Ihan uteliaisuudesta..onko tahko 120 matkalke jotain aikarajaa minkä puitteissa pitää ehtiä toiselle kierrokselle
Printable View
Ihan uteliaisuudesta..onko tahko 120 matkalke jotain aikarajaa minkä puitteissa pitää ehtiä toiselle kierrokselle
paljonko porukat jäi omista enkoista tahkolla eli kuinka paljon suht raskas keli vaikutti..noin..itse olin ensi kertaa ja arvelin sen menevän alle 4h mutta toisin kävi:D
Viime vuonna ajoin 120 km:n ekan kierroksen kolmeen tuntiin ja 10 minuuttiin, tänä vuonna menin kuudellakympillä neljä tuntia.
ok..eli kyllä se varmaan sit vähän potki muillakin vastaan..ps ootko se sama Häkämies joka 2000 luvulla veivas lohja toy:n porukoissa
Ihan ei tosiaan olleet kierrosajat sitä, mitä aikaisempina vuosina. Eikä moni muukaan asia, joten kesken jäi 240km.
Blogista tarkempi raportti.
https://kauasjapitkalle.blogspot.com...-2023-dnf.html
240km noissa olosuhteissa on jo todella bäädiä shittiä..itse ajoin ensikertalaisena 60km ja tavote oli aika 4h mut 4h 44min siihen tuhraantu mut olin tyytyväinen tulokseen näin +50v gubbena ja fatbikellä liikkeellä olleena..olosuhteet oli raskaat ja kuivalla se 4h alitus olis varmaan onnistunukkin,silloin olisin ollu liikkeellä sirkkelirenkaalla.
Kyllä oli tosiaan raaka kokemus..
Itsellä keskeytys tuli kylmän kangistettua niin totaalisesti että ajamisesta ei yksinkertaisesti tullut enää mitään.
Henkisesti yllättävän rankka kokemus kun tuntuu että kunto olisi hyvinkin saattanut riittää pitkällekin tänä vuonna.
Rankalta tuntuu myös että kuninkuusmatkaa joutuu taas kaksi vuotta odottamaan.
Mahtava tapahtuma kuitenkin taas kerran ja ainoa asia toivelistalla on että kaikki matkat olisivat ajettavissa joka vuosi.
Lähetetty minun LE2123 laitteesta Tapatalkilla
Olen katsellut vähän aikoja ja miettinyt, josko ensi vuonna lähtisi mukaan kesällä ehkä aluksi 45/60km pituudelle. Osaako kukaan molempia ajanut sanoa miten Tahko MTB:n reittien tekninen vaikeusaste vertautuu vaikkapa Espoon Keskuspuiston hoidettuun MTB n. 4km reittiin? Ja onkohan kevyt täysijousitettu pyörä välttämätön vai ajaako kukaan jäykkäperällä? Luomupyörällä siis ilman muuta oma ajatus ilman harhaluuloja kovista ajoista.
Tiedän toki että Tahkolla on enemmän korkeuseroja kuin Espoossa (ja se isompi nousu El Grande..). Eli hyvää kuntoa varmasti vaatii!
Kiitos JackOja!
Täpäri oli tällä syksyllä jo listalla (Neuron tai Spectral), mutta vaihdoin työnantajaa jossa polkupyöräetu onnistuu vasta 6kk koeajan jälkeen. Se pohdinta jää siis ensi kevääseen. Helpompia polkuja on oikein kiva ajella tuolla nykyisellä pyörällä ja sillä on myös tunnearvoa, eli voi mielellään treenailla ajatuksella että käy jollain pyörällä koettamassa. Mielikuva olikin että Tahkon reitit on vähän sellaisia kokoperheen reittejä (siis teknisen haasteen puolesta, kovaa kuntoa nuo pitkät matkat vaatii) eli osallistuminen matalalla kynnyksellä.
Ei tarvitse olla hyvällä sijalla. :)
Kyllähän Tahkoa tosiaan on ajettu jos jonkinlaisella vehkeellä, mutta eri asia on, onko se itselle kivaa tai helppoa vaikkapa täysjäykällä. Nykyaikainen täpäri on varsin polkutehokas, joten sellaista suosittelisin Tahkolle: siirtymät menee tarpeeksi joutuisasti ja pääseepähän nauttimaan myös alamäistä.
