Niitä laskemaan uudestaan, ainakin kerran jo liikkeelle laskettuja tapauksia kaikki. Numeroita on hyvin vähän, noin kymmenen täkäläisessä kulttuurissa, mutta lukuja, niitä on tosi paljon ja uusiakin lasketaan.
Että mitähän vittua... Tuttu kuljetti koiraa jalka/pyörätien oikeassa reunassa valoisaan aikaan ja koira kulki kävelijän oikealla puolella pientareella. Joku lycraurpo vetäisi tuon yhdistelmän ohi takaapäin kovalla vauhdilla OIKEALTA pientareen kautta jättäen koiran melkein alleen. Vasemmalla olisi ollu 1,5m tilaa kuitata ohi ja muita kulkijoita ei ollut. Sanomattakin varmaan selvää, mutta ei ilmoittanut tulostaan kellolla tms.
Oletko, Pantihose, ihan varma, että kaatumisten syy on ollut huono tienpito, eikä esimerkiksi oma huolimattomuus ajaessa?
Tää koira-aihe on kyllä bensaa liekkeihin, mutta itysekin kahden hurtan ulkoiluttajana välillä korpee kympillä, kun pitäisi saada näkö perssilmään tai pöllön niskanikamat, jotta pysyisi kärryillä jatkuvasti siitä koska joku pyyhkäisee varoittamatta parin sentin etäisyydeltä. Käyttäkää sitä kelloa ja jos moista ei ole niin hankkikaa. Nolohan se on, mutta pieni kilistin ei siinä hiilikuitutangossa montaa lisägrammaa paina. Itse varoitan aina takaa lähestyessäni, joskus edestäkin jos on epäselvää onko tullut huomatuksi. Usein tuosta saa kiitokset.
Tuo kellon kilistelykehoitus on kyllä hyvä ohje. Sen ainoa haittapuoli on se, että yleensä se jolle on kilistelty on heti naama norsunperseellä. Johtuuko se sitten vain pelkästä säikähtämisestä, vai siitä että hän kuvittelee olevansa sen tien osan kuningas jota kaikkien kuuluu kunnioittaa ja jota kukaan ei saa soitoilla häiritä. Tietysti aivan oma lukunsa on ne väylillä häröilevät teinipissikset, jotka napit korvilla ja pää painuksissa toljottavat kännykkäänsä ja ovat täysin ulalla kaikesta ympärillä tapahtuvasta, tuskin tietävät ovatko menossa vai tulossa.
Ei muuta kun kellot kilisemään.
Hehe.
Haukuttaren kera kävelimme yhdistettyä kevyen liikenteen väylän vasenta laitaa, rekku ojan puolella vasemmassa kädessä. Vastaan tulee sauvakävelijätär tomerasti oikeaa laitaansa tampaten ja ilmaisee että olemme väärässä laitaa. Kysyn ilmeisesti solmussa olevien nimettömien ärsyynnyttämältä teutoonilta mihin hän perustaa väitteensä ja hampaat kireällä kihisty vastaus on että Suomessa on oikean puoleinen liikenne. Kysäisin hältä olisiko intternettiä mukana johon vastauksena tyhjä katse ja puuskahdus KUI?
Opastin laulattamaan kuukkelia hakusanoilla finlex jalankulkijan paikka kevyen liikenteen väylä ja lukemaan, ymmärtämään ja oppimaan lukemansa.
Hiukan surkuhupaisaa kun sillä liki kilometrin suoralla ei näkynyt muita liikkujia..
Muok: ohjastintangossa olevan karhunkellon kilinä ei ole vielä aiheuttanut yhtään negatiivista kommenttia kolmeen vuoteen. Väärin valittu... :-D
Itse aina heitän tuplakilautuksen, kun yksittäinen kilautus herkästi hukkuu taustameluun tai vastaavaan. Ja tosiaa ajoissa, koska siitä kilautuksesta on enemmän haittaa jos sekuntia ennen kohtaamista kilauttaa toisen korvanjuuressa. Kova ääni on ärsyttävä ja säikähdyksen seurauksena ihminen saattaa yllättyneenä tehdä lähes minkä tahansa liikkeen katsomatta taakseen. Joskus käy niin etten näe ajoissa että missä laidassa jalankulkija on, tai että sillä on koira ja tuolloin saatan jättää kilauttamatta juuri siksi että korvan juuressa kilautus aiheuttaa enemmän harmia kuin hyötyä.
