Tunnustus ihanasta hetkestä kevyen liikenteen väylällä

Lähestyin suojatien jatketta ja jo kaukaa näin, että täysperärekka on tulossa vasemmalta. Aattelin, että kerkeiskö ennen kuin se tukkii koko väylän, koska vieressä menevällä tiellä oli sen verran liikennettä. Mitä vielä, rekka tulee puoliksi suojatien päälle, näkee minut varmaan jo 20 metrin päästä ja minut huomattuaan kattoo sivupeilit ja alkaa peruuttaan pois suojatieltä. Olisinhan mä siitä edestä voinut mennä, vaikka ois siinä suojatiellä osittain seissyt. Näytin peukkua kun menin editse.

Eli tänään oli sit kahdenlaisia kokemuksia suojateistä (avautumista myös).

Sudittelin maantiepyörällä Lintuvaaran puista klv-siltaa pitkin, kun se oli sateesta sopivasti liukas. Vastaantulijoita nauratti ja minua myös.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti asb

Sudittelin maantiepyörällä Lintuvaaran puista klv-siltaa pitkin, kun se oli sateesta sopivasti liukas. Vastaantulijoita nauratti ja minua myös.

---

Nousiko savu? :D

Ja sitten reenaamaan: http://www.youtube.com/watch?v=M6DTcwCIx04

Tänään oli helmeä ajella sateella kotiin töistä. Pitkästä aikaa taas pyörä kulki :)

Täysin v-päivä töissä, pööräileen kylille hermoja lepuuttamaan.
KVL:llä polkiessa huomasin poliisin pysäyttäneen jonkun skootteripojan ja nuori konstaapeli siinä valmistautui koeajolle. Ilmeisesti halusi testata skootterin huippunopeutta. Noh, konstaapelilla ei ollu kypärää päässä kun suoritti tämän koeajon siinä viereisellä tiellä. Onnekseni pysähtyi seuraavaan risteykseen mistä itsekkin käännyin. Oli aivan pakko karjaista kysymys poliisille: Eikö ne opettanu teille koulussa kypärän käyttöä? :)

Harmi kun en kuullut mitä se murmutti vastaukseksi, piti kyllä kiireesti polkea karkuun kun ei tuossa omassakaan kulkuneuvossa ollut ehkä kaikkia tieliikennelain mukaisia varusteita. Noh, tämän episodin ja 2h maastoajelun jälkeen oli taas hyvä mieli.

Kehä 3:n pohjoispuolelle, Nuolitien ja Kalliosolan rakenteilla olevan eritasoliittymän välille on tällä viikolla avattu uusi päällystetty klv, joten plussat siitä. Oli mukava polkea pitkästä aikaa tasaisella asfaltilla eikä missään perunapellossa.

Ruoholahdessa aamulla taksi seisoo keskellä klv:n pyöräkaistaa. Tungen mielenosoituksellisesti itseni auton ja jonkun pylvään välistä. Kuski avautuu ihan asiallisesti ja kertoo odottavansa invalidia rapusta. Hän on sitten ihan aidosti kiinnostunut siitä, miten pyöräilijä haluaisi hänen sijoittavan autonsa, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Kaveri alkoi myös välittömästi siirtämään autoaan. Hienoa asennetta kuljettajalta, jota tietysti itse en huomannnut kiittää. Tämä oli varmasti sellainen oikea ammattikuljettaja.

Ihana (ja hämmentävä) hetki oli pari päivää sitten koulumatkalla: Nousin mäkeä ylös normaalia vauhtia sinkulalla. Puolivälissä mäkeä takaa tulee ohi vihreällä nopsalla tiukkareisinen lukiolaislegginstyttö. Kiihdytin hieman vauhtia ja tyttö jätätti silti. Sitten hieman myöhemmin näin kun hän kääntyi lukion pihaan. Kaikennäköistä :)

Oli tyttö tainnu ennenkin pyöräillä sitä mäkeä kouluun. :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti ahav

Kehä 3:n pohjoispuolelle, Nuolitien ja Kalliosolan rakenteilla olevan eritasoliittymän välille ...