Kokonaisuutena 60km voisi sanoa helpohkoksi siirtymien takia mutta kyllä siellä polkuosuuksilla on ihan tarpeeksi haastavaakin pätkää - varsinkin mitä kovempaa haluaa mennä.
Vaikka Tahkon reitistä matkallisesti onkin jonkin verran reilusti tietä, on ne tiepätkät poljettu nopeasti. Ajallisesti siis suurin osa Tahkon kierrosta menee ihan oikeilla maastopoluilla, joten kyllä se mun mielestä on kuitenkin aina ollut ihan oikea mtb-kisa.
Jos on rajaton budjetti, niin mahdollisimman kevyt XC-täysjousto on varmastikin nopein. Rajallisella budjetilla mä laittaisin eurot ennemmin mahdollisimman kevyeen XC-jäykkäperään kuin saman hintaiseen täysjoustoon. Tämä siis, jos tavoitteena on omaan kuntotasoon nähden mahdollisimman hyvä kierrosaika ja jos sen pyörän speksaa vain tuota tavoitetta silmällä pitäen.
Kuskin ajajaprofiili kannattaa huomioida myös. Jos on sellainen monen nykyharrastajan tyylinen ”pienellä vaihteella penkistä sitkuttaja”, niin täysjousto voi olla parempi valinta tai jos on riittävän reikäpää siihen, että alamäissä uskaltaa paahtaa kovaa ohituslinjoja pitkin, niin sitten mahdollisesti myös. Yleensä kuitenkin Tahkolla ohittaminen on helpompaa nousuissa kuin laskuissa ja helpointa tiepätkillä. Ainakin omassa viiteryhmässäni on perinteisesti ollit mukana myös varsin kovakuntoista mutta ei niin teknisesti taitavaa porukkaa, joka ajaa helpot pätkät tosi kovaa ja on sitten edessä hidasteena teknisemmillä pätkillä. Tämä korostuu varsinkin alussa. Siksi jos haluaa itselleen mahdollisimman hyvän ajan, kaluston laatua olennaisempaa on se, että ajaa tiepätkät niin kovaa kuin kykenee.
Se, mikä kenestäkin on kivaa, riippuu ihan siitä, että mitä hakee. Joku nauttii eniten siitä, että kalusto tekee ajamisen mahdollisimman helpoksi, joku toinen jostain muusta. Itselläni hauskinta ja antoisinta on ollut ne kerrat, kun olen ajanut täysjäykällä sinkulalla. Itsensä voittaminen on parasta ja toki mieltä on lämmittänyt ne kaikki tuloslistalla taakse jääneet, ainakin teoriassa nopeammalla kalustolla ajaneet. Todellisuudessa ne kalustosta johtuvat nopeuserotkaan ei kyllä ole niin suuria, että sillä olisi harrastajalle juurikaan väliä. Fiilis merkitsee enemmän, joten kannattaa lähteä sellaisella pyörällä, jolla ajamisesta nauttii eniten.
Olen tässä vertailumielessä ajellut täysjäykällä Dudella ja sitten Canyonin Neuronilla. Minusta se läski on mukavampi mun ajossa, joka on sellaista hidasta ja rauhallista. Sellaisessa ajossa Neuron ei ole yhtä hyvä. Mutta sitten kun vetää sykevyön tiukalle, ja lähtee oikeasti tykittämään niin sen paremmin täpäri jousituksineen toimii mitä kovempaa ajaa. Eli kelloa vastaan ajaessa täpäri on parempi / nopeampi. :)
Jäykällä Dudella nopeuden nosto menee vaan pomppimiseksi ja käsille hakkaamiseksi.
Hyvää pohdintaa ja kokemusten jakoa Stenulta ja Ohiampujalta. Itekin tullut ajettua pariin kertaan täysjäykällä läskillä, kerran etujousitetulla läskillä ja loput viisi kertaa dc/trail-täpärillä. Kysyjän kysymyksen asettelu ja taustatiedot huomioiden suosittelen edelleen täpäriä, kun kerta sijoitus ja aika ei tunnu olevan se prioriteetti. Silloin nimenomaan pitkien nousujen jälkeen pääsee nauttimaan ansaituista alamäistä täpärillä paremmin.
Kysymykseen Tahko vs Espoon keskuspuisto en osaa vastata.
