Eilen illlallla yritin ajaa cyclolla sellasen 10-15 senttiä syvän mutakuopan läpi. Rengas meni vinoon ja ukko kuraan hekottelemaan...
Printable View
Eilen illlallla yritin ajaa cyclolla sellasen 10-15 senttiä syvän mutakuopan läpi. Rengas meni vinoon ja ukko kuraan hekottelemaan...
Äsken tutkin onko puolukat kypsiä ja toisen kerran jäin lampusta kiinni pajuun ja siitä ojaan. Molemmissa keisseissä olis ardentti, 29 tai läskipyörä pelastanu mut sviddu ku ei oo mitään noista
Sunnuntain HePo-lenkillä.
Ei kai mitenkään epätyypillinen tyhmä ja tarpeeton tilanne tällaisessa ei-professionaalissa ryhmäajossa: ajetaan hiljaa loivaan ylämäkeen, välit lyhenevät, edessä vauhti hidastuu ilman merkkiä ennen tienristeystä navigoinnin tai muun syyn takia, joku ehkä jarruttaa, seuraavakin ehkä jarruttaa, sitä seuraava tekee äkillisen väistöliikkeen ja sitä seuraavana ehkä hieman nukkunut vetää Mustan Pekan eli yrittää väistää edessäajavan takapyörää mutta törmää siihen kuitenkin, panikoituu, unohtaa ettei pyörä enää ole sitä pystyssä pitävässä liikkeessä, havahtuu siihen että painopiste on hölmössä väistöliikkeessä tai sen vastaliikkeessä jo siirtynyt peruuttamattomasti toiselle kyljelle eikä saa ajoissaklossia irti koska jalka on väärässä asennossa ja aivot eivät ole ehtineet antaa käskyä jalkautua...
Edessä sitten kuullaan huuto ja kolinaa sekä ihmetellään tapahtunutta ja kun saadaan tieto ettei pahemmin ole käynyt, jatketaan matkaa. Mikä onkin ihan okei.
Koska olen täydellinen tai vähän jopa parempi, niin minähän en kaadu, mutta joskus käy niin, että tuo maa ikäänkuin heilahtaa 90 astetta ilmestyen kylkeen kiinni.
Niin kävi taas muutama päivä takaperin, kun sepelimatolla nousin mäkeä ja jostain kumman syystä eturengas lipsui niin, että kulkusuunta vaihtui noin 45 astetta, eikä siinä vielä mitään, mutta kun korjaava ohjausliike sai etupyörän kaivautumaan kylkiedellä sepelimattoon ja takapyörä alkoi kaivamaan paikoilleen monttua, tässä kohtaa se maa jotenkin heilahti ja ilmestyi alamäkeen osoittaneen kylkeni viereen, josta pienen hämmästelyn jälkeen käänsin maan oikeaan suuntaan ja matka jatkui taas.
Pitäisi kieltää tuo maan yllättävä siirtyminen.
Joku oli astellut kulkusuuntaan nähden diagonaalisen ja märän juuren keskelle polkua. Hänen ja Bont 29-2:n syytä oli horisontin kääntyminen vertikaaliseksi.
Mulla heilahti eilen maastonojakki keulimalla ihan ympäri. Itse pysyin kutakuinkin horisontin tasalla ja ehdin poistua oikealle sivulle ennen kuperkeikkaa, siitä hiukka ihottumaa polven alle.
Sen siitä saa kun ei odota CX-reitin merkkauksen valmistumista ja luulee pääsevänsä väärästä kohdasta ajamalla ylös...
Tänään Puijolla kahdesti. Toisessa oikea käsi puristi alamäessä jotakin muuta, kuin ohjaustankoa. Ote oli livennyt tangosta, mutta enpä huomannut sitä, kuin vasta kaatuessa. Toinen oli puhdas OTB. Eturengas jumittui vähän kohollaan olevaan juureen ja lensin erittäin suoraan suoraan turvalleni. Kättä en onneksi alleni ehtinyt saada. Ja naamakin upposi turpeeseen. Tuuria oli.
Ylämäessä märälle juurakolle parhaat renkaat suddas tyhjää, ukko nurin ja polvi pamahti stemmiin. Äkkiä ylös, tutkimaan onko koiran paskaa, näkiks kukaan? Perkele että sattu.
Toisen kiinnitysruuvinsa pudottanut klossi pyörii vapautensa tunnossa ainokaisen kiinnityskohtansa ympäri.
Polkijan yhteys kulkuneuvoonsa säilyy vastakkaisista yrityksistä huolimatta.
Noloa ja kivuliasta juurakkopolulla pysähdyttäessä.
