Kotiteatterissa vaihteeksi toimintaa, Logan ja Guardians of Galaxy vol 2. Kumpikin oli ihan viihdyttävä, kolmen tähden kamaa. Seuraavaksi jotain vakavampaa tai kaukoidän tarjontaa.
Printable View
Kotiteatterissa vaihteeksi toimintaa, Logan ja Guardians of Galaxy vol 2. Kumpikin oli ihan viihdyttävä, kolmen tähden kamaa. Seuraavaksi jotain vakavampaa tai kaukoidän tarjontaa.
2 x Black Label :-)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
PanAm ja Atari oli retro-osastoa.
Odotan kovasti tätä Runneria ja uutta Jedi pläjäystä. Tulisikohan anoppi lasten vahdiksi että pääsisi oikein vaimon kanssa yhdessä elokuviin. :)
Tuntematon Sotilas 2017 - Return of the Rokka
Ikitie
Käytettiin anoppia elokuvissa. Toihan oli siis erinomainen elokuva. Olisi voinut omaan piikkiinkin katsoa.
En kehtaa haukkua mutta sanoisin että keskittyminen muutamaan hahmoon joukkueen sijaan vähän häiritsi itseäni, samoin Die hard -Rokka, parissa kohtaa kirjanmakuinen repliikkien luku (myös murteet välillä väkinäisiä) ja muutama hieman tönkkö kohtaus.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tommi2
Hyvää olivat monet näyttelijäsuoritukset, pelottavat taistelukohtaukset ja laadukas tuotanto.
Jagten (2012) 4/5.
Tanskalaista laatua. V*ttumainen elokuva alusta loppuun.
Noah (2014): käsittämättömän kelvoton tekele, sekava ja outo.
Ah, Blade Runnerin DC-version. Odotan 2049-version kohtaamista rouvan kera.
Starissa on "Atmos", Chinakinolla pöhöplazassaan ei ole:)
Hans Zimmer on korvannut Vangeliksen jatkorainassa, ei paha, lisää kokonaisuuden
kiinostavuutta. Älkää jo nähneet riistkäkööt vanhusten ennakko-odotuksia, kiitos.
b.t.w. poika oli kaivanut 2001-levyn kaapin kätköistä. Kommentti oli ehkä yllättävä;
"Miksi minulle ei ole kerrottu?"
Generation Iron ja Generation Iron 2. Aikamoista touhua on pojilla tuossa lajissa kyllä.
Edit: Jahas, GI2:ssa ollut tyyppi mikä vöyhötti että hän käyttää steroideja mutta täytyy tietää vaan miten käyttää niin on turvallista, on kuollut näköjään leffan teon jälkeen sydämen pysähdyttyä...
https://en.wikipedia.org/wiki/Rich_Piana
Se siitä turvallisesta käytöstä. Nooh, mistäs sitä tietää että mistä ko sydänpysähdys johtui tietysti. Tuskin mömmöt on auttaneet asiaa ainakaan.
Bladerunner 2049. Kelpo elokuva mutta ehkä tiivistäminen olisi ollut paikallaan.
Nyt kun kävin teatterissa 5pv sisään katsomassa kaksi kolmituntista järkälettä niin tuntuu että pieni leffapaasto on paikallaan.
Australialainen scifijännäri OtherLife Netflixiltä. Ihan kelpo elokuva ja toimi toisinaan todella hyvin, vain loppu oli hiukan kömpelö.
Yle Areenalla on muuten joukko Tatin elokuvia ja mm. ensimmäinen elokuvansa - fillariteemainen lyhytfilmi ranskalaisesta postipatesta: Kirjeenkantajien koulu.
Aika mainio pätkä. Kannattaa katsoa.
Generation Ironia katoin eilen. Ja sen jälkeen aloin itte "pumppaa rautaa" about samoilla painoilla mitä ko leffassa :rolleyes:
"The Fifth Element - puuttuva tekijä" kuten elokuvan suomenkielinen nimi kuuluu.
Elokuva jota en ollut aikaisemmin nähnyt ja jotan en menisi katsomaan, mutta jonka nyt katsoin kuitenkin jonkinlaisessa hyvän fillarilenkin jälkeisessä lievässäja sinänsä miellyttävässä välinpitämättömyyden ja aikaansaamattomuuden olotilassa.
Vaikka olen sitä mieltä että Bruce Willis nostetaan semmoisten kulttinäyttelijöiden joukkoon kuin esimerkiksi Humphrey Bogart, Richard Widmark tai Robert Mitchum, tässä hän ei ole ihan parhaimmillaan. Muuten olen sitä mieltä ettei yhdenkän elokuvaohjaajan pitäisi myöhemmin urallaan toteuttaa sitä filmi-ideaansa josta nuorena unelmoi.
