Yötahko oli testaamatta, joten tänä vuonna oli aika nautiskella keskiyön startista Piazzan edessä. 240 kilsan startti tuli tosin pari vuotta sitten tehtyä, mutta se ei ole ihan sama asia, vaikka lähtöaika onkin sama.
Kuumakallena nautin viileästä Nilsiän ilmasta. Se sopi minulle mainiosti. Muutama kanssakilpailija ehti kisan aikana udella tarkenenko tosiaan ajaa lyhyissä vaatteissa.
Ekan Kinahmin jälkeen keksin, että saattaisin pystyä tässä kelissä ajamaan Tahkon tauotta. Tämän myös suoritin. Mitä nyt yksi 10 minuutin tauko tuli Tuulivaaran jälkeen, kun Nummelan miehen kanssa pysähdyttiin tekemään rengastöitä 240 kilometrin kuskille, jonka omat rengashuoltovälineet olivat kotona autotallissa.
Seuraavana päivänä oli sitten oudon syyllinen olo patsastella Piazzalla siviilit päällä, muiden viettäessä päivää pölyttömissä Nilsiän metsissä.
Kävin päivällä muun sosiaalisen toiminnan lomassa päiväkävelylläkin. Kävelyseuraksi otin Canonin, jolle kävin esittelemässä Tahkovuoren rinnettä.
http://www.nic.fi/~skydive/2018%20Tahko%20MTB/