---

Ja siitä Kalliosolantien kohdalta pääsee taas fillarilla sen kolmoskehän ali vaikka asphaltti puuttuu:)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Kolnaako

Ruoholahdessa aamulla taksi seisoo keskellä klv:n pyöräkaistaa. Tungen mielenosoituksellisesti itseni auton ja jonkun pylvään välistä. Kuski avautuu ihan asiallisesti ja kertoo odottavansa invalidia rapusta. Hän on sitten ihan aidosti kiinnostunut siitä, miten pyöräilijä haluaisi hänen sijoittavan autonsa, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Kaveri alkoi myös välittömästi siirtämään autoaan. Hienoa asennetta kuljettajalta, jota tietysti itse en huomannnut kiittää. Tämä oli varmasti sellainen oikea ammattikuljettaja.

---

Tollaset tapaukset on vuosien mittaan opettanu nöyryyttä. Kiitos kasvatuksesta kaikille sitä jakaneille.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Kolnaako

Ruoholahdessa aamulla taksi seisoo keskellä klv:n pyöräkaistaa. Tungen mielenosoituksellisesti itseni auton ja jonkun pylvään välistä. Kuski avautuu ihan asiallisesti ja kertoo odottavansa invalidia rapusta. Hän on sitten ihan aidosti kiinnostunut siitä, miten pyöräilijä haluaisi hänen sijoittavan autonsa, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Kaveri alkoi myös välittömästi siirtämään autoaan. Hienoa asennetta kuljettajalta, jota tietysti itse en huomannnut kiittää. Tämä oli varmasti sellainen oikea ammattikuljettaja.

---

Ujuttauduin itse (luultavasti) saman taksin ohi samalla tavalla tänään aamulla, onneksi en sylkäissyt auton päälle vaikka ajatus käväisi mielessä! :o

Laitoin vähän aikaa sitten palautetta Espoon kaupungille Turvesuontien ja Kehä I:n risteyksestä. Ramppi Turvesuontieltä kehälle etelään oli pahasti puskittunut. Nyt se on taas turvallisessa kunnossa! :) Toivottavasti vaihtavat penkan kasvit matalampiin.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti asb

Sudittelin maantiepyörällä Lintuvaaran puista klv-siltaa pitkin

---

Tämä jäi häiritsemään, missä päin Lintuvaaraa tuo silta on? En keksinyt millään ja piti ihan työmatkalla heittä ylimääräistä lenkkiä veikkauksen suuntaan, mutta ei onnistanut :D

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Kolnaako

Ruoholahdessa aamulla taksi seisoo keskellä klv:n pyöräkaistaa.

---

Tuota yksittäistä fiksua autoilijaa huomattavasti vähemmän asiallista on touhu siinä Itämerenkadun taksitolpalla: Kun virallinen tolppajono täyttyy takseista, seuraavaksi saapuva taksi jää tyhjäkäymään keskelle pyöräkaistaa ja sitä seuraava risteävän kadun suojatien päälle. Kuvittelisi, että kannattaisi jonottaa jossakin muualla, jos siinä edellä kerran on jo useampi auto eikä asiakkaita lähimaillakaan, mutta kai tuossa taas on jokin ammattiautoilijan erehtymätön logiikka kyseessä.

Tänää katselin kauempaa kun kaksi arviolta 12v tyttöä ulkoilutti koiraa. Koira oli narun nokasa ja toisella puolella tietä. Mietin miten tästä selviän. Samassa narun toisessa päässä tyttö kääntyi taakse ja nähtyään minut veti koiran puolelleen. hienoa toimintaa :)

Toissailtana polkiessani Olarinluoman tienoilla ohitin yhdistelmän poika omalla pyörällä (siististi oikeassa laidassa, kunhan soitin kelloani merkiksi) ja mies+pienempi lapsi yhdistelmässä hybridi+peräpyörä. Veikeän näköistä, mutta hyvin näytti kulkevan, eikä tarvinnut pelätä, että lapsista nuorempi keksisi tehdä jotain hölmöä kuten siirtyä suoraan takaa lähestyvän fillarin ajolinjalle.

Kiitokset eilen kuminpaikat lahjoittaneelle vanhemmal herrasmiehelle. Itsellä oli tullut "väärä" sisuri epähuomiossa mukaan.

Koko huoltoepisodia ei toki olisi tarvittu ilman suunnatonta lasikasaa keskellä klv:tä.

45 km asiointilenkkiä aamupäivän sateessa. Ei ollut pahemmin jalankulkijoita saati pyöräilijöitä liikenteessa. Sai rauhassa mennä. Hauskaa.