Tuo vastaantulijoille kilautus on hieman hankalampi, mutta kyllä sitäkin on joskus tullut tehtyä. Jotenkin on vaan kovin vahva olettamus että vastaantulevat näkisivät eteensä.
Itse kilautan kelloa joka kerta, kun näen koiranulkoiluttajan, lapsia(aikuisten kanssa tai ilman) ja ofc koko kelvin leveydeltä kulkevia ihmisiä pitää varoittaa, että fillariristi tulee. Yleensä ensimmäinen kilautus lähtee parikyt metrii ennen kulkijoita/kun havaitsen heidät, uudestaan lähempänä jos ei ole kuultu ja kolmas kerta vieläkin lähempänä. Ja tokihan vauhtia hidastetaan tarpeen mukaan varskinkin lapsien ja koirien takia.
Avautumista jalankulkijan roolissa:
Kävelin Kehä 1:n kelviä, tarkemmin sanottuna sen oikeata puolta itsekseni ja kaikessa rauhassa. Kelvi on vielä harjaamatta, mutta on kuitenkin mahdollista seurata selvästi erottuvaa puhtaampaa ajouraa joka kulkee ehkä noin metrin päässä kelvin reunasta. Pienessä mutkapaikassa se kuitenkin leikkaa sisäkaarteen puolelle. Juuri sillä kohtaa joku halvatun succispelle ohittaa minut kirjaimellisesti hihaa hipoen koska ei vaan halua tulla pois siltä puhtaalta uralta. Ja jatkaa matkaansa pahoittelematta tai edes vilkaisematta taakseen.
No, mitään ei tälläkään kertaa sattunut ja ihan kiva jos ajolinjan valinta auttoi selviämään lenkistä rengasrikoitta, mutta vaikka unohtaisimme sen epämiellyttävän tunteen jota kiperä ohitus aiheutti on ehkä syytä muistaa että tietyllä todennäköisyydellä joku kerta käy vielä niin että jalankulkija syystä tai toisesta siirtyy sen puoli askelta sivuun sillä hetkellä kun nopeimminkaan reagoiva pyöräilijä ei ehdi enää tehdä väistöliikettä.
Pirikello painaa ja lisää ilmanvastusta. Onneksi sen voi ottaa huomioon harjoittelussa.
Tuulipukuhibriidistit on näköjään heränneet talviunosiltaan, tänään yksi liimautui ohituksen jälkeen miun häntään ja tykkäsi nyrpistyä kun ensin lopetin polkemisen ja sit hidastin jarrulla ja kerroin että peesaa keskenäs.
Se on kevät ny
Pelle mikä pelle, mutta tästä tuli mieleen, että miksi jalankulkijatkin kävelee sitä puhdasta uraa, kun niitä vartenhan se hemmetin kuulalaakeri-/lasinsirpalesepeli on sinne ripoteltu. Että olis tuRRRvallista.
No oikeastaan tällä haluan sanoa, että missä hemmetissä ne sepelinsiivoajat viipyy. Jotain harvoja pääväyliä jossain syvällä etelässä on käyty lakaisemassa, mutta on tää Espoo vaan takapajula. Helsingissä harjattiin jo ajat sitten. Eniten on ihmetyttänyt, että Destian hoitamilla väylilläkin makaa vielä sepelit. Tosin sen koostumus ei näyttänyt tänä vuonna niin hurjalta lasinsirulta kuin espoolainen versio, että tuolla verukkeellako ne nyt makaa tiellä. Aiemmin vaan ekana on puhdistunut Destian väylät.
Kun kerran lainsäädännöllä saadaan peloteltua tienpitäjille nanosekunnin vasteajat sepelöintiin, niin eikö samalla tavalla voisi vaatia sepelin poistoa. Joo, keuhkopöhöt ja astmat, tuhansia ennenaikaisia kuolemia, mutta toi kuulalaakeri on nyt oikeasti pirun liukasta ja aina kasoittain juuri niissä yllättävissä paikoissa. Viikkokaupalla ja aivan turhaan. Kyllä nyt mummoja taas kaatuu ja kukaan ei välitä - snif.
