UGH!
Printable View
Tätä nykyistä leffassakäyntiosiota tukee myös puolison kanssa yhteinen käsitys asiasta;
kuten myös Star:in Dolby Atmos, mitä Chinakinolla ei ole paikkakunnalla:)
Lisäksi aikaa alkaa satunnaisesti liietä tähänkin.
Kyllä niillä puitteilla on merkitystä. Oli esimerkiksi aivan eri asia katsoa Taru Sormusten Herrasta -trilogiakin sellaiselta 184 neliön vaatimattomalta kangaspalalta kuin mitä telkkarista. Aina välillä on oikeastaan tuota 2000-luvun alun kulta-aikaa ikäväkin siinä, että silloin se yli 600 katsojaa myös jännitti yhtä aikaa siellä salissa, eikä porukka säätänyt vaikka kännykän kanssa.
Finnkino tekee kyllä kaikkensa pilatakseen elokuva kokemuksen. Kun menen elokuviin alussa vain muiden leffojen trailerit on ok. Oli nielemistä katsoa telkkari mainoksia. Mutta mitä vtua. Nyt tuntematonta katsoessa joutui alussa katsoa muiden kännykällä pelaamista kankaalta. Joku avaruus taistelu peli. Pitäköön tunkkinsa. Onneksi paikkakunnallani sijaitsee maalais näyttämö kunnon äänentoistolla ja kankaalla ilman kaupallisia mainoksia pelaamisesta puhumattakaan.
Minulle riittää telkkari.
Eilen - ja tänään vielä "näin tehtiin Järven tarina". Olisi saanut olla enemmän kaloja, kun juuri vedenalaisten kuvausten kanssa tehtiin niin paljon töitä. Hienon näköistä se vedenalainen.
Samoin eilen ja tänään "Taru Sormusten Herrasta". ( ykkösosa unohtui) On vaan hienoja elokuvia nämä Tarut; upeita maisemia ja Aragorn on vaan tosi komea. Itkettyä tulee aina, hienojen maisemien ja upean musiikin yhdistelmissä ja siinä kun Gandalf toteaa "Kuolema on vain polku jolle jokaisen on astuttava".
Tuntematon käytiin katsomassa. Ihan hyvä oli, siitä luontotunnelmoinnista kanssa tykkäsin mistä pari sivua aikaisemmin oli mainintaa, sopii Suomalaiseen elokuvaan.
Ne mielensäpahoittajat pöhisemään saaneet naislisäykset olivat kanssa hyvä, olisi saanut olla jo 1955 versiossa niitä.
Tuntemattoman luontotunnelmointi on kuulemma lainattu Terrence Malickin Veteen piirretystä viivasta, joka on mielestäni yksi parhaimmista elokuvista ikinä.
Aki Kaurismäen Varjoja paratiisissa tuli katsottua. Sisältää myös elokuvahistorian parhaan treffivinkin: vie naisesi bingoon.
https://kavi.fi/sites/default/files/...tiisissa_1.jpg
Solsidan.
Ikinä en ole jaksoakaan ko sarjaa katsonut ja elokuva oli helppo tunnistaa tv-sarja elokuvaksi. Silti varsin hyvän tuulen pläjäys ja oli omiaan vahvistamaan ennakkoluuloja ruotsalaisesta idyllistä. Ihan hyvin viihtyi pari tuntisen sen parissa ja vois varmaan sarjaakin joskus katsoa.
Sherpas Cinema on taasen julkaissut komean lyhärin, mikäli lumiset vuorenhuiput vetoaa:
TSIRKU
Mäkin tykkäsin, tosin olen suurimman osan sarjasta nähnyt. Viimeinen kausi muistaakseni jäi kesken, kun olen yleensäkin vähän huono katsomaan tv-sarjoja ja saattoi olla jossain jaksossa liikaa myötähäpeää, ettei vaan pystynyt... Mutta leffassa meni aika ihan mukavasti ja sitten jo saikin loppua kun loppui. Sali oli sitäpaitsi täysi tai lähellä täyttä, vaikka ihan arki-iltana olin eikä mikään ensi-iltaviikkokaan.
