2000-luvun alku oli kyllä DVD:n myötä leffojen kulta-aikaa, kun vanhojakin alettiin julkaista uudelleen ja mitä itse ei raaskinut opiskelijabudjetilla omaksi ostaa, niin löytyi yleensä sitten videovuokraamosta. Sitä ennen jonkun leffan saattoi nähdä vain telkkarista kerran kymmenessä tai kahdessakymmenessä vuodessa.
David Lynchin Dyyni tuli katsottua eilen. Eihän se nyt mikään mestariteos ole, mutta ei nyt ihan yhden tähdenkään leffa. Propsit lavastesuunnittelulle ja Blade Runner ryöstölle, mutta puvustamo olisi voinut luonnostella jotkut vaatteet uusiksi. Lähinnä tuli vain mieleen natsit juoksemassa Indiana Jones elokuvassa. Ja miten entisaikaan naisnäyttellijät olivat paljon persoonallisemman ja kauniimman näköisiä kuin nykyään, ja miten ihmeessä Lynch antoi niin vähän ruutuaikaa Blade Runnerin ikoniselle Sean Youngille?
Sean Young muuten kuvasi Dyynin tekemistä kaitafilmille:
https://youtu.be/PFTS5-cIHgQ