Muuten kelveillä onkin saanut olla järkyttynyt lähinnä siitä, miten hyvin autoilijat väistää. Käsittämätöntä. Tosin ihan hupilenkeistä kyse, työmatkat on aina toinen juttu, mutta niille en ole vielä uskaltautunut sitten sepelittömien aikojen.
Taksi meinas ajaa minun ja koiran yli viikonloppuna Topeliuksenkadun ja Linnankoskenkadun risteyksessä. Valot oli pimeinä ja kävelimme suojatietä, kun yllättäen tulikin taksi sen verran kovaa kohti, että piti kiskaista koira viereen ettei jää alle.
Kyllä. Liikkeellä ovat nyt sedät ja tädit. Heillä on silmät puusta. Ai niin, mistä tunnistaa talviuniltaan heränneen sedän, tiedättekö? Hän kyntää kevätauringon loisteessa paksussa untuvatakissaan ja päässään toisesta lajista peräisin oleva kypärä, mieluiten kasvot peittävää umpimallia. Prätkäkypärä on kevään trendi, mutta lätkäkypäräkin käy.
Trendistä huolimatta noiden tuntomerkkien perusteella ei ole kovin yleisestä ilmiöstä kyse. Onneksi.
Tappajasepelistä puheen ollen. Ihmettelin, kun tuntui olevan kivi kengässä eikä lähtenyt pois. Puoli vuotta käytössä olleen lenkkarin pohjan läpi oli mennyt terävää sepeliä.
Siis sinä ohitit ja kitiset siittä, että joku jäi peesaamaan? Mielestäni "syyllinen" tilanteeseen olet sinä, koska et päässyt "karkuun" ja aloit vielä hidastelemaan edessä. Itse peesaan aina, kun joku ohittaa jos vauhti on sopiva (yleensä ei). Ja jos suunta on pitempään sama voin tarjota tuulensuojaa kanssakulkijalle.
10 §
Ajoneuvojen välinen etäisyys
Etäisyys edellä kulkevaan ajoneuvoon on sovitettava sellaiseksi, ettei päälleajon vaaraa ole, vaikka tämä ajoneuvo pysäytetään.
Jostain syystä pyöräilyssä on muodostunut hyväksyttäväksi tavaksi laiminlyödä tuo pykälä. Yleiseltä liikenteeltä suljetuissa kilpailuissa asia on ok ja tmt on oma lukunsa, mutta esim. suuret pyöräilytapahtumat tavallisesta pyöräilystä puhumattakaan eivät ole lain suhteen poikkeuksia.
Noudattaa sitten lakia tai ei toisen perässä ajaessaan, Liikenneturvan kyselyn mukaan 60% kuljettajista ärsyttää liian lähellä ajaminen. Luultavasti kyselyssä on ollut ajatuksena autolla ajaminen, mutta eiköhän pyöräilyssä ajattelutapa ole samansuuntainen. Se kannattaa ottaa huomioon, jottei muiden raktiot tule yllätyksenä.
Mites toi edessä hidastelu ja jarruttelu ohituksen jälkeen?
Ja omasta peesauksesta jätän kyllä väliä sen verran, että näen edessä mahdollisesti olevat esteet enkä rysäytä toisen perseeseen, jos jotain tapahtuu.
Puolen kilsan päästä ohituksesta (miulla ei olluna kiiru) vasta huomasin että tuulipukuhan se kahisee vaihtajassa jollon totesin että nyt riitti. Himmasin polkemisen ylämäkeen, nousin putkelle ja kymmenen sekkaa sen jälkeen hidastin jarrulla va ro vai ses ti.
Sitten ohitin isommalla nopeuserolla ja kanttarien yli pomppimalla ettei kahinalle enää tullut kiusausta liimautua häntään mitään ilmoittamatta.
Luvan kysyjää ja kamuja hinaan mutta uppo-outoja en koska niistä ei ikuna tiiä osaako ne tulla perässä vai ei, tämäkin vesseli heilui laidasta laitaan vaihtelevalla vauhilla kun lähestyessäni seurasin.