Eilen pysähdyin kelvin viereen nurmikolle. No klossi oli löystynyt ja jalka ei irronnutkaan odotetusti joten kyljellään käytiin.
Eilen pysähdyin liikennevaloihin ja kaaduin pysähdyksissä juuri päinvastaiseen suuntaan ku polkimista irti oleva jalka. Vähän hävetti.
Sietää havetäkkin, itse kaaduin eilisellä yhteislenkillä eteenpäin alamäessä eturenkaan lopetettua pyörimisen äkillisesti, ilmeisesti sen kivenkolon ansiosta.
Viime sunnuntaina saimme kaverini kanssa kaksistaan kolarin aikaan, kun hän ajoi suoraan päin, vaikka näytin ja sanoin, että seuraavasta risteyksestä käännytään vasemmalle. Kyynärvarteni murtui ja cycloX meni pajalle korjaukseen ...
Ei nyt kuulu ihan tähän, mutta sydämmen lyöntitiheys nousi hetkellisesti kun ruuvi oli irronnut klossista ja se kääntyi kengän mukana lähestyttäessä suojatietä. Paniikissa aloin irrottamaan toista jalkaa kun vauhti oli jo pysähdyksissä. Huomasin, että koko letka oli pysähdyksissä mun takia ja seison puoliksi tiellä. Moikkasin kohteliaalle autoilijalle ja nilkutin tien yli. Läheltä piti.
Sent from my iPad using Tapatalk HD
KUkaan ei ole vielä tainnut aloittaa uutta "1000 kertaa tangon yli" -ketjua?
Ha, just tihrusin että mihin helvettiin sekin on delattu... yks kuperkeikka illan lopuksi tuli heitettyä, onneks oli tällä kertaa tuuria eikä sattunu ku sieluun. Kukaan ei onneks nähny.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti perttime
Tänään, ei tosin kuski pyörän päällä vaan pyörä kuskin päällä. Sipoonkorvessa kalkkiruukin märkiä puuportaita pyörä olalla varovasti laskeutuessa lähti popot alta ja muutama porrasväli lasketeltiin pyllymäkeä. Pyörä oli kolistellut menemään jo edeltä portaiden mutkaan pötkölleen odottelemaan.
Jonkun matkaa edellä kulkenut nainen katsoi taakseen ja otti jo huolestuneen näköisenä pari askelta takaisinpäin, joten nostin peukun ylös että eipä tässä hätää vaikka kankkuihin sattuikin niin hlevetisti.
No saihan siitä sitten kerättyä itsensä, ja kun pyöräkään ei saanut vaurioita niin matka jatkui.
Yritin vahtia poikani menoa jolloin ei huomannut kiveä johon poljin jäi kiinni. Tästä seurasi nivusen ja stemmin kivulias kohtaaminen jota jatkui muutama metri joka päätyi tyylikkäästi OTB:hen.
Perustakaas liito-oravat se tonniketju, vai pitääkö mun uhrautua... :]
Eilen yritin laskeutua ojan pohjalle savista mönkkärinuraa. Vaatteethan siinä meni pesuun.
Ei ole mikään uusi juttu, mutta kerronpahan kuitenkin, vaikkei ketään kiinnostaisikaan. Työmatkalla, ensimmäisillä pakkasen tyngällä satuin nostaa keulaa rotvallin (tampereelta nääs) yli jalankulkijoiden puolelle niin märät lehdet/musta jää päätti keskeyttää meikäläisen TMT:n ja olin KVL:llä kyljelläni. Noh, ekaks katoin että eikai kukaan nähnyt, ei nähnyjoten, jatkoin työpaikalle pyöräilyä. parin sadan metrin jälkeen tajusin, että käsi, olkapää eikä mikään pysty takertuu tankoon kii, joten täys käännös, ja takaisin kotio. Emäntä auttaa paitaa pois, ja oottelua, että Työterveysasema aukeais. Emäntä tarjos SH-apujaan, mutta nääh, ei täs mitään oo. ei vaan pysty puristaa oikeen kättä.
Noh, työterpankautta koskiklinikalle, ja ulnan processuss jne. näkyy pitkä, fissuuramainen todella kirkas linja. Mutta ajattelin "eipä se mitään, 3 päivää saikkua". Mutta ei, viis viikkoa, ja siitä vielä 3 viikkoa, ja kädellä ei saa tehdä kädellä vieläkään mitään "erityisen raskasta" (raskas työ itsellä), käsi paukkuu jne, lekuri sano, että kyllä se siitä ajan myötä suoristuu, paremmalta se nyt tuntuukin jo.Mutta kaks kuukautta kotona perse homeessa kyyneleitä vääntäen kattoessa aamulla pyöräilijöitten mennessä kohti Tayssia. Lääkärit, Röntgen yms ihmettelivät vuorotellen, että miksei oo kipsattu/ onneks ei oo kipsattu. En ois ikinä uskonu että pikkusen kaatumisen takia tulee moinen vaiva, sekä riesa, puntilla pysty käymään edelleenkään, mutta painon pudotus on taattu, kiitos kaljan juonnin lopetuksen.
