusin ajaa kovaa.
Maastopyörällä olin liikenteessä, ja oli kovapaineiset erittäin hyvin rullaavat kumit alla, ja oli juuri satanut vettä. Mitään isompaa nappulaa niissä ei ole jotka auttaisivat kurvissa. Otin leveän ajolinjan vielä ja olen kyseisen paikan monta kertaa ajanut ja en osannut odottaa liukkautta yhdistettynä irtohiekkaan.
40km/h vauhdista lähdin alamäessä kaartamaan kurviin, kun etupyörä lähti alta. Kyseisessä pyörässä ei ole hissitolppaa, joten painopiste liian korkealla ja takana. Lisäksi en älynnyt ymmärtää kuinka liukas oli ja jarruttanut ennen kurvia tai siirtänyt painopistettä enemmän ulkokurviin.
Siinä sitten mentiin kuin pulkkamäessä, asfaltilla oli kaikkea pientä röpelöistä kulumaa ja hiekkaa. Vasen reisi otti suurimman osuman ja sitten vasen käsi. Sain hiekkaa ihon sisään, kämmenestäkin alkoi vuotaa verta. Garmin toimi mukavasti rannesuojana, itse näytötö säilyen ehjänä, mutta ranneke otti osumaa ja meni yhdestä kohtaa puoliksi.
Hanskoja ei juuri tossa kohtaa valitettavasti ollut päällä, olisi estänyt käteen tulleen haavan. Isoin haava tuli reiteen, mutta ei onneksi pahemmin vuotanut verta. Hetken shokissa mietin että pitäiskö soittaa kyyti kotiin. Pääsin pesemään haavat lähistöllä vedellä. Päätin ajaa lenkin superhitaasti loppuun. Pienellä siis onneksi selvisin.
Nyt on pistetty alkoholia ja betadinea haavoihin. Nukkuminen oli vähän hankalaa reiden takia, mutta paracetamolilla selvitään. Toivottavasti haavat paranee pian, koitan pitää sen puhtaana alkoholilla ja varoa infektiota. Jatkossa varovaisemmin, kiireellä ei tule hyvää, eikä ole sen arvoista. Pidempiä lenkkejä ilman typeriä riskejä niin ei mene harjoitukset ihan sekaisin onnettomuuksien takia.
Varovaisia lenkkejä kaikille!
Vedin komeet lipat kun Larussa oli lumen alla jäätä kaltevalla pinnalla ja olin jalan liikeellä
10 vuoteen ekaa kertaa kävin KÄVELLEN lähikaupassa (1km matkaa) kun jaksanut autoa lämmittää -10 kelissä tuon takia. Ja samantien vedin polvet paukkuen lipat kun jalat läksi erisuuntaan minne aivot niiden käski lähteä. Saatanan talvi.
OffT: Ei jumalauta, miten voi olla lähiön kelvit kuorrutettu koirankusella ja paskalla!!! ÖRK!!! Joo, en aja noita pyörällä(kään) koskaan normaalisti. Nyt kun kävellen niitä kelvejä käytin hyväksi niin ei jumalauta mitä äklötystä. :mad:
Kävi vähän samantapainen juttu aamulla Vallilassa ja fillarilla... ylämäessä loppui pito, kun irtolumen alla oli vain jäätä, eikä nastat tarrannu siihen. Vauhtiakin oli niin vähän, että kellahdin kyljelleni väylänvieruspuskaan/lumikasaan :rolleyes:.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Smo
(Lonkkaleikkaukseen johtaneen) kaatumiseni vuosipäivä.
## piruvie, just kun vasen polvi oli vähän parantunut, niin kaaduin sille taas. Ja nyt on polvi verillä. Oikean polven kaatumisarpikaan ei ole vielä parantunu; ei paljoo tartte shortseilla kesällä olla, on nää niin kamalan näköset.
Eikä tartte huomenna(kaan) lenkille lähteä.