Eiköhän kyse ollut siitä, että kun ohittaa tasaisella vauhdilla niin ohitettu kiihdyttää vauhtiaan ja jää peesiin. Se on ihan ahterista kun takarenkaassa roikkuu joku ja et ole siitä tietoinen. Itse olen kerran vastaavassa tilanteessa ollut saada sen takana roikkujan niskaan, kun ohitettu kiihdytti vauhtiaan jäädeen peesiin, en tätä huomannut ja jouduin sitten jarruttamaan reilummin, kun ei ollut oikein tilaa ohittaa lastenvaunuja ja niiden vieressä kävellyttä lasta. Tuloksena tämä peesaaja alkoi avautua jarruttelusta, vaikka itse roikkui takarenkaassa varmaan pari kilsaa olemattomalla turvavälillä.
^Jep, kyllä jos beesiin liittyy siitä on ilmoitettava. Tällöin yleensä etummaisenakin ajava tietää, että beesaajalla on hyvällä todennäköisyydellä homma hanskassa. Toisaalta, onhan se hemmetin ärsyttävää joutua tahtomattaan omalla lenkillä huomioimaan liikennettä toistenkin puolesta ja vielä viestimään takanatulevalle liikenteen tapahtumista. Useimmiten kuitenkin lenkkiseura on aina mukavampaa kuin yksin polkeminen, mutta tämä on tapauskohtaista. Ehkäpä onneksi minä olen tällaisessa tilanteessa useammin se, joka tulee ohitetuksi.
Milloin laitatte pyörälenkillä valot? Kiinnitin eilen huomiota siihen, että yhdelläkään iltahämärässä vastaan ajaneella harrastepyöräilijällä ei ollut valoja. Kotona taisin olla suunnilleen 20.2x kun aurinko laski virallisesti, mutta mun mielestä jo reilusti puolta tuntia tuota aiemmin alkoi olla niin hämärää, että valot olisivat olleet tarpeen.
Voiko valottomuudesta saada sakot, jos on pimeää, mutta aurinko ei ole vielä laskenut?
Talviaikana käytännössä aina on maantiellä ollut valot. Etelän talven harmaassa maisemassa vastaantuleva pyörä on silloin huomattavasti helpompi havaita kuin ilman valoja. Ja jos vaikka aamuhämärissä olen lähtenyt liikkeelle, en valoja kesken lenkin sammuta, vaikka palatessa paistaisi aurinko täydeltä terältä. Sama juttu takavalon kanssa. Ja tämä siis pääsääntönä. Lipsahduksia on silti käynyt minullekin ja jos Puskis on tällöin tullut minua vastaan, taatusti mielen on vallannut valottoman ja vastuuttoman pyöräilijän manaaminen. Ihan aiheesta, vaikka poikkeustapauksesta onkin ollut kyse. Pointtini on kuitenkin, ettei yhden havainnon perusteella pidä tuomita valotonta pyöräilijää kokonaan.
Veikkaan, että rajatapauksissa poliisi tyytyy korkeintaan huomauttamaan asiasta. Kokemusta ei ole, kun yleensä noissa tilanteissa valot on ollut päällä.
Joo ei siis ollut tarkoitus yleistää, vaan ihan mielenkiinnosta kyselin muiden näkemyksiä siitä milloin valo kuuluu laittaa. Tuon hämärän aikana tuli vastaan vain useita valottomia. Pari maastopyöräilijää ja ehkä viisi sukkistelijaa. Ei valoja ollut kyllä useimmissa muissakaan pyörissä. Varmaan helposti käy niin, että lenkiltä on tarkoitus tulla takaisin ajoissa, eikä valoja oteta mukaan ollenkaan ja sitten käydäänkin mutkan kautta. Tai sitten valoja ei viitsitä laittaa, koska ollaan jo melkein kotona.
Minulla on kesät talvet huomioledit edessä ja takana. Takana ledi palaa aina. Olen huomannut että maanteillä autoilijat väistävät kauempaa kun se on päällä. Edessä pidän ledin päällä kesäisin kun on pilvinen sää ja joskus kapeilla maanteillä että vastaantulija huomaa minut ajoissa.
Itse olen tällaisessa tilanteessa vahingossa räkäissyt peesiin jääneen niskaan. Kyllä muuten tuli etäisyyttä. :D Oli kyseiselle kaverille valitettavasti aivan oikein, vaikkakaan en olisi räkinyt jos olisin tiennyt salamatkustajasta.
Ja tokihan se on niin, että jos peesiin halajaa, on siihen kysyttävä lupa. Näin oletusarvoisestihan se on jo tieliikennelain rikkomista, sillä peesaaja laiminlyö riittävän turvavälin pitämisen.