Joo, onhan "The Fifth Element" ihan hyvä elokuva lajissaan ja on ehkä ollut parempi valmistuessaan ja melko varmasti ollut minustakin parempi jos olisin nähnyt sen silloin. Tuommoista katsoessaan pitää olla joko niin nuori että kliseet ehkä tunnistaa muttei vielä pidä niitä niin kuluneina tai niin nuori että tunnistaa kliseet ja pitää siitä että osaa katsoa elokuvaa niiden läpi sillä lailla ohjaajan ja/tai käsikirjoittajan kanssa yhdessä silmää vinkaten. Mutta mulla oli mielessä sellainen ajatus että tuommoista nuoruuden filmiunelmaansa pitkää kannettuaan voi sitten kun sitä vihdoin pääsee toteuttamaan olla pahastikin sokea oman työnjälkensä suhteen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tommi2
Kun ei ole viikkoon ajanut, on ollut aikaa katsella muutama elokuva:
"Mies toisesta maailmasta" ("The Man Who Fell to Earth")
"Kauhunkierre" ("Don't Look Now")
Nicolas Roegin 1970-luvun elokuvia jotka tuli katsotuksi tuossa filmografisesti väärässä järjestyksessä, vaikka "Don't Look Now" on se tekijänsä kriitikkojen keskuudessa maineeseen nostanut ja elokuvateattereissa myös Donald Sutherlandin ja Julie Christien siihen aikaan "rohkean" makuuhuonekohtauksenkin ansiosta menestynyt Venetsiaan sijoittuva psykologinen piilokauhuelokuva. "The Man Who Fell to Earth" oli sitä kolme vuotta myöhemmin seurannut piilopsykologinen tieteiselokuva, jonka arvostelijat lyttäsivät ja joka ei (seksikohtauksistaan huolimatta) ollut tuottajilleen mikään kultakaivos, vaikka pääosaan oli kiinnitetty David Bowie (joka tosin silloin ei vielä ollut samassa maailmanympärikiertueita loppuunmyyvän artistin asemassa kuin "Let's Dancen" ilmestyttyä jokunen vuosi myöhemmin).
Molemmat ovat ymmärtääkseni saavuttaneet myöhemmin jonkinlaisen kulttielokuvan statuksen ja kyllähän minunkin on tunnustettava että ne ovat tekijänsä näköisiä ja että ne ovat elokuvia siinä mielessä kuin hyvät elokuvat ovat silloinkin kun ne eivät ole erityisen hyviä tai niistä ei itse tykkää tai jaksa innostua. Mulle edellisessä oli varsinainen kokemus lähinnä se että olin eri yhteyksissä nähnyt David Bowiesta niin paljon kuvia jotka oli otettu elokuvan kuvauksissa ja tunnistin ne välittömästi, jälkimmäisessä taas se että vihdoinkin näin elokuvan josta muistan minua muutamaa vuotta vanhempien puhuneen mutta jota itse en päässyt katsomaan edes sen elokuvakerhokierroksella.
PS Minua varsin usein kiinnostavat ja huvittavat kovin epäoleelliset jutut. "Kauhunkierteen" englanninkielinen nimijhän on sellainen ettei se välttämättä avaudu kieltä koulussa opiskelleellekaan eikä varsinkaan ole suoraan käännettävissä. Siksi vilkaisinkin mitä nimiä sille on eri kielillä annettu:
Avdøde advarer
Rødt chok
Ne vous retournez pas
Venezia...un dicembre rosso shocking
Amenaza en la sombra
Rösten från andra sidan
Wenn die Gondeln Trauer tragen
Operation Avalanche
Varsin toimiva indie-elokuva Apollo 11:n kuuhun laskeutumisen lavastamisesta. Ilmeisen maltillisesta budjetista huolimatta hyviä roolisuorituksia, uskottavaa aikakauden mukaista lavastamista ja hienoja pitkiä kamera-ajoja. Loppuratkaisutkaan ei kääntyneet liian aikaisin liian arvattaviksi. Ei tissejä. Tämän ääressä jaksoi rullailla vastuksella PK:ta 1,5 tuntia, eli vähintään 8/10.
Tuntematon sotilas.
Hyvin analysoitu, näin juuri. Toki vanhakin tuntematon (Edvin Laine) nojaa vahvasti henkilöhahmoihin. Murteet kävi korvaan myös, jotenkin oli väkinäisen oloista.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti marco1
Hyvää leffassa oli muutamat tiivistunnelmaiset kohtaukset tyyliin pala kurkussa, sotaefektit ja luonnon äänet. Esim teeren suhaukset ja lehtokurpan honotus usvaisella suolla keräsi minun pisteet.
Pakko myöntää ettei originaalia päihitetä miljoonillakaan euroilla, siinä tuo "perkele sahhaa sen jakkaaksen" kuitenkin aidomman oloisesti.