Ja käsi ottaa edelleen itteensä töissä, sekä pyörälenkillä, mutta kyllä se jo kestää.
Että Mitä määki tässä selittelen, luonteen heikkoutta. ps. Ensimmäinen posti, noob.
Jäisellä kaltevalla mökkitiellä lähti keula alta pimeällä .. ei jäätä nähny, hieno voltti
Lumi peitti täysin peilijäisen ulkoilureitin ja crossari lähti rauhallisesti alta liukuessani itse pari metriä siististi perseelläni.
Aamulla siisti sivuittaiskaato heti lähdön jälkeen. Lumen alla polanne ja siitähän se lähti.
Tänää lähti takarengas näppärästi kaatuneen puun päältä sladiin ja siitä sitten mies kylelleen. Muutenkin meni aika hienosti koko setti kun kolmet lipat tuli heitettyä :D
Tänään kaaduin kahdesti, kaatumisten välinen matka noin viisi metriä. Yleisönä kaksi sauvakävelijämuoria.
En tajunnut pyörätien kurvissa pitää pyörää suorassa tuiskulumikönkärettä ylittäessäni ja eturengas luisti alta. Tätä nykyä kaadun aina näin suoraan kyljelleen lukot kiinni. #Timbeeeer
Aurinkorannassa oli metrinen kinos. Kunnolla vauhtia, täysiä päin, munat stemmiin ja otb. Ihan kuin pikkupoikana. Naurettiin kavereitten kanssa, lenkin parasta antia.
Eilen kaaduin jäisessä alamäessä ja polvi taittui alleni. Jatkoin matkaani, mutta tänään ei sitten näemmä enää edes kävellä. Magneetti kutsuu...
Lumen alla olevasta jäästä fillari alta pois ja mies maihin. Lonkka oli eilen vähän kipeä, enää ei mitään erikoista. Fillarille ei käynyt mitään.
Eilen lipsautin eturenkaan korotetun jalkakäytävän reunalta ja sitten läks kyljelleen, mustelmilla ja noitumisella selvittiin.
:seko: aamuisella työmatkalla crossarilla ~200m ennen työpaikkaa se taas sattui ... Juuri hetkeä ennen mielessä kävi ajatus, "ihme kun ei oo tän liukkaampaa" .. risteystä vinosti ylittäessä pyörä lähti alta ennenkuin ehti kissaa sanomaan :rolleyes: Nyt on sitten vasen lonkka turvoksissa ja huomenna varmaankin reisi mustana eikä tänään tarvi aatellakkaan lenkillelähtemistä :(
Onko jengi muka pysynyt pystyssä?
Tokaviimeisin kaatuminen oli huhtikuun alussa sadekelin maantielenkillä: olin pudonnut porukan vauhdista, ajoin rakoa kiinni (tai yritin estää sitä kasvamasta), näin edessäni vain kymmenen metriä asfalttia, vilkaisin miten kauas selät olivat loitonneet, lisäsin vauhtia ja yhtäkkiä huomasin siirtyneeni horisontaaliin liiketilaan. Olin yksinkertaisesti unohtanut että edessä oli tasoristeys eikä putkinäkö mahdollistanut sen havaitsemista), vinosti tien poikki kulkevat kiskot olivat aivan h-tin liukkaat eivätkä Durano Plussat loista märkäpidollaan.
Onneksi kaatuminen oli sellainen että liikerata vei enemmän eteenpäin kuin alas oikealle ja märkä asfaltti oli armeliaan luistava. Kahvan suoraksi vääntämisen ja ketjujen rattaalle noston jälkeen olin valmis jatkamaan matkaa. Tekstiilivahingot rajoittuivat vanhaan ja ennestään risaan ajotakkiin ja vammat asfaltti-ihottumaan oikeassa kannikassa ja pari päivää aristaneeseen pikkurilliin.