Eikä ennen ensi keskiviikon työmatkaa, kamala verinen reikä polvessa ja on muuten pirun kipee, ei pysty taivuttaan. Jäi nyt housujenostoreissukin Ideaparkkiin tekemättä kun kaikki on nyt vähän kankeeta ja kipeetä. Pskan talvipyöräily.
Pyörällä viikko sitten lauantaina:
Lähes paljas ja kuiva asfaltti, paikoin kuitenkin jääpoljanteista jäljellä kapeita nauhanpätkiä - ja yhden sellaisen poikki piti tietenkin mennä hyvin loivalla kulmalla, jolloin etupyörä tietenkin katosi alta siinä silmänräpäyksessä kun nastat eivät olleet saaneet pitoa. Onneksi suunta oli pientareelle päin ja vauhti olematon eikä edes tekstiilivahinkoja tullut, kiitos sepelittömyyden
.
Ihovauriot oppikirjamaisesti lonkassa (euron kokoinen läntti) ja polven alapuolella (kymmensenttisen kokoinen). Kiusallisempi oli vasemman käden keskisormen vääntyminen joka taisi aiheutua sellaisesta vaistonmaisesta puustaputoamisreaktiosta; kämmen oli muutaman päivän ajan jäykkä ja kipeäkin, mutta nyt kärsii jo vääntää ja puristella varomatta mitään.
Suksilla lauantaina:
Sellaista vanhaa ja lihavaa sekarotuista narttukoiraa ulkoiluttanut nuori nainen käveli ulkoilutiellä ladun suuntaisesti ja päätti sitten yhtäkkiä kääntyä ladun poikki taakseen vilkaisematta, mitä en ollenkaan arvannut osoittaa kun sillä kohtaa ei erottanut lähtevää polkua. Koirankaan takia en osannut varoa, sillä se kulki laiskasti perässä vasemmalla. Ehdin kyllä huutaa, mutta sillä ei kuulokkeet korvillaan liikkuneeseen ja puhelimeensa keskittyneeseen neitoon ollut mitään vaikutusta.
Ainoaksi ratkaisuksi jäi kääntäminen oikealle ja sen toivominen ettei osu puuhun tai kiveen ainakaan ennen kuin on saanut vauhdin pienemmäksi. Se ei tietenkään onnistunut kuin puolittaisella nurin heittäytymisellä. Kun liike oli lakannut, piti hetki ihmetellä miten oli kalustolle ja itselle käynyt. Loppujen lopuksi ei mitenkään, vaikka ylös en päässyt siteitä avaamatta, sen verran solmuun jalat ja sukset ja sauvat olivat menneet.
Koiranulkoiluttajalta sain tässä vaiheessa osakseni normaalit kauheat anteeksipyynnöt ja tiedustelut siitä kävikö pahasti:eek:
Vauhtia en tietenkään saanut pysäytetyksi pystyssä pysyen
Espoon kuvarasteilla pari päivää sitten kompuroin Laajalahden pitkoksilla pitkästä aikaa, vähän ihmetyttää miten onnistui
Cyclocrossilla menin perseelleni merimaskussa ravintolan edessä ku tein u-käännöstä. Eturenkaasta lähti pito. Lukkojen takia ei kerenny tekeen mittään. Multi-release klossit lähti samantien tilaukseen jos niistä jotai apua olis
Eilen, nurin ihan kunnolla arkikrossarilla kovaakin kovempaan asfalttiin, vauriot vähäiset oikean sormen nimetön kipeä, kun jäi kahvan alle, kahvakin kääntyi vähän sisään päin. Tiellä oli kuuraa sen verran, että hätäjarrutuksessa eturengas lipesi sivuun vain n. 15 cm, se riitti. Väistämisvelvollisena totesin äkisti auton lähestyvän kovaa vauhtia, ylinopeutta oletan, vähäisempi vaurio kaatumisesta kuin kolarista auton kanssa. Monta näkijää, yksi pakettiauton kuski avasi ikkunaa ja kysyi ambulanssin tarvetta.😁
Kiintiönä jo pitkään ollut yksi kaatuminen talvessa, aina toistaiseksi tällainen harmiton tupraus, huvitti ajatus, että tässä tämän talven kiintiö täyttyi, ei tarvitse enää pelätä.