Calamari Unionin; Frankien joutsenlaulun.
Rouvan kanssa muutkin näytetyt/Areenasta.
Der Himmel über Berlin.
https://www.berlinale.de/media/films...IX_700x700.jpg
Eihän se varsinaisesti mikään yhteensattuma ole (koska pontimena oli nimenomaan se että tuo elokuva tuli Teemalta) mutta katsoin viimeksi toisen Wim Wendersin elokuvan eli "Amerikkalaisen ystävän".
Molemmat näin teatterissa joko tuoreeltaan tai kakkoskierrokselta - sellaisiakin ennen oli! - koska Wendersistä oli niihin aikoihin tullut Wenders eli jonkinlainen eurooppalaista taide-elokuvaa sen laidoilta käsin uudistavana pidetty auteur. Tai jotain sinne päin; arvostetut arvostelijat tykkäsivät ja ajan mukana liikkuvat filmihullut kävivät katsomassa ja minä jotenkin parin sellaisen perässä...
En sano että kumpaakaan katsoessa nukahdin silloin, mutta ohi niiden mahdollinen elokuvallinen ja muukin sisältö meni. Mutta nyt oli hauska huomata että joitain yksittäisiä kohtauksia ja jopa kuvia tunnistin ja muistin välittömästi - ja toisaalta oli pitkiä pätkiä joista ei voinut muuta kuin hieman ihmetellä että oliko filmissä ollut tuommoisiakin jaksoja. No, lopputulema oli kuitenkin sama: Wenders ja minä emme kohtaa millään pläänillä.
Synkin hetki (The Darkes Hour). Elokuva Winston Churchillistä ja Iso-Britanniasta toukokuussa 1940.
Hieno elokuva, Gary Oldman tekee Oscarin arvoisen työn Winstonina. Mahtava osoitus siitä, kuinka tositapahtumat ja upea dialogi riittävät todellisen leffaelämyksen tekemiseen.
^ Tuo on hieno raina. Kalkkunaosaston tuntematon suuruus
"Beast of the Bering Sea" merivampyyreineen liihottelee su
klo 21 nähtäville. Jätesäkkihuumoria viimeisen päälle:rolleyes:
Tuon edellisen viestin kumikalkkunan jälkeen viime yönä
myöhävuoron jälkeen Red.
http://www.imdb.com/title/tt1245526/
Must alpinist (2015) 3/5.
Laadukas virolainen draama/trilleri, hyvää viihdettä ja jännittävä tarina loppuun asti.
Uuden Pixar-animaation Coco. Vallan hyvä.
Eipä olekaan leffateatterissa viime vuosina kovin usein tullut vierailtua.
^tuon kävin muksujen kanssa katsomassa. Tykkäsin myös. Black Panther ei ihan yltänyt hypen tasolle. Viihdyttävää actionia kylläkin, muttei mitään uutta.
"Hirviöitä ja ihmisiä" (1998, Aleksei Balabanov).
Elokuva jollaista ei voi kuvitella tehdyn muualla kuin Venäjällä ja sielläkin vain muutaman armoitetun tekijän toimesta. En kyllä tiedä mitä ajatella, mutta viihdyin ja vaikutuin - ja sehän on tärkeintä. Jollain tasolla sarjakuvamainen, jollain tasolla vähän kiero pastissi ja eräiden tulkintojen mukaan paraabeli Venäjästä (mutta sellaisinahan varsin monet venäläiset elokuvat aina voidaan nähdä).
Luin että vuonna 1959 syntynyt eli Neuvostoliitossa aikuiseksi varttunut Balabanov menehtyi sydänkohtaukseen 2013 ja häneltä jäi tekemättä valmisteltavana ollut elokuva Stalinista.
https://areena.yle.fi/1-4072912
Call Me by Your Name uudistetussa Maximissa.