Viimeisin kaatumiseni sattui tänään; sadelenkillä sekin, mutta en osaa sanoa oliko sillä osuutta tapahtuneeseen. Tilanne oli täysin triviaali, tarkoitus oli siirtyä ajoradalta risteyksen jälkeen oikeanpuoleiselle kelville paikassa jossa olen tehnyt niin kymmeniä kertoja. Loiva ässämutka, kanttikiven yli ja matka jatkuu kelvillä. Nyt vain taisin tehdä liian tiukan ässämutkan tai tulla kanttikivelle jotenkin vinosti tai eri paikassa kuin ennen; joka tapauksessa ehdin vain tajuta että etupyörä on ilmassa ja kallellaan, koko pyörä lennossa väärään suuntaan ja kallistumassa etupyörän mukaan. Koska en ole mikään Sagan tai Stybar, ei ollut toivoakaan että olisin saanut pyörän kumipuoli edellä alas tai edes että olisin voinut valita alastulopaikan.
Onneksi kiertoliike johon olin joutunut käänsi minut siten etten tullut alas olkapäälleni vaan selälleni. Onneksi tulin alas nurmikolle enkä asfaltille. Onneksi kohdalla olevan rivitalon piha-aidan kulmauksen betonisärmä jäi parinkymmenen sentin päähän enkä iskenyt takaraivoani siihen. Onneksi paikalliset koiranulkoiluttajat olivat olleet tunnollisia jätöspussin käyttäjiä. Voima jolla iskeydyin maahan oli kuitenkin sellainen että piti hetki miettiä olenko saanut aivotäräyksen vai pelkästään melkoisen tällin, mutta mitään oireita ei ole ilmaantunut.
Yksi hetki ajat normilenkkiä etkä osaa edes kuvitella että mitään voisi tapahtua ja seuraava hetki olet nurin, katselet taivasta ja aivan hyvin ajokautesi voisi olla katkennut siihen paikkaan - eikä tilanteessa aina tarvita edes idioottiautoilijaa tai muuta toista osapuolta. Minun tapauksessani ei pitäisi unohtaa että on kovin helppo unohtaa ettei ajotaito eikä etenkään vaistomainen ajotaito ole niin hyvä kuin se voisi olla tai kuin se ehkä oli nuorempana. Reaktiot ovat hitaampia tai vääriä ja mahdollisia kaatumistapoja on leegio...
Puolitoista viikkoa sitten musiikkitalon alapuolella kääntyessäni kallistin sinkulaa mutkassa muistamatta, että polkimet osuvat herkästi alustaan. Aikaisemmista kerroista olin selvinnyt säikähdyksellä, nyt osuma plus vauhti olivat sen verran kovia, että lähti koko pyörä plentoon ja äijä sen mukana. Alastulosta seurasi lähinnä naarmuja, jotka ovat jo parantuneet, mutta alavatsassa on tanko-osuman jäljiltä kipeä patti ja oikea kantapää on arkana. Uudet pienemmät polkimet ovat tilauksessa, kun ei näköjään muisti pelaa. Takakiekko kaitaa pientä rihtausta jossain vaiheessa vamojen parannuttua..
Ukkosmyrskyssä näkyvyys nolla(tuli vettä niin maan s*****sti) risteyksessä alamäki jarrut lukkoon,ja hillitty takarenkaan vesiliirto.Ukko nokalleen asfalttiin.Vaurioitunut itsetunto,kertaalleen rikkoutuneet aurinkolasit,pyörä vielä tarkastamatta,ei muita vahinkoja.
Tänään tutussa paikassa kalliolla jarruttaessa eturengas karkasi yhtäkkiä alta ja sitten kolisi. Ei kalustovaurioita, mutta äijässä hieman: kyynärpäästä vähän nahkaa rullalla ja lonkassa mustelmaa + pientä turvotusta. On kyllä vähän mysteeri, että mitä kävi, kun oli kuitenkin ihan tuttu paikka ja ajolinja... Pystyyn kömpiessä eturenkaasta suhisi viimeiset ilmat pihalle, mutta enpä kyllä osaa sanoa, että oliko sen burppaus syy vai seuraus kaatumiseen.
Jämillä vedin kyljelleen, tuli parikymmentä sekkaa takkiin ai ai :)
28.6 on viimesin kaatuminen. Ei ole sen jälkeen meinaan ajettukaan :)
Pari viikkoa sitten baanan päässä oleviin riatiovaunukiskoihin putosi eturengas ja komiat lipat.
Joku mummo juoksi korttelin päästä katsomaan, että olen kunnossa.
Vain vaatteita hajosi ja pikku asfaltti-ihottumaa. Pyöräkin säilyi suurin piirtein ehjänä.
Eilen, tuossa ihan kotinurkilla ja tutulla polulla päädyin kivikkoon siten, että ainakin yksi kylkiluu taisi murtua ja mukavasti tuli ruhjettakin oikeaan kylkeen ja käteen.