Juuri äsken töissä ns. Invamopolla (4 pyöräinen kuupalla varustettu potkulauta, kääntyvät etupyörät) toisen etupyörän ripustuksen pettäessä. Laserit levisi lattialle, itse kaaduin vain puolittain. Suurin vaiva on läheltäpiti-ilmoituksen täyttely. [emoji3]
Taisi olla sunnuntaina, sellainen puolipaniikkitilanne.
Sain päähäni kiertää keskustan kautta mm. vilkaisemassa miltä uusi keskustakirjasto tässä vaiheessa näyttää. Koko aluehan on satulasta katsottuna yhtä sekavaa työmaata eikä tuttujen ajoreittien muistelemisesta ollut mitään hyötyä, joten ohjauduin liikennejärjestelyjen, puomien ja aitojen harhauttamana Finlandiatalon ja Musiikkitalon välillä kapealle väylälle jota ei varmaankaan ollut tarkoitettu pyöräilijöille.
Väylä teki yhdeksänkymmenen asteen mutkan oikealle, vasemmalla oli työmaa-aita ja oikealla Musiikitalon seinustan pensasistutuksia. Juuri kulmassa seisoskeli jokin tyyppi älypuhelimeensa syventyneenä, mutta tilaa oikealla näytti olevan sen verran että tiukasti kääntyen pääsisin ohi. Vaan ei ollutkaan: oli joku ihme syvennys, johon etupyörä oli jo menossa. Ehdin vain äännähtää "Oh shit!"
Minua taitavampi kuski olisi nostanut etupyörää, hyppäyttänyt pyöräänsä, tullut takapyörälle alas ja jatkanut matkaansa, mutta minä onnistuin vain nostamaan etupyörää sen verran ettei se pudonnut syvennykseen. Samalla yritin heilauttaa pyörää sivuun, mutta heilautin vain itseni kyljelleni miltei sen somepäivityksiä tsekkaavan tyypin jalkoihin. Kaatumiseni oli tietenkin yllättänyt hänet ja vaikuttanut ilmeisen hurjalta koska hän pariinkin otteeseen kysyi minulta "Are you okay?", johon vastasin molemmilla kerroilla "Of course I'm okay!"
Tilanne oli niin naurettava ja helpotus siitä ettei mitään sattunut pyörälle, vaatteille eikä kuskille - mitä nyt jälkeenpäin huomasin että polvi oli auki - ollut käynyt kuinkaan oli sen verran suuri että jäin hetkeksi juttelemaan hyväntuulisesti. Sitten matka jatkui, Musiikkitalon toiselta puolelta ei tosin päässyt Sanomatalon vierestä, joten oli noustava tilapäistä luiskaa Mannerheimintielle Kiasman viereen ja kierrettävä Postitalo. Mutta olihan se keskustakirjasto ihan hyvän näköinen.
^On kyllä kauheeta kun joku näkee ja aina ne kyselee "sattuiko" , joskus muinoin kaupungilla piti hypätä ratikkapysäkin reunalta kiskoille kohtuullisen reipas tiputus mutta siinä hyppypaikassa olikin hiekkaa ja eturengas lähti alta.
Tänään ei ollut yleisöä kun poljin stoppasi kanervikon kätkössä olleeseen kantaan ja kimposin siitä fillarin kanssa pöpelikköön. Kovasti tuli kiukasteltua lumisten juurien päällä loppuun kuluneilla 2.1 muinaiskumeilla ennen sitä. Hämmentää kun polulla ei ole mitään ja sit käy noin. Pikku kanta kuvan vasemmassa alanurkassa. Tästähän meinaa tulla oikea kaatumavuosi.
https://sports-tracker.com/apiserver...t=800&fit=true
Eilen. Auto kääntyi eteen ja vaikka itsellä oli vauhtia vain 8,4 km/h niin jarrutus etten olisi törmännyt autoon johti kaatumiseen. Autoilijaa ei kiinnostanut pysähtyä vaan lähti karkuun.