Tökeröä on ehkä vertailla mutta Laineen version useasti nähneenä ja melkein vuorosanatkin ulkoa osaavana on tätä uutukaista mutusteltava paljon voidakseen olla suuremmin mieltä. Mutta tämä ensihätään.
Eipä siinä, hyvä leffahan tuokin oli ja "pikkurahoja nuo leffamiljoonat" sanoi veronmaksaja kun kreikkaan lähti.
Tuntematon. Komea, vaikuttava ja upea tekele, jolla on selkeä paikka ja tarve. Eero Ahon Rokalle voi antaa Jussi-patsaan vaikka saman tien.
Pitäis varmaan käydä katsomassa vaikkei naisia olekaan tarpeeksi :)
Tässä jo pari päivää kuunnellut "Tuntematon sitä ja Tuntematon tätä" jaarittelua ja vihaan jo koko elokuvaa valmiiksi. Terrence Malickin Veteen piirrettyä viivaa on kyllä kuulemma kovasti yritetty kopioida, mutta jotenkin vain tämä jatkuva niin Suomi taisteli ja Tuntematon ja Rokka ja Suomen kohtalon hetket ja jaadidaadidaa laittaa miettimään onko viimeiset 100 vuotta tämän maan historiaa ollut yhtä pelkkää sotaa, joka ei ikinä pääty ja josta ei ikinä päästä yli?
^Hih, nää ylempiarvoiset "näkemättä paska" -arviot huvittavat aina yhtä paljon :)
Ellei sitä Tuntematonta niin väkisin tuupattaisi joka korvasta ja silmästä sisään kaupan juustohyllyjä myöten niin saattaisin antaa arvoakin sille työmäärälle, joka on pelkästään jo tehty elokuvan yksityiskohtia varten ja sille miten autenttiseen kokemukseen on pyritty. Siellä on jampat istuneet tuntikausia arkistossa selaamassa sota-ajan kuvia ja keräämässä tietoja, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä, mutta jotenkin vain on vaikea innostua. Ehkä juurikin siksi, että sota on meille vierasta ja se on vain historiallisia faktoja, jotka halutaan saada ajankuvallisesti oikein. Se ei ole mikään raaka haava, vaan larppausta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kampinalle
Taidemuotoa on ollut tapana kutsua elokuvaksi. Mutta saa nähdä, onko Tuntematon nähty sitten 35 vuoden päästä kun seuraava sukupolvi on hanoissa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ilmora
Aika monelle meistä se sota on enemmän larppausta ja pelkkää dokumentointia sekä visualisointia, ja näkyy elokuvissakin. Sitä katsotaan onko lakit sopivasti vinossa ja korsun kynttilät liian moderneja. Itse sisällöllä niin väliä ja siitä edes puhuta, mutta kyllä se Sotka niin siellä mettässä harmittaa kun eivät oikeaa kalustoa saaneet... Ja sitten loukkaannutaan ja ihmetellään, jos veteraaneista osa ei tykkää. Tuntematon on niin suomalainen pyhä lehmä kuin voi vain olla. :DLainaus:
Alkujaan tämän lähetti CamoN
Tuntematonta (vielä?) näkemättä pääosajussihan menee Tommi Korpelalle Ikitiestä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kampinalle
Eilen tuli käytyä Cinemadromessa Tampereella katsomassa pari elokuvaa, myös tänään illalla piti mennä mutta flunssa pakottaa jäämään kotiin. Tältä illalta jää väliin The Running Man ja Brain Damage, joten harmittaa ihan kohtuullisesti.
Night of the Creeps (1986) 3,5/5.
Zeder (aka Revenge of the Dead) (1983) 3/5.
It ja Blade Runner 2049. Puhutaan kaikkien aikojen suosikkiaiheistani, It saattaa olla suosikkikirjani ja Blade Runner yksi suosikkileffojani. Joskus 1980-luvulla tunnelin popmyymälästä hankkimani juliste on edelleen seinällä. Periaatteessahan Stephen Kingin eepos on mahdoton kuvattava, enkä ole aikaisempaa versiota nähnyt saati ollut hirveän kiinnostunut näkemään. Ihan oukei leffa, parasta ovat näyttelijät kai. Positiivinen yllätys oli myös se, että finaali on omassa osassaan vasta tulossa, ei tuota kakstuntiseen olisi saanut ympättyä. 2049 saattaa olla jopa parempi kuin alkuperäinen, eipä siitä sen enempää. Vaikeata oli saada lippua vaikka tuo on jo kuukauden mennyt.
Tuntemattoman. Jotenkin hakevan alun jälkeen ote tiivistyi ja hieman ahtaaseen kuvaukseen tottui. Rokka jäi erityisesti mieleen.