Hieno aamu! Aurinko paistoi, liikennevaloissa vihreä aalto Vesalasta Herttoniemeen eikä kukaan yrittänyt ajaa päälle. :)

Kiitos sille söpölle autoilevalle naiselle koirineen joka antoi hymyillen tietä maanantaina Teivon raviradan kohdalla vaikka pyöräilijälle olikin kolmio :)

Jouduin käyttämään takarenkaana väliaikaisesti liian leveää ulkorengasta joka aiheutti ikävää lisäkitkaa hankaamalla takahaarukkaan. Eilen vaihtamani kapeampi, matalakuvioinen rengas rullaa niin mukavasti, että ensi polkaisulla kuvittelin jo ajavani maastopyörän sijaan jollain aivan muulla pyörällä.

Töistä palatessa sattui hyvä myötätuuli ja pitkällä tasaisella suoralla oli ylimääräisen lenkin jälkeenkin sotkemisfiiliksiä. Siinä sai Yosemiten 3v vähän kyytiä, kun päästelin 45km/h ja rinnalla autoilevien naamat oli näkemisen arvoiset. Vähän joutuu tuossa vauhdissa jo sotkemaan 3-vaihteisella :cool:. Olisin morjenstanu autolle, mutta ei siinä tahdissa enää motoriikka riitä semmoiseen :D.

Tiistai aamuna kouluun sotkiessa helvetillisessä vesisateessa oli jotenkin hjyvä fiilis, mutta sekin loppui lyhyeen kun loppumatkasta kengät ja sukat kastuivat totaalisesti. :D

Eilen lenkillä oli ihanan hiljaista eikä paljoa ihmisiä liikenteessä (no olihan kellokin jo jotain 22.30 kun lähdettiin), lisäksi sää oli mitä mainioin, juuri sopivan viileä. Pyöräkin liikkui kuin ittekseen.

Tänään aamulla tuli hyvä fiilis Hermannin rantatiellä jossa oli tietyön aikaiset järjestelyt saatu asianmukaiseen kuntoon alun katastrofin jälkeen. Eilen annoin asiasta hieman tulikivenkatkuista palautetta kaupungille ja kuin taikaiskusta, asia oli korjaantunut yön aikana. Uskon että moni muukin oli vaikuttanut asiaan palauttellaan (hyvä niin) ja tärkeintä on se että ääntämme oikeasti kuunnellaan ja otetaan liikennesuunnittelussa ja tietyötilapäisjärjestelyissä yhä enemmän huomioon. Hyvä homma!

Ai että oli sitten ihanaa tulla aamulla töihin! Aurinko paistoi ja oli yli kuukauden tauon jälkeen taas hiilarikiekot alla. Pyörä tuntui kulkevan kuin itsestään ja aijai sitä kiihtyvyyttä.

Huono puoli vain on, että voi sitä kurjuutta kun joutuu kohta taas vaihtamaan nuo vajaan kilon painavammat kiekot alle... =(

Olipa mukava ajella CC:llä kahdeksan jälkeen aamulla takaisin kaupunkiin vietyäni auton huoltoon Herttoniemeen auringon noustessa selän takaa pirteässä syyssäässä. Nyt täällä duunissa oikein odottaa sitä, että pääsee ajamaan takaisin Hertsikkaan. Tällaisella säällä vähän harmittaa, että työmatka on liian lyhyt työmatkapyöräilyyn.

Olipas tänään taas nätti keli.

Oloa ilahdutti se että Kehä I varrella oli pyörätien asfaltointia paranneltu kahdessa kohdassa. Näissä oli tie aiemmin kaivettu auki ja asfaltoitu niin että uuden ja vanhan asfaltin välissä oli noin 5 cm kynnys. Nyt oli käyty lisäämässä uusi kerros niin että uusi ja vanha asfaltti ovat samassa tasossa.

Eilen tuli itselle ihan hyvä fiilis, kun sain auttaa avun tarpeessa ollutta pyöräilijää. Olin tulossa pikku lenkiltä kotiinpäin kun näin nuorehkon tytön laittamassa ketjua paikalleen pyörässään. Päästessäni kohdalle, kysyin, voinko auttaa ja niinhän tuo apu kelpasi. Laitoin ketjun paikalleen, minulla oli vielä hanskat kädessä ja näin, että tyttö oli jo sotkenut kätensä öljyisen ketjun kanssa räplätessä. Kehotin lähtiessä kiristämään vähän ketjua, kun se näytti olevan tosi löysällä ja poljin hymyissä suin kotiin, kun kerrankin sai auttaa jotakuta toista.