Minua ärsyttää ihmiset, jotka eivät katso edes eteensä. Jokseenkin koomista kun jarrut kirskuen pysäyttää fillarin viiden metrin päähän pyörätiellä kävelevästä ihmisestä, joka sitten vielä jatkaa ja meinaa kävellä pahki paikallaan olevaan etupyörään.
^eihän tämä helppoa oo. Käytän itse pyörää läpi vuoden päivittäin ja tämän käyttöpyöräajeluni hoitelenkin hissukseen eikä ne oo mitään muuta kuin liikkumista paikasta toiseen autottomalla ihmisellä. Yleensä helppoa. Mutta kun varoitan tulemastani soittokellolla, jonka ääni on ihan normaali -vaikkapa jalankulkijoita (jotka seisovat juttelemassa täyttäen koko väylän tai mukana on lemmikki, joka on vetänyt hihnansa niin, ettei sitä pääse ohittamaaan) -niin yleensä porukka säikähtää niin, että he siirtyvät ainakin nyt suoraan eteeni ja haukkuvat vielä päälle pelottelusta ja säikyttelystä. Paitsi ei se koira hauku tai nau'u vaan ihmiset.
Näitä on Helsingissä paljon. Yleisintähän on se että kävellään suoraan ruohikolta tai metsästä 90-asteen kulmassa kelville katsomatta pätkääkään sivuille. Se on aika kamikazemaisen näköistä.
Auton äänimerkki varustettuna erillisellä pienellä 12V-lipoakulla auttaa näihin yleensä:) 120db. 5,90 Motonetistä. Akku parikymppiä. Nousee se naama sieltä luurista.
Sitä on toki käytettävä harkiten. Lähinnä juuri näihin vegetatiivisiin tapauksiin.
Sattuipa kerran, että seisoin täysin paikallani kävelytien risteyksen nurkassa, noin puoli metriä rotvallin takana, nurmikolla.
Paikalle pyyhältää tuhti ja tuskaisesti etenevä pyöräilijä. Katsoo minua vihaisesti ja tekee 5 metriä ennen väistöliikkeen vasemmalle.
Sitten oikealle.. Ja heti taas vasemmalle. Jatkaa vikurointia kunnes tulee kohdalle ja huutaa minulle, että "s**nan poukkoilija!"
Ehkä se huusikin pyörällensä, kun sillä tavalla poukkoilee.
Selittäjäksi sopisi aika hyvin jonkin älylaitteen räplääminen, joka on vienyt kaiken huomion.
Ulkomailla, joissa moni ilmiö esiintyy aiemmin kuin täällä, on havaittu että ihmiset puhelimiaan yms räplätessään kävelevät päin mm vesiposteja, liikennemerkkejä, valopylväitä ja toisia ihmisiä.
Itse olen nähnyt kun katua ylitettäessä tuijotetaan kädessä olevaa puhelinta muun liikenteen jäädessä vailla huomiota. Onhan tuollainen aika vaarallisen tuntuista. Monta asiaa ja vaaraa pystyy huomaamaan jos katselee ympärilleen.
No niinpä tietenkin. En ole oikein pysynyt ajan rattailla.
Nykyisinhän tosiaan jos vaikkapa jossain ulkoilureitillä joku kaatuu niin ensimmäisenä aletaan miettiä miten saadaan joku vaikkapa kaupungin liikuntatoimesta liipaisimelle. Itse ei osata laittaa jalkaan kunnon kenkiä, puhumattakaan että osattaisiin katsoa eteen miltä paikat näyttävät. Tai sitten että tultaisiin vaan kotiin ja vedettäisiin laastari ja Ice-poweria ja tuumittaisiin että taisin olla vähän huolimaton. Ja tämä ei ole mikään vitsi, keskustelin taannoin Hgin liikuntatoimen miehen kanssa ja vastuukysymykset ovat nykyisin hyvin huomionarvoinen seikka. Vähän kyllä yllätti.
^Jos tuommoiset sattuisi saamaan videolaitteelle niin paras kun kiikuttaisi reinikaiselle analysoitavaksi. Varmasti superkuski on jo leipääntynyt ajamaan reittiänsä päivästä toiseen, mutta tietyt asiat pitäisi olla ammattikuskilla ihan jo selkärangassa.