Jos tarkkaan lukee kysymyksen, niin kysytään onko täysjousitettu pyörä välttämätön. Vastaukseni on edelleen, että eihän se ole. Etenkään kun ei ole sijoitustavoitteita.
Itse olen ajanut pari kertaa jäykkäperällä, jonkun kerran täysjoustolla ja viimeisimmän kerran täysjäykällä. Kaikilla on ollut kivaa.
Jos ajelee normaalisti Espoon keskuspuistossa niin Tahkolla ajeluun ei ole mitään extraa hankaluutta, paitsi ne nousut. Kinahmit menee tyypillisesti jonossa taluttaessa. Samalla fillarilla voi lähteä.
nousut on se juttu Tahkolla hesalaisille ja muille junantuomille. Reittikartassa
https://www.tahkomtb.fi/reittikuvauk.../classic-60km/
nousua 1300 m. ekan kerran kun ajoin 120 km niin tilttasin sen verran, että tunkkailin tienousut :D Espoossa kävisin kokeilemassa mäkiä Solvallan ympäristössä
Jep, Col de Malminkartano on paras paikka PK-seudulla Tahkoa varten treenaamiseen. Siellä kun käy säännöllisesti tunkkaamassa niitä jyrkkiä linjoja ja polkemassa loivempia, niin jaksaa Tahkonkin mäkiä. Oman parhaan aikani aikoinaan ajoin sellaisena kesänä, kun oltiin oltu ennen Tahkoa kolme viikkoa Schwarzwaldissa ja olin polkenut Black Forest Ultran ”Marathon”-matkan, joka silloin oli 85 km/2200 nousumetriä. Sinä kesänä Tahkon mäet nousi kevyesti, mutta jo seuravaana ne tuntui taas ihan yhtä pahalta kuin aina ennenkin :)
Mä en ole fatbikella koskaan ajanut, mutta täysjäykällä mtb:llä ajamisesta ole sitä mieltä, että se toimii ”muntäysii”-kisavauhdeilla parhaiten ja muutenkin niin pitkään, kun jaksaa pitää jonkinmoista vauhtia yllä. Party/pulla pace on sillä hankalinta, koska ajaminen muuttu tökkiväksi.
Jäykkäperä vs täysjousto kysymykseen liittyen tuli mieleen sellainen pointti, että jos kokee kaipaavansa hissitolppaa, niin täysjousto muuttuu siinä mielessä järkevämmäksi vaihtoehdoksi, että hissitolpat on kaikki tosi jäykkiä, joten ne on myös epämukavia. Pitkä kuitutolppa jäykkäperässä pehmentää menoa melkoisesti.
Kiitokset omasta puolesta keskustelusta ja kokemuksista. Tekniikan puolesta siis pärjännee jotenkuten jos pohjaa on Hki/Espoo ”hankalammilta” reiteiltä jonkin verran, ajotunteja on hyvin ja pk tullut hyvin ylös työmatkapyöräilyprojektin myötä, ei muuten oikein meinaa riittää aika. Täytyypä lisäksi ajella vähän jyrkemmin mäkiä ennen kesää ja muutenkin tehdä joku järjestelmällisempi suunnitelma lähempänä ensi vuotta. Malminkartanonhuipulle olen ajanut jokusen kerran mutta se on ollut enemmän osana pitkää Espoo-Hki-Espoo lenkkiä, ehkä voisi mennä myös asiakseen.
Sijoitustavoitetta ei ole eikä tule, mutta varmaan joku aikatavoite tulee mietittyä lähempänä mausteena hommaan, ei silti mitään vakavaa. Huomioiden myös että hissitolppa on omassa käytössä ollut ehdoton niin ehkä pitää edelleen katsella täysijousitettua kun saa pyöräedun käyttöön. Olen tämän kesän jälkeen ajatellut joka tapauksessa kevyttä kuiturunkoista, noin 140mm joustolla varustettua pyörää nykyisen jäykkäperän rinnalle myös muuhun käyttöön ja kuulostaa että sopisi oivallisesti tähän suunnitelmaan. Pitää vaan miettiä muita vaihtoehtoja kuin Neuron koska kuulin että Canyon ei ainakaan tällä hetkellä kuulu edun piiriin.