Leffa 7/10
Teatteri 9/10
Jos vessat olisi tilavammat, Maxim saisi täyden kympin. Leffa oli ihan kiva ja nätti kuvaus nuorenmiehen ekasta rakkaudesta. Tuli ikävä kesää. Ja ehkä myös nuoruutta, ei sentään homoilua.
Dunkirk
Christopher Nolan loi tapansa mukaisesti unenomaisesti aikajanalla edestakaisin sahaavan, sankariteemaan luottavan sotaelokuvan. Elokuva onnistui luomaan erikoisen tunnelman, jossa sodan kauhut tuntuvat olevan koko ajan aivan kulman takana, mutta hahmot ikäänkuin ummistavat silmänsä kuin pikkulapset ja säilyvät taisteluiden ulkopuolella.
Kaikessa sekavuudessaan ehdottomasti ei jatkoon ainakaan mannertenvälisellä lennolla. 2/5.
Areenasta suomalainen elokuva Jättiläinen, menestystarina Talvivaaran kaivoksesta.
Kyllä sen katsoi ajankuluksi muttei nyt oikein onnistunut herättämään suurempia tunteita suuntaan tai toiseen 2½/5
Ei sotaelokuvan kuvaston tarvitse olla Väinö Linnan sanoin "kuin lihakaupan ikkunaa", mutta jos filmissä ei juurikaan näy punaista väriä kuin voileivän päällysteenä olevassa mansikkamarmeladissa, se on ohjaajan tietoinen valinta jota katsojan pitää kunnioittaa mutta jonka pitää perustella itse itsensä (elokuvassa eikä sen ulkopuolella), mutta sitä se ei tässä tee.
Mielenkiintoinen ilmiö tämä elokuvan etukäteen saama yksimielisen myönteinen kritiikki ja kaikin puolin positiivinen julkisuus: menikö elokuvateollisuuden puffaus läpi (rahan voimalla tai muusta syystä), oliko Nolan ohjaajana sellaisessa nosteessa kriitikkojen keskuudessa, oliko englantilaisella sotaelokuvalla tai sotaelokuvalla historiallisesta,"hyvästä" ja kansakuntaa jakamattomasta sodasta sosiaalista tilausta vai mistä lie ollut kyse?
Voiko antaa miinuspisteitä? Tuossa oli muuta hommelia niin sivusilmällä katsoin. Ei näin huonoa voi ollakaan, ukot ( ja joku akka) istuu pöydän ääressä ja ihan jonninjoutavaa juttelee. Lisäksi äänitys on huono, välillä ei kuule ja ihmiset mutisee. Ja kuvaus! kuka amatööri on ekaa kertaa päässy kuvaamaan ja varmuuden vuoksi ylivalotetaan, ihmisten päät on ihan valkoisen hohtavia.
Miksi tän nimenä on "Jättiläinen", vähän liian suureellinen tämäntasoiselle pskalle.
Joo tosi menestystarina.
Jättiläisessä kiinnosti, Jani Volasen osuvan tuntuisen näyttelijäsuorituksen lisäksi, paljonkin lupaviranomaisten läheiset kytkökset teollisuuden kanssa.
Tuohan on tositapahtumiin perustuva fiktiivinen elokuva, mutta pisti miettimään onko hyväveliverkosto todellisuudessakin tuolla tasolla.
On Kubrickin muiston häpäisemistä, että Nolanin kaltaista ohjaajaa verrataan häneen. Oikeastaan kaikki Nolanin elokuvat ovat lopulta vain ok-tasoa, ei sen enempää. Sisällöllisesti tyhjää silmäkarkkia ja parhaat elokuvat taitavat olla Memento ja The Dark Knight.
Parhaiten häntä voisi kuvailla sanomalla intellektuellin ihmisen Michael Bayksi, tyhjää mutta kaunista.