Jos pyörää ei syystä tai toisesta tule hankittua (haaveillut vähän myös kevyemmästä maantiepyörästä eikä ihan kaikkea pysty..), niin voi olla että lähden nykyisellä jäykkäperällä, varautuen kuitenkin siihen ettei välttämättä niin mukavaa kyytiä luvassa ja hyvä suoritus on tiukemmassa.
Ei suorituksesta välttämättä jää tänne kehuttavaa, mutta onhan se hauskaa ihan vaan ajella ja oppii jotain kilpailuista tässä lajissa. :)
Kuten aiemmin todettua, jäykkäperä on oikein oivallinen pyörä Tahkolle. Muutamassa alamäessä joutuu antamaan vähän tasoitusta täpäreille, jos ei ole erityisen osaava/rohkea kuski ja niillä parilla juurakkoisemmalla osuudella tietty jumppaamaan pyörän päällä enempi, kuten jäykkäperällä yleensäkin. Ne ajettavat ylämäet nousee jäykällä ihan yhtä hyvin (ellei paremmin) kuin täpärilläkin, varsinkin, kun El Grandekin on tätä nykyä sorastettu. 140mm joustava täpäri on Tahkolle ihan turhan järeä vehje, jos täpäriä Tahkolle ajattelee, niin 100-120mm olisi/on oma valinta. Joku Supercaliber voisi olla optimaalinen.
Juu mä ehkä kirjoittelin asiani vähän epämääräisesti: En meinannut, että täysjäykkä olisi täysjoustoa nopeampi omissanikaan ajoissa vaan, että jos meinaa ilman joustoja ajella, niin on parempi varautua pitämään jonkinmoista vauhtia yllä kuin kuvitella, että se olisi helpompaa hitaammin ajellen. Sama koskee osittain myös jäykkäperää. Silti ylivoimaisimmin olen itseni Tahkolla voittanut täysjäykällä sinkulalla, eli siinä mielessä se on ollut nopein kaikista :)
Komppaan osittain Kinahmien ajoa jonossa mutta on nekin mahdollista mennä polkemalla, kunhan on jalkaa ja sattuu hyvä rako. Siinä voi hyvällä tuurilla katella sopivaa väliä hiekkatiellä Kinahmi1 lähestyessä. Mäessä sitten ajoissa huikkaa, jos on jalkaa ajaa, niin kyllä porukka väistää. Kerran olen yöajossa polkenut Kinahmi1 ja pari kertaa päivällä. Kinahmi2 taas on leveämpi sinne kiville asti, joten siinä pystyy helpommin ohittamaan tunkkaajia.
Varsinaista mäkitreeniä en ole tehnyt vaan ihan peruslenkkeilyllä kasvattanut mäkikuntoa. Toki niin, että yrittää aina viimeiseen asti polkea kaikki yläpellit.
Jos puhutaan siis 140mm takajoustosta, niin onhan se vähän järeä. Eri asia, jos sitten haluaa/tykkää muuten ajaa sillä muun kesän, niin kyllä sillä yksi Tahko menee.
Kannattaa panostaa keveyteen: 1. Kuskin keveys 2. Kaluston keveys.
Tahkolla ja muutamassa muussakin pitkässä mtb-tapahtumassa on nousua ihan reippaasti. Nousuissa voit "hävitä" minuutteja, laskuissa sekunteja (etkä palaudu kun lasket limiitillä). Nopein lienee lopulta mahd lyhytjoustoinen täpäri kuten tuossa on aiemmat kommentoineetkin. Renkaiksi niin sileät xc renkaat kuin löytyy kelissä kuin kelissä. Yli 120mm joustot on mukavia, mutta kannat mukanasi turhaa painoa. En tiedä kauan menee työnnellä Kinahmit ylös yhteensä, mutta jos on joku 10-11kg täpäri, niin säästää paljon aikaa kun nakkaa fillarin selkään ja vetää puolijuoksua mäet ylös. 32-50t sitkutuksella kinahmi 1llä etenet yhtä hitaasti kuin jalan työntämällä pyörää ne jyrkimmät kohdat.
Pieninappulainen ja pyöreäolkainen on mun mielestä hyvä, kun se lipsuu kivistä eikä takeltele. Siis eturenkaana. Toki sitten mutkissa saa olla tarkempi, mutta tuleepahan mietittyä ajolinjoja ja ajotyyliä paremmin. Kuka mistäkin tykkää...